Canet-tykkien siirtoa esitti, jälkiviisaasti toki, esim. Harald Öhquist jo muistelmissaan 1949.
Eipä ollut Öhqvistkään tykkimies! Eikä varmaan v 1949 tiennyt, että Vaasassa oli puoli Talvisotaa ptri 210 mm haupitseja eli tykit, koulutetut miehet ja atarvikkeet. Vain kuljetusvälineet puuttuivat. Sotaan
päästiin 1941. Merivoimien siirto maalle taistelemaan tarkoittaa, että tulijoiden koulutus, ampumamenetelmät, kalusto ja siihenastinen kokemus on tarkoitettu aivan erilaiseen sodankäyntiin. Yhden esimerkin mainitakseni viestivälineet ja -elimet mm puuttuivat kokonaan. Kannaksella oli kesäkuussa 1944 kaksikin Merivoimien rautatiepatteria, joista ei ollut maavoimille mitään hyötyä.
Kiinteä rt vaati isot betonityöt, joita talvisin ei siihen aikaan tehty. Rakennustöiden naamiointi olisi ollut mahdotonta eli asemat olisivat paljastuneet ennen niiden valmistumista. Ahvenanmaan liinnoittaminen
oli kaiketi aloitettu jo YH:n aikana. Neuvostoliittohan ei ollut demilitarisointisopimuksen osapuoli. Siellä palveli Talvisodan lopulla mm äskettäin edesmennyt Pääesikunnan päällikkönä uransa päättänyt kenrl
Ermei Kanninen. Ja eihän kukaan alkuvuonna 1940 tiennyt, milloin sota päättyy; rannikollakin olisi voitu tykkejä vielä tarvita. Eli tuskin PM olisi lupaa siirtoon antanut.
Hellfire -ohjuksista en ole sentään puhunut.
Et puhunut, arvon @StmSvejk. Ajatuksesta ammuskella väyläntorjuntaohjuksia mäkien yli ja tähystellä maalia lennokista vaan tulee mieleen, että idea on keksitty jenkkien Predator -toiminnasta. Enempää
ei siitä tarvitse sanoa, kun ammattimies CV on jo ideaa kommentoinut.
Mikäli alusten miinoitustehtävää suojataan ilmasta, on tämä lentotuntien kannalta mahdollisiesti epätehokkaampaa käyttöä kuin samojen koneiden käyttä miinoitukseen
Unohtuiko kokonaan, että kyse on ihan eri miinoista. 200-500 kg:n lentopommit eivät ole oikeita merimiinoja eikä niillä II MS:ssa laivoja upotettu ellei tullut osumaa. Avomerelle sijoitettavat suojamiinoitteet
eivät kaiketi ole perinteisiä pohjamiinoja, koska niiden max käyttösyvyys on jotain reilut 50 m. Väylämiinat taas sijoitetaan arvattavasti kapeikkoihin, joissa 50 m sijaintivirhe on paljon. Jos suurvallalla sattuu
jäämään käteen iso määrä 50-luvun lentopommeja ja se keksii niille käyttöä ei merkitse, että sama idea olisi meille kopioitavissa.
Vertaus on kaikella kunnioituksella hiukan kummallinen. Eihän kranaattejakaan kannata tuolloin ampua tykillä, vaan kuskata kuorma-autolla suoraan vihollisen luo. Mikäli vaihtoehtoisia miinoitustapoja tulisi käyttöön, on ilmiselvää että niille mietittäisiin varastointi- ja hajautusperiaatteet. Ilmavoimatkin säilyttävät a-tarvikkeitaan joissain
Merivoimat siis perustaisi uuden varikko-osaston jonkin sisämaan varikon yhteyteen tarvittavine lisähenkilökuntineen! Vaikka niin tekisikin ei logistiikka miksikään muutu. Miinat on silti kuskattava lentokentälle
tilanteessa, jossa todennäköisesti ei vielä ole ottoajoneuvoja siviilistä käytössä.
Toki aluksesta laskettava miina on monin tavoin optimoitu ja hyvä jos ne ehditään saada paikoilleen. Taktiset rajoitteet ovat kuitenkin olemassa ja kuten mainittua, kyky syntyisi halvalla nyt kun pommeja, JDAM:eja ja kenties JDAM-ER:ää ollaan Ilmavoimille hankittu tai hankkimassa
Maataistelukykyä on hankittu. Se tarkoitti, että ohjaajien koulutusaika piteni 12 kk. Merimiinoituskyky ei tietenkään tarkoittaisi samaa, ehkä 6 kk riittäisi. Kertaa n kpl pilottia/vuosi. Lisäksi pitäisi Hornetien
ohjelmat päivittää sillä hinnalla, mitä toimittaja kehtaisi meiltä pyytää. Epäilen, ettei Sveitsi tulisi jakamaan kustannuksia, tuskin aussitkaan. Se siis halpuuudesta! Hatusta vetäistyjä yksikköhintoja ei taasen
kannata kommentoida lainkaan.