Merivoimien kehitysnäkymät

[Analysti]

Noista asiantuntijoista netissä.

Oman alan juttuja kun on netistä seurannut ja lukenut lehti juttuja niin onhan ne melkoista soopaa.
Esim jos jollekin toimittajalle jotain esitellään niin kaikkea ei kuitenkaan voi puhua. Joten toimittelijat vetävät näissä tilanteissa omia hienoja päätelmään. Sitten kun vielä ihmiset niitä referoivat nettiin niin jutussa ei ole enään tolkun hiventäkään.
Salassapitosopimukset on siviilipuolellakin melko pitkiä eikä ne voi PVn asioissakaan kovin lyhyitä olla. Uskoisin että puhutaan kymmenissä vuosissa.
Joten kukaan joka asioista oikeasti jotain tietää ei voi mitään faktaa kirjoittaa netissä. Jos näin ilmenee niin sanktiot on näissä asioissa isot ja näin pitääkin olla.

Siksi mä suhtaudun kaikenlaisiin netti asiantuntijoihin erittäin skeptisesti. Vois melkein väittää että 99% kirjoitelmista on pelkkää pas… kun puhutaa nyky tai tulevista asioista.

Kun puhutaan vanhoista jutuista niin esim Old Boyn juttuja on tosi mielenkiintoista lukea miten ennen on asioita hoidettu.

PV:ssä ei ole lainkaan semmoisia salassapitosopimuksia kuin siviilissä, että tietyn ajan kuluttua voisi puhua kaiken julki. Se riippuu asian leimasta, kun se päättyy, asia tulee julkiseksi. Jos ei koskaan, ei siitä saa koskaan puhuakaan.

Hankinnoissahan on paljon julkista tietoa jo ehti alussa, joskin joitakin kaupallisia asioita salataan (firmojen halusta) ja tietenkin operatiiviseen suorituskykyyn liittyvä on salaista. Sitten kun kalusto poistetaan käytöstä jälkimmäisen salaamistarve yleensä poistuu saman tien. Ei aina tietenkään, jos samaa kalustoa on vielä esim muilla mailla käytössä. Alan lehtiä ja kirjoja lukemalla voi hyvin päätellä mitkä asiat tyypillisesti julkaistaan. Esim sotalaivasta yleensä uppouma ja päämitat, huippunopeus (noin arvona), miehistön määrä, toimintasäde ja -aika, sekä tärkeimmät järjestelmät. Joskus joku hintakin.

 

[magitsu]

https://twitter.com/x/status/1828393638205771986

Saisiko RN vihdoin NSM:t koelaukaistua

ja haasteita saada uudet aux shipit käyttöön

Setbacks in the Royal Navy’s effort to get newly acquired auxiliary ships into service | Navy Lookout

www.navylookout.com

Tämä ote kuvaa hyvin miksi kannattaa ehkä pyrkiä omavaraisuuteen täydennysten osalta jatkossa:

The two remaining active replenishment tankers – RFA Tidespring and RFA Tidesurge alongside in Portland, 21st August (Photo: Andy Amor).

Workforce priorities​

With a decreasing number of sailors, selecting which ships to lay up is a matter of managing the workforce to against the prioritisation of key outputs. The ability to replenish fuel at sea is crucial so keeping RFA Tidesurge and Tidespring going has been prioritised over Stirling Castle. The 3 Bay-class ships and RFA Argus are deployed overseas and must also be crewed, at least to the safe minimum level.

RFA Tiderace is in long-term lay-up and RFA Tideforce post-refit generation has been delayed due to lack of people. Even RFA Tidespring is not fully crewed at present but has been earmarked to participate in the 2025 carrier strike group deployment. Maintenance work continues on RFA Fort Victoria in Birkenhead under a pre-agreed contract but there is no chance she will have a crew ready for CSG25. Fortunately one of the UK’s closest and most reliable allies, Norway has announced they will send support ship HNoMS Maud on the deployment along with a frigate.

Eli siis Norjan pitää auttaa RN:ää eikä toisin päin.

 

[Analysti]

https://twitter.com/x/status/1828393638205771986

Saisiko RN vihdoin NSM:t koelaukaistua

ja haasteita saada uudet aux shipit käyttöön

Setbacks in the Royal Navy’s effort to get newly acquired auxiliary ships into service | Navy Lookout

www.navylookout.com

Tämä ote kuvaa hyvin miksi kannattaa ehkä pyrkiä omavaraisuuteen täydennysten osalta jatkossa:

Eli siis Norjan pitää auttaa RN:ää eikä toisin päin.

Niin, ammattilaisille lienee selvää, että Pohjanmaat tarvitsevat huoltoaluksen lisäämään niiden käytettävyyttä. Se kun on melko edullinen ponnistus verrattuna itse taistelualuksiin. Ehkä noin n. 200 - 250 miljoonaa jos ajatellaan semmoista pienehköä huoltoalusta 5500 tonnin kokoluokassa.

 

[fulcrum]

Bofors 120 TAK suuriman sallitun laukausmäärän 60 ls/tunnissa lähde on peräisin Ruotsista. Se on aseen alkuisän eli it-tykin ominaisuus. Kummassakin on samankokoinen 500 l jäähdytysvesisäiliö ja molempien pumpun teho sama eli 200 l/min. Mutta suomalaisia lähteitä ei ole, johon on useita mahdollisia selityksiä. Niihinn palaan viestin lopussa.

Olematta tykkien asian-tuntija, 60 laukausta tunnissa kuulostaa aika vähältä vesijäähdytteiselle putkelle jonka ammuksen lähtönopeus on melko maltillinen 800m/s. En löytänyt täysin vastaavia tietoja muista tykkimalleista, mutta esimerkiksi 70-luvun alussa käyttöönotettu brittien 4.5 -tuumainen speksattiin tälleen: "...be able to fire 90 rounds in 7.5 minutes. " (mistä lie knallihatusta vedetty juuri nuo aika- ja laukausmäärät??) Kuninkaallinen laivasto ei halunnut vesijäähdytystä, mutta tavoitteeseen päästiin 'edistyneellä metallurgialla'.

Jenkkien nykyisen Mk45-tykin 'jatkuvaksi tulinopeudeksi' on mainittu vain noin 2-4 laukausta minuutissa, ilmeisesti rajoitteena kuumeneminen ja ammuskarusellin täyttönopeus? Tässäkään tykissä ei ole vesijäähdytystä ainakaan putkessa.

Toisen maailmansodan aikana todella kiivaissa taisteluissa hävittäjä tai kevyt risteilijä saattoi ampua ammuskellarit tyhjiksi parissa tunnissa. Tyypillisesti ammuksia oli 200-400 tykkiä kohden. Sekin siis huomattavasti kiivaampi tahti kuin tuo 60lk/h. Nämäkään tykit ei olleet vesijäähdytteisiä, tosin letkuilla niitä kai välistä käsipelin jäähdytettiin taukojen aikana.

HMAS Sydney italialaisia vastaan käydyn taistelun jälkeen:

Kaksi tuntia kestäneen taistelun lopussa Sydneyn keulatykeillä oli n. 10 ammusta jäljellä.

Olen sellaista nähnyt väitettävän että nykyisten laivatykkien putket tehdään varsin ohuiksi (=kevyiksi) riittävän suuren seurantanopeuden saavuttamiseksi nykyajan nopeita ilmamaaleja vastaan, joten ehkei laukaisumääriä voi suoraan verrata.

Siihen tykkikantakirja loppuu, eli putki on loppuun ammuttu. Kaikkiaan yhteensä 1044 laukausta, normimäärä 1940-luvun tekniikalla valmistetulle putkelle.

Tämäkin kuulostaa vähäiseltä määrältä, 2.ms aikaiset amerikkalaiset tykit vastaavalla lähtönopeudella kestivät 3000 laukausta, ja nykyaikaiset 2-3 kertaa enemmän. Saattajien tykkien kestävyys lie ollut tuota luokkaa?

 

[fulcrum]

Niin, ammattilaisille lienee selvää, että Pohjanmaat tarvitsevat huoltoaluksen lisäämään niiden käytettävyyttä. Se kun on melko edullinen ponnistus verrattuna itse taistelualuksiin. Ehkä noin n. 200 - 250 miljoonaa jos ajatellaan semmoista pienehköä huoltoalusta 5500 tonnin kokoluokassa.

Itämerellä sellaista ei varmaan tarvita, ja jos kauemmaksi mennään niin kai voimme nojautua muihin Nato-maihin?

 

[Jukkis]

Itämerellä sellaista ei varmaan tarvita, ja jos kauemmaksi mennään niin kai voimme nojautua muihin Nato-maihin?

Vastaus lukee lainaamassasi viestissä lainatussa viestissä: emme välttämättä, kun Kuninkaallinen Laivastokin joutuu jo turvautumaan muihin NATO-maihin samassa asiassa.

 

[magitsu]

Itämerellä sellaista ei varmaan tarvita, ja jos kauemmaksi mennään niin kai voimme nojautua muihin Nato-maihin?

Juuri oli yllä linkki josta selviää kuinka esim. RN ei pysty enää vastaamaan omaan tarpeeseen.

 

[Analysti]

Itämerellä sellaista ei varmaan tarvita, ja jos kauemmaksi mennään niin kai voimme nojautua muihin Nato-maihin?

Ei ei... kyllä sitä tarvitaan ihan Itämerelläkin. Sillä tavalla niiden taistelualusten pitäminen siellä varsinaisella toiminta-alueella, tai ainakin sen tuntumassa, tehostuu huomattavasti. Se huoltoalus kun käy hakemassa satamasta ne polttoaineet, proviantit ja muut täydennykset, niin se "kääntäminen" käy paljon joutuisammin. Vähän sama idea kuin siinä, että pienkin maa tankkaa hävittäjät ilmassa.

Ajatus siitä, että nojaudutaan muihin ei ole kovin rakenteva. Kyllä on kannettava kortensa kekoon joka sektorilla.

 

[Analysti]

Vastaus lukee lainaamassasi viestissä lainatussa viestissä: emme välttämättä, kun Kuninkaallinen Laivastokin joutuu jo turvautumaan muihin NATO-maihin samassa asiassa.

Mitä siitä tulee, jos kaikki "turvautuu muihin"? Ei mitään.

 

[Analysti]

Olematta tykkien asian-tuntija, 60 laukausta tunnissa kuulostaa aika vähältä vesijäähdytteiselle putkelle jonka ammuksen lähtönopeus on melko maltillinen 800m/s. En löytänyt täysin vastaavia tietoja muista tykkimalleista, mutta esimerkiksi 70-luvun alussa käyttöönotettu brittien 4.5 -tuumainen speksattiin tälleen: "...be able to fire 90 rounds in 7.5 minutes. " (mistä lie knallihatusta vedetty juuri nuo aika- ja laukausmäärät??) Kuninkaallinen laivasto ei halunnut vesijäähdytystä, mutta tavoitteeseen päästiin 'edistyneellä metallurgialla'.

Jenkkien nykyisen Mk45-tykin 'jatkuvaksi tulinopeudeksi' on mainittu vain noin 2-4 laukausta minuutissa, ilmeisesti rajoitteena kuumeneminen ja ammuskarusellin täyttönopeus? Tässäkään tykissä ei ole vesijäähdytystä ainakaan putkessa.

Toisen maailmansodan aikana todella kiivaissa taisteluissa hävittäjä tai kevyt risteilijä saattoi ampua ammuskellarit tyhjiksi parissa tunnissa. Tyypillisesti ammuksia oli 200-400 tykkiä kohden. Sekin siis huomattavasti kiivaampi tahti kuin tuo 60lk/h. Nämäkään tykit ei olleet vesijäähdytteisiä, tosin letkuilla niitä kai välistä käsipelin jäähdytettiin taukojen aikana.

HMAS Sydney italialaisia vastaan käydyn taistelun jälkeen:

Kaksi tuntia kestäneen taistelun lopussa Sydneyn keulatykeillä oli n. 10 ammusta jäljellä.

Olen sellaista nähnyt väitettävän että nykyisten laivatykkien putket tehdään varsin ohuiksi (=kevyiksi) riittävän suuren seurantanopeuden saavuttamiseksi nykyajan nopeita ilmamaaleja vastaan, joten ehkei laukaisumääriä voi suoraan verrata.



Tämäkin kuulostaa vähäiseltä määrältä, 2.ms aikaiset amerikkalaiset tykit vastaavalla lähtönopeudella kestivät 3000 laukausta, ja nykyaikaiset 2-3 kertaa enemmän. Saattajien tykkien kestävyys lie ollut tuota luokkaa?

Hiukan samoja ajatuksia. Sitten kun ajattelet, että se jäähdytys on nimenomaan sarjatulinopeuden takia, niin kyllä se toimii myös sen saman lämpöenergian määrän suhteen sen tunninkin aikana. On selvää, ettei tuo seikka ole muodostanut mitään operatiivista haittaa koko elinkaaren aikana.
Pistän tämän vielä exceliin ja osoitan matemaattisesti todeksi, kunhan ehdin.

Muuten se ainoa Ruotsissa valmistettu ase pidettiin jostakin syytä ihan taisteluvahvuudessa aina vuoteen 1973. Lisäksi ainakin Wikipedia-artikkelin mukaan tykin suoritusarvoissa ei ollut mitään vikaa, mutta maalien muuttuminen vaikeiksi tykistöaseiden kohteena ja ohjusaikakauden alkaminen teki siitä it-aseena vanhentuneen (siis siitä maalavettisesta it-tykistä). Olen edelleen sitä mieltä, että tykkiveneiden pääaseena se palveli oikein hyvin.

 

[Old Boy]

Mun tutkimusteemana on koko ajan ollut, vastasiko Turunmaan ominaisuudet sitä maasta taivaaseen kehumista, josta luin koulupoikana 1969. Ei laivan ominaisudet sinänsä, olihan se nyt saattajia paljon nykyaikaiempi. Täällä on vielä avattu tekniikkaa lisää.

Olen edelleen sitä mieltä, että tykkiveneiden pääaseena se palveli oikein hyvin.

Tällaisilla forumeilla keskustelu polarisoituu äkkiä ääripäihin, hyvä/huono tyyliin. Tykkimiehet edellytti (perustellusti) 120 mm kaliberia maa-ammunnoissa, maa-ammuntamenetelmät oli olemassa ja joskus niitä harjoiteltiinkin. Ilmavaaran omasuoja-aseena 120 TAK oli ihan hyvä.

En ikinä usko, että 120-milliseen tulitoiminnassa putkia vaihdellaan mantereellisessa ilmatorjunnassakaan

Sergeihin: sen putket tosiaan vaihdetaan tulitoiminnan aikana myös sota-aluksella. Tykin vieressä on laatikko, jossa muistaakseni on vielä vettä, johon kuumentuneet putket kai oli tarkoitus laittaa. Sitä mietin, tosiaanko putki sen kestää vääntymättä tai mitään semmoisia

Eipä ihme että et uskonut, sillä eihän sitä putkea nyt voi kesken ilmahyökkäyksen vaihtaa, kun ainoastaan Sergein kokoisesta kevyestä aseesta. Pahoittelut epäselvästä ilmaisustani. Tarkoitus oli sanoa, että tulitoimintaa ei tietenkään keskeytetä, vaan ammutaan niin kauan kun vihuja kantamalla riittää putkista välittämättä. Mutta sitten ne ovat loppuunkuluneet, eikä niillä enää osu. Siksi 1940-luvun it-tykin sisusputki on irtonainen eli suunniteltu helposti ja vaivattomasti vaihdettavaksi. Kyseessä ei ole mikään dramaattinen juttu, sisuputket on periaatteessa kulutustavaraa, Irtonainen sisusputki van nostetaan pois ja uusi tilalle. Kenttätykkien sisusputki on kiinni istutettu siten, että ulkoputki kuumennetaan punahehkuiseksi ja sisusputki lasketaan pystyasennossa paikoilleen. Kun jäähtyy, istuu kuin oilsi "yhtä puuta"

Lisäksi ainakin Wikipedia-artikkelin mukaan tykin suoritusarvoissa ei ollut mitään vikaa

Ehkä wiki-artikkelinkin on laatinut tulenjohtaja, heh. Laitoin alle tykin suoritusarvokäyrästön niin voit katsoa itse, kuinka sen B-29 kopion torjunta 9.000 metristä olisi onnistunut. Lentoaika 20 sek, maali nopeus 160 m/s, siitä voi laskea tarvittavan ennakon. Kun valmista tuli 1950-luvun lopulla,, lensivät suihkukoneet vieläkin nopeammin. Tykin korotus 9 km korkaudelle ammuttaessa oli 80 astetta eli pommit oli irronnu paljon aikaisemmin. Kranaatti kohtasi maalin alle 2 km vaakaetäisyyden päästä tuliasemasta eli pystytään ampumaan, jos maali ystävällisesti sattuu tulemaan tämän 4 km halkaisijan ympyrän sisälle. Tämä siis niillä potkurikoneilla, korkeammalla lentävää Tu-95 ta ei pystytty ampumaan lainkaan.

Vaikka kuinka yritän katsoa laivastonsinisten lasien läpi, niin minusta suoritusarvoissa it-tehtävissä on vikaa, jos maalia ei edes teoriassa pystytä ampumaan.

Jotakin outoa tuossa paperissa on muutenkin, todella vähän merkintöjä ottaen huomioon aikavälin v. 1969 - 1993! Onko sen tykin käyttäjät olleet jotenkin leväperäisiä vai mistä on kyse, mene ja tiedä.

Karjalan tykillä on ammuttu täsmälleen tykkikantakirjan osoittama määrä. Joka ainoa laukaus merkittiin siihen. Jo työturvallisuuden takia on tiedettävä paljonko putkella on ammuttu. Kenttätykistössä täyttämisestä vastaa ampuvan patterin päällikkö, ei tosin välttämättä tee sitä itse. Melkein tekisi mieli päätellä, ettei moisen väitteen esittäjä ole koskaan laivalla palvellut, mutta ehkä tämä oli vain lipsahdus.

 

[Jopuni]

Niin, ammattilaisille lienee selvää, että Pohjanmaat tarvitsevat huoltoaluksen lisäämään niiden käytettävyyttä. Se kun on melko edullinen ponnistus verrattuna itse taistelualuksiin. Ehkä noin n. 200 - 250 miljoonaa jos ajatellaan semmoista pienehköä huoltoalusta 5500 tonnin kokoluokassa.

Olisko mahdollista muokata jostain jääkulkukykyisestä siviilialuksesta muokata tuollainen huoltoalus?
Tulisiko yhtään edullisemmaksi, kuin uuden rakentaminen.

 

[Analysti]

Olisko mahdollista muokata jostain jääkulkukykyisestä siviilialuksesta muokata tuollainen huoltoalus?
Tulisiko yhtään edullisemmaksi, kuin uuden rakentaminen.

Ei, se on ihan eri asia. Tai, tarkasti ottaen se tietenkin on mahdollista, mutta vaadittavat työt ja muutokset ovat niin valtavia, että hintalappu on jäätävä. Kanada siis sen itse asiassa teki, kun ei niiden uuden huoltoaluksen rakentaminen oikein onnistunut. Ne muutti keskikokoisen konttilaivan (MV Cynthia + liuta muita nimiä) huoltoalukseksi, MV Asterix, 26 000 tonnia. Aluksen kansirakenne muuten tehtiin Raumalla ja laivattiin sitten Kanadaan.

Mutt projekti oli jäätävän kallis ja hankala. Helpompaa on suunnitella alus alusta saakka sotilaskäyttöön. Nyt kai Kanadalle on tulossa miljardiluokan hankkeena uudet huoltoalukset.

 

[Analysti]

Mun tutkimusteemana on koko ajan ollut, vastasiko Turunmaan ominaisuudet sitä maasta taivaaseen kehumista, josta luin koulupoikana 1969. Ei laivan ominaisudet sinänsä, olihan se nyt saattajia paljon nykyaikaiempi. Täällä on vielä avattu tekniikkaa lisää.


Tällaisilla forumeilla keskustelu polarisoituu äkkiä ääripäihin, hyvä/huono tyyliin. Tykkimiehet edellytti (perustellusti) 120 mm kaliberia maa-ammunnoissa, maa-ammuntamenetelmät oli olemassa ja joskus niitä harjoiteltiinkin. Ilmavaaran omasuoja-aseena 120 TAK oli ihan hyvä.



Eipä ihme että et uskonut, sillä eihän sitä putkea nyt voi kesken ilmahyökkäyksen vaihtaa, kun ainoastaan Sergein kokoisesta kevyestä aseesta. Pahoittelut epäselvästä ilmaisustani. Tarkoitus oli sanoa, että tulitoimintaa ei tietenkään keskeytetä, vaan ammutaan niin kauan kun vihuja kantamalla riittää putkista välittämättä. Mutta sitten ne ovat loppuunkuluneet, eikä niillä enää osu. Siksi 1940-luvun it-tykin sisusputki on irtonainen eli suunniteltu helposti ja vaivattomasti vaihdettavaksi. Kyseessä ei ole mikään dramaattinen juttu, sisuputket on periaatteessa kulutustavaraa, Irtonainen sisusputki van nostetaan pois ja uusi tilalle. Kenttätykkien sisusputki on kiinni istutettu siten, että ulkoputki kuumennetaan punahehkuiseksi ja sisusputki lasketaan pystyasennossa paikoilleen. Kun jäähtyy, istuu kuin oilsi "yhtä puuta"


Ehkä wiki-artikkelinkin on laatinut tulenjohtaja, heh. Laitoin alle tykin suoritusarvokäyrästön niin voit katsoa itse, kuinka sen B-29 kopion torjunta 9.000 metristä olisi onnistunut. Lentoaika 20 sek, maali nopeus 160 m/s, siitä voi laskea tarvittavan ennakon. Kun valmista tuli 1950-luvun lopulla,, lensivät suihkukoneet vieläkin nopeammin. Tykin korotus 9 km korkaudelle ammuttaessa oli 80 astetta eli pommit oli irronnu paljon aikaisemmin. Kranaatti kohtasi maalin alle 2 km vaakaetäisyyden päästä tuliasemasta eli pystytään ampumaan, jos maali ystävällisesti sattuu tulemaan tämän 4 km halkaisijan ympyrän sisälle. Tämä siis niillä potkurikoneilla, korkeammalla lentävää Tu-95 ta ei pystytty ampumaan lainkaan.

Vaikka kuinka yritän katsoa laivastonsinisten lasien läpi, niin minusta suoritusarvoissa it-tehtävissä on vikaa, jos maalia ei edes teoriassa pystytä ampumaan.


Karjalan tykillä on ammuttu täsmälleen tykkikantakirjan osoittama määrä. Joka ainoa laukaus merkittiin siihen. Jo työturvallisuuden takia on tiedettävä paljonko putkella on ammuttu. Kenttätykistössä täyttämisestä vastaa ampuvan patterin päällikkö, ei tosin välttämättä tee sitä itse. Melkein tekisi mieli päätellä, ettei moisen väitteen esittäjä ole koskaan laivalla palvellut, mutta ehkä tämä oli vain lipsahdus.

Katso liite: 103369

Tuo kommentti tuli siitä kun lainaamallasi sivulla on niin oudon vähän merkintöjä ja vuosilukujen välit on pitkiä... se oli minusta vain omituista.

Tuosta käyrästöstä näkee muuten helposti, miksi ase oli tarkka n. 10 000, jopa 12 000 m etäisyydelle.

B-29 kopio kyllä aluepommitti 9000 metristä, mutta osuminen 74 x 8 m liikkuvaan maaliin olisi ollut niin epätodennäköistä, ettei sitä olisi edes viitsitty ampua. Enemmin taitaa voittaa lotossa?

Esimerkiksi kohti tuleva P-15 Termit olisi se paljon sopivampi maali. Tai joku NL:n/Venäjän rynnäkkökone, joka ei ikimaailmassa pääse aselastissa minnekään yli 5000 metriin. Tai satunnainen taisteluhelikopteri silloin kun Viro vielä kuului viholliselle.

 

[Rimfire]

Ei, se on ihan eri asia. Tai, tarkasti ottaen se tietenkin on mahdollista, mutta vaadittavat työt ja muutokset ovat niin valtavia, että hintalappu on jäätävä. Kanada siis sen itse asiassa teki, kun ei niiden uuden huoltoaluksen rakentaminen oikein onnistunut. Ne muutti keskikokoisen konttilaivan (MV Cynthia + liuta muita nimiä) huoltoalukseksi, MV Asterix, 26 000 tonnia. Aluksen kansirakenne muuten tehtiin Raumalla ja laivattiin sitten Kanadaan.

Mutt projekti oli jäätävän kallis ja hankala. Helpompaa on suunnitella alus alusta saakka sotilaskäyttöön. Nyt kai Kanadalle on tulossa miljardiluokan hankkeena uudet huoltoalukset.

Se, että Kanadassa tulee kalliiksi ei välttämättä ole osoitus konseptin huonoudesta.

Jos tarkoituksena on liikuttaa tavaraa eikä varsinaisesti primääristi sotia, niin ihan täysin kaupallisen puolen alus siihen sopii.
Toki muutoksia tarpeen mukaan ja harmaa väri lopuksi.
Jos halutaan lisätä taistelukestävyyttää niin riittävä osastointi/hajauttaminen.

Tasman Ferries jotka valmistuu nyt Raumalla maksaa sen ~250M/kpl ja ovat jo tosi isoja ja sisältävät paljon "hotellia".

Perus kontti/tankkeri/kuivarahti ei paljon maksa. Niitä voi ottaa sitten vaikka useamman jos joku on huolestunut niiden pärjäämisestä, kun jossain ei lue "milspec".
Näihin pidempi runko ja isommat moottorit niin saavutetaan riittävä nopeus.

 

[magitsu]

Luulisi ainakin, ettei aina ole järkevää tehdä uutta konseptia ja tuottaa sitä sitten jopa vain 1 kpl.

 

[Analysti]

Luulisi ainakin, ettei aina ole järkevää tehdä uutta konseptia ja tuottaa sitä sitten jopa vain 1 kpl.

Onhan niin tehty monesti.
Hylje
Halli
Louhi
MLC Pohjanmaa...

Toki, huoltoaluksia voisi tietenkin olla 2 kpl, mutta se ei liene realistista kuitenkaan.

Ja kun se päätarkoitus ei ole pelkkä "tavaran liikuttaminen", vaan taistelualuksen huoltaminen merelle. Eli, viedään polttoainetta, lentopolttoainetta, ruokaa, taloustarvikkeita, varaosia ja a-tarvikkeita taistelualukselle. Ja kaiken tämän antaminen sitten merellä liikkeessä sille vastaanottajalle. Ja otetaan vastaan haavoittuneita/kaatuneita, rikki menneitä laitteita ja annetaan tilalle korjattuja yksiköitä/korjataan ne jos voidaan (siellä huoltoaluksella). Eli se on siis aivan oma spesiaali aluslajinsa aivan omanlaisine vaatimuksineen. Eikä ole koskaan tehty Suomessa aiemmin, siksi olisikin kiva tehdä se täällä. Onnistuessaan, siitäkin voisi tulla vientituote pienempien maiden laivastoille.

 

[magitsu]

Onhan niin tehty monesti.

Joo, mutta jos Laivue 2020 konseptilla ajatellaan olevan myyntipotentiaalia niin miksi ei muka niille räätälöidyllä huoltoaluksella?
Jos niin tehdään suorilta niin miksi uskoa myöskään korvettien myyntipotentiaaliin?

Louhi oli SYKE/öljytorjuntarahaston rahoitusveivaus.

 

[Analysti]

Joo, mutta jos Laivue 2020 konseptilla ajatellaan olevan myyntipotentiaalia niin miksi ei muka niille räätälöidyllä huoltoaluksella?
Jos niin tehdään suorilta niin miksi uskoa myöskään korvettien myyntipotentiaaliin?

Louhi oli SYKE/öljytorjuntarahaston rahoitusveivaus.

Kyllä minä näkisin myyntipotentiaalia hyvinkin.

 

[magitsu]

Kyllä minä näkisin myyntipotentiaalia hyvinkin.

Vaatisiko sen jonkun mukaan saamista heti suunnitteluun vai riittääkö pelkkä myöhemmin todettu "tämähän on hyvä, meille myös"?