Merivoimien kehitysnäkymät

Hornettiemme käyttäminen miinoituksissa on epärealistinen ajatus. Se vaatisi huomattavaa harjoittelua mihin ei Ilmavoimilla ole aikaa eikä rahaa. Laskuvarjomiinat pitää pudottaa matalalta alhaisesta nopeudesta mikä on kuormatulle hävittäjälle huono ja riskaabeli lentoprofiili. GPS-ohjattu standoff-miina on helpompi mutta se ei ole sitten enää kovin halpa ja käyttö jäisi muutamaan haja- tai häirintäluonteiseen miinoitukseen. Luultavasti Quickstrike olisi myös paljon helpompi raivata esim. oman herätteensä vuoksi kuin oikea merimiina.

Jos lentomiinoitusta kuitenkin haluaisi lähteä kehittämään niin melkeinpä ainoa järkevä alusta on helikopterit. Niillä pystyisi pudottamaan miinoja varsin tarkasti ja huomaamattakin.

Hornetit harjoittelevat jo nyt pommitusta, ei Quickstriken käyttö ole sen kummempaa. Miinoitustehtävä oli jo toisen maailmansodan aikana RAF:lle tavallaan harjoitustehtävä, pommarit tekivät niitä ennen siirtymistään varsinaisiin toimiin vihollisalueelle.

Merivoimien pitää tiputtaa merimiinat alhaisella nopeudella isosta laivasta joka on aika riskaabeli profiili. Lentomiinoituksessa ei ole mitään hankalaa, mutta koska se on NIH, eivätkä suomalaispilotit tiputtaneet lentomiinoja jatkosodassa, se on suomalaispiloteille paljon hankalampaa kuin USN:n tai USAF:n kollegoille. Toki tilanne muuttuu kun ampuminen alkaa, mutta niin se muuttuu myös aluksillekin. Tuolloin ei kannattaisi enää käyttää muita kuin JDAM ja JDAM-ER -variantteja.

Toki hekojakin voi käyttää, niillähän voi tiputtaa metrintarkasti modifioimattomia miinoja kriittisiin kohtiin. Ottokalustona voi käyttää vaikkapa lannoitus/sammutushelikoptereita joita on Suomessa jonkin verran. Kalusto on, koulutus on, kerralla yksi miina kyytiin, lentokiertomäärä on suuri. Ilma-alusrekisteri on tietenkin nykyään maksujen takana, vuoden 2009 rekisteriä katsellen sopivia hekoja näyttäisi löytyvän siviilirekisteristä (RVL tietysti pois lukien) 27kpl. Ei mikään hassumpi idea. Volyymi nousee suuren lentokiertomäärän ansiosta yllättävän suureksi.

Kosketusmiinat ovat edullisia ja idioottivarmoja, ja miinoite joka sisältää sekä kosketus- että herätemiinoja on tehokkaampi ja vaikeampi raivata kuin miinoite joissa on vain jompaa kumpaa. Tuskin ne poistuvat käytöstä vaikka painopiste on tietenkin siirtynyt herätemiinoihin.

...ja helppoja huoltaa. Ainoat vanhenevat osat on helppo vaihtaa. Seuraavaksi tulevat autonomiset, liikkuvat miinat jotka sopisivat Suomen oloihin erinomaisesti lyhyiden etäisyyksien ja toimivien viestiyhteyksien ansiosta.
 
Viimeksi muokattu:
volyymit tuossa varmasti tulisivat nopeasti vastaan kun liikuteltavat tonnimäärät ovat valtavia. Koko toiminnan luonne muuttuu jos käytetään laivojen sijasta lentokoneita. Miinoitteille on varmaankin olemassa joku laskennallinen teholuokitus miinamääristä ja -tyypeistä riippuen eikä ilmakuljetuksilla päästä millään samanlaisiin lukemiin kuin laivoilla. Siihenkin on syynsä miksi rahti kulkee pääosin laivoilla ja vain
valikoiden lentämällä. Mielenkiintoinen lisähän tuo ilmoitse miinoittaminen varmasti olisi ja avaisi ihan uudenlaisia mahdollisuuksia vastustajan häirintään ja erityisesti nopeisiin mutta pienimuotoisiin tilanteisiin. Lopulta homma tietysti kääntyy siihen että ne merimiinat ovat jo olemassa ja sen tosiasian kanssa on kenenkään paha kisata. Jos verrataan muutaman laivan miinoittamisjärjestelmän hintaa ja koko järjestelmän kääntämistä uuteen asentoon massiivisine uushankintoineen niin on viimeistään helppo tehdä päätös ja jatkaa vanhoilla linjoilla.
 
volyymit tuossa varmasti tulisivat nopeasti vastaan kun liikuteltavat tonnimäärät ovat valtavia. Koko toiminnan luonne muuttuu jos käytetään laivojen sijasta lentokoneita. Miinoitteille on varmaankin olemassa joku laskennallinen teholuokitus miinamääristä ja -tyypeistä riippuen eikä ilmakuljetuksilla päästä millään samanlaisiin lukemiin kuin laivoilla. Siihenkin on syynsä miksi rahti kulkee pääosin laivoilla ja vain
valikoiden lentämällä. Mielenkiintoinen lisähän tuo ilmoitse miinoittaminen varmasti olisi ja avaisi ihan uudenlaisia mahdollisuuksia vastustajan häirintään ja erityisesti nopeisiin mutta pienimuotoisiin tilanteisiin. Lopulta homma tietysti kääntyy siihen että ne merimiinat ovat jo olemassa ja sen tosiasian kanssa on kenenkään paha kisata. Jos verrataan muutaman laivan miinoittamisjärjestelmän hintaa ja koko järjestelmän kääntämistä uuteen asentoon massiivisine uushankintoineen niin on viimeistään helppo tehdä päätös ja jatkaa vanhoilla linjoilla.

Täydentävänä kykynä rakentaminen ei kuitenkaan maksaisi paljon ja sama kyky on käytettävissä maaoperaatioiden tukemiseen.

Lasketaan kolme eri ambitiotasoa:

1.) Pelote: Hyökkäyksellinen miinoituskyky, pohjautuu Quickstrike JDAM-ER:ään, näitä 100kpl. Yhteishinta n. 10mE. Saadaan suorituskyky jota ei voi aluskalustolla saada.
2.) Täydennys: Kyky tukea Merivoimien miinoitustoimintaa nopeuttaen ja miinakenttiä täydentäen. 200kpl Quickstrike-JDAM, yhteishinta n. 7mE.
3.) Massa: Kyky tarvittaessa miinoittaa yhteensä tuhannella miinalla. 1000kpl Quickstrike, yhteishinta n. 10mE

Tuosta toki puuttuvat lahjonta, erm. kaupankäyntikulut, integrointi, koulutus jne. mutta järjestelmä itsessään pohjautuu jo Suomessa käytössä oleviin.
 
1.) Pelote: Hyökkäyksellinen miinoituskyky, pohjautuu Quickstrike JDAM-ER:ään, näitä 100kpl. Yhteishinta n. 10mE. Saadaan suorituskyky jota ei voi aluskalustolla saada.
2.) Täydennys: Kyky tukea Merivoimien miinoitustoimintaa nopeuttaen ja miinakenttiä täydentäen. 200kpl Quickstrike-JDAM, yhteishinta n. 7mE.
3.) Massa: Kyky tarvittaessa miinoittaa yhteensä tuhannella miinalla. 1000kpl Quickstrike, yhteishinta n. 10mE


Viisi sivua täysin turhanaikaista pohdintaa, joka alkoi muistaakseni hölmöstä sotahistoriallisesta vaihtoehtospekusta: Canet -tykkien siirrosta Talvisodan Kannakselle. Kun kukaan tykistöä edes vähän tunteva
ei ehtinyt tästä argumentoimaan, siirryttiin sujuvasti nykyaikaan kopioimaan suurvallan toimintatapoja lennokkien Hellfire -ohjuksineen kaikki realiteetit unohtaen. Tällaisia ajatuslentoja varten tulisi olla omat
langat tai ehkä jopa itsekriittiset kirjoittajat voisivat suoraan varustaa tekstit siivillä tai tähdillä merkiksi siitä, että jalat on tukevasti irti maasta.

Mietitäänpä miinasodankäynnin perusasioita. Hyökkäyksellisyys toki kuuluu myös merisotaan. Käsite kuitenkin tarkoittaa vastustajan tuhoamista tai niin suuria tappioita, että siltä menee kyky tai halu jatkaa hyökkäyksellistä toimintaa. Esimerkkinä vaikka syksy 1941, kun Merivoimamme pääsi Ilmarisen tuhouduttua tähän tavoitteeseen ihan omin voimin ilman vihollisen myötävaikutusta. Voidaan kysyä, onko
meillä mahdollisuuksia tällaisen kyvyn hankkimiseen. Ja vaikka olisikin eli otetaan siivet selkään, ei miinoittamalla päästä kuin häirintään. Tätäkin on kokeiltu 1941. Sukellusveneiden ennen sodan alkua laskemiin miinoihin tuhoutui yksi alus. Veneet olivat nyt muodikkaita monitoimialuksia, joka tarkoitti, että kapasiteetti miinoitukseen oli aivan liian pieni.

Useaan kertaan on toistettu nopeuden tärkeyttä miinoittamisessa sen jälkeen, kun käsky on käynyt. Julkisten lähteiden mukaan varastopaikka on Merivoimien Varikko Kemiön Skinnarvikissa. Veli @peelo laski
simulla miinoittamiseen kuluvan ajan. Kääntöaika satamassa lienee pienempi, koska miinat ainakin ennen siirtyvät kiskoilla suoraan turvallisesta varastosta laivaan. Kerran kauan sitten pääsin tällaisen operaation näkemäänkin, tosin käytössä oli vain osa laivan 100 miinan kapasiteetista. Suojaminoitteet avomerelle pyritään laskemaan jo ennen vihollisuuksien puhkeamista, mutta meillä on myös kyky paikalliseen ja a
jalliseen ilmaherruuteen, ainakin ennenkun koneita alkaa kulumaan taisteluissa. Ja jos niitä ei sidota muihin tehtäviin.

Vaihtoehtomalli hyödyntäisi lekoja ainoastaan logistiikkaketjun viimeiseen vaiheeseen ja olisi siten laivamiinoitusta hitaampi. Vähän kun maahantuoja tuottaisi autot Japanista laivalla Rotterdamiinja vasta sieltä
C17:lla Suomeen. Ehdotettu logistiikka tarkoittaisi, että miinat lastattaisiin nostureilla kuorma-autoihin ja vietäisiin Kemiöstä Virttaan varalaskupaikalle. Sieltä ehkä löytyisi vaadittava 500 m varoalue paikkaan,
jossa sivullisia ihmisiä liikkuu, esim yleinen tie. Rauhanaikaiset laithan olisivat edelleen voimassa. Välivarastosta sitten lekojen huoltopaikalle uudelleen autoon nosturilla yksi kerrallaan lastaten.

Voidaan myös tarkastella hehkutetun JDAM -pommin ominaisuuksia. Räjähdysaineet ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet. Silti uusi Pohjamiina16:kin sisältää yli 500 kg satsin; aivan ilmeisesti tarpeesta.
Pienimmän JDAM -pommin räjähdemäärä on 100 kg eli samansuuruinen kuin syvyyspommissa. Tästä voisi päätellä sen käyttötarkoituksen, kuten veli @peelo yrittikin kertoa. Rajähdemäärien vertaus ei vielä
ole koko totuus. Vedenalainen räjähdys luo kaasukuplan. Kun vesi ei puristu kokoon, lähtee paineaalto joka tuhoamatta laivaa voi esim saada sen koneet liikahtamaan paikoiltaan. Lentopommissa on valitettavasti paksu teräskuori, joka on tarkoitettu sirpaloitumaan. Merimiinakäytössä se heikentää detonatioprosessia, koska kuori aluksi halkeilee banaanin tavoin ja osa paineesta karkaa.

Pohjamiina 16:n ilmoitettu tilausvaltuus on 12 MEUR eli tällä saadaan joku määrä ennenstään olevien lisäksi. Vanhimmat kosketusmiinatkaan eivät ole vielä vanhanaikaisia; jenkkien ekan Gulf -sodan kahdesta sotalaivatappiosta toinen aiheutui keksintönä 100 v vanhan sarvimiinan räjähdyksestä. Jos oikein muistan loppuivat merioperaatiot Irakin rannikolla siihen eli puolustukselliset miinat tekivät tehtävänsä.
 
Merivoimat ei ole alaani mutta voisin veikata että jos alus/alukset ovat parhaimmillaan muutaman tunnin lähtövalmiudessa jo rauhan aikana esim tunnistamistehtäviin niin kyllä niillä keretään jo aika nopeasti miinoittamaan kriittisiä alueita vaikka miinat joutuisi lastaamaan sekä jos merkit viittaavat siihen että sota voi syttyä niin PV voi jo aika huomaamatta lastata miinat valmiiksi alukseen ja siirtää sen merelle varttumaan lupaa. Enemmänkin olisin huolissani meidän poliittisesta johdosta kellä voi mennä ties kuinka kauan antaa lupa miinoittaa vaikka talo jo palaakin. :rolleyes: sehän voi vaikka provosoida naapuria kun miinoittaa omia alueita.

Toivotaan että nuo uudet lait menevät läpi.
 
sehän voi vaikka provosoida naapuria kun miinoittaa omia alueita

Täysin samaa mieltä!
Kuuluisia valtiojohdon viimeisiä sanoja: "On varottava kärjistämästä tilannetta entisestään."
Tämän virheen teki sekä Tanska että Norja parin viikon tarkkuudella 76 v sitten. Kun Strateginen isku -uhkakuva lanseerattiin julkisuuteen 90 -luvulla, pidettiin näitä maita esimerkkeinä.

Tosin miinalaivat eivät varmaan lastattuina seilaa kun varikon laiturista suorinta tietä pudotuspaikalle: sekän on kelluva trotyylivarasto, jossa mahdollinen räjähdys välittyisi miinasta toiseen.
 
Tosin miinalaivat eivät varmaan lastattuina seilaa kun varikon laiturista suorinta tietä pudotuspaikalle: sekän on kelluva trotyylivarasto, jossa mahdollinen räjähdys välittyisi miinasta toiseen.

Mitä tarkoitat tällä? Miksi ei voisi seilata miinalastissa?

Nykyiset miinat ovat hyvin epäherkkiä eli mikään onnettomuuden kaltainen on uskoakseni melko epätodennäköistä. Asevaikutuksesta taas sekä laiva että se kallioluola tuhoutuvat molemmat.

Uskoakseni alukset lastataan heti valmiutta kohotettaessa. Tällöin reagointinopeus paranee ja toimii myös osittaisena varastojen hajauttamisena.
 
Mitä tarkoitat tällä? Miksi ei voisi seilata miinalastissa?

Eihän mistään voi tietää... yksi speku samanarvoinen kun toinenkin!

Onnettomuuksia en ajatellut vaan sitä, mitkä olisivat tällaisen liikkuvan räjähdevaraston rauhanaikaiset vaara-alueet esim matkan varrelle sattuviin kesämökkeihin. Ja sitä, että miinalasteja pitäisi kaiketi
hävittäjillä koko ajan suojata. Kallioluolien sen sijaan kyllä uskon kestävän asevaikutusta. Ei taida kuitenkaan uskaltaa niiden rakennetta täällä avata.
 
Hornetit harjoittelevat jo nyt pommitusta, ei Quickstriken käyttö ole sen kummempaa. Miinoitustehtävä oli jo toisen maailmansodan aikana RAF:lle tavallaan harjoitustehtävä, pommarit tekivät niitä ennen siirtymistään varsinaisiin toimiin vihollisalueelle.

Juu, pelkkä Quickstrike ei tipu metrin tarkasti. RA-harjoitukset ja Suomen mittausolot ovat kuitenkin tuottaneet myytin siitä että merimiinan pitäisi olla laskettu metrin tarkkuudella. Ei laskettu toisessa maailmansodassakaan. Alle 50m tarkkuus saavutetaan kun toimitaan rauhallisissa oloissa mitä miinoitukset suurimmaksi osaksi olisi. Esimerkiksi väylän suuntaan miinoittaessa tuo poikkeama ei tarkoittaisi mitään.

Ilmamiina täytyy pudottaa alhaalta ja pienellä nopeudella jotta se osuu edes sinnepäin mihin halutaan. Tämä vaatii erikoiskoulutusta ja operaatioissa on omat riskinsä. Siksihän JDAM-Quickstrike kehitettiin, perinteisissä miinoitusoperaatioissa tuli liikaa koneita tonttiin.

Hyökkäyksellisissä miinoituksissa ei olekaan niin tarkkaa miinan paikan kanssa. Nehän jäi vihollisen huoliksi. Me kuitenkin teemme pääasiassa puolustuksellisia jotka pitää pystyä raivaamaan itse ja miinojen paikat täytyy tietää ettei omat alukset seilaa niihin. Iso suojamiinoite voi tarvita 200-300 herätemiinaa kaikkinensa, puhutaan 100-150 lentosuoritteesta ilman suojausosastoakin.
 
Täydentävänä kykynä rakentaminen ei kuitenkaan maksaisi paljon ja sama kyky on käytettävissä maaoperaatioiden tukemiseen.

Lasketaan kolme eri ambitiotasoa:

1.) Pelote: Hyökkäyksellinen miinoituskyky, pohjautuu Quickstrike JDAM-ER:ään, näitä 100kpl. Yhteishinta n. 10mE. Saadaan suorituskyky jota ei voi aluskalustolla saada.
2.) Täydennys: Kyky tukea Merivoimien miinoitustoimintaa nopeuttaen ja miinakenttiä täydentäen. 200kpl Quickstrike-JDAM, yhteishinta n. 7mE.
3.) Massa: Kyky tarvittaessa miinoittaa yhteensä tuhannella miinalla. 1000kpl Quickstrike, yhteishinta n. 10mE

Tuosta toki puuttuvat lahjonta, erm. kaupankäyntikulut, integrointi, koulutus jne. mutta järjestelmä itsessään pohjautuu jo Suomessa käytössä oleviin.

Tuo olisi vähän niin kuin pistoolien hankkiminen kiväärimiehille. Voi tulla tarpeeseen erityistilanteissa mutta kokonaisuutena voiman lisäys on tasoa merkityksetön. Silti kuka tahansa voi keksiä skenaarion jossa juuri tuo kyky tulisikin tarpeeseen. Noin lähtökohtana on kuitenkin hyvä ymmärtää että merimiinoitus ei Suomen toimintamallissa ole näpertelyä. Hävittäjä- tai suihkuharjoituskoneilla miinoittaminen sen sijaan on. Lopputuloksena olisi harvakseltaan pieniä ja tehottomia miinoja sisältävä ja estearvoltaan hyvinkin kyseenalainen harsomainen miinoite. Yhtä miinatyyppiä ja -mallia käsittävä miinoite olisi myös hyvinkin altis vihollisen vastatoimille.
 
Parahin OldBoy <3, muistinne oikkuilee, Hellfire -ohjuksista en ole sentään puhunut.

Canet-tykkien siirtoa esitti, jäkiviisaasti toki, esim. Harald Öhquist jo muistelmissaan 1949. Talvisodan aikana pääasemassa pysyttiin sodan alusta helmikuun puoleenväliin, liikkumisen tahti oli hiukan eri kuin nykyään. Talvisodan aikana jotenkin onnistuttiin siirtämään jopa Ahvenanmaalle linnoitustykistöä, ilmeisesti keijujen toimesta. Näin amatöörin näkökulmasta tuo olisi olltu helpompaa pääaseman osalta, pääaseman huoltoon kun oltiin rakennettu oma rautatie. Ylipäätäänhän RT:n vanhaa kalustoa oli jo laitettu bunkkereihin. Tosiasia kuitenkin on, että epäsuorasta oli pulaa ja samaan aikaan RT:n laadukas kalusto a-tarvikkeineen ja miehistöineen makasi piktälti tyhjän panttina Helsingistä länteen kun meri oli umpijäässä joulukuun alkupäivien jälkeen. Puhtaan jälkiviisaasti olisi voitu tehdä ehkä jotain muuta kuin perustaa Pataljoona Aaltonen heitettäväksi Viipurinlahden lihamyllyyn. Tämä ei siis ketään moittien vaan puhtaasti jälkiviisastelun makeaa viiniä maistaen.

Mietitäänpä miinasodankäynnin perusasioita. Hyökkäyksellisyys toki kuuluu myös merisotaan. Käsite kuitenkin tarkoittaa vastustajan tuhoamista tai niin suuria tappioita, että siltä menee kyky tai halu jatkaa hyökkäyksellistä toimintaa. Esimerkkinä vaikka syksy 1941, kun Merivoimamme pääsi Ilmarisen tuhouduttua tähän tavoitteeseen ihan omin voimin ilman vihollisen myötävaikutusta. Voidaan kysyä, onkomeillä mahdollisuuksia tällaisen kyvyn hankkimiseen. Ja vaikka olisikin eli otetaan siivet selkään, ei miinoittamalla päästä kuin häirintään. Tätäkin on kokeiltu 1941. Sukellusveneiden ennen sodan alkua laskemiin miinoihin tuhoutui yksi alus. Veneet olivat nyt muodikkaita monitoimialuksia, joka tarkoitti, että kapasiteetti miinoitukseen oli aivan liian pieni.

Useaan kertaan on toistettu nopeuden tärkeyttä miinoittamisessa sen jälkeen, kun käsky on käynyt. Julkisten lähteiden mukaan varastopaikka on Merivoimien Varikko Kemiön Skinnarvikissa. Veli @peelo laski
simulla miinoittamiseen kuluvan ajan. Kääntöaika satamassa lienee pienempi, koska miinat ainakin ennen siirtyvät kiskoilla suoraan turvallisesta varastosta laivaan. Kerran kauan sitten pääsin tällaisen operaation näkemäänkin, tosin käytössä oli vain osa laivan 100 miinan kapasiteetista. Suojaminoitteet avomerelle pyritään laskemaan jo ennen vihollisuuksien puhkeamista, mutta meillä on myös kyky paikalliseen ja a
jalliseen ilmaherruuteen, ainakin ennenkun koneita alkaa kulumaan taisteluissa. Ja jos niitä ei sidota muihin tehtäviin.

Tottahan toki helpointa on jos alukset laskevat optimoidut miinat millintarkasti paikalleen. Välttämättä tähän ei kuitenkaan ole taktisia mahdollsiuuksia. Esimerkiksi Ahvenanmaan miehittäminen ja tärkeän saattuen suojaaminen samaan aikaan vie monitoimialukset ja miinalautat muualle. Epäilisin että Hankoniemestä länteen miinalaivoilla ja lautoilla pärjää hyvin, Hankoniemestä itään on hankalampaa. Vielä hankalampaa on kun mennään Porvoosta itään kun käytännössä ollaan Suursaareen sijoitetun rt:n (ja it:n) toimintapiirissä.) Suomalaiset sukellusveneet eivät laskeneet herätemiinoja. Niiden miinat upottivat ilmeisesti ainakin yhden saksalaisaluksen (talvisodan aikana), yhden hävittäjän, yhden sukellusveneen ja yhden kuljetusaluksen mikä ei ollut hassumpi tulos.

Mikäli alusten miinoitustehtävää suojataan ilmasta, on tämä lentotuntien kannalta mahdollisiesti epätehokkaampaa käyttöä kuin samojen koneiden käyttä miinoitukseen, ainakin jos siirtymä on pitkä ja ilmasuojaa tarvitaan koko ajan. Toki miinoittavien alusten paremmat miinat pitää ottaa vertailussa huomioon.

(Tuo Suursaari on ylipäätään tympeä oman ilma- ja meritoiminnan kannalta jos aktiivisia toimenpiteitä saarta vastaan ei käytä. Lounatkorkian huipulta tutkahorisontti 0m tasolle on 29,5nm, 100m tasolle 52nm. Ensimmäinen etäisyys riittää Porvoon väylälle asti, toinen Kouvolaan saakka.)

Vaihtoehtomalli hyödyntäisi lekoja ainoastaan logistiikkaketjun viimeiseen vaiheeseen ja olisi siten laivamiinoitusta hitaampi. Vähän kun maahantuoja tuottaisi autot Japanista laivalla Rotterdamiinja vasta sieltä
C17:lla Suomeen. Ehdotettu logistiikka tarkoittaisi, että miinat lastattaisiin nostureilla kuorma-autoihin ja vietäisiin Kemiöstä Virttaan varalaskupaikalle. Sieltä ehkä löytyisi vaadittava 500 m varoalue paikkaan,
jossa sivullisia ihmisiä liikkuu, esim yleinen tie. Rauhanaikaiset laithan olisivat edelleen voimassa. Välivarastosta sitten lekojen huoltopaikalle uudelleen autoon nosturilla yksi kerrallaan lastaten.

Vertaus on kaikella kunnioituksella hiukan kummallinen. Eihän kranaattejakaan kannata tuolloin ampua tykillä, vaan kuskata kuorma-autolla suoraan vihollisen luo. Mikäli vaihtoehtoisia miinoitustapoja tulisi käyttöön, on ilmiselvää että niille mietittäisiin varastointi- ja hajautusperiaatteet. Ilmavoimatkin säilyttävät a-tarvikkeitaan joissain ja vaikkapa hekojen osalta veikkaisin että joltakin linnakesaarelta saattaa jonkinlaista luolaa löytyä.

Voidaan myös tarkastella hehkutetun JDAM -pommin ominaisuuksia. Räjähdysaineet ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet. Silti uusi Pohjamiina16:kin sisältää yli 500 kg satsin; aivan ilmeisesti tarpeesta.
Pienimmän JDAM -pommin räjähdemäärä on 100 kg eli samansuuruinen kuin syvyyspommissa. Tästä voisi päätellä sen käyttötarkoituksen, kuten veli @peelo yrittikin kertoa. Rajähdemäärien vertaus ei vielä
ole koko totuus. Vedenalainen räjähdys luo kaasukuplan. Kun vesi ei puristu kokoon, lähtee paineaalto joka tuhoamatta laivaa voi esim saada sen koneet liikahtamaan paikoiltaan. Lentopommissa on valitettavasti paksu teräskuori, joka on tarkoitettu sirpaloitumaan. Merimiinakäytössä se heikentää detonatioprosessia, koska kuori aluksi halkeilee banaanin tavoin ja osa paineesta karkaa.

Pohjamiina 16:n ilmoitettu tilausvaltuus on 12 MEUR eli tällä saadaan joku määrä ennenstään olevien lisäksi. Vanhimmat kosketusmiinatkaan eivät ole vielä vanhanaikaisia; jenkkien ekan Gulf -sodan kahdesta sotalaivatappiosta toinen aiheutui keksintönä 100 v vanhan sarvimiinan räjähdyksestä. Jos oikein muistan loppuivat merioperaatiot Irakin rannikolla siihen eli puolustukselliset miinat tekivät tehtävänsä.

Toki aluksesta laskettava miina on monin tavoin optimoitu ja hyvä jos ne ehditään saada paikoilleen. Taktiset rajoitteet ovat kuitenkin olemassa ja kuten mainittua, kyky syntyisi halvalla nyt kun pommeja, JDAM:eja ja kenties JDAM-ER:ää ollaan Ilmavoimille hankittu tai hankkimassa joka tapauksessa mikä ilmeisesti sinulta tai monelta muulta kirjoittajalta on mennyt ohi. Samat pommit toimivat myös ilman Quickstrikeä maamaaleja vastaan. Puhutaan kuitenkin ambitiotasosta riippuen miljoonien tai kymmenien miljoonien hankinnasta jossa nk. merellinen osuus liikkuu ambitiotasosta riippuen miljoonan-kymmenen miljoonan tietämissä. Tällä melko pienellä investoinnilla saataisiin aivan uusia taktisia mahdollisuuksia ja joustavuutta miinoitukseen entisten mahdollisuuksien lisäksi.
 
Viimeksi muokattu:
Eihän mistään voi tietää... yksi speku samanarvoinen kun toinenkin!

Onnettomuuksia en ajatellut vaan sitä, mitkä olisivat tällaisen liikkuvan räjähdevaraston rauhanaikaiset vaara-alueet esim matkan varrelle sattuviin kesämökkeihin. Ja sitä, että miinalasteja pitäisi kaiketi
hävittäjillä koko ajan suojata. Kallioluolien sen sijaan kyllä uskon kestävän asevaikutusta. Ei taida kuitenkaan uskaltaa niiden rakennetta täällä avata.

Ei niitä rauhanaikana kuljetetakaan vaan heti kun uhkatilanne sellainen että tarvitaan todella nopeaa reagointikykyä, mutta varmaan samoilla linjoilla tuosta ollaan. Kuitenkin kun vihollisen maihinnousuosasto on jo aluevesirajalla niin siinä vaiheessa on turha miettiä pitäisikö lähteä hakemaan miinoja varikolta.

Kallio kuin kallio. Kyllähän se kalliokatto kestää isoakin jöötiä, mutta siitä luolastosta löytyy monta nykyaseiden tarkkuudella saavutettavaa heikkoa kohtaa.
 
Ilmamiina täytyy pudottaa alhaalta ja pienellä nopeudella jotta se osuu edes sinnepäin mihin halutaan. Tämä vaatii erikoiskoulutusta ja operaatioissa on omat riskinsä. Siksihän JDAM-Quickstrike kehitettiin, perinteisissä miinoitusoperaatioissa tuli liikaa koneita tonttiin.

Jep, mutta pohdinkin perinteisen Quickstriken käyttöä lähinnä puolustukselliseen miinoitukseen. Pommittaminen itsessään ei vaadi tj-laitteiston ansiosta oikein mitään lentotaitoja. Tietokoneen tulee tietää koneen korkeus, lentonopeus, ilmanpaine ja mieluiten tuulen nopeus ja mikäli kone pystyy lentämään suoraan vakionopeudella on tarkkuus hämmästyttävän suuri. Se, miksi tyhmät pommit eivät ole muodissa tästä huolimatta johtuu siitä, että taistelukentällä näitä ihanneoloja ei oikein löydy jolloin tarkkuus huononee merkittävästi. JDAM:n käytössä on kyse niin miinoituksessa kuin muiden maalien pommittamisessa juuri tästä - miinoitusoperatioita tehtiin vihollisen it:n piirissä jolloin lentäjäraukoilla oli hiukan stressiä.

Hyökkäyksellisissä miinoituksissa ei olekaan niin tarkkaa miinan paikan kanssa. Nehän jäi vihollisen huoliksi. Me kuitenkin teemme pääasiassa puolustuksellisia jotka pitää pystyä raivaamaan itse ja miinojen paikat täytyy tietää ettei omat alukset seilaa niihin. Iso suojamiinoite voi tarvita 200-300 herätemiinaa kaikkinensa, puhutaan 100-150 lentosuoritteesta ilman suojausosastoakin.

Tai vastaavasti puolen monitoimialuskaluston käyttöä ilmasuojineen, riskeineen kaikkineen. Ilmapudotteisia miinoja hankkimalla joustavuutta voidaan lisätä.

Mitä tulee tarkkuuteen niin veikaan tuon 50m, mikä saavutetaan rauhallisissa tyhmien pommien pommitusoperaatioissa, riittävän. Tarkkuus riittää miinoitettavan väylän väistämiseen, ja hajontahan tapahtuu joka tapauksessa lentosuunnassa.
 
Ei niitä rauhanaikana kuljetetakaan vaan heti kun uhkatilanne sellainen että tarvitaan todella nopeaa reagointikykyä, mutta varmaan samoilla linjoilla tuosta ollaan. Kuitenkin kun vihollisen maihinnousuosasto on jo aluevesirajalla niin siinä vaiheessa on turha miettiä pitäisikö lähteä hakemaan miinoja varikolta.

Ja tuossa tilanteessa voidaan heittää muutama Quickstrike-ER vihollisen maihinnousuosaston tielle mikäli miinoitusta paikalle ei ole ehditty tehdä tai vaikka jo raivatulle väylälle ihan vain piruillessaan. Joustavuutta. Vaikka JDAM-ER:n torjunta ilmatorjunnalla onnistuu aivan varmasti on se hankalampaa kun mennään lähitorjunta-aseiden torjuntakehän ulkopuolelle mikä miinoilla onnistuu. Hidastetaan vihollisen toimintaa, hajotetaan raivauskaluston käyttöä, mahdollistetaan aikavoitolla maa-, meri- ja ilmavahvennusten käyttöä.
 
No jos olemme siinä tilanteessa että omilla merivoimilla ei saada miinoituista hoidettua koska esim vihollinen on ylittänyt meidän aluevesirajan niin eikö olisi parempi että A) jos hävittäjä kerkeää paikalle/pääsee niin se mielummin upottaa sen aluksen suoraan jollain ohjuksella.
Koska tuollainen miina puuhastelu maksaa paljon ja se teho/hyötysuhde on varmasti aika alhainen ( Ilmasta mereen miinat)
Siis kuvitteellisesti meillä olisi tähän miina hommaan rahaa niin parempi sijoittajaa ne johonkin tehokkaampaan.

Esimerkkinä.
 
Viimeksi muokattu:
No jos olemme siinä tilanteessa että omilla merivoimilla ei saada miinoituista hoidettua koska esim vihollinen on ylittänyt meidän aluevesirajan niin eikö olisi parempi että A) jos hävittäjä kerkeää paikalle/pääsee niin se mielummin upottaa sen aluksen suoraan jollain ohjuksella.
Koska tuollainen miina puuhastelu maksaa paljon ja se teho/hyötysuhde on varmasti aika alhainen ( Ilmasta mereen miinat)
Siis kuvitteellisesti meillä olisi tähän miina hommaan rahaa niin parempi sijoittajaa ne johonkin tehokkaampaan.

Esimerkkinä.

Ei tarvita mitään lentokoneita!

Meritorjuntaohjukset laukaistaan ensisijaisesti maalta jos kantama ei riitä niin laivalta. Tosin aluevesirajan ylittävä alus on jo niin lähellä että mennään varmaan tykeillä.
 
Koska tuollainen miina puuhastelu maksaa paljon ja se teho/hyötysuhde on varmasti aika alhainen ( Ilmasta mereen miinat)
Siis kuvitteellisesti meillä olisi tähän miina hommaan rahaa niin parempi sijoittajaa ne johonkin tehokkaampaan.

Yleensä tuon "miina puuhastelun" katsotaan olevan erittäin kustannustehokasta. Ei välttämättä upotettujen laivojen perusteella, vaan sillä perusteella, että vihollinen joutuu miettimään tekemisiään tarkkaan. Ja tässä nyt puhutaan miinasta, jonka runkona on Mk. 80 -sarjan lentopommi, siihen lisätään JDAM setti, sekä se miinoitus setti. JDAM setti on varmaankin se kallein osa ja sen hinta on sitä luokkaa, että harvempi käyttäjä edes harkitsee käyttävänsä rautapommeja ilman sitä! Mahdollisesti ne meinaa nyt aloittaa noiden miinoituspakettien uusiotuotannon, kun niille on keksitty uutta käyttöä ja se nostaa noiden hintaa, mutta en näe sen vaikuttavan teho/hyötysuhteeseen merkittävästi.
 
Eihän mistään voi tietää... yksi speku samanarvoinen kun toinenkin!

Onnettomuuksia en ajatellut vaan sitä, mitkä olisivat tällaisen liikkuvan räjähdevaraston rauhanaikaiset vaara-alueet esim matkan varrelle sattuviin kesämökkeihin. Ja sitä, että miinalasteja pitäisi kaiketi
hävittäjillä koko ajan suojata. Kallioluolien sen sijaan kyllä uskon kestävän asevaikutusta. Ei taida kuitenkaan uskaltaa niiden rakennetta täällä avata.

Jos kesämökkejä jää reitin varrelle(ja jos asiasta ollaan huolissaan), niin niiden mahdollisille asukkaille käydään sanomassa, että "poistukaa!"
 
No jos olemme siinä tilanteessa että omilla merivoimilla ei saada miinoituista hoidettua koska esim vihollinen on ylittänyt meidän aluevesirajan niin eikö olisi parempi että A) jos hävittäjä kerkeää paikalle/pääsee niin se mielummin upottaa sen aluksen suoraan jollain ohjuksella.
Koska tuollainen miina puuhastelu maksaa paljon ja se teho/hyötysuhde on varmasti aika alhainen ( Ilmasta mereen miinat)
Siis kuvitteellisesti meillä olisi tähän miina hommaan rahaa niin parempi sijoittajaa ne johonkin tehokkaampaan.

Rahaa on nyt ja tulevaisuudessa niin miinoihin kuin meritorjunta- ja rannikko-ohjuksiin. Hinnaltaan miinat ovat eri luokkaa kuin ohjukset. Ilmapudotteisen miinan hinta liikkunee ominaisuuksien mukaan 10-100kE välillä, perinteisen kosketusmiinan hinta (jos niitä olisi tarve tehdä uusia) varmaankin 1000 euron tietämillä, ison herätemiinan hinta todennäköisesti (kenties ehkä) jossain 100kE tietämillä. LRASM:n tavoitehinta on 2m USD. Rahaa on niin mto:n kuin miinoihin eikä saatavilla muutamalla lisämto:lla ole sellaista arvoa että miinat kannattaisi jättää hankkimatta.

Merelläkin tulenkäyttö on kokonaisuus jossa kannattaa olla useita eri elementtejä. Jos meillä olisi pelkästään miinoja, pystyttäisiin miinat raivaamaan häiriöttä, kyseessä olisi havainnon jälkeen vain hidastava vaikutus. Jos taas on pelkästään esim. ohjuksia, on riskinä ilmatorjunnan , häirinnän tai taktiikan kehittyminen asteelle jossa osumistodennäköisyys on pieni. Pahintahan on, että tästä ei oikeastaan saada tietoa etukäteen. Näin kävi esimerkiksi arabimaiden merivoimille vuoden 1973 sodassa.
 
En puhunnut ylhäällä kaikista miinoista vain juuri nimenomaan ilmalevitteisistä merimiinoista, en koe sitä siltikään kovin kustannustehokkaana vaihtoehtona ottaen huomioon jo useamman kerran edellä mainitut ns miinukset.
 
Back
Top