SJ kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Tvälups kirjoitti:
Stabiilien r-aineiden kanssa ei ole mieltä varastoida kuoria ja ärnämenttejä erikseen. "Täyttö harmaassa vaiheessa" on höpsisutopiaa.
Räjäyttimet/Sytyttimet erillään, se riittää varotoimenpiteenä.
Mahtaako vähemmän stabiilien aineiden kanssakaan olla väliä, että onko kuoret ympärillä vai ei? Meinaan, että paukku on sen verran iso, että muutamasta sirpaleesta ei ole paljon väliä. Rakennuksen sisällä se punainen usvakin kärventyy ja ulkopuolella väistellään rakennuksen kappaleita, eli kuoren kappaleet ei paljon vaikuta.
Täsmäaseiden aikakaudella tulee mieleen vaara menettää suurempikin varikko yhdellä ilmaiskulla. Yhden miinan räjähtämisestä seurannut ketjureaktio lennättänee koko paikan taivaalle? Olettaisin vastaavan olevan huomattavasti epätodennäköisempää, kun räjähdysaine olisi raaka-aineiden muodossa erillisissä säiliöissä. Nämä olisivat tietysti palavaa tavaraa, mutta räjähtämään niitä olisi varmaan vaikeampi saada?
Eikö ole kätevämpää hajasijoittaa ne miinat? Ja vaikka tuo kemiiti olisikin virallisesti kuinka epäherkkää, niin kestäisikö se varmasti lentopommin räjähtämättä? Ja eiköhän se muutenkin mene pilalletuollaisen vaikutuksesta?
Mutta toki tuollaisia sovellutuksia tulee miettiä, mutta isoin este on varmaan se, että meidän miinat saattavat olla osittain edellisestä sodasta lähtöisin.
Voin vahvistaa itse miinoja hipelöineenä, että ne todellakin ovat osittain II ms:n aikaisia. Toinen ongelma tuossa r-aineiden ja miinakuorten erillään pitämisessä, on että merivoimien sodanajan strategia perustuu pitkälti mahdollisimman nopeaan miinoittamiseen jo ennen varsinaisten kovapanosammuntojen alkamista. Osa miinoista on korkeammassa valmiudessa kuin toiset. En taida uskaltaa sanoa tästä tämän enempää...
Mitä tuohon miinojen hajasijoittamiseen tulee, niin jokainen voi itse päätellä, että onko näin jo tehty vai ei. Lisäksi puolustusministeriön räjähdeasetuksen mukaan kaikki miinat tulee pääsääntöisesti varastoida rauhanaikana maanalaisiin luolatiloihin, mikä rajoittaa mahdollisten hajautuspaikkojen määrää.
Summa summaarum: maakravut voivat olla huoletta, näitä asioita on mietitty viime sodista lähtien, ja asioihin on kehitetty tarkoituksenmukaisimmat ratkaisut rahoituskehys ja turvallisuusmääräykset huomioiden.
Tämä on oikeastaan kaikki mitä aiheesta voi sanoa ilman, että mustatakkiset miehet tulevat koputtelemaan ovelle...
Kyse on tasapainoilusta valmiuden, turvallisuuden ja taloudellisuuden välillä. Korkeimmassa mahdollisessa valmiudessa kaikki miinat olisivat jatkuvasti laivojen kyydissä pudotusvalmiina ja turvallisimmassa vaihtoehdossa kaikki miinojen komponentit olisi varastoitu erilleen ja hajautettuina. Todellisuus löytyy jostain sieltä väliltä...
Sen verran voin tähän lisätä, että niin hyvää huolta miinoista pidetään, että määräajoin käydään pyyhkimässä pölytkin varastoitujen miinojen alta, mikä on tietysti ilmaistyövoiman, jota myös varusmiehiksi kutsutaan, hommaa. Kyllä siinä hiki tulee kun päivän siirtelet tonnin painoisia merimiinoja paikoiltaan...
Muistan vaan kun meitä ohjeistamassa ollut korkea-arvoinen upseeri leveili, että hänellä on henkilökohtaisella kuitillaan muutama sata tonnia räjähteitä...