Merivoimien kehitysnäkymät

Sen verran Siprin lukuja voi kommentoida että en ole löytänyt toista lähdettä jonka mukaan Suomeen olisi hankittu Mk3-versiota. Uushankintoihin ei ollut muutenkaan tarvetta koska tärkeä osa Hamina-luokan rahoitusjärjestelyjä oli Helsinki-luokan peruskorjauksen peruminen ja alusten poistaminen jo elinkaaren puolivälissä. Näin säästettiin remonttiin kaavaillut rahat ja saatiin vapautettua uusille aluksille riittävä määrä meritorjuntaohjuksia jolloin myös suunniteltu MTO-uushankinta voitiin perua ja taas säästyi tukko rahaa. Tuossa uushankinnassa Mk3 oli NSM:n ja Polyphemin rinnalla yhtenä kandidaattina.
 
@Huhta ensimmäiset MTO85 on hankittu 80-alkupuoliskolla eli näillä olisi tällä hetkellä ikää vajaa 35 vuotta. Helsinki-luokka oli operatiivisessa valmiudessa vasta aivan 80-luvun loppupuolella eli ohjusten toimitusten voisi kuvitella sijoittuneen sinne. Ilman modrnisaatiota ne eivät olisi enää käyttökuntoisia, mutta modernisaatio tehtiin noin 2005 lähtien ja sen lähtökohta oli moottorien/polttoaineen uusiminen. Ei varmaankaan Mk3 päivitys!

Netistä löytyy kuvat varmaankin jokaisesta MTO85 laukaisusta mitä Suomessa on tehty. Niiden tarkoitus on varmaankin ollut enemmän testi/todennus tyyppinen kuin harjoitustoiminta. Hinta ja kantama huomioiden niitä ei voi pelkkää harjoitusta silmälläpitäen oikein Suomessa ampua. Laukaismäärät voivat siis hyvinkin olla <10.
 
MoRsE kirjoitti:
MtO-85M, eli RBS-15SF-3, eli RBS-15 Mk.3

http://www.rannikonpuolustaja.fi/archive/2011_3.pdf (s. 104-105) "Ohjuspattereiden materiaalia on uudistettu ja modernisoitu 2000-luvulla. Merkittävimpänä hankintana oli ohjuksen modernisointi uudemman sukupolven ohjukseen."

http://www.rannikonpuolustaja.fi/archive/1988_3.pdf (s. 12-13)
Klikkaa laajentaaksesi...

Vertaaopas nyt niitä ilmoitettuja ominaisuuksia modernisoidun ja Mk3 välillä. Noi linkit ei kerro modernisoidun ohjuksen omaavan samoja ominaisuuksia kuin Mk3.
 
Visby-luokan alus vieraili Turussa.
Upseeri kertoi mk3 versiota olevan käytössä pelkästään Saksassa sekä Puolassa.
Ei edes Suomessa saati Ruotsissa.
Suomen modernisoitu ohjus on kaukana uusimmasta versiosta.
 
Huhta kirjoitti:
Määrän osalta luvuista näyttäisi tulevan 212. Eli SIPRI:n mielestä ohjusten määrä ei ole reilu 70 (kuten @Radar esitti), mutta ei myöskään 480, kuten sinä muistelit.

Minä en kuitenkaan ottaisi Sipriä tässä mielessä kovin vakavana tietolähteenä. Kokonaistilausmäärä saattaa olla suhteellisen lähellä tuota Siprin arpomaa lukua, eli karkeasti 200 ohjuksen tienoilla.

Mutta sitten taas esimerkiksi vanhempien ohjusten päivittämiseen on syytä suhtautua varauksella. 50 miljoonan dollarin diili, jolla ostetaan 40 uutta meritorjuntaohjusta ja päivitetään yli 150 vanhaa? Ei ihan tästä maailmasta olevia lukuja.

Lisäksi on epäselvää, moniko ohjus on Suomessa todellisuudessa käyttökuntoinen. Vanhimmat ohjukset täyttäisivät tänä vuonna 35 vuotta, ja voisi luulla harjoituksissakin ammutun muutaman vuosien mittaan. Lisäksi uusi meritorjuntaohjus on tulossa lähivuosina, joten järjestelmään ei ehkä ole panostettu kovin paljoa enää 2000-luvulla. Jos minun pitäisi asiaa arvioida, niin sanoisin inventaariossa olevan luokkaa 50-100 ohjusta. Tuolla määrällä ruokkisi ohjusveneet ja vaikuttaisi lisäksi maalta käsin, ja uhkaan nähden määrä olisi ihan kohtuullinen.



Kylmän sodan aikana kaikkea materiaalia oli minimaalisesti Naapuriin nähden. Meritorjuntaohjusten määrää ei siten kannata kauhistella sen enempää kuin vaikka ilmatorjuntaohjusten tai panssarivaunujen määrää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Nykymäärästä ei ole tietoa. Aikoinaan luin tuon reilu 70 ohjusta jostakin.
 
Radar kirjoitti:
Nykymäärästä ei ole tietoa. Aikoinaan luin tuon reilu 70 ohjusta jostakin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Et kai vain sekoita JASSM-risteilyohjuksiin? Niiden vientilupahakemuksessa Suomi pyysi lupaa 70 ohjuksen ostamiseen.
 
The shiny new littoral combat ship Jackson is getting blown up over the next three weeks.

The Independence-variant LCS, with its crew aboard, is undergoing full-ship shock trials — a survivability test where tons of live explosives are set off near the ship to see how the hull handles the tensions and shock from a nearby mine explosion, one of the gravest dangers to a ship's survival. And, yes, it usually breaks things on the ship. But figuring out what breaks and how to make the ship class better at withstanding shock is the whole point.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.navytimes.com/story/military/2016/06/16/lcs-jackson-shock-trials/85975170/

Varmaan tosi hyödyllistä, mutta meillä tuskin olisi moiseen varaa.
 
peelo kirjoitti:
@Huhta
Niiden tarkoitus on varmaankin ollut enemmän testi/todennus tyyppinen kuin harjoitustoiminta. Hinta ja kantama huomioiden niitä ei voi pelkkää harjoitusta silmälläpitäen oikein Suomessa ampua. Laukaismäärät voivat siis hyvinkin olla <10.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olisin tässä kanssasi samoilla linjoilla. Sen mitä asiaa ymmärrän niin MTO-85:sta ole kovinkaan mielekästä edes harjoitusmielessä laukoa koska maalia voidaan osoittaa ilman ammuntaakin ja oikeastaan laukaisun jälkeen tapahtuvat hommat on enempi vähempi sen lentävän puikon omia hommia. Tehdyt laukaisut lienee lähinnä laadunvalvontaa / suorituskykytestausta että järjestelmät toimivat tosiaan kuten pitääkin. Tuolle minulla mitään faktoja ole taustaksi, kunhan järkeilin.
 
Testit viedään siinä määrin rajoille kuin talous salli. Ainakin merikelpoisuuden suhteen tiedän, että jo vanhat tykkiveneemme 60-luvulla testattiin koeajoissa ajamalla niitä täysillä mahdollisimman pahassa merenkäynnissä. Lopputulos oli että Karjala ja kumppanit hyppivät ja menivät kuin kylkimyyryä aallokossa, mutta menivät huippunopeutta ja pysyivät pinnalla ääritestissä. No, tästä on aikaa, mutta eiköhän nykyiset ole altistettu samalle.
 
Isäni näet oli rakentamassa Karjalaa ja Turunmaata. Keuloissa näkyy hänen kädenjälkensä.
Koejoissa oli mukana telakan väkeä, ja tarina kertoo, että alukset olivat kyljellään aallokkoa vasten ja silti puskivat eteenpäin huippunopeudella :D.

Tykkiveneiden hinta oli muuten hulppea käytettyyn työmäärään nähden. Telakalla tämä hyvin tiedettiin. Rahaa tuli, vaikka kukaan ei tehnyt mitään :eek:.
Armeijan kuvausryhmä tuli paikalle kuvaamaan, kuinka valtion uutta tykkivenettä tehdään. No, silloin oli meneillään johdon siunaama "luova tauko", joka kesti koko päivän. Eli porukat otti aurinkoa mitään tekemättä koko kuivatelakalla. Mitäs sitä turhia, hyvät tienestit tuli siitä diilistä, ja työväki saattoi ottaa välillä rennostikin.
Isä on nauraen aina kertonut, että odotettuaan yli puolen päivän töiden alkamista, armeijan kuvausryhmä tuli hyvin nöyrällä asenteella kysymään, että voisitteko tehdä näytiksi töitä, että saisivat kuvattua :).
No, pojathan innostui. Näyttävää kuvamatskua tuli. Minua on aina kiinnostanut, löytyisikö tämä filmi jostain. Ukko olisi siinä nuorena töitä paiskimassa.

Telakat oli tuohon aikaan umpikommunistisia. Mitä meidän ukko ei ollut. Muistelipa vain, että kesken ruokailun saattoi joku nousta ja alkaa heilutella Maon pientä punaista kirjaa ja alkaa siitä pitää luentoa. Ei kai enää näin :confused:
 
Huhta kirjoitti:
Mutta sitten taas esimerkiksi vanhempien ohjusten päivittämiseen on syytä suhtautua varauksella. 50 miljoonan dollarin diili, jolla ostetaan 40 uutta meritorjuntaohjusta ja päivitetään yli 150 vanhaa? Ei ihan tästä maailmasta olevia lukuja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos oletetaan että RBS-15 Mk 3 kpl hinta olisi jopa 1 milj. e (mikä on minusta aika paljon, ehkä 2xhinta) niin 40 uuden ohjuksen jälkeen rahaa jäisi 150 kpl vanhemmille ohjuksille reilut 65 000 e/ohjus modernisointiin. On se minusta ihan kohtuullisesti jos oletetaan että ohjuksista päivitetään vaikkapa vain ruuti ja lisätään GPS ohjaus. Ei nuo niin paljon maksa. Kuten sanottu, en kuitenkaan usko että uusin RBS-15 maksaisi ihan 1 milj.e.
Huhta kirjoitti:
Lisäksi on epäselvää, moniko ohjus on Suomessa todellisuudessa käyttökuntoinen. Vanhimmat ohjukset täyttäisivät tänä vuonna 35 vuotta, ja voisi luulla harjoituksissakin ammutun muutaman vuosien mittaan. Lisäksi uusi meritorjuntaohjus on tulossa lähivuosina, joten järjestelmään ei ehkä ole panostettu kovin paljoa enää 2000-luvulla. Jos minun pitäisi asiaa arvioida, niin sanoisin inventaariossa olevan luokkaa 50-100 ohjusta. Tuolla määrällä ruokkisi ohjusveneet ja vaikuttaisi lisäksi maalta käsin, ja uhkaan nähden määrä olisi ihan kohtuullinen.
Klikkaa laajentaaksesi...
SIPRIN tietojen nojalla tuskin nuo Mk 1 ohjukset 1980-luvulta ovatkaan enää kurantteja mutta uskon että 1990-1992 toimitetut ovat vielä päivityksillä toimivia. Siksi itse veikkaisin että määrä voisi olla 150 kpl.

Huhta kirjoitti:
Kylmän sodan aikana kaikkea materiaalia oli minimaalisesti Naapuriin nähden. Meritorjuntaohjusten määrää ei siten kannata kauhistella sen enempää kuin vaikka ilmatorjuntaohjusten tai panssarivaunujen määrää.
Klikkaa laajentaaksesi...
En kauhistele mutta on se aika iso ero esim. olalta laukaistaviin ITO-78, ITO-86 ja 86M- ohjuksiin kun muistelen niitä olleen jopa 2000 kpl.
 
Einomies1 kirjoitti:
Jos oletetaan että RBS-15 Mk 3 kpl hinta olisi jopa 1 milj. e (mikä on minusta aika paljon, ehkä 2xhinta) niin 40 uuden ohjuksen jälkeen rahaa jäisi 150 kpl vanhemmille ohjuksille reilut 65 000 e/ohjus modernisointiin. On se minusta ihan kohtuullisesti jos oletetaan että ohjuksista päivitetään vaikkapa vain ruuti ja lisätään GPS ohjaus. Ei nuo niin paljon maksa. Kuten sanottu, en kuitenkaan usko että uusin RBS-15 maksaisi ihan 1 milj.e.
Klikkaa laajentaaksesi...

Miljoona lienee alin hinta, mistä kannattaa meritorjuntaohjuksessa lähteä. Esimerkiksi amerikkalaisen Harpoon II:n yksikköhinta on US Navyn ilmoituksen perusteella 1,2 miljoonaa dollaria. Wikipediasta taas löytyy tieto n. 60 ohjuksen hankinnasta US Navylle ja vientiasiakkaille 120 miljoonan dollarin hintaan, mistä saadaan yksikköhinnaksi 2 miljoonaa dollaria ohjukselta. Kun RBS-15:n tuotantomäärät ovat paljon pienempiä, niin ei se ainakaan ole halvempi. Tämä siis koskien uuden ohjuksen hintaa, vaikka yläpuolellahan tietäjät jo totesivat, ettei Suomeen koskaan ostettu Mk 3 ohjuksia.

Mitä tulee päivitysten hintaan, niin elektroniikka tuppaa usein olemaan kallein osa ohjuksia. 65 000 euroa tuskin riittää alkuunkaan, kun ohjauselektroniikkaan aletaan koskea. Mutta tämä nyt on vähemmän merkityksellistä, kun uusia ohjuksia ei hankittu, vaan tyydyttiin vanhojen päivittämiseen. Ts. rahaa oli käytettävissä huomattavasti enemmän kuin 65 000 euroa per päivitettävä ohjus.

Einomies1 kirjoitti:
En kauhistele mutta on se aika iso ero esim. olalta laukaistaviin ITO-78, ITO-86 ja 86M- ohjuksiin kun muistelen niitä olleen jopa 2000 kpl.
Klikkaa laajentaaksesi...

Omenat ja appelsiinit. Et voi verrota meritorjuntaohjusten ja olalta ammuttavien ilmatorjuntaohjusten määriä toisiinsa. Ja jos naapurin määriin vertaa omiamme, niin olalta ammuttavia ilmatorjuntaohjuksia oli varmasti naapurillakin vähintään kymmeniä tuhansia, luultavasti satoja tuhansia. (Virallista lähdetietoa ei ole, mutta jenkit tuottivat Redeye-ohjuksia 85 000 ja Stinger-ohjuksia on tuotettu 70 000, joten eiköhän vahvan ilmatorjunnan Neuvostoliitossa menty näistä luvuista yli että heilahti.)
 
Einomies1 kirjoitti:
Jos oletetaan että RBS-15 Mk 3 kpl hinta olisi jopa 1 milj. e (mikä on minusta aika paljon, ehkä 2xhinta) niin 40 uuden ohjuksen jälkeen rahaa jäisi 150 kpl vanhemmille ohjuksille reilut 65 000 e/ohjus modernisointiin. On se minusta ihan kohtuullisesti jos oletetaan että ohjuksista päivitetään vaikkapa vain ruuti ja lisätään GPS ohjaus. Ei nuo niin paljon maksa. Kuten sanottu, en kuitenkaan usko että uusin RBS-15 maksaisi ihan 1 milj.e.

SIPRIN tietojen nojalla tuskin nuo Mk 1 ohjukset 1980-luvulta ovatkaan enää kurantteja mutta uskon että 1990-1992 toimitetut ovat vielä päivityksillä toimivia. Siksi itse veikkaisin että määrä voisi olla 150 kpl.

En kauhistele mutta on se aika iso ero esim. olalta laukaistaviin ITO-78, ITO-86 ja 86M- ohjuksiin kun muistelen niitä olleen jopa 2000 kpl.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kun otetaan prikaateilla nykyään oleva Bolide mukaan laskuihin niin eiköhän ohjustilanne suhteessa joukkojen määrään ole edelleen ohan kohtuutolalla. Aina voisi olla paremminkin mutta mitään romahdusta ei ole tapahtunut. Onko joukkojen määrä kohdallaan on sitten taas toinen kysymys.

Minun muistikuvani on että pelkästään Igloja oli aikanaan n. 2500 ohjuksen verran. Ja siihen n. 1000 Strelaa päälle. 78 ja 86M eivät kai kuitenkaan olleet yhtaikaa käytössä joten 80-luvun lopulta nolkytluvulle saakka oltiin jatkuvasti 2000+ ohjuslaukauksen vahvuuksissa.
 
Huhta kirjoitti:
Omenat ja appelsiinit. Et voi verrota meritorjuntaohjusten ja olalta ammuttavien ilmatorjuntaohjusten määriä toisiinsa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Rannari kirjoitti:
Kun otetaan prikaateilla nykyään oleva Bolide mukaan laskuihin niin eiköhän ohjustilanne suhteessa joukkojen määrään ole edelleen ohan kohtuutolalla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minulta jäi täsmentämättä pointti eli a-tarvikkeen määrän suhteellisuus 1980-luvulla olleeseen viholliskuvaan ja nykypäivänä. Mutta antaa olla, turha jauhaa tästä enempää.
 
Rannari kirjoitti:
Minun muistikuvani on että pelkästään Igloja oli aikanaan n. 2500 ohjuksen verran. Ja siihen n. 1000 Strelaa päälle. 78 ja 86M eivät kai kuitenkaan olleet yhtaikaa käytössä joten 80-luvun lopulta nolkytluvulle saakka oltiin jatkuvasti 2000+ ohjuslaukauksen vahvuuksissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niitä ammuttiin pikkuhiljaa menemään, vanhimmasta päästä, ei tosiaan yhtä aikaa ollut koskaan tuota määrää varastosta. Viimeiset 78:t taidettiin ampua 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla joten pari vuotta oli kai kaikki 3 ohjusmallia yhtäaikaa rivissä. 86 putosi käytöstä aika nopeasti tuon jälkeen.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top