Kun kyse on liittolaismaasta tai erityisestä kumppanussmaasta, kongressi ei käytännössä koskaan torppaa tämänkaltaisia ostoksia. Varsinkaan tämä Trumpin alainen republikaanienemmistöinen kongressi.
Merivoimien kehitysnäkymät
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Kun kyse on liittolaismaasta tai erityisestä kumppanussmaasta, kongressi ei käytännössä koskaan torppaa tämänkaltaisia ostoksia. Varsinkaan tämä Trumpin alainen republikaanienemmistöinen kongressi.
Falangi
Kenraali
Irakilaiset olivat saaneet noita ohjusveneitä sotasaaliiksi Kuwaitista vain muutamaa kuukautta aiemmin, joten tuskinpa kovin suurella ammattitaidolla niillä seilailivat. Lisäksi veneessä oli arvatenkin melko primitiivinen tykki ja tulenjohtojärjestelmä, joista tuskin oli hornetteja hätistelemään.
NASAMS-lavetti, etenkin se tutka, on paljon haavoittuvampi kuin ohjusvene, sillä sen liikkumisvauhti on huomattavasti hitaampi kuin ohjusveneen.
Rajattu kyky, toki, mutta otetaas huomioon ne kantamat. Tässä pistin fiktiivisesti kaksi venettä Porvoon, kaksi Helsingin tienoille. Pitää ottaa huomioon, että tuo ilmapuolustuksen avustaminenhan ei sulje pois muita tehtäviä - valmius on sama, vaikka vene olisi valmiina laukaisemaan mto:ta. Suomenlahti on ihan realistinen käyttöympäristö ohjusveneille joka tapauksessa kunhan Ahvenanmaa on aluksi miehitetty.
Kuinkas monta niitä NASAMS-pattereita olikaan?
https://www.freemaptools.com/radius...51165239|24.65057373046875|50|00FF00|1|FFFFFF
Mutta mikä tärkeintä, ohjusveneet ovat olemassa ja niitä on toivottavasti tarkoitus käyttää. Hinnaltaan ohjusvene vastaa karkeasti yhtä hävittäjää, kyllä niitäkin on tarkoitus käyttää ilmeisesti ihan sotimistarkoituksessa. Samoin kuin reserviläisiä, joilla on teräskypärät ja liikkumisvälineinä traktorit. Ei nyt puhuta kriisinhallinnasta vaan sodasta. Niillä merkeillä pelataan joita on.
Haminalla on 40mm Bofors Mk 4 joka vastaa kehittyneellä a-tarvikkeella (jos niitä on) käytännössä automaatti-ilmatorjuntapatteria. Ei se ole mikään torpedovene Viipurinlahdella.
Mietitääs toisaalta käyttöympäristöä. Jos Haminalla on ilmapuolustuksen avustamistehtävä ei se toimi maavoimien taistelualueen etureunalla, sanotaanko Virojoella, vaan todennäköisemmin Kotka-Hanko -välillä. Ei sinne joka tapauksessa vihollinen voi huoletta lähetellä rynnäkkökoneita CAP:n vaan vihollisenkin jokainen operaatio sinne on operaatio jossa tunkeudutaan meidän ilmapuolustusalueemme sisälle.
Ihanteellinen aluslavetti ilmapuolustuksen kannalta olisi itse asiassa.... ta daa.... ilmatyynyalus. Sillä voisi liikkua syvyydestä ja jääoloista huolimatta ja vastaavia voisi käyttää myös Päijänteen ja Saimaan alueella ilmapuolustuksen nopeisiin asemanvaihtoihin tieverkostosta riippumatta. Käytännössä ei tarvitsisi edes Tuuli Mk 2:ta vaan ilmatyynyalus joka kykenisi kuljettamaan esim. siirtolavalle siirretyn CAMM:n version, jolloin sama varustus olisi eri taktisessa tilanteessa siirrettävissä ajoneuvoalustalle.
Viimeksi muokattu:
Raveni
Greatest Leader
Toisaalta tuollainen paatti on liitettävä ilma- ja meritorjunnan verkkoon jotta se ei joudu omaa tutkaansa päällä pitämään. Tai voi ollakin, että sen on tarkoitus olla oma tutka päällä tuottaen tietoa molempiin verkkoihin. Se vain tarkoittaa sitä, että se elso- ja vastajärjestelmillä löydettävissä. Siinä vaiheessa kun tuollainen "mehevä" maali löytyy niin kyllä se tulee osakseen saamaan tulivaikutusta.
Tottahan toki - aivan kuten NASAMS-järjestelmän tutka ym. Lisäksi tulevat erilaiset erikoisjoukkojen partiot, passiiviset tiedustelulaitteet, asiamiehet, ihan kuten maakaluston yhteydessä.
Epätodennäköinen skenaariohan tuo on - siksi laitoinkin sen sivuhuomautuksena sulkuihin. Vaikka kävihän ATACMSien ja JASSMienkin kanssa jotain. Huomattavasti todennäköisempää on, että kaupat jäävät tekemättä, koska PV päättää hankkia jotkin muut ohjukset.
Huhta
Greatest Leader
Ainakin joissakin ko. tyyppimerkinnän paateissa on 76 mm Oto-Melara ja 40 mm ilmatorjuntatykki (kaksiputkinen).
Al-Sanbouk on virallinen luokitus Kuwaitissa, en tiedä, josko ne sitten eroavat it-aseistuksellaan.
https://militaryedge.org/armaments/tnc-45/
Näköjään tuossa on kuvakin kuwaitilaisesta versiosta (tai Kuwaitin lippu siinä ainakin on):
https://militaryedge.org/wp-content/uploads/2015/09/tnc-45_uae.jpg
Huhta
Greatest Leader
Sikäli kuin Militaryedgen sisältämään tietoon voi luottaa vähääkään, niin tykkejä oli suuntaamassa ihan hyvät ruotsalaiset laitteistot. Eivät ehkä nykyaikaiset sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta sellaiset, ettei tykkejä suunnattu käsipelillä sinne päin, vaan tutkan antamien tietojen perusteella.
Älyammukset todennäköisesti puuttuivat, totta. Eikä miehistön koulutustasokaan varmaankaan ollut korkea, mutta kuitenkin sen verran osaamista oli, että alus saatiin liikkeelle ja sillä vielä lähdettiin taisteluun.
Toki, toisaalta, huomasiko alus Hornetit? Oliko Horneteilla jammeria? Mikä oli merenkäynti tilanteessa? Yksittäiseen tapaukseen liittyy ilman tarkempia tietoja aina niin paljon epävarmuustekijöitä että on vaikea sanoa näistä yhtään mtään.
Joka tapauksessa Haminalla on paremmat mahdollisuudet puolustautua kun paikannetulla NASAMS yksiköllä niin liikkeen kuin suojan ansiosta Mainittakoon, että Haminalla on vielä omat ELSO ja harhautuslaitteistot.
Olipa ranskalaisista sotavehkeistä mitä tahansa mieltä, ovat ne eittämättä tyylikkäimmät - myös merellä. Mun ihannelaivastossa alusten ulkomuodon suunnittelisivat ranskalaiset, aseistus tulisi pääosin jenkeistä, traditiot briteiltä ja siisteys japanilaisilta.
Lafayette-luokka. Eleettömän tyylikäs, suoralinjainen.
Tai FREMM
Tai L'Adroit
Hieman liiankin samanlaisia nämä modernit purtelot.
Noinhan se on, mutta tylsää siitä huolimatta.
Leaderwolf
Respected Leader
Lankkua pitkin sanon minä! Ei mitään maakrapujen sakkoja 
Merivoimien salausavaimet jätettiin tuhoamatta, perusteluna "talon tapa" – sotilaille sakkotuomio
Hanne Yli-Parkas
Salausavainten tuhoamatta jättäminen toi sakkoja Merivoimien ylikersantille ja kersantille. Kolmen eri salausavaimen tuhoamisesta tehtiin jokaisella kerralla asiakirjat, joiden mukaan salattujen viestien purkamiseen käytetyt avaimet olisi hävitetty määräajassa – vaikka näin ei oltu tehty.
Tapausta puitiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, ja syytettyjen penkillä olivat ylikersantin ja kersantin lisäksi myös sotilasvirkamies ja toinen kersantti, jotka olivat toimineet tuhoamispöytäkirjojen allekirjoittajina. Heidän osaltaan syytteet kuitenkin hylättiin, sillä miehet kertoivat vain noudattaneensa "talon tapaa" todistaessaan avainten tuhoamista.
Oikeuden asiakirjoista ei käy ilmi, millaisia avaimet olivat, ja miten ne olisi pitänyt tuhota.
Käytännössä "talon tapa" siirtyi esimieheltä seuraavalle. Ensimmäisellä kerralla ylikersantin tehtävä oli tuhota salausavaimet, ja kersantti oli toiminut todistajana. Ylikersantti oli kouluttanut kersantille myös avainten tuhoamisen, ja miehet olivat laatineet ja allekirjoittaneet pöytäkirjat yhdessä – huolimatta siitä, että avaimet olivat yhä olemassa.
Esitutkinnassa ylikersantti oli kertonut tienneensä, kuinka salausavaimet pitäisi tuhota, mutta oli työkiireiden vuoksi päättänyt toimia toisin. Salausavaimia käytetään salatun viestin purkamiseen, ja sen tuntevat vain viestin lähettäjä sekä vastaanottaja. Kersantti oli puolestaan epäröinyt allekirjoittaa virheellistä pöytäkirjaa, mutta päätyi kuitenkin laittamaan nimensä paperiin.
Seuraavalla kerralla samaisen kersantin oli tarkoitus toimia avainten tuhoajana, ja sotilasvirkamies toimi nyt todistajana. Kersantti toimi kuitenkin jälleen kuten ylikersantti aiemmin, eikä tuhonnut avaimia määräajassa. Sotilasvirkamies kertoi oikeudelle saaneensa aikanaan lyhyen opastuksen tuhoamisesta ja pöytäkirjojen tekemisestä, mutta ei kirjallista ohjeistusta. Hän vetosikin oikeudessa siihen, että hän oli toiminut ainoastaan kuten häntä oli ohjattu.
Kolmannella kerralla salausavaimet jätettiin taas tuhoamatta, mutta pöytäkirjoihin ne kirjattiin hävitetyksi. Tällä kertaa todistajana oli toinen kersantti, jolle tuhoamisesta vastannut kersantti oli kertonut hävittäneensä avaimet. Todistaja allekirjoitti valmiiksi tehdyn pöytäkirjan, jossa oli jo kersantin allekirjoitus, sillä todistaja luotti kersantin "toimineen oikein kokeneena sotilaana". Oikeuden mukaan hänellä olikin perusteltu syy luottaa kokeneempaan kouluttajaan.
Syytteen mukaan miehet laiminlöivät sekä Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen ohjetta, että Merivoimien esikunnan määräystä. Varsinais-Suomen käräjäoikeus päätti kuitenkin hylätä pöytäkirjojen allekirjoittamisesta vastanneiden kersantin ja sotilasvirkamiehen syytteet.
Sen sijaan ylikersantti ja "talon tapaa" jatkanut kersantti tuomittiin palvelusrikoksesta sakkoihin. Ylikersantti sai yhteensä 1 480 euroa sakkoja, kersantti puolestaan 1 665 euroa.
Osa oikeudenkäynnin asiakirjoista julistettiin salassa pidettäviksi 30 vuodeksi. Palvelusrikokset tehtiin Kirkkonummella vuonna 2016.
http://www.ts.fi/uutiset/paikallise...erusteluna+talon+tapa++sotilaille+sakkotuomio
Merivoimien salausavaimet jätettiin tuhoamatta, perusteluna "talon tapa" – sotilaille sakkotuomio
Hanne Yli-Parkas
Salausavainten tuhoamatta jättäminen toi sakkoja Merivoimien ylikersantille ja kersantille. Kolmen eri salausavaimen tuhoamisesta tehtiin jokaisella kerralla asiakirjat, joiden mukaan salattujen viestien purkamiseen käytetyt avaimet olisi hävitetty määräajassa – vaikka näin ei oltu tehty.
Tapausta puitiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, ja syytettyjen penkillä olivat ylikersantin ja kersantin lisäksi myös sotilasvirkamies ja toinen kersantti, jotka olivat toimineet tuhoamispöytäkirjojen allekirjoittajina. Heidän osaltaan syytteet kuitenkin hylättiin, sillä miehet kertoivat vain noudattaneensa "talon tapaa" todistaessaan avainten tuhoamista.
Oikeuden asiakirjoista ei käy ilmi, millaisia avaimet olivat, ja miten ne olisi pitänyt tuhota.
Käytännössä "talon tapa" siirtyi esimieheltä seuraavalle. Ensimmäisellä kerralla ylikersantin tehtävä oli tuhota salausavaimet, ja kersantti oli toiminut todistajana. Ylikersantti oli kouluttanut kersantille myös avainten tuhoamisen, ja miehet olivat laatineet ja allekirjoittaneet pöytäkirjat yhdessä – huolimatta siitä, että avaimet olivat yhä olemassa.
Esitutkinnassa ylikersantti oli kertonut tienneensä, kuinka salausavaimet pitäisi tuhota, mutta oli työkiireiden vuoksi päättänyt toimia toisin. Salausavaimia käytetään salatun viestin purkamiseen, ja sen tuntevat vain viestin lähettäjä sekä vastaanottaja. Kersantti oli puolestaan epäröinyt allekirjoittaa virheellistä pöytäkirjaa, mutta päätyi kuitenkin laittamaan nimensä paperiin.
Seuraavalla kerralla samaisen kersantin oli tarkoitus toimia avainten tuhoajana, ja sotilasvirkamies toimi nyt todistajana. Kersantti toimi kuitenkin jälleen kuten ylikersantti aiemmin, eikä tuhonnut avaimia määräajassa. Sotilasvirkamies kertoi oikeudelle saaneensa aikanaan lyhyen opastuksen tuhoamisesta ja pöytäkirjojen tekemisestä, mutta ei kirjallista ohjeistusta. Hän vetosikin oikeudessa siihen, että hän oli toiminut ainoastaan kuten häntä oli ohjattu.
Kolmannella kerralla salausavaimet jätettiin taas tuhoamatta, mutta pöytäkirjoihin ne kirjattiin hävitetyksi. Tällä kertaa todistajana oli toinen kersantti, jolle tuhoamisesta vastannut kersantti oli kertonut hävittäneensä avaimet. Todistaja allekirjoitti valmiiksi tehdyn pöytäkirjan, jossa oli jo kersantin allekirjoitus, sillä todistaja luotti kersantin "toimineen oikein kokeneena sotilaana". Oikeuden mukaan hänellä olikin perusteltu syy luottaa kokeneempaan kouluttajaan.
Syytteen mukaan miehet laiminlöivät sekä Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen ohjetta, että Merivoimien esikunnan määräystä. Varsinais-Suomen käräjäoikeus päätti kuitenkin hylätä pöytäkirjojen allekirjoittamisesta vastanneiden kersantin ja sotilasvirkamiehen syytteet.
Sen sijaan ylikersantti ja "talon tapaa" jatkanut kersantti tuomittiin palvelusrikoksesta sakkoihin. Ylikersantti sai yhteensä 1 480 euroa sakkoja, kersantti puolestaan 1 665 euroa.
Osa oikeudenkäynnin asiakirjoista julistettiin salassa pidettäviksi 30 vuodeksi. Palvelusrikokset tehtiin Kirkkonummella vuonna 2016.
http://www.ts.fi/uutiset/paikallise...erusteluna+talon+tapa++sotilaille+sakkotuomio
Tuohan se on yksi suurimpia riskejä. Inhimillinen hölmöily. Ei muuta kuin tiukempaa prosessia, koulutusta, auditraileja ja auditointeja.Lankkua pitkin sanon minä! Ei mitään maakrapujen sakkoja
Merivoimien salausavaimet jätettiin tuhoamatta, perusteluna "talon tapa" – sotilaille sakkotuomio
Hanne Yli-Parkas
Salausavainten tuhoamatta jättäminen toi sakkoja Merivoimien ylikersantille ja kersantille. Kolmen eri salausavaimen tuhoamisesta tehtiin jokaisella kerralla asiakirjat, joiden mukaan salattujen viestien purkamiseen käytetyt avaimet olisi hävitetty määräajassa – vaikka näin ei oltu tehty.
Tapausta puitiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa, ja syytettyjen penkillä olivat ylikersantin ja kersantin lisäksi myös sotilasvirkamies ja toinen kersantti, jotka olivat toimineet tuhoamispöytäkirjojen allekirjoittajina. Heidän osaltaan syytteet kuitenkin hylättiin, sillä miehet kertoivat vain noudattaneensa "talon tapaa" todistaessaan avainten tuhoamista.
Oikeuden asiakirjoista ei käy ilmi, millaisia avaimet olivat, ja miten ne olisi pitänyt tuhota.
Käytännössä "talon tapa" siirtyi esimieheltä seuraavalle. Ensimmäisellä kerralla ylikersantin tehtävä oli tuhota salausavaimet, ja kersantti oli toiminut todistajana. Ylikersantti oli kouluttanut kersantille myös avainten tuhoamisen, ja miehet olivat laatineet ja allekirjoittaneet pöytäkirjat yhdessä – huolimatta siitä, että avaimet olivat yhä olemassa.
Esitutkinnassa ylikersantti oli kertonut tienneensä, kuinka salausavaimet pitäisi tuhota, mutta oli työkiireiden vuoksi päättänyt toimia toisin. Salausavaimia käytetään salatun viestin purkamiseen, ja sen tuntevat vain viestin lähettäjä sekä vastaanottaja. Kersantti oli puolestaan epäröinyt allekirjoittaa virheellistä pöytäkirjaa, mutta päätyi kuitenkin laittamaan nimensä paperiin.
Seuraavalla kerralla samaisen kersantin oli tarkoitus toimia avainten tuhoajana, ja sotilasvirkamies toimi nyt todistajana. Kersantti toimi kuitenkin jälleen kuten ylikersantti aiemmin, eikä tuhonnut avaimia määräajassa. Sotilasvirkamies kertoi oikeudelle saaneensa aikanaan lyhyen opastuksen tuhoamisesta ja pöytäkirjojen tekemisestä, mutta ei kirjallista ohjeistusta. Hän vetosikin oikeudessa siihen, että hän oli toiminut ainoastaan kuten häntä oli ohjattu.
Kolmannella kerralla salausavaimet jätettiin taas tuhoamatta, mutta pöytäkirjoihin ne kirjattiin hävitetyksi. Tällä kertaa todistajana oli toinen kersantti, jolle tuhoamisesta vastannut kersantti oli kertonut hävittäneensä avaimet. Todistaja allekirjoitti valmiiksi tehdyn pöytäkirjan, jossa oli jo kersantin allekirjoitus, sillä todistaja luotti kersantin "toimineen oikein kokeneena sotilaana". Oikeuden mukaan hänellä olikin perusteltu syy luottaa kokeneempaan kouluttajaan.
Syytteen mukaan miehet laiminlöivät sekä Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen ohjetta, että Merivoimien esikunnan määräystä. Varsinais-Suomen käräjäoikeus päätti kuitenkin hylätä pöytäkirjojen allekirjoittamisesta vastanneiden kersantin ja sotilasvirkamiehen syytteet.
Sen sijaan ylikersantti ja "talon tapaa" jatkanut kersantti tuomittiin palvelusrikoksesta sakkoihin. Ylikersantti sai yhteensä 1 480 euroa sakkoja, kersantti puolestaan 1 665 euroa.
Osa oikeudenkäynnin asiakirjoista julistettiin salassa pidettäviksi 30 vuodeksi. Palvelusrikokset tehtiin Kirkkonummella vuonna 2016.
http://www.ts.fi/uutiset/paikallise...erusteluna+talon+tapa++sotilaille+sakkotuomio
Aika mojovat sakot noista kertyi...
Niin että miehistön lukumäärällä ja annetuilla tehtävillä ei ollut vaikutusta tai siitä voisi oppia jotain henkilöresurssien käytön osalta?
Anteeksi maalaisuuteni mutta millainen fyysinen operaatio salausavainten hävittäminen on? Onko kyse siitä ettei tosiaan ehdi vai siitä ettei viitsi. Edellyttääkö tuo päätoimista viranhaltijaa hommaa hoitamaan? Ehtiikö siinä avainten hävittämisten välissä tehdä jotakin muutakin?