Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Ei varmaan ketään yllätä.Cost of Navy warship program jumps again, and is now estimated to be $77 billion: PBO report
The report, released Wednesday by PBO Yves Giroux, outlined how the cost of the Canadian Surface Combatant fleet increased by $7.3 billion in less than two years.ottawacitizen.com
Initially estimated to cost $14 billion, the price tag quickly climbed to $26 billion, then to $70 billion in 2019.
“We estimate the fleet of new ships, based on the Type 26 design, will cost $77.3 billion to build”, Giroux said in his report. That number could go even higher if the project is further delayed.
Vaatimattomat päälle 5 jaardia per paatti. Halpaa kuin saippua.
Enää ei kestä kauaa, kun hallitus/ parlamentti vetää liinat kiinni.Ei varmaan ketään yllätä.
Kun Lockheed Martin mukana, niin kustannukset nousee pilviin ja projektit venyy.
Ei varmaan ketään yllätä.
Kun Lockheed Martin mukana, niin kustannukset nousee pilviin ja projektit venyy.
Enää ei kestä kauaa, kun hallitus/ parlamentti vetää liinat kiinni.
RMC, valmiina!
No, enpä nyt näkisi niin suurta eroa Suomen ja Tanskan välillä. Oikeaa taistelualusta (partioveneitä lukuun ottamatta niin kuin Suomessakin) ei siellä sitten pikku Niels Juel:eiden jälkeen ole tehty. Ei tosin Suomessakaan tykkiveneiden jälkeen. Kummassakin maassa on tehty vähän samanalaisia ratkaisuja: "kauppalaivan runko" ja siihen asennellaan sitten sotavarustus. On muistettava, ettei Absalon tai Iver Huitfeldt:kaan ole oikea täysiverinen taistelualus alunperin. Sekin runko on peräisin kauppalaivasta ja yksinkertainen dieselkoneisto on pikemminkin samaa tasoa. Mutta hinta saatiin alas ja sopivalla "militarisoinnilla" ihan tyydyttävä alus.Kanadan aikatauluperinteellä on mahdollista että Laivue 2020 on rivissä siinä vaiheessa kun lopulliset päätökset tehdään. Kuitenkin ilman referenssialusta ei ole mahdollisuutta että RMC pärjäisi kansainvälisissä kisoissa. Tanska on päässyt osallistumaan kisoihin vasta kun Absalomit ovat olleet rivissä ja ihmeteltävinä - lisäksi Tanskan sotalaivanrakennusperinne isommissa aluksissa on ollut paljon vahvempi kuin Suomen.
(tästä jatkuu vielä mutta menee spämmiksi, kts. twitter-ketju jos kiinnostaa)
Ei moduulien tarvitse jakaa tehoa keskenään. Kun kokonaisteho suurenee, lisääntyy kantomatka tietyllä kaavalla (ei lineaarisesti). Moduulien määrän lisääminen kasvattaa molempia: sekä lähtevää kokonaistehoa, että vastaanottimen herkkyyttä. Sen sijaan tarkkuuteen sen vaikutus on epäsuorempi, mutta kyllä olemassa. Seurattavien maalien määrään sillä ei ole merkitystä.Ymmärrän, että modulien lisääminen AESA:an kasvattaa tarkkuutta ja seurattavien kohteiden määrää, mutta miten se vaikuttaa kantomatkaan jää itselle epäselväksi. Pystyvätkö modulit nykyään jakamaan tehoa keskenään? Aiemin näin ei ole ollut.
Ei moduulien tarvitse jakaa tehoa keskenään. Kun kokonaisteho suurenee, lisääntyy kantomatka tietyllä kaavalla (ei lineaarisesti). Moduulien määrän lisääminen kasvattaa molempia: sekä lähtevää kokonaistehoa, että vastaanottimen herkkyyttä. Sen sijaan tarkkuuteen sen vaikutus on epäsuorempi, mutta kyllä olemassa. Seurattavien maalien määrään sillä ei ole merkitystä.
Ei se mene näin. Yksittäisellä moduulilla on teho, jonka sen komponentit ja virtalähde pystyy tuottamaan. Mutta yksi moduuli ei YKSIN muodosta antennia. Se muodostuu jokaisesta moduulista, ihan niin kuin perinteisessä antennissa jokainen yksittäinen dipoli, joka heijastaa tietyn osan tehosta joka tulee "syöttötorvesta".Hmm. Olin siinä käsityksessä, että koska AESA-modulin lähetysteho ei voi ylittää oman virtalähteensä nimellistehoa, ei keilaa voida vahvistaa etäisyyden osalta, koska vaikka moduleita lisäämällä kokonaisteho kyllä kasvaa, yksittäisen modulin teho on se, joka määrittää keilan kantaman. PESA:ssahan yksittäisen modulin tehoa voidaan kasvattaa sulkemalla osa moduleista pois ja ohjaamalla 1-2 ison virtalähteen teho harvempiin moduleihin ja näin kasvattaa ulostulon modulikohtaista tehoa toki keilan kaventumisen ja seurattavien kohteiden määrän vähentymisen hinnalla.
Toisaalta kuvittelin, että modulien määrää kasvattamalla on mahdollista aikaansaada lisää keiloja, mikä automaattisesti lisää seurattavien kohteiden potentiaalista määrää (useampi keila = useampi seurattava kohde).
Johtuuko tuo AESA:n kantaman kasvu sitten jotenkin modulien keilojen yhdistämisestä vai mistä?
Täytyy yrittää lueskella jossain vaiheessa lisää, koska olen ilmeisesti ollut väärässä käsityksessä asiasta.
Ei se mene näin. Yksittäisellä moduulilla on teho, jonka sen komponentit ja virtalähde pystyy tuottamaan. Mutta yksi moduuli ei YKSIN muodosta antennia. Se muodostuu jokaisesta moduulista, ihan niin kuin perinteisessä antennissa jokaine yksittäinen dipoli, joka heijastaa tietyn osan tehosta joka tulee "syöttötorvesta".
Katso tuo AMDR:n "esite". Yhdeksällä moduulilla se on 0dB verrattuna SPY1:een, 37 moduulilla se on +15dB ja 69 moduulilla peräti 25 dB tehokkaampi. Eli et näe yhdellä lähetinmoduulilla kuin muutaman kilometrin esim 1 neliömetrin rcs maaliin, mutta 69:llä moduulilla se on satoja kilometrejä. Selvisikö nyt?
Yksittäinen moduuli ei itse asiassa myöskään kykene muodostamaan juurikaan minkäänlaista keilaa, vaan se tehdään nimenomaan vaiheistamalla monen moduulin lähettämistä (ja vastaanottamista). Todellisuudessa nämä erilaiset eksoottisen "keilat" tehdään käyttämällä koko antennia, aika on se mikä tässä toimii. Esim käytetään 1 - 10 ms johonkin spesiaalikeilaan ja sitten 80 ms normaalin valvontakeilaan. Tämä siis vain esimerkkinä.
Näiden tykkiveneidemme erinomaisuudesta sekä vaikkapa niiden vientipotentiaalista pitäisi joskus taas vääntää; ehkä off-topicin välttämiseksi kuitenkin omassa ketjussaan. Yleiset syythän tarkoittavat poliittisessa historiassa neukkujen julkisuudelta piilossa tapahtunutta vaikuttamista Suomen toimintaan. Tällaisesta ei ole ainakaan mun silmiin sattunut mitään todisteita tykkiveneiden osalta. Toisaalta arkistoista löytyvä tieto ei tue sitä ylenpalttista ylistämistä, jota alusten valmistuessa sekä 1970-luvun vientiponnistelu-uutisissa harrastettiin. Muuta tietoahan ei oikeastaan olekaan. Vaikka jokaisesta rt:n Kauppatoria suuremmasta linnakesaarestakin on historiikkikirja, niin Merivoimiemme aluksista niitä ei ole syntynyt ainuttakaan. Lukuun ottamatta harrastajan tekemää (huonoa) kirjaa panssarilaivoista. Keskustelu ei luultavasti täällä mielipiteitä muuttaisi, mutta voisihan joku kirjoittaja tai tutkija asiasta innostua.Referenssialus tosiaan pitää olla ja tyytyväinen ensimmäinen käyttäjä. Ja silti on kova homma saada menemään, mutta nyt olisi saumaa. Ensimmäistä kertaa sitten tykkiveneiden, joihin kiinnostusta oli, mutta "yleiset syyt", u know.
Tämä jäsen @inscout in toiseen asiaan liittynyt neuvo olisi hyvä monelle laivoista kirjoittaneelle jäsenelle.Täytyy yrittää lueskella jossain vaiheessa lisää, koska olen ilmeisesti ollut väärässä käsityksessä asiasta.
Tämä jäsen @inscout in toiseen asiaan liittynyt neuvo olisi hyvä monelle laivoista kirjoittaneelle jäsenelle.
Tanskassahan tehtiin viisaastilisäksi Tanskan sotalaivanrakennusperinne isommissa aluksissa on ollut paljon vahvempi kuin Suomen.
Noihin ei-atomikuljetteisiin taidettiin lisata joku attribuutti nimen eteen. olikohan Blue Fin (josta ensin tulee tonnikala mieleen)Kahdentoista Barracuda sukellusveneen alkuperäinen kustannusarvio oli A$50 mrd. ja nyt ollaan jo A$90 mrd:ssa.
Tuota engelmannit eivat tajunneet, kun olivat tekemassa omaa AWACSia.tiedä kuinka yleistä päivittäminen on, mutta periaatteessa vanhastakin tutkasta on mahdollista saada paljon enemmän irti vaihtamalla siihen tehokkaamman suorittimen ja kehittyneen ohjelmiston.
Tosin Iver Huitfeldtien jälkeen meni Odensen telakka konkkaan ja pysyvästi sulki. 2012 jälkeen ei ole tapahtunut mitään, eli odottaa edes RMC:n kaltaista uutta nousua.Tanskassahan tehtiin viisaasti
- valtio (PV laajassa muodossaan) ei koskaan paastanyt varustelutelakkaa napeistaan
Periaatteessa kyllä. Mutta jos sinulla on täysin kelvoton antenni vastaanotossa, esim pieni verrattuna aallonpituuteen, ei mikään prosessointikaan saa sen "keilaa" paremmaksi. Kohinasta voi signaalia kaivaa esiin niin kauan kuin se sieltä on jotenkin löydettävissä. Jos palaavaa tehoa on esim 10 000 dB vähemmän, ei ole olemassa prosessointia, joka sen esiin kaivaisi.Tutkan Lähetystehon kasvattaminen ja antennin koko (moduulien määrä) vaikuttaa kantamaan mutta se ei ole pelkästään niistä kiinni. Vähemmälle huomiolle keskusteluissa on jäänyt signaalikäsittelyn tietokoneiden kehitys. Niiden laskentateho on kasvanut viimevuosien aikana huomattavasti, kohinan seasta on nykyään mahdollista löytää kaukana olevia pieniä tai häiveisiä kohteita, joita aikaisemmin ei ole pystytty havaitsemaan.
En tiedä kuinka yleistä päivittäminen on, mutta periaatteessa vanhastakin tutkasta on mahdollista saada paljon enemmän irti vaihtamalla siihen tehokkaamman suorittimen ja kehittyneen ohjelmiston.
ja niinpa, kun vain suunnittelutsto [ tekevat edelleen konttialausten, err, piirustuksia(kin)] jatettiin porskuttamaan.2012 jälkeen ei ole tapahtunut mitään, eli odottaa edes RMC:n kaltaista uutta nousua.
On tosiaan harmi ettei pintasotalaivoista ja moottoritorpedoveneistä ole kirjoitettu enempää. Sukellusveneistähän on muutama perinpohjainen opus. Syynä on varmaan vain kirjoittajien puute yhdistettynä tiedetysti vähäiseen lukijakuntaan, Laukkaset ja Paulaharjut ei kuitenkaan joka oksalla kasva. Toivottavasti kylmän sodan aikaisista aluksista sellaisia tehdään ennenkuin kaikki omakohtaisesti asioita kokeneet ovat siirtyneet haamuviirikköön.Näiden tykkiveneidemme erinomaisuudesta sekä vaikkapa niiden vientipotentiaalista pitäisi joskus taas vääntää; ehkä off-topicin välttämiseksi kuitenkin omassa ketjussaan. Yleiset syythän tarkoittavat poliittisessa historiassa neukkujen julkisuudelta piilossa tapahtunutta vaikuttamista Suomen toimintaan. Tällaisesta ei ole ainakaan mun silmiin sattunut mitään todisteita tykkiveneiden osalta. Toisaalta arkistoista löytyvä tieto ei tue sitä ylenpalttista ylistämistä, jota alusten valmistuessa sekä 1970-luvun vientiponnistelu-uutisissa harrastettiin. Muuta tietoahan ei oikeastaan olekaan. Vaikka jokaisesta rt:n Kauppatoria suuremmasta linnakesaarestakin on historiikkikirja, niin Merivoimiemme aluksista niitä ei ole syntynyt ainuttakaan. Lukuun ottamatta harrastajan tekemää (huonoa) kirjaa panssarilaivoista. Keskustelu ei luultavasti täällä mielipiteitä muuttaisi, mutta voisihan joku kirjoittaja tai tutkija asiasta innostua.