Merivoimien kehitysnäkymät

http://www.janes.com/article/64107/...am-to-develop-armed-unmanned-little-bird-helo

Ja sitten täysin villi idea joka siis täysin puolivillainen heitto joten ei tarvitse alkaa selittämään miksei :cool: ensimmäinen ajatus lukiessani tuon oli että korvetin kyytiin tai rannikolle pari kolme tuollaista ja täyteen Hellfire II N ohjuksia, sitten merenpintaa hipoen etäisyydelle vihulaisen purkista ja ei muutako pop-uppi, kymmenisen lötköä kohti purkkia, kopterit helvetin kyytiä takaisin, samalla kun vihollisalus on ns.overwhelmed kohti tulevasta ohjusten määrästä ja varmasti ainakin pari pääsee perille. Mission kill. Koska Hellfire ei upota busteria kummempaa mutta varmasti kutittaa tutkia sun muita. Näin siis villeissä päiväunissa :uzi:

Mieluummin SPIKE-ER kun se jo on käytössä, mutta helikopteri on kyllä huono vaihtoehto oikeaa taistelualusta vastaan ja ei tuollaisella <10 km kantaman ohjuksella pysty katveessa tulemaan. Horisontin takaa jos haluaa LEKO/HEKOlla toimia niin kantamaa pitää olla yli 30 km.
 
Mieluummin SPIKE-ER kun se jo on käytössä, mutta helikopteri on kyllä huono vaihtoehto oikeaa taistelualusta vastaan ja ei tuollaisella <10 km kantaman ohjuksella pysty katveessa tulemaan. Horisontin takaa jos haluaa LEKO/HEKOlla toimia niin kantamaa pitää olla yli 30 km.

Ehkä siksi ei olisikaan tarvinnut kertoa miksei ;)
Kaiken ei aina täydy olla niin vakavaa edes tälläisessä yhteisössä :solthum:
 
Kuka tässä vakavissaan on ollutkaan? Sä taidat ottaa tän liian vakavasti :D
Pöh, jos olisin vetänyt naaman peruslukemille olisin todennut että pitäkää pölyttyneet tunkkinne ja lähtenyt kyntämään kunhan illan liigakierros päättyy :D
No jossei frigattia vastaan pistetä vispilää niin mites kuljetusalukset tai muut hieman istuvammat kohteet jos sattuvat olemaan heikolla suojauksella liikenteessä?
 
Ne voivat olla epävarmoja ja toiset kalliita, mutta meidän olosuhteissa vihollinen voi tavallistakin herkemmin päästä yllättämään todella läheltä, tai että havainto on vasta lähellä, VLS siilosta laukaistu ohjus saattaa silloin olla sekunnin sadasosan myöhässä saatuaan itsensä ohjatuksi tulevaa kohti, kun RAM putkesta ohjattu olisi ehtinyt eteen. Kallista? Kyllä. Mutta kallis on täydessä lastissa oleva korvettikin Ilmarisen kaverina kun torjuntaohjus oli ratkaisevan silmänräpäyksen myöhässä o_O ainakin kyseisille asejärjestelmille tulisi varata paikat aluksesta jos ei muuta.

Yllätys lienee aina mahdollinen saaristo-olosuhteissa, mutta noiden kuvien perusteella aluksen sensorijärjestelmät on kuitenkin varsin korkealla. Ihan jokainen luoto tai saari ei siis tule tielle. Ja pitäähän se RAM-laukaisin tai konetykkikin suunnata uhan suuntaan ennen laukaisua, eli aikaa menee joka tapauksessa, aina.

Siitä olen samaa mieltä, että varaus ko. järjestelmille kannattaa jättää. Suomen rahoilla kaikkea vain ei voi saada, ja eipä noita lähipuolustusaseita ole perinteisesti pahemmin ollut, ellei Mistraleja lasketa. Tuima taitaa olla viimeisin CIWS-tykkiä kantanut alusluokka?
 
Yllätys lienee aina mahdollinen saaristo-olosuhteissa, mutta noiden kuvien perusteella aluksen sensorijärjestelmät on kuitenkin varsin korkealla. Ihan jokainen luoto tai saari ei siis tule tielle. Ja pitäähän se RAM-laukaisin tai konetykkikin suunnata uhan suuntaan ennen laukaisua, eli aikaa menee joka tapauksessa, aina.

Siitä olen samaa mieltä, että varaus ko. järjestelmille kannattaa jättää. Suomen rahoilla kaikkea vain ei voi saada, ja eipä noita lähipuolustusaseita ole perinteisesti pahemmin ollut, ellei Mistraleja lasketa. Tuima taitaa olla viimeisin CIWS-tykkiä kantanut alusluokka?

Se on kyllä hyvä huomio. Ja tarpeeksi korkearinteinen saari vieressä taasen suojaa myös tehokkaasti eikä vain piilota lähestyviä. Dynaamista panssarointiakaan on turha haaveilla meidän budjetilla, ikinä, mihinkään.. no toivossa on hyvä elää, jos paikat on valmiina niin kyse jää rahasta, painoahan ne eivät kauheasti lisää.

Joo, Tuimathan olivat viimeisin jossa oli jonkinsortin CIWS eli kai ak230(?), ellei sokeasti uskota merivoimien propagandavideoita joissa Mark 3 boforsseilla läiskitään vihulaisen ohjuksia taivaalta kuin ylensyöneitä puluja.
 
Ai että Tuimassa CIWS :D:D:D jos termillä tarkoitetaan ohjusten torjuntaan käytettävää ammusilmatorjunta-asetta niin silloin about kaikissa Merivoimien aluksissa/veneissä on CIWS

AK-230 ei varmaan osuisi edes leijuvaan HEKOon ;)
 
Miten olisi Sea Ceptor (CAMM) vähän Umkhontoa isompi ja tutkaohjattu. Kantomatka sellainen että voidaan jo puhua alue ilmatorjuntaohjuksesta ja omaa mainosten mukaan erinomaisen ohjusten torjuntakyvyn, minimi ampumaetäisyys alle 1 km. Voidaan asentaa ESSM:n tapaan 4 kpl yhteen Mk 41 soluun ?

Omissa visioissani tuo CAMM on ollut se suosikki alusta asti. Todennäköisesti kustannustehokas, hyvä suorituskyky, ei vaadi raskasta tulenjohtojärjestelmää jne.

Perusmallin CAMM on kantamaltaan vaatimaton, 25 km. CAMM-ER yltäisi pidemmälle, 45 kilometriin, mutta sekin on aika kevyt. Taistelukärki lienee 10 kg luokkaa. Teknisesti CAMM lienee pätevä, onhan se uutta suunnittelua, mutta keveyden asettamat rajoitteet sillä selvästikin on.

Sen sijaan en ihan ymmärrä, millä perusteella kumpikaan noista ohjuksista on kustannustehokas. Eurooppalainen suunnittelutyö ei juuri ole sen halvempaa kuin amerikkalainen, ja samalla hankintamäärät tuppaavat olemaan Euroopassa paljon pienempiä kuin Yhdysvalloissa, eli amerikkalaisilla on massatuotannon edut puolellaan. @peelo ?

Jos/Kun aluksiin ei haluta (lue: ole varaa) asentaa raskaita tulenjohtojärjestelmiä, niin ei se rajaa amerikkalaisia ohjuksia pois. Siinä missä esimerkiksi ESSM on perinteisesti ollut SARH-ohjus, ESSM Block II on ARH-hakupäällä varustettu, eli se ei tarvitse erillistä maalinosoitustutkaa. Samaten SM-6 on ARH-hakupäällä varustettu. (Ja ennen kuin kukaan alkaa valittaa hinnasta tai siilon pituudesta, niin SM-6 on vain esimerkki ohjuksesta, jolla voisi hätyytellä tehokkaasti vihollisen lentokoneita.)


Oma filosofiani MTA2020-luokan ilmatorjunnassa menee seuraavasti:

Avomerellä suuri alus on helposti havaittavissa monitoimihävittäjän tutkalla, ja meritorjuntaohjuksillakin on kantamaa useita satoja kilometrejä. Nämä tilanteet ovat toki jossakin määrin meikäläisen laivaston ulottumattomissa - tuskin rahat riittää SM-6 ilmatorjuntaohjuksiin tai muuhun nannaan. Pitää luottaa siihen, että omat ilmavoimat ovat paikalla, jos joudutaan liikuttelemaan saattueita avomerellä.

Sitten tulee se realistisempi operaatiosuunta, saaristo. Saaristo on tunnetusti paha paikka tutkahakupäisille meritorjuntaohjuksille, kun kaikuja tulee joka puolelta. Meidän onneksemme venäläiset eivät ole olleet kovin aktiivisia tällä saralla, eikä Venäjällä olekaan kehitetty infrapunahakupäisiä meritorjuntaohjuksia kovin innokkaasti. Lisäksi jo aluksen löytäminen saaristosta lentokoneen tutkalla voi olla haastavaa, kun luodot, saaret ja merimerkit pitäisi erotella tutkakuvasta. Vihollisen pitää siis mitä luultavimmin tulla alueelle ja yrittää havaita maali visuaalisesti tai esimerkiksi lämpökameran avulla. Sen jälkeen alusta vastaan voi hyökätä esimerkiksi Kh-29:llä, venäläisellä ilmasta-maahan(/-merelle)-ohjuksella, joka yltää 30 kilometriin asti infrapunavariantissaan. Tässäkin tilanteessa 25 kilometrin (vaaka)ulottuvuuden ilmatorjuntaohjus on mielestäni jokseenkin aneeminen suoja lentokoneita vastaan, etenkin puhuttaessa liikehtimiskykyisestä hävittäjämaalista.

Mikä minua häiritsee enemmän, on tulevaisuus. Teknisesti on varsin helppoa ottaa kartta ja tutkakuva ja sijoittaa ne toistensa päälle. Saarten ja merimerkkien kanssa päällekkäiset tutkahavainnot poistetaan, ja jäljelle jää meritilannekuva. Vaihtoehtoisesti voidaan ottaa tutkahavainnot ja pyrkiä katsomaan elektro-optisella sensorilla, mitä siellä on, kuten F-35:llä jo tehdäänkin. (Tällöin säätilalla ja elektro-optisen sensorin laadulla on toki suuri merkitys havaintoetäisyyksiin.) Jos prosessi on automatisoitu F-35:n tapaan, eikä vaadi ihmistyötä, niin saaristo ei enää tarjoakaan sellaista suojaa kuin tänä päivänä tai vielä 1980-luvulla. Ja siinä tilanteessa, kun venäläisillä on käytettävissään tällaista teknologiaa sisältävä konetyyppi ja infrapunahakuinen meritorjuntaohjus, ei heidän tarvitse tulla kovinkaan lähelle meidän aluksiamme avatakseen tulen ilmasta käsin.

Edellämainituista syistä johtuen MTA2020-luokkaan pitää hankkia minimissään n. 50 kilometrin nimelliskantaman omaava ilmatorjuntaohjus, joka kykenee vaikuttamaan sekä miehitettyihin että miehittämättömiin ilma-aluksiin kuin myös meritorjuntaohjuksiin. Sekundäärinen kyky iskeä pintamaaleihin on toivottava. Ohjus voisi olla esimerkiksi aiemmin mainostamani ESSM Block II, miksei myös CAMM-ER, Barak 8 tai jokin Umkhonton kehitysversio. Tämä on minimisuorituskyky, jolla pystytään vaikuttamaan 2020-luvun uhkiin melko hyvin.

MTA2020-luokkaan olisi myös suotavaa hankkia pitkän kantaman ilmatorjuntaohjus. Tällainen ohjus voisi olla SM-6 tai Aster 30. Se korottaisi aluksen suorituskyvyn vastaamaan hyvin paitsi lähitulevaisuuden niin myös tulevien vuosikymmenten uhkakuviin. Ymmärrän kuitenkin, ettei tämä välttämättä ole realismia puolustusvoimien nykyisessä taloustilanteessa. Mikäli varaa pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksiin ei ole juuri nyt, niin aluksiin pitää jättää varaus niiden jälkiasennukselle esimerkiksi MLU:n yhteydessä.

Lisäksi MTA2020-luokkaan voidaan haluttaessa hankkia jokin lyhyehkön kantaman ilmatorjuntaohjus, jota käytetään pääasiallisesti omasuojana meritorjuntaohjuksia vastaan. Budjettiystävällisenä Umkhonto-IR soveltunee tähän tarkoitukseen hyvin.
 
"...Teknisesti on varsin helppoa ottaa kartta ja tutkakuva ja sijoittaa ne toistensa päälle. Saarten ja merimerkkien kanssa päällekkäiset tutkahavainnot poistetaan, ja jäljelle jää meritilannekuva..."

Eikö tämä vaatisi, että tutkakuva on otettu samasta pisteestä (kohtisuoraan alas) kuten karttakuvakin?
 
"...Teknisesti on varsin helppoa ottaa kartta ja tutkakuva ja sijoittaa ne toistensa päälle. Saarten ja merimerkkien kanssa päällekkäiset tutkahavainnot poistetaan, ja jäljelle jää meritilannekuva..."

Eikö tämä vaatisi, että tutkakuva on otettu samasta pisteestä (kohtisuoraan alas) kuten karttakuvakin?
Jo nykyiset hävittäjätutkat (esimerkiksi F-35:n AN/APG-81) pystyvät luomaan keinotekoista kuvaa. Ei taida olla enää edes tarvetta @Huhta esittämälle proseduurille.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/SAR_(tutka)
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/93384/SK1586_Rinne_JS.pdf?sequence=2
Oheinen kuva on edellä mainitulla APG-81llä tehty:image.png
 
Tarkoitan siis, että eihän mikään tutka näe alusta joka on saaren takana vaikka tutka- ja karttakuvaa verrattaisiin toisiinsa.
 
Tarkoitan siis, että eihän mikään tutka näe alusta joka on saaren takana vaikka tutka- ja karttakuvaa verrattaisiin toisiinsa.
Eiköhän nuo UAV:it tule aika voimalla juuri korvetteihin ja fregatteihin tiedusteluavuksi.

Tuosta kunnon hyötykuormalla versio niin avot.
 
Ei sitä saaren takana piileskelijää sar-tutkallakaan nähdä. Mutta aikaisemmin on ollut hyvin vaikeata erottaa iso merimerkki, luoto, Börjen purjevene ja Ohjusvene toisistaan vaikka ne eivät saaren takana olisikaan. Tulee tulevaisuudessa olemaan helpompaa = saaristo ei anna enää samanlaista suojaa tutkilta kuin ennen.
 
Idea on varmaan satelliittivalokuvan, lennokin ottaman ilmavalokuvan tai modernilla tekniikalla tuotetun keinotekoisen kuvan (esim. lennokin SAR-tutka) ja karttapohjan ääriviivojen vertaaminen keskenään. Tällöin eroavaisuudet on helpompi spotata.

Tähän ongelmaan pyrittiin ainakin osin vastaamaan ilmatyynyaluksella.

Idea on selvä, mutta en tiedä miten hyvin tämä käytännössä toimii. Kuinka tarkkoja saarten ääriviivat ovat, luonto muuttuu, pilvisyys vaikutta ilmatähystykseen, satelliittien lentoratojen ajat, veden korkeus vaihtelee mikä muuttaa matalissa rannoissa ääriviivaa, talven jäät siirtävät rantojen kiviä, laitureita asennetaan, merimerkit muuttuvat, mökkejä ja saunoja rakennetaan, laituripaikkojen veneet ovat liikkeellä jne. Vähäistä muutosta tapahtuu jatkuvasti, mutta toisaalta taas vihollinen osaa kyllä arvioida ainakin osapuilleen mitä paikkoja kannattaa tarkistaa ensin. Meidän vesien kartoitus on kuitenkin alunperin tehty tsaarin aikaan ja uusi kartta-aineisto on laajasti saatavilla kenelle tahansa. Esim. nopeassa liikkeessä olevan aluksen perä- ja keulakuohu näkyy valkeana yllättävän kauas ylhäältä katsottuna.

Vaikea tuolta on kuitenkin suojautua joten ilmatiedusteluun on varauduttava perinpohjaisesti. Liikkeellä ollaan ja paikkaa vaihdetaan. Pinnat voidaan jäähdyttää merivesisumulla lähelle meriveden lämpötilaa eikä sekään ihan kaukaa haettu idea ole, että johonkin voisi rakentaa suojia ilmatähystystä vastaan tai mahdollisesti ruopata "kanjonimaisia altaita" niin, että rantaviiva pysyy yhtenäisenä. Meillä kuitenkin on meripioneerit, siviilin kaivinkoneet ja ruoppauskalustoa. Kunhan vaan valtio ottaa ja määrää. Tuollaista ei tietenkään voi rauhan aikana tehdä että pilataan jonkun ranta ja läjitetään ruoppausmutaa ilman lupia. Valelaitteet voi myös toimia mutta aihe on salaista. Se tiedetään, että ylipäätään valelaitteita on, mutta onko merivoimille ja millaisia. Tällaista tulee mieleen eli ei tilanne toivoton ole, kyllä konsteja ainakin mun mieleen tulee näin 5 minuutin funtsimisella ja joku näitä varmaan virkatyötäkin miettii.
 
Valelaitteet voi myös toimia mutta aihe on salaista. Se tiedetään, että ylipäätään valelaitteita on, mutta onko merivoimille ja millaisia. Tällaista tulee mieleen eli ei tilanne toivoton ole, kyllä konsteja ainakin mun mieleen tulee näin 5 minuutin funtsimisella ja joku näitä varmaan virkatyötäkin miettii.

Sen voinee tässä vaiheessa paljastaa että ainakin Nuoli-luokalle oli 80-luvulla olemassa täysimittainen valelaite. Miinalaiva tai nämä uutuudet ovat toki hiukan problemaattisempi tapaus jo kokonsa takia.
 
Kyseessä olevan kokoluokan aluksille ilmoitetaan maailmalla yleisesti syväykseksi n. 3,5 m, nykyisten miinalaivojen syväys 3 m joten kovin paljoa ei muutu. Pituudesta voisi heitää muutamia arvioita: minimi pituus n. 95 m sillä kaikki ne härpäkkeet mitä näyttäisi olevan suunnitteilla ei oikein enää mahdu pienempään (kaikissa julkaistuissa piirroksissa näyttää olevan heko hangaari ja lentokansi), maksimipituus enintään 105 m. Suurin leveys tuon kokoluokan laivoilla on yleisesti 13-14 m.
Toivottavasti tällä kertaa tehdään sellainen kokonaisuus jossa kaikkea ei ole ahdettu kenkälusikalla eikä tinkien ominaisuuksista, aluksille suunnitellaan pitkää elinikää joka sisältää ehkä useampia suuria päivityksiä ja ne on varmasti helpompi toteuttaa tilavampaan ratkaisuun.
En usko että aluksiin tulee hangaareja hekoille koska sellainen veisi liikaa tilaa. Ennemminkin kyky tukea keskiraskasta helikopteria kriisioperaatioissa ja meripelastuksessa esim. tankata leijunnassa ja mahdollistaa vinssaaminen (vrt. TURVA).

Meillä ei ole meritaisteluun tai SUTOon soveltuvia hekoja tietääkseni eikä lyhyillä etäisyyksillä ole tarvetta sijoittaa pysyvää hekoa tuolle alukselle. Saaristossa on tuhansia saaria joihin voidaan nopeasti siirtää vähäisellä valmistelulla HEKO-tukikohta jossa niitä voidaan tukea esim. erikoisoperaatioissa mutta kuten sanottu Rajahekot on varustettu vain meripelastusta ja pintavalvontaa varten. Niillä voidaan kyllä kuljettaa pieniä ryhmiä saaristossa vaikka aluksilta tai aluksille tilanteen niin salliessa mutta mitään taistelukoneita ne eivät ole.
Miten olisi Sea Ceptor (CAMM) vähän Umkhontoa isompi ja tutkaohjattu. Kantomatka sellainen että voidaan jo puhua alue ilmatorjuntaohjuksesta ja omaa mainosten mukaan erinomaisen ohjusten torjuntakyvyn, minimi ampumaetäisyys alle 1 km. Voidaan asentaa ESSM:n tapaan 4 kpl yhteen Mk 41 soluun ?
Sea Ceptorin kantama on normiversiossa yli 25 km eli ei juuri Umkhontoa suurempi (20 km). Sea Ceptor on perusversiona Umkhontoa kevyempi (120 kg vs. 99kg). Ohjukset ovat hakeutumiseltaan erityyppisiä ja niitä on siksi vaikea verrata keskenään.
Edellämainituista syistä johtuen MTA2020-luokkaan pitää hankkia minimissään n. 50 kilometrin nimelliskantaman omaava ilmatorjuntaohjus, joka kykenee vaikuttamaan sekä miehitettyihin että miehittämättömiin ilma-aluksiin kuin myös meritorjuntaohjuksiin. Sekundäärinen kyky iskeä pintamaaleihin on toivottava. Ohjus voisi olla esimerkiksi aiemmin mainostamani ESSM Block II, miksei myös CAMM-ER, Barak 8 tai jokin Umkhonton kehitysversio. Tämä on minimisuorituskyky, jolla pystytään vaikuttamaan 2020-luvun uhkiin melko hyvin.

MTA2020-luokkaan olisi myös suotavaa hankkia pitkän kantaman ilmatorjuntaohjus. Tällainen ohjus voisi olla SM-6 tai Aster 30. Se korottaisi aluksen suorituskyvyn vastaamaan hyvin paitsi lähitulevaisuuden niin myös tulevien vuosikymmenten uhkakuviin. Ymmärrän kuitenkin, ettei tämä välttämättä ole realismia puolustusvoimien nykyisessä taloustilanteessa. Mikäli varaa pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksiin ei ole juuri nyt, niin aluksiin pitää jättää varaus niiden jälkiasennukselle esimerkiksi MLU:n yhteydessä.

Lisäksi MTA2020-luokkaan voidaan haluttaessa hankkia jokin lyhyehkön kantaman ilmatorjuntaohjus, jota käytetään pääasiallisesti omasuojana meritorjuntaohjuksia vastaan. Budjettiystävällisenä Umkhonto-IR soveltunee tähän tarkoitukseen hyvin.

Tuo ensimmäinen pointti olisi toki toivottavaa mutta jälkimmäiset tuossa yhtälössä kyllä jäävät pois siinä tapauksessa. Aluksille pitää mahtua muutakin kuin ilmatorjuntaa eikä korvetti-luokan aluksiin mahdu tuota määrää puikkoa varsinkin kun suomi-konsepti poikkeaa muiden maiden vastaavista miinoitusvaatimukseltaan. Noin monen ilmatorjuntajärjestelmän integrointi vaatisi useita sensoreita varsinkin tj-tutkia jotta se olisi tehokas ja toimiva monimaalitilanteessa tämä taas sotii huomaamattomuutta vastaan.

Dual-Band tutkia on toki jo olemassa kuten Thales SMART Mk 2 ja SAAB 4A (nuo ovat minun suosikkeja)mutta 2-3 kerrosteisen ilmatorjunnan rakentaminen ja tehokas toiminta vaatii että ei olla 1 tj-tutkan varassa luulen ma. Häiveteknologiaan panostaminen ja hyvä ELINT/ELSO sekä harhamaalijärjestelmät tuovat lisää suojaa ja ne ovat huomattavasti kevyempiä ja edullisempia. CIWS-järjestelmä voisi olla mahdollinen ja järkevä korkeintaan lisänä. Enempää tuskin mahtuisi.

Realistisesti ajatellen vaatimukset ovat kovat noille uuslle taistelualuksille koska tarpeena on mm. rakentaa teräsrunko joka toimii jääolosuhteissa ja samalla yrittää rakentaa aluksiin tarvittava häivekyky. Ruotsin Visbyn tasolle ei päästä (testeissä Visby havaittiin ilmasta 13 NM päästä) pelkästään teräsrungon takia mutta häivettä pitää olla. Visby ei kykene murtamaan jäätä joten se on siinä mielessä 3-vuodenajan alus kuten meidän ohjusveneet.

Miinoja pitää mahduttaa aluksen rungon sisälle sen 100-120 kpl tyypistä riippuen jos tavoitellaan poistuvien miinalaivojen kykyä ja vaikka miinakansi tulee varmaan olemaan modulaarinen, nähtäväksi jää miten hyvin siinä onnistutaan.
Miinakannelle voisi periaatteessa ajatella sijoitettavan perästä laukaistavia torpedoja tai sitten niin että miinakannelle voi sijoittaa 2-4 kpl modulaarisia kiskoja ja sivuilta aukeavat luukut joista torpedo voitaisiin laukaista. RIB-veneen saa varmaan tarvittaessa miinakannelle ainakin mutta onko sellaiselle tarvetta?

Näkisin että melko varmasti aluksiin tulisi:
- miina-aseistus (kansi muunneltavissa?)
- pitkän kantaman meritaisteluohjusjärjestelmä (4-8 kpl)
- lyhyenkantaman/keskipitkänmatkan ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (max.16kpl pystylaukaisulla)
- monitoiminen laivatykki (Ito-pintatorjunta)
- harhamaalijärjestelmät
- torpedot optiona (ruotsalainen uusi Torped Tp 47)
- mahdollisesti RAM/CIWS järjestelmä 1 kpl
 
Liittyen LCS-nopeuskeskusteluun, miten tarpeellinen lienee Visbyn sprint-kyky 40 knts? Vaikka Visby ei näy hyvin pinnalla, se kuuluu huippunopeudessa sitäkin paremmin vedenalle eikä aluksissa ole kaikissa kunnon sonaria sukellusveneitä vastaan. Ei niillä ole suuressa nopeudessa merkitystäkään kun melun vuoksi vedenalaisia kohteita ei voida havaita. Suuret huiput (kaasuturbiini) kuluttaa myös huimasti polttoainetta ja lyhentää toiminta-aikaa merellä huomattavasti.

Jos Korvetin tärkeimmät tehtävät ovat pintatorjunta, suto ja miinoitus sekä AKT rauhanaikana niin eipä nopeudella ole niin suurta merkitystä. Ennemmin sensorit ja kyky toimia ympäri vuoden merkitsevät. Tällä haavaa suomessa on 2 taistelualusta jotka kykenevät toimimaan talviolosuhteissa, miinalaivat Hämeenmaa ja Uusimaa. 2020-laivueen myötä tämä kyky kasvaa 50%.
 
Kuvista? Viittaatko muuhunkin kuin tuohon Insinööriupseeri-lehden havainnekuvaan? Sen perusteellahan ei oikein voi sanoa, mitä aluksen takaosassa on. Joissakin aluksissa on vain yksi "omasuoja-ase", esim. HMNZS Te Kaha.

Ei kannata liikaa tuijotella noita havainnekuvia. Niistä ensimmäisistähän sanottiin jo ettei alus tule ollenkaan näyttämään siltä. Nämä uusimmatkin voi olla vain jonkun graafisen suunnittelijan päivätyö, tilattu vaan kuva että "piirrä 4 sotalaivaa, runko näyttää jokseenkin tolta kuin tuo pienoismalli" ja sitten katsottu netistä kuvia että tuolta sotalaiva siis näyttää.
CIWS-keskusteluun sen verran että tykki-CIWSin etu olisi se ettei alus sitten tarvitsisi erillistä lähisuojatykkiä, joka olisi tarpeen kv-operaatioissa. Tietysti joku vakauttamaton Bushmaster-torni nyt ei muutenkaan paljoa paina tai maksa.
 
Jo nykyiset hävittäjätutkat (esimerkiksi F-35:n AN/APG-81) pystyvät luomaan keinotekoista kuvaa. Ei taida olla enää edes tarvetta @Huhta esittämälle proseduurille.

SAR-moodit alkaa tosiaan olla peruskauraa uusille hävittäjätutkille ja vähän vanhempienkin tutkien ground mapping-moodeista saattoi pystyä tunnistamaan rakennuksia ja aluksia yms.
Hävittäjätutkien keilat ovat kuitenkin suht kapeita ja kantamat ilmasta-maahan moodeissa lyhyehköjä. Lähinnä ne ground mapping-moodit on tarkoitettu ennalta tiedustellun kohteen tunnistamiseen. Tuntuisi aika hölmöltä, ja hävittäjälle itselleen vaaralliselta että se lentelisi vihollisen alueen yllä hakien kohteita "neula heinäsuovasta" -tyyliin.
 
@Gyllis1 jos sinun linkkaamasi SAR pdf lukee läpi niin huomaa ettei siitä kyllä ihan heti ole apua meri/saaristo-oloissa laivoja vastaan. GMTI/merivalvontamoodit ovat sitten jo eri asia, mutta ne taas eivät sovellu jos kohde ei liiku.
 
Back
Top