Kun MTA2020 -luokan suunnittelu on jo pitkälle, pohdiskellaanpa sitten millainen voisi olla seuraava MTA-luokka. Alustuksena, MTA2020 korvaa Raumat ja Hämeenmaat ja jo poistuneen Pohjanmaan. Ryhdytään pohtimaan millainen voisi olla MTA2035 tai järjestelmä joka korvaisi
- Pansio -luokan miinoitus- ja kuljetuskapasiteetin
- Hamina -luokan pinta- ja sutokyvyn
- Modulaarisesti MLU:n kautta Katainen -luokan raivauskyvyn noin 2040 alkaen
Lähtökohtana voisi olla 50-75% nykyisestä henkilöstötarpeesta.
Taustatietoa:
3x Pansio a 22 = 66 henkilöä
4x Hamina a 27 = 108 henkilöä
3x Katainen a 38 = 114 henkilöä
= 288 henkilöä
Ah, aihe minun makuuni!
Tosin heti alkuun pitää ihmetellä henkilöstömääriä: suomenkielisen Wikipedian mukaan Pansio tarvitsee 12 miestä, englanninkielisen mukaan 19 - mistä 22?
"Kataisia" tuskin pistetään ennenaikaisesti pataan. Käyttöiän jatkaminen on lähtökohtaisesti edullisempaa kuin uusien alusten hankinta, ja miinanraivaus vaatii myös erikoistunutta osaamista, pelkän moduulin nostaminen kyytiin ei välttämättä riitä. Lisäksi miinanraivauskyky on jo kolmella siihen erikoistuneella aluksella huomattavan keskittynyt, joten en näe roolin siirtymistä monitoimialuksille, se olisi todellista munien sijoittamista yhteen koriin.
Ohjusveneiden rooli pienenee. Verkostokeskeiseen sodankäyntiin sopii valvonta ja vaikuttaminen ilmasta ja maalta käsin, samalla kun alusten kyky suojautua ilmauhalta korostuu entisestään. Ohjusvene on konseptina vanhentunut, kun Hamina on poistoiässä.
Pansio-luokan kuljetuskapasiteetti on varmasti korvattavissa pitkälti muillakin aluksilla, mutta entä kaikista raskaimmat/suurimmat lastit? Voidaanko miinalaiva-tyyppiseen alukseen ajaa esimerkiksi kuorma-auto kontti päällä? Osin voisi toki ajatella turvauduttavan tällaisissa kuljetustehtävissä siviilialuksiin, mutta se taas nojaa mielestäni liikaa oikea-aikaiseen toimivaltuuksien kasvattamiseen poliittisilla päätöksillä.
Mutta heitetään nyt ideaa, vaikka maakrapu olenkin:
1. Merivoimien valvonta- ja reagointikykyä pintamaaleja ja pinnanalaisia maaleja vastaan kehitetään hankkimalla kahdeksan kappaletta helikoptereita. Helikopterit aseistetaan merimaaliohjuksilla (esim. Sea Venom tai NSM) sekä SUTO-torpedoilla. NH90:n meritoimintaversio voisi olla hyvä valinta helikopteriksi, koska se omaa myös hyvän kuljetuskapasiteetin ja tarjoaa yhteneväisyyttä maavoimien helikoptereiden kanssa. Uudet helikopterit sijoitetaan Pansioon.
2. Merivoimien kykyä KV-operaatioihin, raskaisiin kuljetustehtäviin ja meriliikenteen saattoon kehitetään rakentamalla MTA2020:n pohjalta parannettu ja suurennettu alusluokka, MTA2035. Aluksia hankitaan kaksi. MTA2035:n suunnittelussa korostuvat kyky siirtää raskasta kalustoa miinoittamisen lisäksi sekä kyky toimia Pohjoisella jäämerellä. Aluksen ilmatorjunta on selvä hyppäys MTA2020:een nähden, koska MTA2020:een ei saatu riittävää ilmatorjuntakykyä ja koska uudet tehtävät sitä välttämättä edellyttävät.
Ominaisuuksia (mittasuhteet saa laatia joku koneinsinööri):
-Jäävahvisteinen runko
-Helikopterikopterikannen lisäksi hangaari yhdelle NH90-kokoiselle helikopterille
-Etenkin korkeussuunnassa riittävän tilava miinakansi kuljetustarpeita ajatellen
-Aseistus: 76 tai 127 mm tykki, 16-32 alueilmatorjuntaohjusta (esim. SM-6), 24-32 kohdeilmatorjuntaohjusta (esim. ESSM tai CAMM), 8-16 meritorjuntaohjusta, 4-6 SUTO-torpedoa, Laser-CIWS x 2
3. Näiden hankintojen jälkeen suljetaan loputkin maavoimien varuskuntaverkosta.