Merivoimien kehitysnäkymät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Suurin hyöty k9 telatykistä vedettävään kalustoon verrattuna saadaan siellä missä vastatykistötoimintaa esiintyy, ja jossa tuliasemaa on siksi päästävä vaihtamaan nopeasti.
Maalta merelle ammuttaessa on järkevämpää tuhota vihollisaluksen sensorit ensimmäisellä iskulla useamman putken yhteisvoimin, sillä niitä sensoreita ei ole missään piilossa (poislukien mahdolliset sukellusveneet, joita ei vastatykistötoiminnassa voida hyödyntää), vaan kaikki ovat niissä havaituissa laivoissa. Niinpä ne vedettävä vanhempi kalusto sopii aivan hyvin rannikon tulitehtäviin aluksia vastaan, mutta se on aika onneton vaihtoehto vihollisen maamaaleja vastaan, jonne tarvitaan jokainen k9 johon on varaa. Telatykin liikkuvuus maastossakaan ei ole ollenkaan välttämätön ominaisuus laivoja vastaan toimittaessa, maalla se taas voi sitä olla.

Parempi liikkuvuus auttaa selviytymistä, jos esim. laivasto-operaatiota tuetaan ilmatuella ym. K9:llä saavutetaan myös parempi tulen tiheys pienemmällä mies- ja putkimäärällä kuin vedettävällä kalustolla.

Toki jos vaihtoehtoina on ei rannikkotykistöä ollenkaan tai vedettävä kalusto niin vedettävä kalusto on parempi vaihtoehto. Edelleen, 52 cal tykki, esim. 155 K 98 VULCANO-ammuksilla, valmiusjaokset Haminaan, Santahaminaan ja Raaseporiin. Kustannukset olisivat aika mitättömät, saavutettu kyky varoituslaukauksiin ja torjuntaan koko Suomenlahden merialueelle. Samaa kalustoa voisi käyttää myös esim. maahanlaskun torjuntaan ja erikoisjoukkojen vastaisiin operaatioihin isolla osalla Etelä-Suomea. Kriisitilanteessa vielä yksi jaos Turun saaristoon, yksi Ahvenanmaalle, yksi reservissä.

Nähdäkseni ihan järkevä jatkokäyttö vaikkapa yhdelle 155 K 98 patteristolle nyt kun K9 tulee riviin.
 
Parempi liikkuvuus auttaa selviytymistä, jos esim. laivasto-operaatiota tuetaan ilmatuella ym. K9:llä saavutetaan myös parempi tulen tiheys pienemmällä mies- ja putkimäärällä kuin vedettävällä kalustolla.

Toki jos vaihtoehtoina on ei rannikkotykistöä ollenkaan tai vedettävä kalusto niin vedettävä kalusto on parempi vaihtoehto. Edelleen, 52 cal tykki, esim. 155 K 98 VULCANO-ammuksilla, valmiusjaokset Haminaan, Santahaminaan ja Raaseporiin. Kustannukset olisivat aika mitättömät, saavutettu kyky varoituslaukauksiin ja torjuntaan koko Suomenlahden merialueelle. Samaa kalustoa voisi käyttää myös esim. maahanlaskun torjuntaan ja erikoisjoukkojen vastaisiin operaatioihin isolla osalla Etelä-Suomea. Kriisitilanteessa vielä yksi jaos Turun saaristoon, yksi Ahvenanmaalle, yksi reservissä.

Nähdäkseni ihan järkevä jatkokäyttö vaikkapa yhdelle 155 K 98 patteristolle nyt kun K9 tulee riviin.

Ongelmaksi jää sopivan ampumatarvikkeen puuttuminen. 130-milliselle sitä tavaraa löytyy varastoista. Tuon puuttumista pidettiin ainakin vielä 90-luvulla merkittävänä puutteena rannikkotykistöln puolella. Sirpalekranaatti ei ole likikään samanveroinen vaikutukseltaan.

Mitä jos säilytetään 130K ainakin sen aikaa kun ammuttavaa riittää? Vaikka pelkästään rantapyssynä.
 
Ongelmaksi jää sopivan ampumatarvikkeen puuttuminen. 130-milliselle sitä tavaraa löytyy varastoista. Tuon puuttumista pidettiin ainakin vielä 90-luvulla merkittävänä puutteena rannikkotykistöln puolella. Sirpalekranaatti ei ole likikään samanveroinen vaikutukseltaan.

155mm merimaalikranaattia voi ostaa, ohjautuvalla kantama 80km. Myös jo hersyllä, herkkänä tai hidasteisena saanee jo hyvin vaikutusta aikaan. Kaupan päälle alkaa löytymään mitä erilaisinta ohjautuvaa tavaraa VULCANO:n lisäksi. Toki jos vaihtoehtona on ei rt:tä lainkaan tai 130K54 psto edes joten kuten varustettuna on jälkimmäinen varmaan parempi vaihtoehto, sillä vastatykistöuhka rt:tä vastaan ei ole niin suuri kuin kt:tä.
 
155mm merimaalikranaattia voi ostaa, ohjautuvalla kantama 80km. Myös jo hersyllä, herkkänä tai hidasteisena saanee jo hyvin vaikutusta aikaan. Kaupan päälle alkaa löytymään mitä erilaisinta ohjautuvaa tavaraa VULCANO:n lisäksi. Toki jos vaihtoehtona on ei rt:tä lainkaan tai 130K54 psto edes joten kuten varustettuna on jälkimmäinen varmaan parempi vaihtoehto, sillä vastatykistöuhka rt:tä vastaan ei ole niin suuri kuin kt:tä.

Kukas semmoista valmistaa? Vai pannaanko taas 15-vuotinen projekti pystyyn ja kehitetään ite? 80km kantavalle kanuunalle ei ole tarvetta. Mahdolliset maalit ovat 130mm tykkien kantamalla. kauemmas voidaan vaikuttaa ohjuksilla. En myöskään ottaisi Maavoimien puolelta parasta kalustoa toissijaisiin hommiin.
 
Kukas semmoista valmistaa? Vai pannaanko taas 15-vuotinen projekti pystyyn ja kehitetään ite? 80km kantavalle kanuunalle ei ole tarvetta. Mahdolliset maalit ovat 130mm tykkien kantamalla. kauemmas voidaan vaikuttaa ohjuksilla. En myöskään ottaisi Maavoimien puolelta parasta kalustoa toissijaisiin hommiin.

http://www.leonardocompany.com/en/-/vulcano-155mm

Suuremmalla kantamalla saa mahdollisuuden vaikuttaa useampiin maaleihin ja paremman peiton. Käyttämällä yhdessä erilaisia maaliin vaikuttamisen välineitä (tykistö, merimaaliohjus ym.) aiheutetaan viholliselle hankalampia torjuntatilanteita.
 
http://www.leonardocompany.com/en/-/vulcano-155mm

Suuremmalla kantamalla saa mahdollisuuden vaikuttaa useampiin maaleihin ja paremman peiton. Käyttämällä yhdessä erilaisia maaliin vaikuttamisen välineitä (tykistö, merimaaliohjus ym.) aiheutetaan viholliselle hankalampia torjuntatilanteita.

Ei tuossa mitenkään itsestäänselvästi puhuta 155mm merimaalikranaatista. 127mm ja 76mm väljyyksilleniitä varmaan löytyykin.
 
Terminal guidance (optional) mikä viitannee tuohon IR-hakeutuvuuteen kuten 127mm ammuksessa. Myös lasermaalinosoitusmahdollisuus.

Hakeutuu joo mutta itse kranaatin rakenteen pitää olla tietynlainen. Merimaalikranaatin on tarkoitus ensin läpäistä rakenteita ja räjähtää sitten kohteen sisällä. Tavanomainen sirpalekranaatti ei toimi noin jäykkänäkään eikä siinä auta hakeutumisetkaan.

Olennaista tässä on kuitenkin se että meillä on jo merimaalikranaatteja ja niitä ampumaan kykeneviä tykkejä. Eikö puolustuksessa ole muuta rahareikää kuin hankkia sellaista mitä meillä jo on? Varmaan keksitään joku nimike jota ei ole lainkaan. Rahat siihen ja tykkikalustoa miettimään sitten kun vanhasta aika jättää.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Onko tuolla nykyään kuitenkaan merkitystä kovinkaan paljoa kukkuuko osumasta vai viivästettynä, laiva maalissa? Eikös ne ole aika komposiitti rakenteista ja muutoinkin kevyistä rakenteista tehtyjä tänäpävänä.
 
Eikös ne ole aika komposiitti rakenteista ja muutoinkin kevyistä rakenteista tehtyjä tänäpävänä.

Komposiitti taikka kevyt ei tarkoita että se olisi sama kuin pahvi. Hidastettuna ne kranaatit joutuu kuitenkin ampumaan jos haluaa mitenkään vaikuttaa kohteen sisällä.
 
Komposiitti taikka kevyt ei tarkoita että se olisi sama kuin pahvi. Hidastettuna ne kranaatit joutuu kuitenkin ampumaan jos haluaa mitenkään vaikuttaa kohteen sisällä.
Lähinnä ajattelin, että eikö se jo tekisi riittävän vahingon laivan toiminnan jatkamiselle vaikka räjähtäisi pinnassa tai vaikka hersyllä?
 
Lähinnä ajattelin, että eikö se jo tekisi riittävän vahingon laivan toiminnan jatkamiselle vaikka räjähtäisi pinnassa tai vaikka hersyllä?

Täysin jäykkänä menee läpi eikä tuota juuri mitään vahinkoa, kuten kävi argentiinan lentopommeissa falklandin sodassa.
 
Hakeutuu joo mutta itse kranaatin rakenteen pitää olla tietynlainen. Merimaalikranaatin on tarkoitus ensin läpäistä rakenteita ja räjähtää sitten kohteen sisällä. Tavanomainen sirpalekranaatti ei toimi noin jäykkänäkään eikä siinä auta hakeutumisetkaan.

Olennaista tässä on kuitenkin se että meillä on jo merimaalikranaatteja ja niitä ampumaan kykeneviä tykkejä. Eikö puolustuksessa ole muuta rahareikää kuin hankkia sellaista mitä meillä jo on? Varmaan keksitään joku nimike jota ei ole lainkaan. Rahat siihen ja tykkikalustoa miettimään sitten kun vanhasta aika jättää.

Komppaan Raveni@:a asiassa.

Nykyiset sotaalukset ovat varsin kevyitä, joten kuvittelen, että kranaatti läpäisee kineettisen energiansa avulla kansirakenteet, tai rungon. Lisäksi mietin jopa sellaista, että tuottaisiko ilmaräjähdys tarpeeksi vahinkoa laitteille kuten tutkalle ja muille anteeneille. Ei siis tuhoaisi, vaan vaurioittaisi riittävästi, että alus joutuu keskeyttämään tehtävänsä, tai sen kyky puolustaa itseään laskee merkittävästi.
 
Komppaan Raveni@:a asiassa.

Nykyiset sotaalukset ovat varsin kevyitä, joten kuvittelen, että kranaatti läpäisee kineettisen energiansa avulla kansirakenteet, tai rungon. Lisäksi mietin jopa sellaista, että tuottaisiko ilmaräjähdys tarpeeksi vahinkoa laitteille kuten tutkalle ja muille anteeneille. Ei siis tuhoaisi, vaan vaurioittaisi riittävästi, että alus joutuu keskeyttämään tehtävänsä, tai sen kyky puolustaa itseään laskee merkittävästi.

Näin se varmaan on. Ei ne rannikkotykistössä näistä mitään ymmärrä. Onneksi on tämä foorumi ;)
 
Ei nyt pidä itseensä ottaa keskustelusta... pohdintaahan tämä on.

No en todellakaan ota itseeni. Voisin ottaa jos asiasta jotain ymmärtäisin mutta nyt ei ole pelkoa :D

Tässä vain näkyi foorumin luonne huvittavalla tavalla. Ammattilaiset hikoilevat jonkun omasta mielestään polttavan ongelman parissa vuodet ja vuosikymmenet. Kun kalu viimein on käytössä tiedetäänkin täällä jo että kyseessä on ihan joutava vehje. Toki voi olla niin kuin Patrian pst-kanuunan kohdalla että maailma onkin niiden vuosien ja vuosikymmenten aikana mennyt hippasen eteenpäin ja tarpeet ovatkin muuttuneet ihan toisiksi.
 
Hyvähän tuo olisi, mutta hinta, se hinta... Järjestelmän tutka ei varmaankaan ole ihan halpa, ja toisaalta ohjusmäärä on vaatimattomampi kuin tavallisessa RAM-laukaisimessa (11 vs. 21 ohjusta). Eikä mikään CIWS-järjestelmä taida olla laaki ja vainaa, koska jos ohjus on jo päässyt CIWS-järjestelmän kantamalle, niin torjunnalla on kiire ja lähestyvää ohjusta ammutaan kaikella mahdollisella torjuntamahdollisuuksien maksimiseksi. Tai no, tilanteestahan tuo riippuu. Joskus voidaan hyvin aloittaa ampuminen vaikka sieltä seitsemästä kilometristä, mutta CIWS:n tärkein käyttökohde on mielestäni silti yllätystilanne: "Oho, saaren takaa ilmestyi ohjus, etäisyys 1500 metriä".
Elämä on....RAM:n osumatodennäköisyyttä eräs seilori USN:ä mainosti 100% mutta sitä se ei tietenkään ole. Mutta kyllä ohjautuva projektiili aina tyhmän tykinammuksen voittaa tarkkuudessa, miksi ohjuksiin muuten siirryttäisiin? Yksittäinen 20-30mm tykinkranaatti on tietysti halvempi mutta niitä meneekin sitten helposti kymmeniä, jopa satoja kun ammutaan yhtä maalia kovalla tulinopeudella joten ei sekään ihan halpaa ole. Ohjus kykenee pudottamaan maalin hyvin suurella todennäköisyydellä yhdellä tai kahdella laukauksella(riippuen maalista) pidempää ja torjumaan useita maaleja yhtä-aikaisesti (RAM), tähän ei tykki pysty. Lainaus linkistäsi:
The RAM missile has been fired in over 150 flight tests to date, with a success rate of greater than
95%. This extremely high reliability is the culmination of years of development, testing, and design
improvements.

RAM:n latausta:
Laukaisu ja osuma:
Yksikköhinta-arvio:
Price/Unit Cost:
The RIM-116C Block 2 missile has a unit cost of $759,636 (recurring cost in FY 2014).
http://www.fi-aeroweb.com/Defense/Rolling-Airframe-Missile.html
Suomen etäisyyksillä ei toki ole tarvetta HEKO:n tukeutumiselle, mutta kv-operaatioissa voi olla. Nyt on kuitenkin tulossa aika iso alus, joten polttoainetta ja muuta helikopterin tarvitsemaa mahtuu kyytiin ainakin jonkinlaisia määriä, jos hekolla ei ole tarkoitus operoida satoja tunteja, jolloin tulee isommat määräaikaishuollot ja vastaavat ongelmiksi. Tietysti voidaan toimia pelkillä veneilläkin, mutta kyllähän alustarkastusosasto laskeutumassa köysillä NH90:n kyydistä olisi päheä. :cool:
Tarkoitin sitä että pienelle alukselle ei voi PYSYVÄSTI sijoittua mikään keskiraskas heko kuten NH. AB 412 on siinä ja tässä, en ole varma mutta se vaatisi poltto-ainetta, tilat miehistöille ja hekon aseille jne. Ei toimi, hyöty-hinta suhde ei hyvä.

Kaikki on suhteellista. Mainitsemasi AB 412 tai vastaava riittää ihan hyvin SUTO-tehtäviin: brittien, saksalaisten ja lukuisten muiden SUTO-kopterina käyttämä Lynx on tyhjänä vähän kevyempi kuin AB 412 eikä maksimilentoonlähtöpainossakaan ole mainittavaa eroa koptereiden välillä. Lynxistä on nyttemmin kehitetty Wildcat, joka on modernimpi ja toimii SUTO-kopterina ja pintamaalienkin torjunnassa.
Kyllä, olet oikeassa, otan takaisin. AB 412 olisi muokattavissa helposti ASW-rooliin. Esim. Kanada käyttää AB 412 EP-versiota vuodesta 1998:
412EP Sentinel: First of two modified in 1998 by Heli-Dyne Systems with quick-change ASV and ASW mission packages; intended for Ecuadorean Navy, but order cancelled and aircraft became demonstrator. ASV equipment comprises Honeywell RDR-1500B chin radar, Hughes Starburst searchlight, radar warning receiver, Wescam sensor turret and possibly Penguin Mk 2 Mod 7 ASMs; ASW fit is L3 Ocean Systems AN/AQS-18A dipping sonar and Raytheon Mk 46 torpedo.
Säästäisimme aika lailla uuteen koneeseen verrattuna jos 2 Rajan käyttämää AB 412 hekoa varustettaisiin sonarilla ja torpedoilla vahventamaan Merivoimia tarvittaessa. Lynx/Wildcat olisi kyllä todella lukusta mutta hinta lienee hirveä..

Noista tulevista purkeista itselle välittyy vahvasti sellainen kuva, että mahdollisimman halvalla, ostetaan mahdollisimman suurta joka jää kuitenkin pieneksi. Tähän runkoon sitten yritään uittaa kaikki mahdollinen meritorjunnasta, ilmatorjuntaan ja sutosta, miinoitukseen. Konseptina mielenkiintoinen mutta mielestäni lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan koska rahoitus ja koska pieni runko. Tuollainen tehtävä määrä tulisi ympätä johonkin minimissään fregatti luokan runkoon ja mielellään hävittäjä kokoluokan runkoon. Nyt saadaan neljä paattia jotka osaavat tehdä kaikkea mutta eivät ole missään hyviä. Ei suto kopteria, ei alueilmatorjuntaa tai korkeintaan pieni sellainen, muutama mto mutta ei kunnollista, aktiivista omasuoja järjestelmää, pieni miinakansi, jne
Kyllähän tähän haasteita liittyy kieltämättä kun yhteen runkoon pitää saada mahtumaan kaikkea mahdollista. Seurauksena on jonkinlainen kompromissi mutta se ei tarkoita välttämättä huonoa tuotetta jos tiedetään mitä tarvitaan ja suunnittelu on huippua. Runkoa ja aluksen tekniikkaa en epäile ensimmäisenä koska Suomessa on kiistatonta huippuosaamista jäissäliikkumiseen kykenevissä teräsrunkoisissa aluksissa. Alumiinirakentaminen tuonkokoiseen taas ei olisi ehkä niin varmaa.

Selvää on että pakko on painottaa jotain kykyä toisen kustannuksella mutta Merivoimat on pitänyt ehdottoman tärkeänä miinoituskykyä ja pintatorjuntaa. Suto lisätään mutta se ei ole aluksen päätehtävä kuten ei ole ilmapuolustuskaan. Silti suorituskykyä voidaan nostaa huomattavasti nykyisestä tasosta. Aluksiin tulee kuitenkin moderni ilmatorjuntajärjestelmä mutta ei sillä voida vaikuttaa Hangosta Pietariin saakka. Samaten ASW-kyky on olemassa lähi-alueella (Saab ASW 601+Torped) mutta heko vaadittaisiin pidemmän kantaman torjuntaan ja havainnointiin eikä sitä kykyä tule tuohon hintaan. Vertailu pitää kuitenkin tehdä vastaaviin lavetteihin kuten Visby-luokkaan ja Venäjän Steregushchy-luokkaan.

Visby on vaajasti varustettu ja 4 viidestä aluksesta pitää päätehtävänään ASW:n. Ilmatorjunnan puute ja puutteellinen ympärivuotinen toimintakyky Itämerellä on heikkoudet. Uskon että aseistuksen ja toimintakyvyn osalta 2020-alukset ovat parempia. Teräsrunko on myös kestävämpi vaurioita ja käyttöä huomioiden. Häivetekniikka on varmasti Visbyssä se paras osa ja siihen on panostettu kuten muotoilussakin näkee. Alusta on vaikea havaita tutkalla pinnasta tai ilmasta.
K32_HMS_Helsingborg_Anchored-of-Gotska-Sandoen_cropped.jpg


Steregushchy on kutakuinkin samaa kokoa suunnitellun 2020 luokan kanssa: 105m pituutta, uppouma 2100 tn. Uusimmat Venäläisluokan alukset saavat Redut-K SAM järjestelmän Kashtan-M tilalle. Aluksilla on myös 100mm tykki, ASW-kyky ja hangaari Ka-27 hekolle. Kh-35 ja 3M54 Club ohjukset on pintatorjuntaan. Projekti 20380 käyttää myös häivetekniikkaa hyödykseen mutta kuten jo kuvasta näkee, Venäläisaluksen profiili on huomattavan korkea eikä siinä ole Visbyn kaltaisia häiveominaisuuksia.
1-image-project20380.jpg


Vaikka Merivoimilla on takanaan epäonnistumisia (Tuuli-projekti) niin myös onnistumisia Hamina- ja Rauma-luokat. Häivetekniikkaa on myös sovellettu suomalaisaluksiin 1990-luvulta saakka joten 2020-luokassa ne ovat varmasti hyvin ajanmukaisia. Sensorit, taistelujärjestelmät sekä häive yhdessä hyvän pintatorjuntakyvyn kanssa takaavat sen että uudet alukset ovat iskukykyisiä ja vaikeita vastustajia. Ilmatorjuntaa ja ohjustorjuntaa on oltava mutta mikään alus ei kykene yksinään taistelemaan nykyisiä ohjuksia ja ilmauhkaa vastaan yksin. Verkottuminen on a ja o.

Selvää on että verrattuna nykyiseen Hämeenmaa-luokan miinalaivoihin, saamme varmasti paljon lisää kykyä merelle uusilla aluksilla.
Mitään liian mahtailevia kuvitelmia ei kuitenkaan kannata viljellä, todellisia ADW-hävittäjiä/fregatteja ei ole tulossa koska ne maksaisivat maltaita ja vaatisivat 120-140 m pituisia aluksia.
Kukas semmoista valmistaa? Vai pannaanko taas 15-vuotinen projekti pystyyn ja kehitetään ite? 80km kantavalle kanuunalle ei ole tarvetta. Mahdolliset maalit ovat 130mm tykkien kantamalla. kauemmas voidaan vaikuttaa ohjuksilla. En myöskään ottaisi Maavoimien puolelta parasta kalustoa toissijaisiin hommiin.
Samaa mieltä, 130mm pitäisi pitää kuosissa niin pitkään kuin ne pelittävät ja sitten siirtyä ohjuksiin.

Suuremmalla kantamalla saa mahdollisuuden vaikuttaa useampiin maaleihin ja paremman peiton. Käyttämällä yhdessä erilaisia maaliin vaikuttamisen välineitä (tykistö, merimaaliohjus ym.) aiheutetaan viholliselle hankalampia torjuntatilanteita.
Kyllä mutta tulevaisuus on ohjusten. Meillä ei varmaankaan riitä 155mm kalustoa rannikkopuolustukseen ihan hetkeen vaan ne tarvitaan maavoimien operaatioissa.
Jos vedettävää 155m kalustoa sopivalla a-tarvikkeella olisi mahdollista hankkia niin ehkä se olisi halvin ratkaisu. Tosin huonosti liikkuvat tykit eivät selviä enää kauan pitkän kantaman täsmäohjuksia vastaan. Liikkuvuus on tulivoiman ja tarkkuuden lisäksi ehdoton edellytys.
 
Kaluston vanhenemista on kahdenlaista, joko laite lakkaa toimimasta/ylläpito on kohtuuttoman kallista tai sitten laitteen suorituskyky uhkaa vastaan ei enää riitä.

Yksi suorituskyvyn osa-alueista on suoja. Suojaa voi hakea mm. liikkeellä, linnoittamalla, maastouttamalla, valelaitteilla jne.

Kiinteän rannikkotykin yksi uhka lienee ilmasta tai mereltä laukaistava täsmäase. Koska rannikkotykki ei liiku, täsmäaseen tarkkuus ja tulivoima riittää linnoituksen läpäisemiseen ja tykit lienevät vuosikymmenien aikana paikannettu, on kiinteän rannikkotykin suoja vain perin huono. Tästä johtuen voidaan todeta että kiinteä rannikkotykki on konseptina osittain vanhentunut vaikka tykki ja sen ampumatarvike olisivatkin vielä tehokkaita.

Koska kaiken suorituskyvyn ylläpito maksaa, täytyy aina laskea mikä on panos/tuotos -suhde. Joskus se kääntyy negatiiviseksi jolloin on aika hankkia korvaava suorituskyky.
 
Koska rannikkotykki ei liiku, täsmäaseen tarkkuus ja tulivoima riittää linnoituksen läpäisemiseen ja tykit lienevät vuosikymmenien aikana paikannettu, on kiinteän rannikkotykin suoja vain perin huono. Tästä johtuen voidaan todeta että kiinteä rannikkotykki on konseptina osittain vanhentunut vaikka tykki ja sen ampumatarvike olisivatkin vielä tehokkaita.

Tornikanuunoilla on tosiaan se ongelma että Google Earthin kautta löytää hetkessä ( tai ainakin tunnissa ) ainakin kaksi kolmesta toiminnassa olevasta 130mm tornikanuunasta. Kun tilannetta on varmasti tarkkailtu pitkään niin kovin montaa ei varmaan ole paikantamatta.

Hyvä puoli on se että jos merimaalikranaateissa on vielä vuosia jäljellä niin varikoilla on runsaasti vedettäviä 130mm kanuunoita joihin sama jööti sopii. Kun kranaatit on hankittu vasta hiljattain eli vuosituhannen vaihteessa niin kaiken järjen mukaan niillä on vielä runsain mitoin elinvuosia jäljellä.

Merimaalikranaatista tarinaa Rannikon Puolustajan numerossa 2000/2. sivulla 8

Moottoroitu RT on ilmeisesti kokonaisuudessaan poistettu. Kun vedettäviä kanuunoita kuitenkin on vielä olemassa niin nyt on pohdinnan paikka kannattaako niitä kaikkia hävittää vaikka maapuolen tykistöllä ei enää olekaan aseelle käyttöä.
 
Tarkoitin sitä että pienelle alukselle ei voi PYSYVÄSTI sijoittua mikään keskiraskas heko kuten NH. AB 412 on siinä ja tässä, en ole varma mutta se vaatisi poltto-ainetta, tilat miehistöille ja hekon aseille jne. Ei toimi, hyöty-hinta suhde ei hyvä.

On totta, että helikopterin sijoittaminen alukselle asettaa tiettyjä vaatimuksia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aluksiimme on tulossa miinakansi. Koulutuspurjehduksilla ja muilla pidemmillä reissuilla miinakantta on käytetty aiemminkin majoitus- ja varastotilana. Silloin kun ei olla miinoitustehtävällä, miinakannelle voidaan mahduttaa helikopterin operointiin tarvittavaa miehistöä ja välineistöä.

Helikopterin operointivaatimukset eivät muutenkaan ole hirmuiset. Miehistön puolesta 10-20 miestä riittää hyvin, vähän kopterin tyypistä ja operoinnin intensiteetistä riippuen. Wikipedian mukaan De Zeven Provincien -luokassa operoidaan NH90-helikopteria 10 miehellä, Sachsen-luokan fregatin "aircrew" on 13 miestä, Halifax-luokan lentomiehistö on 17 miestä ja Formidable-luokan 19 miestä. Samoin polttoaineenkulutus on maltillinen, esimerkiksi NH90:n polttoainekulutus on alle 1000 kg tunnissa (RNZAF:n antamien tietojen perusteella arvioituna), jolloin esimerkiksi 50 tonnia polttoainetta mahdollistaisi yli 50 lentotunnin operoinnin alukselta käsin. Aseiden ja varosien merkitys on luultavasti minimaalinen suhteessa miehistön ja polttoaineen tilavaatimuksiin.

Myös kohtalaisen pieniltä aluksilta operoidaan helikoptereita maailmalla. Sigma-luokan korvettiperheen Marokolle ja Indonesialle rakennetuissa aluksissa on laskeutumisalustan lisäksi hangaari (toisessa 9 tonniselle hekolle, toisessa 10 tonniselle hekolle). Alusten pituus on runsas 100 metriä ja uppouma alle 2 400 tonnia.

Kyllä, olet oikeassa, otan takaisin. AB 412 olisi muokattavissa helposti ASW-rooliin. Esim. Kanada käyttää AB 412 EP-versiota vuodesta 1998:
412EP Sentinel: First of two modified in 1998 by Heli-Dyne Systems with quick-change ASV and ASW mission packages; intended for Ecuadorean Navy, but order cancelled and aircraft became demonstrator. ASV equipment comprises Honeywell RDR-1500B chin radar, Hughes Starburst searchlight, radar warning receiver, Wescam sensor turret and possibly Penguin Mk 2 Mod 7 ASMs; ASW fit is L3 Ocean Systems AN/AQS-18A dipping sonar and Raytheon Mk 46 torpedo.
Säästäisimme aika lailla uuteen koneeseen verrattuna jos 2 Rajan käyttämää AB 412 hekoa varustettaisiin sonarilla ja torpedoilla vahventamaan Merivoimia tarvittaessa. Lynx/Wildcat olisi kyllä todella lukusta mutta hinta lienee hirveä..

Kaksi helikopteria ei ole vielä kovin paljoa. Mitäs jos toinen on vaikkapa määräaikaishuollossa? Tai tuhoutuu vihollisen vaikutuksesta? Sitten koptereita on enää yksi, tai jos molemmat tapahtuvat yhtäaikaa, nolla.

Itse näkisin, että 6-8 SUTO-kopteria olisi Suomelle hyvä ja realistinen määrä. Muutama kopteri on luultavasti aina huollossa, joten kerrallaan olisi tällöin käytettävissä noin 4-6 kopteria, joista riittää jo kahdella suunnalla operointiin samanaikaisesti eikä yhden kopterin menetys ole vielä katastrofi. Esimerkiksi Ruotsi osti viisi SUTO-kykyistä NH90 -helikopteria, mutta Tukholman sukellusvenejahdin jälkeen koptereita päätettiin hankkia yhdeksän.

Wildcatin hinta Filippiineille oli Wikipedian mukaan 100 miljoonaa euroa kahdesta kopterista, eli 50 miljoonaa per kopteri. Hinta varmaan laskee, jos koptereita ostetaan enemmän.
 
Back
Top