Merivoimien kehitysnäkymät

Itselleni merivoimat suht vieras käsite.
Olisiko mitään ideaa aseistaa muutamaa jurmon/jehu kokoluokan venettä joko ilmatorjunta ohjuksilla esim 2kpl tai meitorjuntaohjuksilla esim 2kpl.? Jurmo ehkä vähän liian pieni.

Tosin käyttöhän rajoittuu keväästä aina tuonne syksy aikaan mutta voisi kuvitella että saisi ainakin liikkuvuutta ja yllättävyyttä lisää ja pientä kohdetta vaikeampi löytää
Esimerkiksi Iranin merivoimat käyttää pieniä lavetteja merimaaliohjusten kuljetukseen. Persianlahden koko on vertailukelpoinen Suomen olosuhteisiin. Erittäin järkevää mielestäni hajauttaa. 400-800 kiloinen merimaaliohjus kulkee lopulta aika pienillä paateilla saaristossa. Toki niitä voi nykykantamien raameissa kuskata maallakin.
 
Nopeat alukset eivät yleensä ole saman mallisia kuin jäätä murtavat. Vertailun voi tehdä vaikka pituuden suhteesta leveyteen.
Kulkuvastus on suurempi varsinkin suurilla nopeuksilla. Lisäksi jäänmurtoon suunniteltu runkomuoto on alttiimpi iskumaisille aaltokuormille ("slamming") kovassa merenkäynnissä.
Mutta käytännössä viimeisin jäänmurtotekniikkahan käsittää leikkureiden ohella painon ja runkokestävyyden, joten muoto on edelleen dynaaminen.
 
Suurin osa Itämerellä liikennöivistä kaupallisista aluksista on jäissä kulkuun vahvistettuja. Nopeimmat kulkevat yli 20 solmua. Vaaditut 26 solmua saavutettaneen vaikka runko jäätä kestääkin. Tuskin tuo teknisesti mikään mahdoton haaste on.
 
Suurin osa Itämerellä liikennöivistä kaupallisista aluksista on jäissä kulkuun vahvistettuja. Nopeimmat kulkevat yli 20 solmua. Vaaditut 26 solmua saavutettaneen vaikka runko jäätä kestääkin. Tuskin tuo teknisesti mikään mahdoton haaste on.

Näkyvät nuo HEL-TAL autolautat olevan 25-26 solmun nopeuksissa. Paljoa enempää ei tosiaan tarvita.
 
@Tups tuo ilmoitettu 26 solmun suunnittelunopeus rupeaa olemaan siinä rajoissa jossa keskinopeuksinen moottori rupeaa olemaan järkevä valinta, vai mitä mieltä olet? Kun ottaa vielä huomioon että keskimääräinen kulkunopeus on reilusti alle tuon. Tila tai paino ei pitäisi olla ongelma, koska ei haeta äärimmäistä suorituskykyä vaan painotus jossain muualla. Aluksilla tullaan ajamaan runsaasti "osakuormalla" ja nopeakäyntinen moottori ei ole silloin järkevä. Annoit teho/paino vertailuja, mutta taloudellisuuteen vaikuttaa ominaiskulutus joka esim. Wärtsilän koneilla on parempi.

Nopeakäyntinen kone on varmasti todennäköisempi, mutta keskinopeuksisillakin on etunsa.
 
Jäänmurtajat ovat toki sen muotoisia kuin ovat, mutta periaatteessa mikään ei estä muotoilemasta "sotalaivan muotoisen" eli suhteellisen hoikan aluksen keulaa jäänmurtoa varten. Tämä tapahtuu esimerkiksi kasvattamalla vesiviivan aukeamiskulmaa (eli "tylpentämällä") keulaa ja pienentämällä keularanka- ja kaarikulmia eli periaatteessa vesiheittokulmaa eli runkopinnan paikallisen normaalin ja pystysuoran välistä kulmaa. Tällöin kulkuvastus avovedessä kasvaa ja samalla keulasta menetetään uppoumaa. Sotalaivaan ei kuitenkaan voida tehdä "jäänmurtajakeulaa", joten lopputulos on jonkinlainen kompromissi, jossa samanaikaisesti maksimoidaan jääsuorituskyky ja minimioidaan vaikutus avovesivastukseen. Loput voidaan hoitaa sitten konetehoa kasvattamalla.

Mutta käytännössä viimeisin jäänmurtotekniikkahan käsittää leikkureiden ohella painon ja runkokestävyyden, joten muoto on edelleen dynaaminen.

"Leikkureiden"? Puhu sanoilla jotka ymmärrän...

Kasvattamalla konetehoa voidaan parantaa aluksen jäissäkulkukykyä tiettyyn pisteeseen asti, mutta runkomuodon tulee silti soveltua jäissäkulkuun, koska mikään määrä hevosvoimia akselilla ei pelasta huonoa runkoa jäissä. Rungon geometria vaikuttaa myös siihen kohdistuviin jääkuormiin ja sen seurauksena teräsrakenteen painoon.

Suurin osa Itämerellä liikennöivistä kaupallisista aluksista on jäissä kulkuun vahvistettuja. Nopeimmat kulkevat yli 20 solmua. Vaaditut 26 solmua saavutettaneen vaikka runko jäätä kestääkin. Tuskin tuo teknisesti mikään mahdoton haaste on.

Kyllähän varsinkin nuo isot ro-pax- ja matkustaja-autolautat kulkevat varsin ketterästi ainakin murretussa jäässä ja saavuttavat avovedessä yli 25 solmun nopeuden, mutta niissä onkin konetehoa suurin piirtein saman verran kuin ydinkäyttöisissä jäänmurtajissa. Uppoumaa on kuitenkin kymmenen kertaa enemmän kuin tässä korvetti-fregatissa ja propulsion kokonaishyötysuhde aivan eri tasolla suuremman syväyden vuoksi. Näitä ei siis mielestäni voi verrata toisiinsa.
 
tuo ilmoitettu 26 solmun suunnittelunopeus rupeaa olemaan siinä rajoissa jossa keskinopeuksinen moottori rupeaa olemaan järkevä valinta, vai mitä mieltä olet? Kun ottaa vielä huomioon että keskimääräinen kulkunopeus on reilusti alle tuon. Tila tai paino ei pitäisi olla ongelma, koska ei haeta äärimmäistä suorituskykyä vaan painotus jossain muualla. Aluksilla tullaan ajamaan runsaasti "osakuormalla" ja nopeakäyntinen moottori ei ole silloin järkevä. Annoit teho/paino vertailuja, mutta taloudellisuuteen vaikuttaa ominaiskulutus joka esim. Wärtsilän koneilla on parempi.

Nopeakäyntinen kone on varmasti todennäköisempi, mutta keskinopeuksisillakin on etunsa.

Keskinopea moottori on toki fiksu valinta, jos halutaan parantaa toimintasädettä polttoaineenkulutusta pienentämällä, mutta toisaalta esimerkiksi 16V26 painaa kolmanneksen enemmän kuin vastaavantehoinen 16V1163. Lisäksi nopeakäyntinen moottori on ulkomitoiltaan pienempi kuin keskinopea moottori, muun muassa pari metriä lyhyempi. Paino- ja tilavuuskriittisessä jäätämurtavassa monitoimikorvettifregatissa tämä voi olla ratkaiseva tekijä varsinkin jos moottoreita on useampi. Osakuormasta en tiedä, mutta itse olen aina elänyt siinä uskossa, että kuta pienempi moottori, sitä paremmin se sietää osakuormalla ajoa. Moottorityypin vaikutusta jäänmurtokykyyn en osaa suoralta kädeltä arvioida, sillä en ole kovinkaan sinut mekaanisten voimansiirtojen kanssa. Luulisi, että nopeakäyntinen moottori ainakin ottaisi kierroksia nopeammin eli selviäisi jääiskuista paremmin, mutta toisaalta taas akselijohdon hitausmomentti saattaa olla hieman pienempi...
 
Nuo leikkurit on kyllä nyt ymmärretty ihan väärin.

Leikkurit ovat kiinteät ja ne ovat keulassa ja perässä. Keulassa kaarevan osan ja bulbin välissä oleva suora "levy". Perässä peräsimen kohdalla oleva "veitsi" joka suojaa keskellä olevaa peräsintä jos laiva peruuttaa jäissä.
 
Se on sitä parasta jäänmurtotekniikkaa, eli paksujen jäiden edessä käytetään massan apuna erillisiä jääleikkureita. Leikkureidenhan ei tarvitse olla vauhtia hidastamassa silloin kun niitä ei tarvita.

Jaa niinku sirkkeli vai? Sillähän voi sitten näppärästi halkoa myös vihulaisen kaleerit?
 
Nuo leikkurit on kyllä nyt ymmärretty ihan väärin.

Leikkurit ovat kiinteät ja ne ovat keulassa ja perässä. Keulassa kaarevan osan ja bulbin välissä oleva suora "levy". Perässä peräsimen kohdalla oleva "veitsi" joka suojaa keskellä olevaa peräsintä jos laiva peruuttaa jäissä.

Olisko tuo bulbi erikoistapaus joka vaatii erikoisjärjestelyjä?
 
Tuo keulan "jääveitsi", jollainen löytyy mm. ESL Shippingin Kalliosta, ei liene loppujen lopuksi kovinkaan yleinen ratkaisu:

ShipSpotting.com

© Wim.Vrolijk

Näin lonkalta sanoisin, että tuon ulokkeen ensisijainen tarkoitus on helpottaa jäänmurtajan haarukkahinausta (josta siinä on jälkikin). Jäävastusta se tuskin pienentää, koska jäätä ei voi "leikata" - tuollainen kapea uloke käytännössä murskaisi jään reunaa ja vastus olisi takuulla suurempi kuin keulabulbin synnyttävä taivutusmurtuma. No, tiedä häntä. Joka tapauksessa uuteen suomalaiseen sotalaivaan tuskin tulee keulabulbia.

Peräsimien (ja joskus myös ruoripotkureiden) jääkynnet ovat standardiratkaisu, joten sellaiset frekorvattiin varmasti tulee. Niiden tarkoitus on kuitenkin, kuten yrjö sanoikin, ensisijaisesti suojata peräsintä.
 
Tunkekaa nyt ne bruttorekisteritonnit helvettiin kun kerran kyse on uppoumatonneista >_<

edit: ...lisäksi varsinkin kun rekisteritonnit korvattiin kauppamerenkulussa dimensiottomalla vetoisuusluvulla vuosikymmeniä sitten.

Nauroin itsekin ääneen noille bruttorekisteritonneille. Tervetuloa 1800-luvulle! Seuraavaksi vedetään White Star Linen lippu salkoon.

Nimistöstä sen verran että niillä usein pyritään vetoamaan poliitikkoihin. Siksi esim. jenkeissä nimetään sotalaivat yleensä poliitikkojen mukaan. Äänestä meitä kongressissa niin saat oman hävittäjän! Entinen NL harrasti samaa. Meillä ei ihan näin suoraan pöljäilyyn ole lähdetty mutta seuraavaksi paras veto on nimetä laivat poliitikon kotikaupungin tai -maakunnan mukaan.

Todennäköisesti nimissä tulee olemaan ainakin Turunmaa ja Karjala. Toivottavasti Hämeenmaa & Uusimaa jätetään kuitenkin odottamaan seuraavaa alussukupolvea, ja siirryttäisiin uusille urille. Sopivia maakuntanimiä olisivat ainakin Satakunta ja Savo. Viimeksimainittu voisi herättää huomiota myös jenkkien ja japanilaisten keskuudessa joten se sopisi erityisen hyvin kv. tehtäviin. Muita provinssinimiä voisivat olla myös Kainuu, Lappi ja Pirkanmaa. Nämä varmaan on ne todennäköisimmät nimivaihtoehdot, on aika varmaa että isoimmille aluksille pistetään ainakin osittain perinnenimet.

Kalevalaisia nimiä ei tainnut olla 2. maailmansodan jälkeen. Ehkä niitä pidettiin liian kansallismielisinä mutta jospa olisi taas niiden aika? Vaikka jättäisimme Ilmarisen & Väinämöisen pois (miksi?) niin hyviä nimiä tarustoista löytyisi silti: Louhi, Joukahainen, Lemminkäinen, Kaukomieli, Kullervo, Laurukainen, Antero Vipunen.

Hiukan samantapaista teemaa voisi olla "myyttiset soturit" -nimistö:
Matti Kurki
Ahti Saarelainen
Vorna
Tiera

Tässä olisi yksi laivaston perinnenimi mukana ja olisi muutenkin sopiva.

Pidän kovasti magitsun 'isot meritaistelut' -nimiteemasta. Se olisi perinteikäs, Suursaari voisi vähän nostattaa kyllä reaktioita...

Vielä tuli mieleen sellainen "suuret päälliköt" -teema, tähän tyyliin:
Nordenskiöld
Mannerheim
Horn
Adlercreutz

...mutta tämän haittapuolena nimistöstä tulisi kovin ruotsalaispainotteinen.
 
Miksi sotalaivoissa käytetään pääsääntöisesti nopeakäyntisiä dieseleitä, kaasuturbiineita ja/tai niiden yhdistelmiä? Yksinkertaisesti siitä syystä ( mihin täällä on jo aiemmin viitattu ), että noilla koneistovaihtoehdoilla saavutetaan parhaiten se haluttu nopeus samalla säästäen muussa tilassa. Kääntöpuolena on sitten se korkeampi polttoaineen kulutus. Jos pistetään dieselit vertailuun, niin pienin polttoaineen ominaiskulutus on hidaskäyntisillä ja suurin nopeakäyntisillä. Mutta samantehoisten moottorien koot ovat sitten käänteiset, eli ne nopeakäyntiset ovat pienimpiä.
Sotalaivoissa ei turhaa tilaa ole...siellä on kyllä käytetty kaikki hyväksi. Jos ajatellaan, että Wärtsilän yksi mainoslauseista aikojen saatossa on ollut, että he myyvät rahtitilaa kun kilpailivat hidaskäyntisten kanssa, niin nopeakäyntisten ( ja kaasuturbiinien ) valmistajat taas myyvät sotalaivoihin lisätilaa muutamalle ohjukselle tai muulle aseistukselle.
Nuo CODAG versiot syntyivät aikanaan siksi, että sitä kaasuturbiinia käytetään vain niihin nopeisiin syöksyihin, muuten ajellaan dieseleillä ja säästetään polttoainekuluissa. Aikanaan Turunmaa-lk:n kaasuturbiineilla oli enemmän startteja kuin käyttötunteja, eli eipä niillä kovin pitkään kerrallaan ajeltu. Vaikka ne dieselit ovatkin nopeakäyntisiä, niin se kaasuturbiini on varsinainen polttoainesyöppö. OK, niidenkin hyötysuhteet ovat parantuneet vuosien saatossa, mutta ovat edelleen eri luokkaa kuin minkään dieselin.
Vähän kyllä arveluttaa pistää vesijetit jäätämurtavaan alukseen... Ei oikein tunnu toimivalta ratkaisulta. Ovatko ne tulevat alukset sitten oikeasti jäätä murtavia vai vain jäissäkulkuun kykeneviä, en osaa sanoa...
Pohjanmaassa toki oli keskinopeat dieselit, mutta nekin olivat ns. nopeita keskinopeita, eli sieltä WD:n malliston pienemmästä päästä. Ne riittivät niille nopeuksille, mitä tarvittiin. Se valinta oli eräänlainen kompromissi, polttoainetaloudellisempi... Samalla suosittiin kotimaista valmistajaa, koska nopeusvaatimukset olivat kohtuulliset.
 
@Bodyguard nyt vaan näyttäisi että se nopeusvaatimus ei ole juuri miinalaivoja kummoisempi. Eli maksiminopeus n. 26 solmua. Jos haluttaisiin oikeasti äärimmäistä suorituskykyä olisi nopeusvaade aivan jotain muuta ja siten myös koneiston rakenne.
 
Back
Top