Merivoimien kehitysnäkymät

Valtiovarainministeriö suunnittelee valtion budjettitalouden pitkällä aikajänteellä. Näissä suunnitelmissa huomioidaan mm. tiedossa olevat suuret hankkeet, kuten vaikkapa Järvenpää-Lahti -oikorata ja HX-hanke. Samalla arvioidaan tulopuoli mm. verotulojen ja lainanottotarpeen näkökulmasta. Suunnitelmat tarkennetaan vuosittain seuraavan vuoden budjetin valmistelun yhteydessä. Tässä pitkän tähtäinen suunnittelussa on huomioitu korvetit, HX-hanke ja puolustusvoimien muu rahoitus.

Viimeisten hallituksien aikana Suomessa on ollut käytäntö, että eri ministeriöiden budjettikehykset kiinnitetään hallituskauden ajaksi hallitusohjelmaa neuvoteltaessa. Tämä onkin järkevää, koska tuolloin hallitusohjelmat perustuvat reaalimaailmaan rahoitustason ollessa tiedossa. Rinteen ja nykyinen Marinin hallitus kiinnittivät hallituskauden ajaksi budjettikehykset ja voit ihan itsekin käydä vm:n sivuilta lukemassa budjettisuunnitelmat. Budjettikehyksissä on huomioitu korvetit ja HX ja korvettien osalta erillisrahoitus on jo käynnistynyt. Linjauksia ei tehdä vuositasolla. Näiden kiinnitettyjen kehysten lisäksi yleensä on ollut noin 200 miljoonan euron vuosittainen erä (0,3 % valtion budjetista), jota ei ole kohdennettu mihinkään ja josta mm. budjettiriihissä taistellaan.

Suomi on aika jäsentynyt yhteiskunta ja mm. budjettitalous suunnitellaan huolella. Yllätyksiä tapahtuu todella harvoin.
Sunnitelmat kuitenkin muuttuu tarpeen vaatiessa. Niin kävi mm. 90-luvun alussa. Nykyisessä tilanteessa huolestuttaa lähinnä nykyisen hallituksen kulurakenteen sitominen työllisyysprosenttiin, joka kaikella todennäköisyydellä ei tule toteutumaan. Mitä sitten tapahtuu jos/kun leikkauksiin pitää ryhtyä.
 
Sunnitelmat kuitenkin muuttuu tarpeen vaatiessa. Niin kävi mm. 90-luvun alussa. Nykyisessä tilanteessa huolestuttaa lähinnä nykyisen hallituksen kulurakenteen sitominen työllisyysprosenttiin, joka kaikella todennäköisyydellä ei tule toteutumaan. Mitä sitten tapahtuu jos/kun leikkauksiin pitää ryhtyä.
90 -luvun alussa ei ollut nykyinen järjestelmä käytössä. Puolustushankinnat olivat melkein sattuman kauppaa, mitä nyt sattui olemaan tarjolla ja mitä Venäjä tarjosi jne jne.. Hornet-hankinta oli ensimmäisiä iso hankkeita, joita ohjattiin jonkinlaisella hankinatamallilla. Siinäkin USA (onneksi) näki paremmin kuin suomalaisten itse, mitä me tarvitaan ja tekivät tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä. Ja erinomaisesti meni; tuli ylivoimaisesti paras kone, mihin Suomella oli mahdollisuuksia (F-15 olisi käynyt liiaksi meidän voimille silloin).

Jos kuvaamasi uhkakuvat talouden kehityksestä toteutuu, niin leikkaukset kohdistuvat NYT SUUNNITELTUIHIN menolisäyksiin, ei jo menossa oleviin hankkeisiin. On mielenkiintoista, miksi pitää koko ajan olla mollaamassa? Jotenkin vaikuttaa, että tietyllä tavalla ajattelevien henkilöiden pirtaan ei nyt sovi ne olemassa olevat tosiasiat: Ilmavoimat on Suomen 1-puolustushaara ja Merivoimat nostetaan nyt 5 vuodessa 2:seksi. Maavoimien osuus on tulvaisuuden sodankäynnissä huomattavasti 1960-lukua pienempi. Se on vihdoin huomattu Suomessakin.
 
90 -luvun alussa ei ollut nykyinen järjestelmä käytössä. Puolustushankinnat olivat melkein sattuman kauppaa, mitä nyt sattui olemaan tarjolla ja mitä Venäjä tarjosi jne jne.. Hornet-hankinta oli ensimmäisiä iso hankkeita, joita ohjattiin jonkinlaisella hankinatamallilla. Siinäkin USA (onneksi) näki paremmin kuin suomalaisten itse, mitä me tarvitaan ja tekivät tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä. Ja erinomaisesti meni; tuli ylivoimaisesti paras kone, mihin Suomella oli mahdollisuuksia (F-15 olisi käynyt liiaksi meidän voimille silloin).

Jos kuvaamasi uhkakuvat talouden kehityksestä toteutuu, niin leikkaukset kohdistuvat NYT SUUNNITELTUIHIN menolisäyksiin, ei jo menossa oleviin hankkeisiin. On mielenkiintoista, miksi pitää koko ajan olla mollaamassa? Jotenkin vaikuttaa, että tietyllä tavalla ajattelevien henkilöiden pirtaan ei nyt sovi ne olemassa olevat tosiasiat: Ilmavoimat on Suomen 1-puolustushaara ja Merivoimat nostetaan nyt 5 vuodessa 2:seksi. Maavoimien osuus on tulvaisuuden sodankäynnissä huomattavasti 1960-lukua pienempi. Se on vihdoin huomattu Suomessakin.
Näin amatöörinä en voi ymmärtää sitä, että Suomen tilanteessa merivoimat nostettaisiin maavoimien yläpuolelle. Maalla tätä maata loppujen lopuksi kuitenkin puolustetaan. Muutaman paatin menetys rampauttaa jo merivoimat mutta maavoimat kestävät tappioita paremmin.
 
Juu. @analyst vaan otti esimerkiksi Norskien fregatit. Olisin kysellyt hänen mielipidettään näistä. Tosin löytyyhän juuteilta myös ihan it fregatit erikseen. Absaloneille aivan toisenlainen toimenkuva
Absalon ei ole fregatti, vaan "support ship", jolla on eräitä fregatin piirteitä. Siitä huolimatta siinä on sangen järeä aseistus, jonka jo Huhta tuossa luetteli. Eli Absalonissakin on vyöhykeajatteluun perustuva ilmapuolustus aivan kuten Pohjanmaissakin. Absalon on aika erikoinen ratkaisu, mutta taitaa olla palvellut Tanskan merivoimien tarpeita ihan kohtuullisesti.

Niels Juel taas on fregatti, vaikkakin Absaloniin perustuvan rungon osalta kaupallisilla standardeilla rakennettu. Mm. 4 dieseliin ja mekaaniseen voimansiirtoon perustuva koneisto, aluksen rakenne, luukut, porraskäytävät jne jne (minkä nyt internet-lähteistä voi päätellä) ovat pikemminkin pienen rahtialuksen kuin sota-aluksen ratkaisuja. Mutta siinä on erittäin tehokas taistelujärjestelmä lukuun ottamatta sukellusveneentorjuntaa, jossa ratkaisut ovat lähinnä omasuoja-tyyppisiä. Kokonaisuutena Pohjanmaat menevät ohi tanskalaisista mm. oikeaan sotalaivastandardiin perustuvan suunnittelunsa, paremman vaurionkeston sekä tasapainoisemman taistelujärjestelmän ansiosta. Tanskalaiset on aika puhtaasti tarkoitettu joko enemmän kriisinhallintaoperaatioon tai sitten osallistumaan Naton taisteluosastoon, jolloin voidaan tinkiä taistelunkestävyydestä (osuman todennäköisyys on niissä piireissä aika pieni). Suomen etulinjan sota-alukset taas on suunniteltava enemmän saksalaisella filosofialla, jossa taistelunkestävyydelle annetaan suuri painoarvo. Tosin, tällä kertaa ei aseistuksestakaan ole tarvinnut tinkiä. Sanottakoon vielä, että sitten Turunmaa-lk:n ei Suomessa ole varsinaisia ensilinjan sota-aluksia edes rakennettu.

Ja en ole tosiaan huomannut missään kenenkään Merivoimista edes vihjailevan niiden RWS-järjestelmin käytöstä mihinkään ohjustorjuntaan. Ne ovat ilman muuta esim pienveneiden vast torjuntaan tarkoitettuja laitteita. Kai tuon nyt jokainen, joka näitä asioita seuraa, tietää?
 
90 -luvun alussa ei ollut nykyinen järjestelmä käytössä. Puolustushankinnat olivat melkein sattuman kauppaa, mitä nyt sattui olemaan tarjolla ja mitä Venäjä tarjosi jne jne.. Hornet-hankinta oli ensimmäisiä iso hankkeita, joita ohjattiin jonkinlaisella hankinatamallilla. Siinäkin USA (onneksi) näki paremmin kuin suomalaisten itse, mitä me tarvitaan ja tekivät tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä. Ja erinomaisesti meni; tuli ylivoimaisesti paras kone, mihin Suomella oli mahdollisuuksia (F-15 olisi käynyt liiaksi meidän voimille silloin).

Jos kuvaamasi uhkakuvat talouden kehityksestä toteutuu, niin leikkaukset kohdistuvat NYT SUUNNITELTUIHIN menolisäyksiin, ei jo menossa oleviin hankkeisiin. On mielenkiintoista, miksi pitää koko ajan olla mollaamassa? Jotenkin vaikuttaa, että tietyllä tavalla ajattelevien henkilöiden pirtaan ei nyt sovi ne olemassa olevat tosiasiat: Ilmavoimat on Suomen 1-puolustushaara ja Merivoimat nostetaan nyt 5 vuodessa 2:seksi. Maavoimien osuus on tulvaisuuden sodankäynnissä huomattavasti 1960-lukua pienempi. Se on vihdoin huomattu Suomessakin.

Toisaalta Meri- ja Ilmavoimien lisärahoilla mahdollistetaan juuri Maavoimien varustaminen niin että perustaso pystytään 20-luvulla säilyttämään. Se taas mahdollistaa sen että maapuolellekin pystytään varustamaan terävä kärki seuraavassa vaiheessa 30-luvulla kun ei tarvitse lähteä kiipeämään montun pohjalta vaan perusrauta on kunnossa ja sitä on riittävästi. Usein näkee kommentteja joissa arvostellaan nyt käynnissä olevia strategisia hankkeita Maavoimien unohtamisesta kun tilanne on todellisuudessa jokseenkin päinvastainen. Ilman lisärahoja muita puolustushaaroja kehitettäisiin joka tapauksessa jolloin Maavoimille ei jäisi mitään.
 
Näin amatöörinä en voi ymmärtää sitä, että Suomen tilanteessa merivoimat nostettaisiin maavoimien yläpuolelle. Maalla tätä maata loppujen lopuksi kuitenkin puolustetaan. Muutaman paatin menetys rampauttaa jo merivoimat mutta maavoimat kestävät tappioita paremmin.
Tässä on se syy, miksi Puolustusvoimien johtoon pääsevät henkilöt opiskelevat erilaisissa oppilaitoksissa 6 - 10 vuotta ammattiaan ja harjoittavat vielä taitojaan ja tietojaan eri tehtävissä kentällä 15 vuotta, ennen kuin pääsevät tekemään näin ratkaisuja. Eli heidän täytyy osata amatöörejä enemmän ja paremmin ja nähdä sodan kuvan muutos. Mieluusti 10 - 15 v ennen sitä muutosta. Sieltä 1990-luvun alkupuolelta lähtien Suomessa on vihdoin tajuttu. Osaltaan sitä ennen vallinneeseen tilanteeseen oli syynä periaate, että välttämättömyydestä tehtiin hyve: esim kun ei ollut ilmapuolustusta juurikaan, luotiin termi "ilma-alivoimainen" ja "kehitettiin" sille taistelutapa, jossa se muka voisi voittaa. No ei olisi. Missään sitten vuoden 1942 jälkeen ei se ilma-alivoimainen ole voittanut. Se on aina hävinnyt. Hornet-hankinnan myötä Suomen puolustus sananmukaisesti lähti lentoon, hyvän ilmapuolustuksen ansioista muilla puolustushaaroilla oli mahdollisuus, mitä niillä ei ennen ollut. Jopa Jatkosotakin voitettiin jo ilmassa. Koska voitto se meille oli, torjuntasemmoinen tosin, mutta kuitenkin.

Nyt Suomen puolustus katsoo 2030-luvulle, siellä erityisesti ilma- ja merivoiman muodostama integroitu (järjestelmätasolla, ei operatiivisesti) kokonaisuus muodostaa niin merkittävän esteen ja pelotteen, että sillä estetään vastustajaa aloittamasta koko sotaa. Maavoimillakin on oma roolinsa, mutta sen painoarvo on perinteiseen suomalaiseen ajatteluun nähden huomattavasti pienempi. Jos Suomella on ilmapuolustus kunnossa, hyökkäystä ei tule. Jos Suomella on meripuolustus kunnossa, ei saartoa tule ilman merkittäviä sotatoimia. Siinä on koko jutun juoni.
 
Viimeksi muokattu:
Toisaalta Meri- ja Ilmavoimien lisärahoilla mahdollistetaan juuri Maavoimien varustaminen niin että perustaso pystytään 20-luvulla säilyttämään. Se taas mahdollistaa sen että maapuolellekin pystytään varustamaan terävä kärki seuraavassa vaiheessa 30-luvulla kun ei tarvitse lähteä kiipeämään montun pohjalta vaan perusrauta on kunnossa ja sitä on riittävästi. Usein näkee kommentteja joissa arvostellaan nyt käynnissä olevia strategisia hankkeita Maavoimien unohtamisesta kun tilanne on todellisuudessa jokseenkin päinvastainen. Ilman lisärahoja muita puolustushaaroja kehitettäisiin joka tapauksessa jolloin Maavoimille ei jäisi mitään.
Juuri näin. Kun Meri- ja Ilmavoimat pistetään kuntoon erillisrahoituksella, jää Maavoimien hankintoihin minun laskujen mukaan noin 3 miljardia vuosikymmenessä.
 
Juuri näin. Kun Meri- ja Ilmavoimat pistetään kuntoon erillisrahoituksella, jää Maavoimien hankintoihin minun laskujen mukaan noin 3 miljardia vuosikymmenessä.

Ihan mukavasti joka tapauksessa jos verrataan tilanteeseen jossa ilmoitettaisiin että rahahanat suljetaan nyt ja avataan taas vuonna 2033.
 
Niels Juel taas on fregatti, vaikkakin Absaloniin perustuvan rungon osalta kaupallisilla standardeilla rakennettu.
Olet pahasti väärässä standardin luonnehdinnassasi. Kaupallinen standardi ei tarkoita kauppalaivan standardia. Absalonien ja Iver Huitfeldien standardit on toki laatinut kaupallinen yhteisö (Det Norske Veritas) valtiollisten (ministeriöt) sijaan mutta ne ovat puhtaasti sotalaivoja varten laadittuja.
 
Nyt Suomen puolustus katsoo 2030-luvulle, siellä erityisesti ilma- ja merivoiman muodostama integroitu (järjestelmätasolla, ei operatiivisesti) kokonaisuus muodostaa niin merkittävän esteen ja pelotteen, että sillä estetään vastustajaa aloittamasta koko sotaa. Maavoimillakin on oma roolinsa, mutta sen painoarvo on perinteiseen suomalaiseen ajatteluun nähden huomattavasti pienempi. Jos Suomella on ilmapuolustus kunnossa, hyökkäystä ei tule. Jos Suomella on meripuolustus kunnossa, ei saartoa tule ilman merkittäviä sotatoimia. Siinä on koko jutun juoni.

Näin amatöörinä tulee kuitenkin mieleen sellainen asia, että kukin armeija pyrkii toki käyttämään hyväkseen omia vahvuusalueitaan. Venäjän vahvuus sekä Suomeen että varsinkin Euroopan Nato-maihin verrattuna on valtaisa panssarijoukkojen, epäsuoran tulen ja ylipäätään maavoimien joukkojen määrä. Samaan aikaan venäläisillä on sekä kyky että halu hyväksyä isotkin omat tappiot sekä miehistön että kaluston osalta.

Eli liekö mahdollista, että vaikka Venäjällä olisi meri- ja ilmasodankäynnin osalta vaikeaa, niin pärjäävät silti sodassa sillä perinteisellä taktiikallaan, että vaikka panssarilautta toisensa jälkeen muuttuisi romuläjiksi niin Siperian varikoilta tulee aina uusi tilalle. Sillä jos ajattelee, että itsekin toki hyvin tietävät olevansa meri- ja ilmavoimien osalta alakynnessä Natoa vastaan ja tunnetusti panostavat panssarijoukkojen ja epäsuoran tulen suureen määrään, niin jokin tietty konseptihan heillä on ajateltu, minkä avulla ajattelevat pärjäävänsä omilla vahvoilla puolillaan vastustajan vahvoja puolia vastaan.
 
Tässä on se syy, miksi Puolustusvoimien johtoon pääsevät henkilöt opiskelevat erilaisissa oppilaitoksissa 6 - 10 vuotta ammattiaan ja harjoittavat vielä taitojaan ja tietojaan eri tehtävissä kentällä 15 vuotta, ennen kuin pääsevät tekemään näin ratkaisuja. Eli heidän täytyy osata amatöörejä enemmän ja paremmin ja nähdä sodan kuvan muutos. Mieluusti 10 - 15 v ennen sitä muutosta. Sieltä 1990-luvun alkupuolelta lähtien Suomessa on vihdoin tajuttu. Osaltaan sitä ennen vallinneeseen tilanteeseen oli syynä periaate, että välttämättömyydestä tehtiin hyve: esim kun ei ollut ilmapuolustusta juurikaan, luotiin termi "ilma-alivoimainen" ja "kehitettiin" sille taistelutapa, jossa se muka voisi voittaa. No ei olisi. Missään sitten vuoden 1942 jälkeen ei se ilma-alivoimainen ole voittanut. Se on aina hävinnyt. Hornet-hankinnan myötä Suomen puolustus sananmukaisesti lähti lentoon, hyvän ilmapuolustuksen ansioista muilla puolustushaaroilla oli mahdollisuus, mitä niillä ei ennen ollut. Jopa Jatkosotakin voitettiin jo ilmassa. Koska voitto se meille oli, torjuntasemmoinen tosin, mutta kuitenkin.

Nyt Suomen puolustus katsoo 2030-luvulle, siellä erityisesti ilma- ja merivoiman muodostama integroitu (järjestelmätasolla, ei operatiivisesti) kokonaisuus muodostaa niin merkittävän esteen ja pelotteen, että sillä estetään vastustajaa aloittamasta koko sotaa. Maavoimillakin on oma roolinsa, mutta sen painoarvo on perinteiseen suomalaiseen ajatteluun nähden huomattavasti pienempi. Jos Suomella on ilmapuolustus kunnossa, hyökkäystä ei tule. Jos Suomella on meripuolustus kunnossa, ei saartoa tule ilman merkittäviä sotatoimia. Siinä on koko jutun juoni.

Amatöörinä ja pelkän yleissivistyksen ja siivilästä piirteensä ottaneen muistin varassa mieleen tulee myös joukko kansainvälisiä sopimuksia.

Joitain ohjuksia - olikohan keskipitkien matkojen lahjapaketteja - koskevat erilaiset kansainväliset rajoitukset ja sopimukset - paitsi jos ne ovat paateissa.

Venäjällä on tapana saada ihottumaa ja itku-potku-raivareita muiden maiden ohjuksista ja torjuntaohjuksista.

Paatit saattavat hyvinkin olla poliittisesti korrekti tapa parantaa Suomen kykyä torjua ja ulottua (jos siihen tulee välttämätön tarve) niin ettei Venäjä ylikompensoi tilannetta omalta puoleltaan. Ja Venäjän tässä lähellä tekemä ylikompensoiminen ei ole meidän etu.
 
Amatöörinä ja pelkän yleissivistyksen ja siivilästä piirteensä ottaneen muistin varassa mieleen tulee myös joukko kansainvälisiä sopimuksia.

Joitain ohjuksia - olikohan keskipitkien matkojen lahjapaketteja - koskevat erilaiset kansainväliset rajoitukset ja sopimukset - paitsi jos ne ovat paateissa.

Venäjällä on tapana saada ihottumaa ja itku-potku-raivareita muiden maiden ohjuksista ja torjuntaohjuksista.

Paatit saattavat hyvinkin olla poliittisesti korrekti tapa parantaa Suomen kykyä torjua ja ulottua (jos siihen tulee välttämätön tarve) niin ettei Venäjä ylikompensoi tilannetta omalta puoleltaan. Ja Venäjän tässä lähellä tekemä ylikompensoiminen ei ole meidän etu.
Niin, mikä sopimus tässä olisi jonkinlainen ongelma? Mikään Suomen asejärjestelmä ei ole minkään sopimuksen vastainen tällä hetkellä.
Kansainvälisessä asevarustelukilvassa ei pohjimmiltaan mikään ole korrektia ja sääntöjäkin sille on ollut hyvin vaikeaa laatia. Ja jos on laadittukin, moni maa - Venäjä etunenässä- ei sitten niitä noudata.
 
Muniiko ranskalaiset elämänsä kaupan (jo voitetun)?

Eivät jos se on kiinni Australian puolustusministeristä, puolustuvoimien komentajasta ja merivoimien komentajasta.

The claims, reported by local news media in the wake of an Australian National Audit Office (ANAO) report about the program earlier this week, suggested negotiations with Naval Group were at such a poor state the Commonwealth-appointed Naval Shipbuilding Advisory Board had earlier recommended drawing up contingency plans.

However, in a statement released Wednesday by Secretary of Defence Greg Moriarty, Chief of Defence Force Gen. Angus Campbell, Chief of Navy Vice Admiral Mike Noonan and Deputy Secretary Naval Shipbuilding, Tony Dalton, denied the claims.

“Contrary to media interpretations of ANAO’s latest report on the Future Submarine Program, Defence was not advised to ‘walk away’ from Naval Group by the Naval Shipbuilding Advisory Board,” the statement read.

“Acknowledging the scale of this program, we remain confident that our work on the Attack-class program with Naval Group and Lockheed Martin Australia (as the Combat Systems Integrator) is progressing thoroughly and will result in the delivery of a regionally-superior submarine from the early 2030s, establishing a truly sovereign capability as we maximize the involvement of Australian industry.”
 
Näin amatöörinä tulee kuitenkin mieleen sellainen asia, että kukin armeija pyrkii toki käyttämään hyväkseen omia vahvuusalueitaan. Venäjän vahvuus sekä Suomeen että varsinkin Euroopan Nato-maihin verrattuna on valtaisa panssarijoukkojen, epäsuoran tulen ja ylipäätään maavoimien joukkojen määrä. Samaan aikaan venäläisillä on sekä kyky että halu hyväksyä isotkin omat tappiot sekä miehistön että kaluston osalta.

Eli liekö mahdollista, että vaikka Venäjällä olisi meri- ja ilmasodankäynnin osalta vaikeaa, niin pärjäävät silti sodassa sillä perinteisellä taktiikallaan, että vaikka panssarilautta toisensa jälkeen muuttuisi romuläjiksi niin Siperian varikoilta tulee aina uusi tilalle. Sillä jos ajattelee, että itsekin toki hyvin tietävät olevansa meri- ja ilmavoimien osalta alakynnessä Natoa vastaan ja tunnetusti panostavat panssarijoukkojen ja epäsuoran tulen suureen määrään, niin jokin tietty konseptihan heillä on ajateltu, minkä avulla ajattelevat pärjäävänsä omilla vahvoilla puolillaan vastustajan vahvoja puolia vastaan.
Venäjä on Natoa vastaan joka suhteessa altavastaaja suhdeluvuilla 1: 10. Eli ei sotaa Natoa vastaan. Se ei kuulu enää Venäjän suunnitelmiin lainkaan. Sen sijaan sodat pieniä liittoutumattomia naapureita vastaan käy sitäkin paremmin.

Mitä tulee Venäjän panssarivoimiin ja sitten maakomponentin suhteeseen ilmakomponenttiin, kannattaa perehtyä hiukan Syyrian sisällisotaan. Tilanne oli yhdessä vaiheessa se, että Syyrian Assadin hallinto oli kaatumaisillaan. Neuvostoperäisillä panssarivoimilla ei saatu kansannousua kukistettua lainkaan. Te haku internettiin esim "t-72+destroy+Syria" ja katso videot. Tosiasia on, että 1980-luvulla suunnitellut amerikkalaiset pst-aseet avaa T-72:sen kuin tonnikalapurkin. Palaa muuten komeasti. Ja kapinallisille näitä pst-aseita näytti virtaavan mukavia määriä. Syyrian asevoimista tuhoutui noin 5000 erilaista panssaroitua ajoneuvoa. Mitä teki Putin, lähettikö hän sieltä "Siperian varikoilta" tuhansittain uusia vaunuja Syyriaan? Ei lähettänyt. Venäjällä ei enää ole niitä vaunuja lähettää. Siis ajokunnossa olevia.

Sen sijaan Putin lähetti ILMAVOIMAT. Etsimään ja estämään näiden kapinnallisten liikkeen pst-aseiden kanssa. Siihen, ilmaherruuden siirtymiseen Syyrian armeijalle (Venäjälle) kaatui Syyrian kansannousu. Ei kiväärimiehiin eikä panssarivaunuihin. Tämä menee osin tästä ketjusta hiukan ohi, mutta on tärkeää ymmärtää, että ilman ilmaherruutta ei laivasto- eikä maaoperaatiot ole mahdollisia.

Venäjä koittaa laittaa meri- ja ilmavoimiaan kuntoon sen minkä jaksaa. Eivät hekään ole tyhmiä.
 
--

Ja en ole tosiaan huomannut missään kenenkään Merivoimista edes vihjailevan niiden RWS-järjestelmin käytöstä mihinkään ohjustorjuntaan. Ne ovat ilman muuta esim pienveneiden vast torjuntaan tarkoitettuja laitteita. Kai tuon nyt jokainen, joka näitä asioita seuraa, tietää?

Lainaan tätä. Lähde on toki vain tasoa "kuulopuhetta parempaa", mutta en äkkiseltään usko Friskin laittavan sanoja muiden suuhun.

--

Speaking of the Navy’s favorite RWS, the inclusion of two Trackfires on the Pohjanmaa instead of any dedicated hard-kill CIWS raised some eyebrows. The exact capabilities of the Trackfire naturally depend on the sensors and weapon carried, but I decided to place the hypothetical question to Saab: if the RWS carried a suitable weapon and was hooked up to a suitable sensor, would it be able to bring down incoming anti-ship missiles?

In an impressively long answer, the Swedish defence company explained that the system is “designed for very high stabilisation and fire control requirements”. This provide the system with “extremely good performance” when tracking and engaging airborne targets. However, it also notes that the system is set to receive new counter-missiles capabilities in the future, upgrades that will “commensurately increase” the system’s capacity for engaging incoming missiles. In short, Trackfire isn’t yet a mature CIWS-platform against incoming missiles, but the technical possibility is there. Another question is if the Finnish Navy is interested in getting yet another calibre in its arsenal, as the CIWS role would require at least a 20 mm gun, but preferably a 25 or 30 mm one. Something like the 30 mm M230LF could likely be fitted to the Trackfire, but it is questionable if the Finnish Navy would find such an integration project worthwhile. The more likely path is to continue with the NSV, and once the money is available fit a dedicated autocannon (likely as part of a future MLU, which would also include the fitting of a second Mk 41 VLS-module to increase the number of cells to 16).

--

 
Lainaan tätä. Lähde on toki vain tasoa "kuulopuhetta parempaa", mutta en äkkiseltään usko Friskin laittavan sanoja muiden suuhun.




Korpraalihan kaavaili Trackfiresta myös uutta pääasetta Haminan keulalle. Silloin vissiin 30-millisellä tykillä kalustettuna. Ehkä tämä toteutuu paremmin?
 
Korpraalihan kaavaili Trackfiresta myös uutta pääasetta Haminan keulalle. Silloin vissiin 30-millisellä tykillä kalustettuna. Ehkä tämä toteutuu paremmin?

Se juttu oli hänen omaa analyysiänsä, lainaamani pätkä taas Saabin vastaus Friskin tiedusteluun RWS:n ohjustorjuntakyvystä. Omenat ja appelsiinit.

Friskin suhde Saabiin on kyllä oudoksuttava. En ole varma, onko hän fanipoika vaiko hyödyllinen idiootti, jonka saa kirjoittamaan ilmaista mainosta tehdasvierailun hinnalla. Mutta jos Frisk haluaa jatkaa tehdasvierailuja, niin miksi ihmeessä hän laittaisi omia ajatuksiaan Saabin nimiin?
 
Se juttu oli hänen omaa analyysiänsä, lainaamani pätkä taas Saabin vastaus Friskin tiedusteluun RWS:n ohjustorjuntakyvystä. Omenat ja appelsiinit.

Friskin suhde Saabiin on kyllä oudoksuttava. En ole varma, onko hän fanipoika vaiko hyödyllinen idiootti, jonka saa kirjoittamaan ilmaista mainosta tehdasvierailun hinnalla. Mutta jos Frisk haluaa jatkaa tehdasvierailuja, niin miksi ihmeessä hän laittaisi omia ajatuksiaan Saabin nimiin?

Eiköhän se ensimmäinenkin perustunut Friskin valmistajalta saamiin tietoihin? Ei siis ihan eri asia kuitenkaan. Oman analyysin osuus kokonaisuudess voi tietysti vaihdella.
 
Back
Top