Noh...sakuthan nuo rakentaa, joten eiköhän ne osaa tehdä Itämerellekin sopivia laivoja.
Merivoimien kehitysnäkymät
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Noh...sakuthan nuo rakentaa, joten eiköhän ne osaa tehdä Itämerellekin sopivia laivoja.
Leaderwolf
Respected Leader
Niinhän ne tekee, mutta kerta rungot on päätetty rakentaa Suomessa niin toive järjestelmien suhteen olikin Sa'ar 6:en varustelu jolla pitäisi jo aika hyvin puolensa käytännössä kaikkea vastaan mitä ryssä voi heittää päin aloittamatta kolmatta maailmansotaa. Ja miinakansi, noh, se kerta halutaan niin sellainen sitten, ottamatta kantaa onko sitä järkevää korvettiin pistääkkään.
Olen itse suuri Israelin ystävä ja käsitykseni heidän sotateknologiastaan on varsin myönteinen, mieluummin heidän puolellaan ja heidän aseillaan. Made in Israel tuotteet ovat ehkä kalliita mutta varmasti tuhovoimaisia ja tehokkaita oli sitten asejärjestelmä tai sensori tms. Eivätkä varmasti häviä Venäjän niille laitteittelle joita voi odottaa käytettävän Suomea vastaan.
Olen nähnyt erittäin läheltä Sa'ar vitosen sen ajaessa kovaa ohitse ja dolphiinin (sukelsi käytännössä alitse peilikirkkaassa vedessä vähän ennen sa'arin ilmestymistä) ollessani viimeksi loikoilemassa huvipurrella Eilatissa, ja siitä asti jäänyt pieni fanitus päälle
Raveni
Greatest Leader
Mites miinalautta? Miksi halutaan änkeä samaan alukseen kaikki mahdollinen miinoja myöten jolloin se syö tilaa joltain muulta järjestelmältä? Ei tuollainen miinalautta voi niin kallis olla etteikö niitä voisi hankkia kahta lisää. Nuo uudet alukset voi sitten suojata miinoitustoimintaa. Siihen miinalauttaan niin ihmeellistä aseistusta tarvitse.
Vielä palaten tähän elämänlangan ylläpitoon. Merivoimat toi sen perusteluna Laivue-2020 hankkeelle. Mutta, miten se nyt tuli esille? Olisiko aikaisemmin elämänlangan annettu katketa? Ei varmaan. Eli ohjusveneetkin lienevät kyenneet suojaamaan riittävissä määrin? Onko nyt jokin muuttunut yhtäkkiä siten, että siinä missä ohjusveneet aikaisemmin riittivät suojaamiseen, niin enää eivät riitäkään?
Ihmetteleepi tietämätön.
Ihmetteleepi tietämätön.
MoRsE
Kersantti
HS: Suomi tilaamassa neljä uutta sotalaivaa 1,2 miljardilla eurolla – Tutkimuspua taistelualuksiin saatu USA:sta
http://www.hs.fi/kotimaa/a1475555647357?jako=2203c13966799c7f193c8fb77c3f56ad&ref=tw-share
http://www.hs.fi/kotimaa/a1475555647357?jako=2203c13966799c7f193c8fb77c3f56ad&ref=tw-share
Gyllis1
Respected Leader
Huvipurrella loikoilemassa??Olen nähnyt erittäin läheltä Sa'ar vitosen sen ajaessa kovaa ohitse ja dolphiinin (sukelsi käytännössä alitse peilikirkkaassa vedessä vähän ennen sa'arin ilmestymistä) ollessani viimeksi loikoilemassa huvipurrella Eilatissa, ja siitä asti jäänyt pieni fanitus päälle
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka kadehtivat maajussien EU-tukia, nyt ymmärrän
Leaderwolf
Respected Leader
Hah hahHuvipurrella loikoilemassa??
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka kadehtivat maajussien EU-tukia, nyt ymmärrän
voin vakuuttaa ettei euroakaan siihen reissuun mennyt maataloustuista, eikä edes maatilan lainoista, paattikaan ei oma ollut Ryanairilla Tel aviviin lentokentän matkamuistomyymälään ja seuraavalla takaisin olisi se mihin maatalouspuolen "tulot" ehkä riittäisivät Mutta voi pojat oli se komea näky se Israelin laivaston ohi ja ali pyyhällys, luultavasti kaikissa muissa länsimaissa niin läheltä menemisestä olisi tullut kauhea julkinen perseenrepiminen mutta siellä yksi vartiovene kävi vain solkkaamassa jotain kovaäänisistä ja kapteenimme totesi että parempi siirtyä sen enempää asiaa selittämättä. Kauempana näkyi jokin muukin alus tulossa kohti Eilatia mutten tunnistanut luokkaa.
BlackFox
Ylipäällikkö
Suomi tilaamassa neljä uutta sotalaivaa 1,2 miljardilla eurolla – Tutkimusapua taistelualuksiin saatu USA:sta
Helsingin telakkaa ei haluttu rakentajaksi koska käytännössä sen omistaa Venäjän valtio. Rauman telakka oli näin käytännössä ainoa vaihtoehto Suomen uusien taistelualusten rakentajaksi.
KOTIMAA 4.10.2016 20:03
Jarmo Huhtanen
HELSINGIN SANOMAT
PUOLUSTUSVOIMAT
Merivoimien elokuussa päivätty havainnekuva Laivue 2020 -taistelualuksesta. Ulkonäkö kuitenkin vielä muuttuu suunnittelun edetessä.
SUOMI on tehnyt kuusi vuotta yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa Suomen tulevien uusien taistelualusten parissa. Merivoimat kiistää, että kyse olisi suunnitteluyhteistyöstä mutta myöntää tutkimusyhteistyön.
Suomen ja Yhdysvaltain välillä on olemassa tutkimusta koskeva tiedonvaihtosopimus. Tietoja on vaihdettu muun muassa alusten taistelunkestävyydestä.
Viimeksi maat ovat tutkineet yhdessä uusien sotalaivojen potkuritekniikkaa.
”Amerikkalaisia on ollut Suomessa, ja osaltaan on ollut tietojenvaihtoa. Olemme toimittaneet heille mittaustuloksia, joita he ovat analysoineet”, sanoo kommodori Veli-Pekka HeinonenPuolustusvoimien logistiikkalaitokselta.
MERIVOIMAT on tilaamassa neljä uutta sotalaivaa Laivue 2020 -hankkeessa. Laivojen pitäisi olla operatiivisessa käytössä kymmenen vuoden kuluttua.
Laivojen suunnittelu on vielä kesken, mutta se tiedetään, että niihin on tulossa kaksi kääntölapapotkuria. Merivoimat onkin asentanut monitoimialus Louheen koeajopotkureita, joilla on tutkittu jäissäkulkuominaisuuksia ja sopivia potkurimuotoja.
”Se on normaalia tutkimusyhteistyötä. Heillä [amerikkalaisilla] on ollut tarvetta ymmärtää enemmän jäissäkulkuominaisuuksista. He ovat kovin kiinnostuneita Koillisväylästä, kuten moni muukin iso merenkulkuvaltio. Kun kiintojää alkaa avautua uomiksi, niin potkurien kestävyys jäissä alkaa kiinnostaa.”
Suomen ja Yhdysvaltain yhteistyö uuden sotalaivaluokan osalta ei ole rajoittunut vain potkureihin. Merivoimat aloitti jo vuosia sitten ensimmäisen konkreettisen tutkimushankkeen pintataistelualusten rakennesuunnittelussa Yhdysvaltain ja Saksan kanssa.
Tavoitteena oli kehittää menetelmiä taistelualusten suunnitteluun. Yhteistyöhön kuului muun muassa simulointia ja koetoimintaa laboratoriossa ja merellä vuosina 2010–2011. Suomi haki tietoa siitä, mikä olisi tulevien alusten koko, rakenne ja taistelunkestävyys.
Suomi, Yhdysvallat ja Saksa suorittivat tuolloin kokeita käytöstä poistetuilla suomalaisilla ohjusveneillä. Testejä tehtiin muun muassa kahtena kesänä Merivoimien Örön ampuma-alueella.
Vedessä ja ilmassa tehdyillä räjähdyksillä tutkittiin räjähdyksien vaikutuksia alusten alumiinirakenteisiin. Tuolloin mittauslaitteet tulivat Yhdysvalloista ja Saksasta.
RAUMAN telakan omistava Rauma Marine Constructions (RMC) solmi syyskuun puolivälissä aiesopimuksen Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kanssa neljän taistelualuksen rakentamisesta. Aiesopimus ei tarkoita varmuudella vielä sitä, että alukset rakennetaan Raumalla.
Telakalla on puoli vuotta aikaa osoittaa, että se kykenee rakentamaan Merivoimille neljä uutta sotalaivaa. Jos se ei siihen kykene, niin laivoista järjestetään uusi kilpailutus.
”Aiesopimus mahdollistaa telakan keskittymisen siihen, että he saavat tuotannon ja talouden sellaiseen tilanteeseen, että pystymme tekemään heidän kanssaan varsinaisen suunnittelusopimuksen”, sanoo kommodori Heinonen.
”Jos jostain syystä ilmenee sellaista, ettemme uskalla sitä tehdä, niin joudumme palaamaan kilpailutukseen.”
UUDET taistelualukset ovat korvetteja eli pienehköjä sotalaivoja. Kooltaan alukset ovat kuitenkin Suomen oloissa isoja eli 90–100 metriä pitkiä ja uppoumaltaan yli 2 000 tonnia.
Esimerkiksi Merivoimien nykyiset miinalaivat ovat vajaat 78 metriä pitkiä ja uppoumaltaan runsaat 1 400 tonnia.
Merivoimien havittelemat alukset ovat nykyisiä isompia muun muassa siksi, että niihin halutaan monipuolisia taistelujärjestelmiä, jotka eivät mahdu pieneen alukseen. Laivojen pitäisi pystyä pinta-alusten, ilma-alusten ja sukellusveneiden torjuntaan sekä merimiinoitukseen. Niihin halutaan myös helikopterikansi.
PUOLUSTUSVOIMAT on sotalaivojen rakentamisen suhteen kiusallisessa tilanteessa, koska Suomessa on niin vähän niiden rakentamiseen kykeneviä telakoita. Käytännössä tilanne on se, että Rauman telakka on nyt ainoa vaihtoehto.
Kaksi muuta suurta telakkaa eli Helsingin ja Turun telakat ovat poissa pelistä.
Helsingin telakkaa ei haluttu rakentajaksi sen vuoksi, että sen omistaa käytännössä Venäjän valtio. Turun telakka on saksalaisomistuksessa, mikä olisi kelvannut Puolustusvoimille.
Turun telakan omistaja Meyer Werft kuitenkin ilmoitti Puolustusvoimille, ettei se ole kiinnostunut taistelualusten rakentamisesta. Telakan tilauskirjat ovatkin täynnä muita tilauksia pitkälle 2020-luvulle.
Kommodori Heinosen mukaan useita pääasiassa eurooppalaisia telakoita olisi ollut valmis toimimaan kokonaistoimittajana uusien alusten rakentamisessa. Puolustusvoimien perinteisiin kuitenkin kuuluu, että sotalaivat tilataan Suomesta. Pääsyynä tähän on ollut kriisiaikojen huoltovarmuus.
”Tietopyynnössä oli yhtenä vaatimuksena, etteivät laivat saa poistua Suomesta huoltoja varten. Tätä kun edelleen analysoitiin, niin tuntui parhaalta ratkaisulta, että rakennetaan ja ylläpidetään ne täällä”, Heinonen kertoo.
Poikkeuksen säännöstä muodostivat viimeksi tilatut kolme Katanpää-luokan miinantorjunta-alusta, jotka rakennettiin Italiassa. Tuolloin tilaus meni ulkomaille, koska Suomesta ei löytynyt halukasta rakentajaa.
MERIVOIMIEN taistelualuksien kokonaishinnaksi on arvioitu yhteensä 1,2 miljardia euroa. Summa on niin suuri, että rahoitus pitää hoitaa erillisrahoituksena normaalin puolustusbudjetin ulkopuolelta.
Arvion mukaan ainakin 60 prosenttia kokonaishinnasta kuluu alusten taistelujärjestelmän ostamiseen ulkomailta. Taistelujärjestelmään kuuluvat taistelunjohtojärjestelmä, sensorit ja aseet.
Taistelujärjestelmästä järjestetään erillinen kansainvälinen tarjouspyyntökilpailu. Tarjouspyyntökilpailun ensimmäinen vaihe on parhaillaan työn alla Puolustusvoimien logistiikkalaitoksella.
Logistiikkalaitoksella valmistellaan asevalmistajille niin sanottuja osallistumishakemuspyyntöjä, jotka pyritään lähettämään vielä tänä vuonna. Saatujen vastausten perusteella järjestetään varsinainen tarjouspyyntökilpailu, jossa taistelujärjestelmä kilpailutetaan kokonaistoimituksena.
PUOLUSTUSVOIMAT
Uusia taistelualuksia on tarkoitus ostaa neljä kappaletta. Kuvassa tuorein havainnekuva. Alusten ulkonäkö muuttuu vielä suunnittelun edetessä.
Helsingin telakkaa ei haluttu rakentajaksi koska käytännössä sen omistaa Venäjän valtio. Rauman telakka oli näin käytännössä ainoa vaihtoehto Suomen uusien taistelualusten rakentajaksi.
KOTIMAA 4.10.2016 20:03
Jarmo Huhtanen
HELSINGIN SANOMAT
PUOLUSTUSVOIMAT
Merivoimien elokuussa päivätty havainnekuva Laivue 2020 -taistelualuksesta. Ulkonäkö kuitenkin vielä muuttuu suunnittelun edetessä.
SUOMI on tehnyt kuusi vuotta yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa Suomen tulevien uusien taistelualusten parissa. Merivoimat kiistää, että kyse olisi suunnitteluyhteistyöstä mutta myöntää tutkimusyhteistyön.
Suomen ja Yhdysvaltain välillä on olemassa tutkimusta koskeva tiedonvaihtosopimus. Tietoja on vaihdettu muun muassa alusten taistelunkestävyydestä.
Viimeksi maat ovat tutkineet yhdessä uusien sotalaivojen potkuritekniikkaa.
”Amerikkalaisia on ollut Suomessa, ja osaltaan on ollut tietojenvaihtoa. Olemme toimittaneet heille mittaustuloksia, joita he ovat analysoineet”, sanoo kommodori Veli-Pekka HeinonenPuolustusvoimien logistiikkalaitokselta.
MERIVOIMAT on tilaamassa neljä uutta sotalaivaa Laivue 2020 -hankkeessa. Laivojen pitäisi olla operatiivisessa käytössä kymmenen vuoden kuluttua.
Laivojen suunnittelu on vielä kesken, mutta se tiedetään, että niihin on tulossa kaksi kääntölapapotkuria. Merivoimat onkin asentanut monitoimialus Louheen koeajopotkureita, joilla on tutkittu jäissäkulkuominaisuuksia ja sopivia potkurimuotoja.
”Se on normaalia tutkimusyhteistyötä. Heillä [amerikkalaisilla] on ollut tarvetta ymmärtää enemmän jäissäkulkuominaisuuksista. He ovat kovin kiinnostuneita Koillisväylästä, kuten moni muukin iso merenkulkuvaltio. Kun kiintojää alkaa avautua uomiksi, niin potkurien kestävyys jäissä alkaa kiinnostaa.”
Suomen ja Yhdysvaltain yhteistyö uuden sotalaivaluokan osalta ei ole rajoittunut vain potkureihin. Merivoimat aloitti jo vuosia sitten ensimmäisen konkreettisen tutkimushankkeen pintataistelualusten rakennesuunnittelussa Yhdysvaltain ja Saksan kanssa.
Tavoitteena oli kehittää menetelmiä taistelualusten suunnitteluun. Yhteistyöhön kuului muun muassa simulointia ja koetoimintaa laboratoriossa ja merellä vuosina 2010–2011. Suomi haki tietoa siitä, mikä olisi tulevien alusten koko, rakenne ja taistelunkestävyys.
Suomi, Yhdysvallat ja Saksa suorittivat tuolloin kokeita käytöstä poistetuilla suomalaisilla ohjusveneillä. Testejä tehtiin muun muassa kahtena kesänä Merivoimien Örön ampuma-alueella.
Vedessä ja ilmassa tehdyillä räjähdyksillä tutkittiin räjähdyksien vaikutuksia alusten alumiinirakenteisiin. Tuolloin mittauslaitteet tulivat Yhdysvalloista ja Saksasta.
RAUMAN telakan omistava Rauma Marine Constructions (RMC) solmi syyskuun puolivälissä aiesopimuksen Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kanssa neljän taistelualuksen rakentamisesta. Aiesopimus ei tarkoita varmuudella vielä sitä, että alukset rakennetaan Raumalla.
Telakalla on puoli vuotta aikaa osoittaa, että se kykenee rakentamaan Merivoimille neljä uutta sotalaivaa. Jos se ei siihen kykene, niin laivoista järjestetään uusi kilpailutus.
”Aiesopimus mahdollistaa telakan keskittymisen siihen, että he saavat tuotannon ja talouden sellaiseen tilanteeseen, että pystymme tekemään heidän kanssaan varsinaisen suunnittelusopimuksen”, sanoo kommodori Heinonen.
”Jos jostain syystä ilmenee sellaista, ettemme uskalla sitä tehdä, niin joudumme palaamaan kilpailutukseen.”
UUDET taistelualukset ovat korvetteja eli pienehköjä sotalaivoja. Kooltaan alukset ovat kuitenkin Suomen oloissa isoja eli 90–100 metriä pitkiä ja uppoumaltaan yli 2 000 tonnia.
Esimerkiksi Merivoimien nykyiset miinalaivat ovat vajaat 78 metriä pitkiä ja uppoumaltaan runsaat 1 400 tonnia.
Merivoimien havittelemat alukset ovat nykyisiä isompia muun muassa siksi, että niihin halutaan monipuolisia taistelujärjestelmiä, jotka eivät mahdu pieneen alukseen. Laivojen pitäisi pystyä pinta-alusten, ilma-alusten ja sukellusveneiden torjuntaan sekä merimiinoitukseen. Niihin halutaan myös helikopterikansi.
PUOLUSTUSVOIMAT on sotalaivojen rakentamisen suhteen kiusallisessa tilanteessa, koska Suomessa on niin vähän niiden rakentamiseen kykeneviä telakoita. Käytännössä tilanne on se, että Rauman telakka on nyt ainoa vaihtoehto.
Kaksi muuta suurta telakkaa eli Helsingin ja Turun telakat ovat poissa pelistä.
Helsingin telakkaa ei haluttu rakentajaksi sen vuoksi, että sen omistaa käytännössä Venäjän valtio. Turun telakka on saksalaisomistuksessa, mikä olisi kelvannut Puolustusvoimille.
Turun telakan omistaja Meyer Werft kuitenkin ilmoitti Puolustusvoimille, ettei se ole kiinnostunut taistelualusten rakentamisesta. Telakan tilauskirjat ovatkin täynnä muita tilauksia pitkälle 2020-luvulle.
Kommodori Heinosen mukaan useita pääasiassa eurooppalaisia telakoita olisi ollut valmis toimimaan kokonaistoimittajana uusien alusten rakentamisessa. Puolustusvoimien perinteisiin kuitenkin kuuluu, että sotalaivat tilataan Suomesta. Pääsyynä tähän on ollut kriisiaikojen huoltovarmuus.
”Tietopyynnössä oli yhtenä vaatimuksena, etteivät laivat saa poistua Suomesta huoltoja varten. Tätä kun edelleen analysoitiin, niin tuntui parhaalta ratkaisulta, että rakennetaan ja ylläpidetään ne täällä”, Heinonen kertoo.
Poikkeuksen säännöstä muodostivat viimeksi tilatut kolme Katanpää-luokan miinantorjunta-alusta, jotka rakennettiin Italiassa. Tuolloin tilaus meni ulkomaille, koska Suomesta ei löytynyt halukasta rakentajaa.
MERIVOIMIEN taistelualuksien kokonaishinnaksi on arvioitu yhteensä 1,2 miljardia euroa. Summa on niin suuri, että rahoitus pitää hoitaa erillisrahoituksena normaalin puolustusbudjetin ulkopuolelta.
Arvion mukaan ainakin 60 prosenttia kokonaishinnasta kuluu alusten taistelujärjestelmän ostamiseen ulkomailta. Taistelujärjestelmään kuuluvat taistelunjohtojärjestelmä, sensorit ja aseet.
Taistelujärjestelmästä järjestetään erillinen kansainvälinen tarjouspyyntökilpailu. Tarjouspyyntökilpailun ensimmäinen vaihe on parhaillaan työn alla Puolustusvoimien logistiikkalaitoksella.
Logistiikkalaitoksella valmistellaan asevalmistajille niin sanottuja osallistumishakemuspyyntöjä, jotka pyritään lähettämään vielä tänä vuonna. Saatujen vastausten perusteella järjestetään varsinainen tarjouspyyntökilpailu, jossa taistelujärjestelmä kilpailutetaan kokonaistoimituksena.
PUOLUSTUSVOIMAT
Uusia taistelualuksia on tarkoitus ostaa neljä kappaletta. Kuvassa tuorein havainnekuva. Alusten ulkonäkö muuttuu vielä suunnittelun edetessä.
JR49
Respected Leader
Helsingin telakkaa ottaa päähän, ja työntekijöitä etenkin. Mikäköhän on Hesan telakan tilauskanta tällä hetkellä?
Vai on isot pojat mukana, tämähän kuulostaa hyvältä. Olen muuten vaihtanut kantaani tässä vuoden kuluessa. Kyllä me nuo tarvitaan. Toivoa sopii, että rahaa riittää sitten kaikkeen muuhunkin.
Vai on isot pojat mukana, tämähän kuulostaa hyvältä. Olen muuten vaihtanut kantaani tässä vuoden kuluessa. Kyllä me nuo tarvitaan. Toivoa sopii, että rahaa riittää sitten kaikkeen muuhunkin.
yrjö
Ylipäällikkö
Kuinka kuranttina +2020-luvulla on pidettävä ajatusta, että korvetit saattavat (jonossa kulkevia?! why?) laivoja? Eikö näkemys ole hiukan vanhentunut? Tuskin meriliikenteen suojausta on Ruotsia pidemmälle edes ajatellutkaan, Ruotsi jatkuu aina Göteborgin yläpuolelle. Onko yksittäinen suomalainen kauppa-alus Venäjälle todellakin niin tärkeä maali, että venäläiset tavoittelisivat totaalisen sodan hengessä sellaisen tuhoamista esim. Ruotsin ja Tanskan talousalue- tai aluevesillä tai siitä eteenpäin aina Kattegatissa, Skagerrakissa tai jopa Pohjanmerellä? Kaiken tämä uhan Venäjä luo lähinnä yhdestä (tai kahdesta) pistemäisestä Kaliningradin tukikohdasta Puolan ja Saksan takaa samalla kun Ruotsi ja NATO-maat sallivat merioperaatiot, kauttakulun, suv-operoinnin ja ohjusten sekä mahdollisten lentokoneiden ylilennot alueillaan puuttumatta mitenkään kauppa-alusten kauttakulun (pahimmillaan) kuolettavaan häirintään. Baltijskinsalmesta on karvan päälle 300 km Bornholmin (=NATO) itärannalle ja kaiken järjen mukaan meidän kannalta kiinnostava liikenne kulkee Bornholmin länsipuolelta. Karlskronan kohdalle on n. 300 km. Yllättävää, että Ruotsin merivoimien pääsatama sattuukin olemaan juuri Karlskronassa. Silti, vaarallisen lähellä sukellusveneiden, rynnäkköhävittäjien ja ohjusaseiden kantamaa ajatellen. Silti, ei kuitenkaan ihan lähellä. Samat ongelmat kuin meidän MTO-kalustolla maalinosoituksen jne suhteen. Sanoisin, että liikenteen kulku isossa kuvassa on kokonaisuus mikä hyvinkin on tehtävissä. Mutta ei todellakaan vaaratonta yksittäisen aluksen suhteen. Mikäpä sodassa on vaaratonta?
Mitä "saattamiseen" tulee niin näkisin, että liikenteen hoitaminen menestyksellisesti etenkin omilla vesillä, niihin liittyvillä Suomen ja Ruotsin välisillä merialueilla sekä näitä etelämmäs esim. Ahvenanmaan ja Gotlannin (Gotska Sandön) välisellä alueella painottuen (erittäin) läntiseen Pohjois-Itämereen saattaisi olla eniten Suomen uusien sota-alusten vastuualueena. Suojaamana, johdossa ja hoidossa. Gotlanti on pakostakin Ruotsin pidettävä ja siitä etelään ollaankin jo alueella jossa Ruotsi (=ystävä!), NATO, Saksa ja Tanska vaikuttavat voimakkaasti. "Saattue"-toiminta hoitunee eniten ohjaamalla liikennettä kulloisenkin taktisen (Itämeren valtioiden kesken jaetun) meritilannekuvan mukaan. Suurin osa matkasta/ajasta on pakostakin sellaista, että Venäjä ei pysty vaikuttamaan ilman suhteettomia panostuksia ja silloinkin kun se kohtuullisesti panostaen voi vaikuttaa niin jopa senkin on ajateltava kv-yhteisön kantaa siviilikohteen tuhoamiseen ja kylmästi sotilaallisten resurssien panos/tuotos-suhdetta. Kuinka paljon kannattaa uhrata poliittista pääomaa, moderneja ohjusaseita, elektronista- satelliitti- ja lentokonetiedustelua vaikkapa demilitarisoidun ahvenanmaalisomistajan aluksen tuhoamiseksi? Ekan varmaan saa poliittisessa mielessä tuhottua suht' vähäisellä damagella, lännellä kun on takalaita melkoista kumilankaa. Entäs toinen, kolmas ja neljäs jne? Aika moni suomalaisen taustavaikuttajan omistama laiva kulkee muun lipun alla kuin suomalaisessa rekisterissä. Suomalaisten alusten kotisatama on usein demilitarisoidulla Ahvenanmaalla tai pääomistaja on esim. italialainen (=Finnlines). Parahultainen osa suomalaisomistajien muiden valtioiden lippujen alla seilaavista kaupallisista aluksista on Ruotsiin tai NATO-valtioihin rekisteröity (=Hollanti, Luxemburg, Norja, Iso-Britannia, Saksa). Varsinaisten maailmanluokan mukavuuslippujen alla olevat alukset (esim. Panama tai Bahama) ovat sellaisia joiden osuus Suomen huollosta ei ole olennaista ja ovat ns cross-trade liikenteessä. Kannattaa miettiä myös Venäjän kannalta kokonaisuutta, ei se ole vaan suhteellisen etäällä kulkevan puolustuskyvyttömän aluksen tuhoamiseen keskittyvä sotilasteknisen kysymys.
NATO olisi kaiken muun ohella myös elämänlangan kannalta ilman muuta loistojuttu!
Mitä tulee näihin Israel-fanituksiin niin ei mulla mitään sitä vastaan ole. Silti, väliin vähäinen reality check. Kuka on Israelin liittolainen? Minkä kokoinen on suora sotilaallinen tuki? Entä epäsuora... Noihin suoran tuen dollarimääriin kun perehtyy 5 sekuntia niin asia aukeaa. En epäile, etteikö se tiedossa olisikaan. Me toimitaan rippeillä, murusilla ja jämillä Israeliin verrattuna. Ja tää mitenkään israelilaisten omaa (kieltämättä upeaa sotilaallista) kykyä väheksymättä. Kyky antaa selkänojaa moraalille ja toisin päin. Muna vai kana... Jos Suomi "ostaisi" esim. 2-3 miljardilla enemmän (eli nykyisen n. 400-800 milj- tason lisäksi) vuosittain kalustoa&aseita vuosien ja vuosikymmenten ajan Yhdysvalloista sen rautaisessa liittosuhteessa olisi Suomen ulkopoliittinen ja PV:n kalustotilanne ihan täysin toinen. Meillä olisi ilmavoimat joiden hävittäjäluku olisi todennäköisesti luokkaa vajaat 100, meillä olisi operatiivinen sukellusveneaselaji, meillä olisi useampi alue-it yksikkö ja lähes kaikki kosteimpienkin maanpuolustus.net-fantasioiden vehkeet maavoimilla. Ja meillä olisi teräksinen liittolaissuhde maailman ja lännen tärkeimpään valtioon. Raha ja valta puhuu. Ikävä kyllä näin ei ole. Silti, Suomi on sotilaallisesti kokoaan suurempi ja kummajainen EU:n pienvaltioiden kontekstissa. Siitä saa kiittää osin asevelvollisuutta. En silti ole aivan tyytyväinen tilanteeseen, vaikka paljon huonomminkin voisi olla. Eli ei tähän voi ihan tyytymätönkään olla kun katsoo meidän viiteryhmää pieniä EU- ja pohjoismaita.
En näe, että PV ja Merivoimat olisi hankkeessa hakoteillä. Suunnitelmat vaikuttaa toivottuihin panoksiin nähden järkeviltä. Sitä paitsi kyse ei ole vain uusista laivoista vaan myös siitä, onko Suomella käytännössä kuranttia puolustushaaraa vai ei. Iso valinta. Kaikkeen rautaiseen suunnittelutietotaitoon, ammattitaitoon ja kokemukseen nähden esim. alusten metrimääräiseen pituuteen liittyvä keskustelu vaikuttaa agraarivaltion perinteiden pohjasta kumpuavalta huutelulta jossa tuijotetaan lähinnä oman puolustushaaran/aselajin napaa kuvitellun vaihtoehtohyödyn ja resurssikisan hengessä samalla kunnolla tunnustamatta Suomen (meri)strategista asemaa. Olen tän suhteen melko turhautunut. Kyseessä on teknistä ja meriympäristön edellyttämää osaamista vaativa aihekokonaisuus joka kuuluu Suomen kokonaisturvallisuuteen. Aiheen käsittely edellyttää arviointia siitä mikä on mahdollista tai järkevää, mikä on riski on perusteltavasti otettavissa ja mikä ei. Oma asiantuntemus ei todellakaan riitä tuohon. Se vaatii jatkuvaa tietoa potentiaalisen vastustajan kyvystä, konkreettisia suuruusluokkia aseiden kantamista merimailimäärissä, sensorien toiminnasta, ilmauhasta, sovelutuvista toimnta-alueista ja kokonaisuuksista. Ja varsinkin meriympäristön etäisyysmittakaavasta. Ja miina-aseen soveltuvuudesta eri syvyyksiin. Ja sensorien kyvyistä ja herätteistä. ElTi:stä. Ja monesta muusta. Luotan Merivoimien osaamiseen tässä. On helppo lukea mikä yksittäisen systeemin esim. wikipediaan merkitty maksimikantama ja esittää sen pohjalta argumentti. En mitenkään pysty sanomaan yleispätevästi miten jonkun systeemin kyky menee tositilanteessa, mutta sen voi sanoa, että suoraan niin se ei mene koska tällöin ei huomioida kunkin järjestelmän elimellisiä- ja olosuhderajoituksia. Taitava komentaja hyödyntää tietoa järjestelmien kulloisistakin rajoitteista ja eduista suhteessa sillä hetkellä käytettävissä olevaan tietoon jonka toimiva tilannekuva-, kommunikaatio- ja johtamisjärjestelmä antaa. Yksikkönä laiva tai (sukellus)vene on siitä hankala, että jos se menetetään niin usein koko laiva ja (lähes) koko miehistö käytännössä menetetään. Suomen tapauksessa myös iso osuus laivaston kyvystä. Pistäähän se miettimään riskinottoa. Modernina aikakautena teknisesti edes etäisesti tasaveroisten osapuolten meritaisteluihin on aika varovasti alettu. Ihan ymmärrettävää.
Mitä "saattamiseen" tulee niin näkisin, että liikenteen hoitaminen menestyksellisesti etenkin omilla vesillä, niihin liittyvillä Suomen ja Ruotsin välisillä merialueilla sekä näitä etelämmäs esim. Ahvenanmaan ja Gotlannin (Gotska Sandön) välisellä alueella painottuen (erittäin) läntiseen Pohjois-Itämereen saattaisi olla eniten Suomen uusien sota-alusten vastuualueena. Suojaamana, johdossa ja hoidossa. Gotlanti on pakostakin Ruotsin pidettävä ja siitä etelään ollaankin jo alueella jossa Ruotsi (=ystävä!), NATO, Saksa ja Tanska vaikuttavat voimakkaasti. "Saattue"-toiminta hoitunee eniten ohjaamalla liikennettä kulloisenkin taktisen (Itämeren valtioiden kesken jaetun) meritilannekuvan mukaan. Suurin osa matkasta/ajasta on pakostakin sellaista, että Venäjä ei pysty vaikuttamaan ilman suhteettomia panostuksia ja silloinkin kun se kohtuullisesti panostaen voi vaikuttaa niin jopa senkin on ajateltava kv-yhteisön kantaa siviilikohteen tuhoamiseen ja kylmästi sotilaallisten resurssien panos/tuotos-suhdetta. Kuinka paljon kannattaa uhrata poliittista pääomaa, moderneja ohjusaseita, elektronista- satelliitti- ja lentokonetiedustelua vaikkapa demilitarisoidun ahvenanmaalisomistajan aluksen tuhoamiseksi? Ekan varmaan saa poliittisessa mielessä tuhottua suht' vähäisellä damagella, lännellä kun on takalaita melkoista kumilankaa. Entäs toinen, kolmas ja neljäs jne? Aika moni suomalaisen taustavaikuttajan omistama laiva kulkee muun lipun alla kuin suomalaisessa rekisterissä. Suomalaisten alusten kotisatama on usein demilitarisoidulla Ahvenanmaalla tai pääomistaja on esim. italialainen (=Finnlines). Parahultainen osa suomalaisomistajien muiden valtioiden lippujen alla seilaavista kaupallisista aluksista on Ruotsiin tai NATO-valtioihin rekisteröity (=Hollanti, Luxemburg, Norja, Iso-Britannia, Saksa). Varsinaisten maailmanluokan mukavuuslippujen alla olevat alukset (esim. Panama tai Bahama) ovat sellaisia joiden osuus Suomen huollosta ei ole olennaista ja ovat ns cross-trade liikenteessä. Kannattaa miettiä myös Venäjän kannalta kokonaisuutta, ei se ole vaan suhteellisen etäällä kulkevan puolustuskyvyttömän aluksen tuhoamiseen keskittyvä sotilasteknisen kysymys.
NATO olisi kaiken muun ohella myös elämänlangan kannalta ilman muuta loistojuttu!
Mitä tulee näihin Israel-fanituksiin niin ei mulla mitään sitä vastaan ole. Silti, väliin vähäinen reality check. Kuka on Israelin liittolainen? Minkä kokoinen on suora sotilaallinen tuki? Entä epäsuora... Noihin suoran tuen dollarimääriin kun perehtyy 5 sekuntia niin asia aukeaa. En epäile, etteikö se tiedossa olisikaan. Me toimitaan rippeillä, murusilla ja jämillä Israeliin verrattuna. Ja tää mitenkään israelilaisten omaa (kieltämättä upeaa sotilaallista) kykyä väheksymättä. Kyky antaa selkänojaa moraalille ja toisin päin. Muna vai kana... Jos Suomi "ostaisi" esim. 2-3 miljardilla enemmän (eli nykyisen n. 400-800 milj- tason lisäksi) vuosittain kalustoa&aseita vuosien ja vuosikymmenten ajan Yhdysvalloista sen rautaisessa liittosuhteessa olisi Suomen ulkopoliittinen ja PV:n kalustotilanne ihan täysin toinen. Meillä olisi ilmavoimat joiden hävittäjäluku olisi todennäköisesti luokkaa vajaat 100, meillä olisi operatiivinen sukellusveneaselaji, meillä olisi useampi alue-it yksikkö ja lähes kaikki kosteimpienkin maanpuolustus.net-fantasioiden vehkeet maavoimilla. Ja meillä olisi teräksinen liittolaissuhde maailman ja lännen tärkeimpään valtioon. Raha ja valta puhuu. Ikävä kyllä näin ei ole. Silti, Suomi on sotilaallisesti kokoaan suurempi ja kummajainen EU:n pienvaltioiden kontekstissa. Siitä saa kiittää osin asevelvollisuutta. En silti ole aivan tyytyväinen tilanteeseen, vaikka paljon huonomminkin voisi olla. Eli ei tähän voi ihan tyytymätönkään olla kun katsoo meidän viiteryhmää pieniä EU- ja pohjoismaita.
En näe, että PV ja Merivoimat olisi hankkeessa hakoteillä. Suunnitelmat vaikuttaa toivottuihin panoksiin nähden järkeviltä. Sitä paitsi kyse ei ole vain uusista laivoista vaan myös siitä, onko Suomella käytännössä kuranttia puolustushaaraa vai ei. Iso valinta. Kaikkeen rautaiseen suunnittelutietotaitoon, ammattitaitoon ja kokemukseen nähden esim. alusten metrimääräiseen pituuteen liittyvä keskustelu vaikuttaa agraarivaltion perinteiden pohjasta kumpuavalta huutelulta jossa tuijotetaan lähinnä oman puolustushaaran/aselajin napaa kuvitellun vaihtoehtohyödyn ja resurssikisan hengessä samalla kunnolla tunnustamatta Suomen (meri)strategista asemaa. Olen tän suhteen melko turhautunut. Kyseessä on teknistä ja meriympäristön edellyttämää osaamista vaativa aihekokonaisuus joka kuuluu Suomen kokonaisturvallisuuteen. Aiheen käsittely edellyttää arviointia siitä mikä on mahdollista tai järkevää, mikä on riski on perusteltavasti otettavissa ja mikä ei. Oma asiantuntemus ei todellakaan riitä tuohon. Se vaatii jatkuvaa tietoa potentiaalisen vastustajan kyvystä, konkreettisia suuruusluokkia aseiden kantamista merimailimäärissä, sensorien toiminnasta, ilmauhasta, sovelutuvista toimnta-alueista ja kokonaisuuksista. Ja varsinkin meriympäristön etäisyysmittakaavasta. Ja miina-aseen soveltuvuudesta eri syvyyksiin. Ja sensorien kyvyistä ja herätteistä. ElTi:stä. Ja monesta muusta. Luotan Merivoimien osaamiseen tässä. On helppo lukea mikä yksittäisen systeemin esim. wikipediaan merkitty maksimikantama ja esittää sen pohjalta argumentti. En mitenkään pysty sanomaan yleispätevästi miten jonkun systeemin kyky menee tositilanteessa, mutta sen voi sanoa, että suoraan niin se ei mene koska tällöin ei huomioida kunkin järjestelmän elimellisiä- ja olosuhderajoituksia. Taitava komentaja hyödyntää tietoa järjestelmien kulloisistakin rajoitteista ja eduista suhteessa sillä hetkellä käytettävissä olevaan tietoon jonka toimiva tilannekuva-, kommunikaatio- ja johtamisjärjestelmä antaa. Yksikkönä laiva tai (sukellus)vene on siitä hankala, että jos se menetetään niin usein koko laiva ja (lähes) koko miehistö käytännössä menetetään. Suomen tapauksessa myös iso osuus laivaston kyvystä. Pistäähän se miettimään riskinottoa. Modernina aikakautena teknisesti edes etäisesti tasaveroisten osapuolten meritaisteluihin on aika varovasti alettu. Ihan ymmärrettävää.
Pari asiaa jäi tuosta ansiokkaasta kirjoituksesta käsittelemättä:
Riittävä kyky kulkea jäissä sitä tarvittaessa murtaen, ja kyky pysyä nopeiden rahtialusten vauhdissa mukana ilman tolkuttoman suurta polttoaineen kulutusta, eli riittävä toimintasäde ja -matka kyseisellä vauhdilla. Noita ei muuten voi järkevästi toteuttaa kuin teräsaluksella, mikä liikkuu runkonopeutensa alapuolella. Siks pitempi nyt vaan on olennaisesti parempi kuin lyhyempi. Ne rahtialukset joiden kyydissä taistelualuksen pitäisi pysyä kun ovat usein ~200 metrin luokkaa pituudeltaan, mutta eivät sentään kulje omaa runkonopeuttaan mikä olisikin 34 solmun luokkaa.
Se on aina mukavaa, kun Yrjö innostuu välillä kirjoittamaan enemmänkin
Venäjä on osoittanut, että se ei enää paljon välitä. Mitä poliittista pääomaa sillä on enää uhrattavana? Ja median logiikka menee niin, että ensimmäisen laivan upotus on iso juttu. Toinen mainitaan, kolmatta ei enää edes mainita.
Haasteenahan tuossa on, että Venäjä saattaa pystyä häiritsemään Suomea kohtuullisen vähäisilläkin toimilla. Uskaltavatko ulkomaiset laivat tulla enää Suomeen? Tekevätkö vakuutusmaksut Suomen viennistä kannattamatonta?
Ja tuo jälkimmäinen on iso pointti. Se on oikein hienoa, jos uudet alukset ovat tuhovoimaisia ja selviytymiskykyisiä. Mutta, on selvää, että Venäjä kohdistaisi niihin ihan eri tavalla "ystävällistä huomiota". Voi miettiä esim. sitä valtavaa ilmahyökkäystä Kotkaan sen oletetun panssarilaivan kimppuun v.-44. Sitten harmittaa, jos yksi tai useampi neljästä menetetään.
Mitä tuossa kontissa epäillään olevan? Jokin helvetinkone?
https://en.wikipedia.org/wiki/Arctech_Helsinki_Shipyard
2018 toimitetaan nykyisen tilauskannan viimeinen alus.
Falangi
Kenraali
Venäläisten ollessa kyseessä helvetinkonekin on mahdollinen, mutta todennäköisesti kontissa on "vain" jotain signaalitiedustelulaitteistoa, koska kun googlaa tuon laivan nimen, niin saadaan viiteitä siitä että sen on todellisuudessa vakoilualus.
BlackFox
Ylipäällikkö
Tosiaan, varmaankin jonkinlaista singnaalitiedustelua. Vahvasti näyttää menevän kaapeleita konttiin, sivussa myös jotain luukkuja.
Laitoin kuvan aluksesta ja kontista tänne että jos tuo pyörii suomen aluevesien tuntumassa joku voi muistaa että "ei stna tuon näköisestä laivasta oli joskus puhe"
Ja myös siksi että onko kellään tuosta laivasta tarkempaa tietoa? Oliko tämä se laiva mikä joskus pyöri norjan aluevesien luonna?
Laitoin kuvan aluksesta ja kontista tänne että jos tuo pyörii suomen aluevesien tuntumassa joku voi muistaa että "ei stna tuon näköisestä laivasta oli joskus puhe"
Ja myös siksi että onko kellään tuosta laivasta tarkempaa tietoa? Oliko tämä se laiva mikä joskus pyöri norjan aluevesien luonna?
Ylli
Majuri
Varsin pöljää hankkia tuollaisia isoja sotalaivoja seisoskelemaan Suomen rikkonaiselle rannikolle. Parempi olisi jatkaa ohjusvenelinjalla. Sodassa on parempi kun 8 ohjusvenettä neljän isomman sotalaivan sijasta. Jos vihollisen ohjus osuu yhteen ohjusveneeseen, menee 1/8 laivastosta meren pohjaan. Jos vihollisen ohjus osuu yhteen neljästä sotalaivasta menee saman tein 1/4 laivastosta meren pohjaan.
Taitaa olla herroilla mielessä lähinnä "kansainväliset" risteilyt.
Taitaa olla herroilla mielessä lähinnä "kansainväliset" risteilyt.