- Onko idea, että alukset ensin laskevat miinoitteet?
Tietenkin ideaalitilanteessa tarkoituksena on laskea miinoitteet mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kriisiä. Merivoimien nykyiseenkiin strategiaanhan kuulu se, että oikea-aikaisella suojamiinoitteiden laskemisella voidaan parhaassa tapauksessa estää koko konfliktin eskaloituminen kun vihollinen toteaa tavoitteidensa saavuttamisen muodostuneen sille olennaisesti vaikeammaksi.
Näkisin kuitenkin, että myös miinoitustehtävässä on eduksi, jos on olemassa erikseen miinoittavat alukset ja suojaavat alukset. Tällöin suojaustehtävää suorittavat alukset voidaan ryhmittää optimaalisella tavalla varsinaista miinoitusta suorittavan aluksen suojaksi. Esimerkiksi pari alusta lähisuojaustehtävässä sukellusveneitä ja muita lähelle päässeitä uhkia vastaan, ja loput alukset suojaavat ns. "ulkokehää" hyödyntäen pintatorjunta-aseita ja alueilmatorjuntohjuksia. Tämä mahdollistaa myös optimaalisimman kerrosteisen ilmatorjunnan luomisen, sekä painopisteen muodostamisen oletettua uhkasuuntaa vastaan tarjoten myös kaikista kattavimman sensoriverkon uhkien havaitsemiseksi.
- Sitten ne ryhmitetään Porvoo-Hamina välille pitämään Pietarin suunta kurissa?
Tähän kysymykseen nyt on lähes mahdoton vastata kun ei tiedetä mahdollisen konfliktin tarkempaa skenaariota.
Näkisin kuitenkin, että jos jo toisessa maailmansodassa oli hyvin riskialtista lähettää yksittäisiä isompia pinta-aluksia (lue: panssarilaivat) taistelutehtävälle kovin kauas rannikolta, niin mikä sitten onkaan tilanne tänä päivänä?
Kyllä kaikissa odotettavissa olevissa konfliktiskenaarioissa suomalaisille sota-aluksille on edullista pysyä lähellä omaa rannikkoa, vähintäänkin oman hävittäjätorjunnan piirissä. Muussa tapauksissa alusten puolustuskyky on yksinkertaisesti liian helppo viholliselle kyllästää, ja alusten käytettävissä olevan tilannekuvankin laatu heikkenee merkittävästi mitä kauemmas Suomen rannikosta siirrytään.
Samoin kysymyksiä herättää, että millä alukset suojautuvat mm. miinoitusuhkaa vastaan eteläisellä Itämerellä?
Taas kerran Panssarilaivojen kohtalo toimii tässä varoittavana esimerkkinä...
- Onko niillä tarkoitus harjottaa sutoa pitkin Suomenlahtea?
Luonnollisesti uusissa monitoimikorveteissa tulee olla mahdollisimman kattava SUTO-varustus jo ihan omasuojankin takia. Mielestäni voisi kuitenkin olla kokonaisuuden kannalta edullista, jos meillä olisi varsinaisten korvettien lisäksi kaksi erityisesti miinoitukseen ja myös SUTO-tehtäviin optimoitua alusta.
Kuten aiemmin totesin, näihin "uusin miinalaivoihin" voisi olla helpompaa mahduttaa järkevän kokoinen helikopterikansi kuin varsinaisiin Laivue 2020 -aluksiin.
Tällöin Laivue 2020 -alusten päätehtävinä olisi ilma- ja pintatorjunta. Aluksissa ei olisi ollenkaan helikopteri-, eikä miinakantta, koska niistä ei saada merkittävää hyötyä näissä tehtävissä, ja ne kasvattavat tarpeettomasti alusten kokoa ja kustannuksia. Ilma- ja pintatorjunnassa alusten mahdollisimman pienestä tutka- ja lämpöherätteestä on aina hyötyä, ja pienemmässä aluksessa erilaisten herätteiden minimoiminen on yleensä aina helpompaa.
Laivue 2020 -alusten SUTO-varustus koostuisi siis torpedolaukaisimista ja syvyytettävästä kaikumittaimesta, jotka eivät tämän kokoluokan aluksella vie erityisen paljon tilaa.
Sen sijaan näiden "uusien miinalaivojen" varustus voitaisiin optimoida miinoitustehtävän ohella erityisesti SUTO-tehtävää varten. Aluksille voitaisiin sijoittaa torpedolaukaisimien ja syvyytettävän kaikumittaimen lisäksi myös aktiivinen runkosonari, mikäli tämä katsotaan hyödylliseksi. Samoin esimerkiksi syvyysraketinheittimien sijoittamista alusten keulakannelle voitaisiin harkita.
Suurin hyöty SUTO-toimintaan liittyen näillä noin 150 metriä pitkillä "uusilla miinalaivoilla" olisi mallissani verratuna noin 80 metriä pitkiin monitoimikorvetteihin se, että nämä sisältäisivät kunnollisen helikopterikannen laivojen peräosan pitkän miinakannen päällä. Puhutaan vähintään Visby-luokan kokoisesta helikopterikannesta.
Samoin sijoittaisin näille aluksille rahoituksen vain suinkin riittäessä edes pienen hangaarin ilmatoimintaa varten. En välttämättä näe erityisolosuhteissamme tarpeelliseksi ostaa näille aluksille varsinaisia erikoisvarusteltuja SUTO-koptereita (jos näitä hankitaa ne voivat toimia yhtä hyvin maaltakin käsin), vaan näen käyttöä tälle hangaarille erityisesti tulevaisuudessa erilaisten UAV-järjestelmien koko ajan kehittyessä ja hinnan pudotessa alaspäin.
- Onko tarkoitus luoda ilmatorjuntaverho koko Suomenlahden ja Etelä-Suomen päälle?
Kuten aikaisemmissa viesteissäni toin esille, en lähtökohtaisesti näe ilmatorjuntaverkon luomisessa suurta etua siinä, että ilmatorjuntajärjestelmät ovat aluksilla maasijoitteisten järjestelmin sijaan. Toki jo omasuojan näkökulmasta uusissa korveteissa tulee olla riittävän suorituskykyiset ilmatorjuntajärjestelmät.
Edelleen, koska Laivue 2020 -monitoimikorvettien varustuksesta riisutaan helikopteri -ja miinoituskannet, mahtuu aluksiin nyt huomattavasti paremmin 16 kennoinen VLS-järjestelmä (Mk 41 oma suosikkini). Samoin koska helikopterikansi ei ole rajoitteena pystytään sekä keulakannelle, että peräkannelle sijoittamaan CIWS-järjestelmät ilman, että ne haittaavat laivan muita tehtäviä merkittävästi (tässä taas RAM Block II suosikkinani).
Tällöin ideaalitilanteessa uusien monitoimikorvettien ilmatorjuntavarustus muodostuisi 2 x 8 Mk 41 VLS-järjestelmästä, jonka lisänä olisi RAM-ohjuslaukaisimet keula- ja peräkannella. Näin ollen mahdollinen ohjuslasti voisi olla esimerkiksi 8 SM-2 ohjusta, 32 ESSM-ohjusta, sekä 42 RAM Block II -ohjusta. Tällöin saavutettaisiin aluksille varsin hyvä kerrosteinen ilmatorjuntakyky, joka ei häviäisi edes suhteessa suurvaltojen vastaaviin aluksiin.
Mitä sitten tulee näiden ehdottamieni "uusien miinalaivojen" ilmatorjuntakykyyn, niin näkisin näille riittävän 2 x RAM-ohjuslaukaisin ja mahdollisesti yksi ammusilmatorjuntajärjestelmä (esim. Goalkeeper tai vastaava).
- Vai onko tarkoitus muodostaa suojasaattueita Saksaan ja Tanskan salmille asti (Kaliningradin uhkaa vastaan)? (kuten liittoutuneiden saattueet Atlantilla 2MS aikana)
Valitettavasti en näe missään odotettavissa olevissa olosuhteissa Merivoimilla olevan aitoa kykyä itsenäiseen saattuetoimintaan Tanskan salmille asti. Neljä monitoimikorvettia on siihen toimintaan vain yksikertaisesti aivan liian pieni alusmäärä.
Ilman NATO:n vahvaa tukea meidän ei yksinkertaisesti kannata haaveilla minkäänlaisesta merkityksellisestä saattuetoiminnasta Ruotsia pidemmälle. Muutoinkin näkisin Suomen mielellään NATO:ssa, tällä olisi puolustushaaroistamme juuri ehkä Merivoimille kaikkein suurin merkitys.
Suomen NATO-jäsenyys selkeyttäisi Merivoimien tehtäväkenttää huomattavasti kun kaikki haaveilut jostain itsenäisestä saattuetoiminnasta voitaisiin tarpeettomina lopettaa ja Merivoimat voisi taas päätehtävänään keskittyä nimenomaan Suomen rannikkoalueen ja aluevesien puolustamiseen mihin sen resurssit ovat muutoinkin mitoitetut.
Tähän liittyy sekin, että NATO-jäsenenä tämän 4+2 taistealuksen mallin voitaisiin katsoa lähes kaikissa odotettavissa olevissa skenaarioissa tarjoavan riittävän suorituskyvyn Merivoimillemme. Mahdollinen lisäsuorituskyvyn tarve voitaisiin aiemmin esittämäni mukaisesti hoitaa maasijoitteisilla järjestelmillä, kuten esimerksi meritorjuntaohjuspattereilla ja erilaisilla maalta laukaistavilla UAV- ja USV/UUV -järjestelmillä.
Tässä näin niin kuin keskustelun pohjaksi oma mallini Merivoimien tulevaisuuden kokoonpanosta erityisesti laivastojoukkojen osalta. Rannikkojääkäripuolen kehittämisen jätän suosiolla jonkun muun murehdittavaksi...
