J0h1F
Ylipäällikkö
Noista LCS (kumpikin luokka) ja Spearhead ovat hyvin epäkonventionaalisia ratkaisuiltaan, ja Rauma-luokkakin oli kotimaisista alumiinisista ohjusveneistä ensimmäinen laatuaan.
Merivoimien kehitysnäkymät
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
LCS on ihan oma juttunsa, mutta ei mennyt ihan putkeen erityisesti Freedom osalta.
Spearhead on alumiininen nopea kuljetusalus. Vastaavia siviilialuksia on tehty jo pitkään. Erittäin haastava valmistaa. Ei todellakaan helppo, mutta Spearheadin ongelmat ovat silti hyvin pitkälti heidän laivaston itsensä aiheuttamia, vaikka hintalapussa on aika reilu MIL-/JonesAct- lisä.
Toimivia vastaavia (todellakin vastaavia) aluksia on tehty esim. Austalin ja Incatin toimesta. Nämä ei siis ole mitään aitoja sotalaivoja vaan ainoastaan kuljetusaluksia.
Raumaa ennen oli Helsinki-lk kotimaassa. Rauman(kin) haaste on, että pitäisi olla nopea ja kevyt. Lisäksi on nykyvalossa jo vanhaa suunnittelua.
Itse pidän Rauma-lk ihan onnistuneena huomioiden kaikki tekijät, vaikka myöhempinä vuosina ollut negativisesti mediassa. Se on aina mediahuomiota saavaa, jos otetaan jotain pois ajosta riippumatta kuinka paha ongelma on.
Tämä nyt vain esimerkkinä runko-ongelmista, kun tästä oli juttua.
Paaaaaaljon isompi ongelma oli Holmingille aikoinaan Stenan iso alumiinikatamaraanit joista ei ollut valmistuskokemusta. Siinä maksettiin kyllä isoja oppirahoja, mutta nekin saatiin toimimaan. Teknisesti lopputulosta voinee pitää onnistuneena, mutta kaupallisesti huonona sekä rakentajalle, että varustajalle.
Tässä olisi uusin kallis kyyti, johon raharössi voisi käydä kaveriksi.
www.naval-technology.com
375 megaeuroa meni. Kyllä tuollainen vielä Suomelta onnistuisi. Isohan se on ja 75+75 miehistöä. Ne enemmänkin esteenä kuin ostohinta?
en.wikipedia.org
Italian ja Ranskan yhteisen ohjelman alukset on samoissa hinnoissa.
en.wikipedia.org
en.wikipedia.org
HNLMS Den Helder Combat Support Ship
HNLMS Den Helder combat support ship (CSS) is being developed by Damen Schelde Naval Shipbuilding (DSNS) for the Royal Netherlands Navy (RNLN).
www.naval-technology.com
HNLMS Den Helder - Wikipedia
Italian ja Ranskan yhteisen ohjelman alukset on samoissa hinnoissa.
Vulcano-class logistic support ship - Wikipedia
Bâtiment ravitailleur de forces - Wikipedia
OCCAR - LSS - LOGISTIC SUPPORT SHIP
ORGANISATION FOR JOINT ARMAMENT COOPERATION facilitates and manages complex, cooperative defence equipment programmes to the satisfaction of its customers.
www.occar.int
Viimeksi muokattu:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mikä mahtaa olla kokemuksesi sotalaivan suunnittelusta ja rakentamisesta?
Esim "kommunikaatio puoli - pulttaa kiinni". Ei se ihan niin mene. Ensin on oltava laitetilat. Sitten riittävän hyvää sähköä. Sitten jäähdytys. Sitten kaapelointi. Operointitilat. Sitten antennit, jotka on suunniteltu siten, ettei ne häiritse toisiaan, aluksen muita laitteita ja vielä kuulevat jotain... Tässä vain siis muutama semmoisen järjestelmän suunnitteluun ja rakentamiseen vaikuttava seikka.
RAS-laitteisto on paljon muutakin puomit ja vinssit. Pumput, suodattimet, putkistot, hallintajärjestelmät...
Verstaat, jotka ovat jotain enemmän kuin varsinaisella taistelualuksella ovat myös jotain muuta kuin mitä mahtuu konttiin. Varaosien varastointiin kontit voivat olla toimiva ratkaisu ja johonkin hyvin spesiaaliin ja pieneen pajaan. En ihan heti nyt keksi mikä pajoista se voisi olla. Erilaisia korjaustiloja pitää siis olla ns. raskaskonepuoli (ahtimet, pumput jne), sähkö, elektroniikka, optroniikka, asejärjestelmät muutamia mainitakseni.
Nopeus saisi olla pikemminkin 22 - 23 s, jos vain mahdollista. Sopivalla rungolla se ei ehkä ihan mahdottomia tehoja vaadi.
Tästä alkaa huoltoalus hahmottumaan.
Lyhyesti: tietyssä asioissa on ja kokemusta myös rajojen ulkopuolelta.
"pulttaa kiinni" tarkoitin, että voidaan siis asentaa olemassaolevaan/kaupalliseen alukseen. Merkitsevin ero nyt, että ei ole shokkilaiva/shokkitestattu eikä MIL-spec. Mainitsemasi asiat ovat kaikki valideja ja luonnollisesti otettava huomioon.
Jotta saataisiin konkretiaa, niin otetaan vaikka hypoteettisesti RORO tai konttihävittäjä pohjaksi:
1. Sähköä on ehkä jo tarpeeksi ottaen huomioon, että reefer-kuormaa ei enää tule. Toisaalta lisäredundanssi on perusteltua, koska kauppalaivassa usein apukoneet samassa tilassa ja niitä rajallinen määrä. Eli tehdään toiselle puolelle laivaa tila genseteille. Näille oma sähkötaulu. Gensetit saatavilla valmiina kokonaisuuksina.
Uusille kommunikaatio yms. laitteille omat sähkötaulut joiden syöttö voi olla laivan omasta verkosta tai uusilta genseteiltä = redundanttisuus.
2. Kuluttajille omat laitehuoneet ja kaikki syöttö UPS kautta. Ihan normi juttu ja itse laivan sähkö on ihan vastaavaa kuin siviilipuolellakin. Lähinnä juuri syöttöjen määrä ja laitteden kahdennus jotain mitä halutaan ottaa huomioon. Laitehuoneille jäähdytys = off the shelf kamaa, mutta tehdään tuplana jos näin halutaan lisätä luotettavuutta.
Kaapelointi on oma merkittävä juttu. Tästä löytyy epäonnistuneita toteutuksia, niin siviili, kuin MIL-puolelta. Kuitenkin "vain" kaapelia edellyttäen, että suunnittelu ok.
YO. määrä määrittää kompleksisuutta ja mittakaavaa, mutta ei ole sinänsä avaruustekniikkaa.
3. Antennien sijoitus helpompaa kuin sotalaivassa, koska enemmän tilaa eikä tarvitse ottaa taistelujärjestelmiä huomioon. Samalla lailla huomioon otettavia asioita joka paikassa.
4. RAS-laitteiston pumput ja putkistot ovat ehkä kaikista helpointa peruskauraa. Jossain aikaisemmin linkatuissa apualuksissa oli mainittu 50^m3/h mikä on hyvin maltillinen pienen letkun virtaama. 250m^3/h on tullut vastaan ihan toteutustasolla siviilipuolella ship-to-ship systeemeissä.
5. Verstaat: perus(hyvä) koneverstas hoitaa mekaanisen puolen ongelmitta. Suurin haaste komponenttien siirtely verstaalle.
Sähköverstas/elektroniikka verstas oltava normaalia isompi ja paremmin varustettu, mutta ei ihmeellinen.
Mikäli halutaan jotain tiettyä MIL-puolen väkivaltalaitteistoa huoltaa, niin tälle voisi olla kannella oma verstas räätälöitynä.
Käytännössä aluksilla ei tehdä kovin vaativia korjauksia, vaan osat menevät maihin valmistajalle. Esim. turboahtimen putsaus on in-situ, mutta jo balansointi ei onnistu, eli kasetti vaihtoon.
Elektroniikassa sama juttu. Maailmassa on hyvin harvoin ihmisiä laivoilla jotka oikeasti korjaavat jotain eikä vain vaihda varaosia.
Nopeusvaatimus on haastava, mutta ei mahdoton. Lähinnä rajaa/asettaa vaatimuksia.
Finnlinesin Star-luokka oli vajaa 25kn uutena ja konttilaivoissa perinteisesti ei ongelma. Uudet EEXI/EEDI - laivat sitten hiukan eri. Tilaamalla toki voidaan noi unohtaa ja tehdä kerralla sopiva.
Kyllä. Moni siviililaiva on nykyään riittävän nopea helpostikin.
Mutta mielenkiintoisen projektin tästä saisi. Toivottavasti virallinen taho huomaa tarpeen ja ryhtyy toimeen.
Tästä muistuu mieleen Nesteen pieni säiliöalus Kiisla, jossa oli pieni kaasuturbiini keulassa.
Fast Combat Support Ship lienee se mitä tässä tavoitellaan? US Navylla on muutama luokka ja Kiinalla on uudempaa kalustoa. Etelä-Korealla on vähän vastaava pienempi Cheoni-lk josta oltaneen luopumassa, kun fokuksen siirtyminen kauemmas rannikolta vaati järeämpää tukikalustoa. Siitä halpaa käytettyä. 
en.wikipedia.org
Cheonji-class fast combat support ship - Wikipedia
Jopuni
Kenraali
Vaikuttaa mukavalta, jotain tuollaista ajattelin, jos ei siviilialusta voida muuttaaa järkevästi noihin hommiin.Fast Combat Support Ship lienee se mitä tässä tavoitellaan? US Navylla on muutama luokka ja Kiinalla on uudempaa kalustoa. Etelä-Korealla on vähän vastaava pienempi Cheoni-lk josta oltaneen luopumassa, kun fokuksen siirtyminen kauemmas rannikolta vaati järeämpää tukikalustoa. Siitä halpaa käytettyä.
Cheonji-class fast combat support ship - Wikipedia
Loppuun ajettuja vain, mutta jossain tyyli- ja kokoluokassa se olisi... Ehkä näitä kiinteiden asioiden käsittelykykyä hiukan enemmän ja nesteitä aavistuksen vähemmän.Fast Combat Support Ship lienee se mitä tässä tavoitellaan? US Navylla on muutama luokka ja Kiinalla on uudempaa kalustoa. Etelä-Korealla on vähän vastaava pienempi Cheoni-lk josta oltaneen luopumassa, kun fokuksen siirtyminen kauemmas rannikolta vaati järeämpää tukikalustoa. Siitä halpaa käytettyä.
Cheonji-class fast combat support ship - Wikipedia
Jotain ihmeellistä tuon ja seuraajaluokan numeroissa wikipediassa... pituus ja leveys ovat kasvaneet n.40% mutta uppoama (täydessä kuormassa; ainoa luku joka molemmille) vain n.10%.
MeriTJ
Ylipäällikkö
Laivanrakennuksesta elämäntyönsä niiden parissa kaupallisella puolella tehnyt ystäväni tiivisti rungon hinnan suhteessa kaikkeen muuhun: "Teräs halpaa ja ilma ilmaista" eli erilaiset koneikot, järjestelmät ja järjestelyt on se mistä hinta muodostuu, tästä syystä olemassaolevan rungon muokkaaminen täysin tai vähänkin runsaammin tekee äkkiä sen että uudisrakennus on vaan järkevämpää kun kyse esim erikoisaluksesta joka huoltaa myös jäissä. Tämä tuolleen yleisen tason kommenttina pohdintasi tueksi.
MeriTJ
Ylipäällikkö
+1!!! Kyllä, helppo olla samaa mieltä. Kansaomaisesti vähän sama kuin alkaisit rakentaa Toyota Aygosta off road maasturia on tehdä siviilipaatista sotalaiva. Sotalaivasta siviilipaatiksi on huomattavasti luontevampi konversio koska liian vahva ja turhan redudantti harvemmin on adjektiiveina ongelmia vaikkakin usein sitten nuo rakenteet siviilikäyttöä ajatellen näkyvät heikompana polttoainetaloutena tai vaikka hyötykuormana.
Taitaa olla virhe Wikipediassa, muualla tuo 10tn on ilmoitettu seuraajaluokan omapainoksi.
Helsinki-luokka oli kyllä ensimmäinen kevytmetallinen ohjusvene, mikä Suomessa tehtiin.
Rauma-luokassa omituiset ja osin väärät vaatimukset johti siihen mikä siitä sitten tuli.
Puhumattakaan, että kuinka väärin tuota alusta on täällä käytetty...
Merivoimien kehitysnäkymät-langassa keskusteltiin vaihteeksi Merivoimien kehitysnäkymistä niin en katsonut aiheellisksi tunkea väliin "Merivoimien menneisyys" asioita, joita ite en kyllä tähän lankaan ekana tuonut. Voinemme palata näihin vanhoihin, mutta edelleen kiinnostaviin juttuihin nyt kun lanka taas hiljentyi.
Keskusteltiin tykkikantakirjoista, jossa mun viestissä https://maanpuolustus.net/threads/merivoimien-kehitysnäkymät.55/post-1463568 oli Karjalan kesken lopetettu kirja ls-määrässä 1044 ls. Kirjoitin, että se tarkoitti ettei tykillä enempää ammuta tarkemmin määrittelemättä, mistä se johtui.
Tykkien panoskammiossa on laukaisuhetkellä tuhansien asteiden lämpötila. Lyhytaikaisesti tosin, räjähdyskaasut jäähtyvät kun niiden tilavuus pääsee kasvamaan ammuksen lähtiessä liikkuman putkessa. Tämä lämpökuorma siirtyy osin tykin rakenteisiin, osin kaasuna taivaalle. Lämpö vaikuttaa haitallisesti tykkiin eli se "syö" tykin ylimenokartiota ja vaikuttaa hidastimen ja palauttiminen tiivisteisiin niin, että ne helposti alkavat vuotaa.
Kuumuuden pahin haittavaikutus kohdistuu tykin ampumatarvikkeisiin, lähinnä kranaatin trotyylitäytteeseen. Trotyyli on halpa ja melko turvallisesti käsiteltävä räjähdysaine, mutta se sen sulamispiste on ainoastaan 80 astetta. Kranaatti pyörii vinhaa vauhtia, jolloin täytteen sulamisen alkaminen saattaa irroittaa sen kuoresta, johon täyte on kiinnitynyt kun se on kuumana valettu kuoreen. Tykkimiehet kokeili lämmön vaikutusta, kun 155K98 tuli taas kokeiltavaksi 1998. Piti kokeilla ampua, ei 60 ls vaan peräti 90 ls tunnissa. Vanhoilla atarvikkeilla tunnissa sai paukutella ainaostaan 30 ls. Kokeilussa tykit toimivat erinomaisesti, mutta lämpötilat nousivat liian korkeiksi. Putken ja panoskammion lämpenemiselle oli etukäteen asetettu rajat. Putkessa ei olisi saanut olla yli 345 ja panoskammiossa yli145 astetta. Kokeessa mittaukset tehtiin kt:n iskun eli 6 ls/min jälkeen ja korkein mitattu lämpötila oli putkessa 309 ja ylimenokartiossa 169 astetta. Todelliset lämpötilat olivat korkeampia, sillä PVTUTKESK n mittaajat olivat laukaisuhetkellä tykin takana yli 30 m päässä. Putki piti vielä laskea vaakaan ennen mittaustöimia.
Ruotsista on lähdetieto tästä 60 ls/tunti ylärajasta. Tällainen ei it-aseissa ole ihan tavatonta, meidän kelvottoman 30 m Hispano-Suizan putken sai loppuunkäytetyksi ampumalla yhden tarpeeksi pitkän sarjan, ei siis edes koko lipasta tyhjäksi. Mutta Suomesta luotettava (kirjallinen) lähdetieto 120 TAK in osalta puuttuu. Ero voi johtua erilaisista ruudin lämpöarvoista, tykin suunnitteluhan alkoi jo 1940-luvuklla. Myös voi olla, että svedut latasi ekan kuulan putkeen ennen sarjan ammuntaa. Turunmaan latausjärjestelmä toimi ymmärtääkseni niin, että latausvarsi eli konelatasin viritettiin käsin mutta lataus tapahtui vasta kun ammuttiin sarja.
Voiko verrata 155 K 98 kuumenemista vesijäähdytteiseen tykkiin? Ainakin jossain määrin voi kyllä, sillä mittauspäivänä pakkasta oli kymmenkunta astetta, joka kevät-Lapissa tarkoittaa yöllä pariakymmentä. Tykki oli siis perinpohjaisesti jäähdytetty. 120 TAK issa taas oli ainoastaan 500 l jäähdytysnestesäiliö, jonka sisältö tietenkin lämpenee koko ajan. Tämä voi olla syynä siihen 60 ls/tunti ylärajaan, kun svedut oli todennu, ettei it-käytössä enempää voi turvallisesti ampua.
Tykistökoulun koetuloksista näkee myös, miksi jäähdyttämättömällä putkella ei päästä kun 20-40 ls/min nopeuteen. Lämpö myös poistuu isosta rautamöhkäleestä erittäin hitaasti, kuten ilmenee kertomuksesta, josta liitän mukaan yhden sivun. Tämä siis ei kuitenkaaj ole se puuttuva kotimainen lähde.
Lopuksi vielä muistitiedon luotettavuudesta, jonka vaihtelevuutta on täälläkin päästy vertailemaan. Hain kirjastosta Heikki Tiilikaisen: "Kylmän sodan kujanjuoksu 2003" tänä vuonna ilmestyneen uuden painoksen. Hänen muistikuvansa kertovat meren Kotkan edustalla olleen täynnä laivoja Tsekkoslovakian miehityksen aikaan 1968, kun taas arkistot ja Turusen kirja kertovat, että meri oli tyhjä.
.
Keskusteltiin tykkikantakirjoista, jossa mun viestissä https://maanpuolustus.net/threads/merivoimien-kehitysnäkymät.55/post-1463568 oli Karjalan kesken lopetettu kirja ls-määrässä 1044 ls. Kirjoitin, että se tarkoitti ettei tykillä enempää ammuta tarkemmin määrittelemättä, mistä se johtui.
Määrä kuulosti vähäiseltä sen johdosta, että loput laukaukset varataan sota-aikaa varten. Se voi olla puolet koko määrästä, ei varmaan paljoa vähempää. Siis sama juttu, kun Hornetien käyttöiän jatkamisesta käyty lehdistökeskustelu: Ilmavoimien esikunta joutui ihan samoin, kun mä nyt täällä vakuuttelemaan epäluuloisille keskustelijoille, että sotavehkeissä on oltava kapasiteettia jäljellä mahdollista sotaa varten. Tykin sisusputket eivät siis olleet Stenalle menossa ra-käytön päättyessä.
Jos on ampunut ainoastaan RK lla ja konekiväärillä, saattaa noinkin ajatella. Lämpökuormat ovat kuitenkin ihan eri luokkaa, jos ruutia palaa kerrallaan grammojen sijaan toistakymmentä kiloa ja tämä kuorma vielä toistuu useammin, kun kerran sekunnissa.
Tykkien panoskammiossa on laukaisuhetkellä tuhansien asteiden lämpötila. Lyhytaikaisesti tosin, räjähdyskaasut jäähtyvät kun niiden tilavuus pääsee kasvamaan ammuksen lähtiessä liikkuman putkessa. Tämä lämpökuorma siirtyy osin tykin rakenteisiin, osin kaasuna taivaalle. Lämpö vaikuttaa haitallisesti tykkiin eli se "syö" tykin ylimenokartiota ja vaikuttaa hidastimen ja palauttiminen tiivisteisiin niin, että ne helposti alkavat vuotaa.
Kuumuuden pahin haittavaikutus kohdistuu tykin ampumatarvikkeisiin, lähinnä kranaatin trotyylitäytteeseen. Trotyyli on halpa ja melko turvallisesti käsiteltävä räjähdysaine, mutta se sen sulamispiste on ainoastaan 80 astetta. Kranaatti pyörii vinhaa vauhtia, jolloin täytteen sulamisen alkaminen saattaa irroittaa sen kuoresta, johon täyte on kiinnitynyt kun se on kuumana valettu kuoreen. Tykkimiehet kokeili lämmön vaikutusta, kun 155K98 tuli taas kokeiltavaksi 1998. Piti kokeilla ampua, ei 60 ls vaan peräti 90 ls tunnissa. Vanhoilla atarvikkeilla tunnissa sai paukutella ainaostaan 30 ls. Kokeilussa tykit toimivat erinomaisesti, mutta lämpötilat nousivat liian korkeiksi. Putken ja panoskammion lämpenemiselle oli etukäteen asetettu rajat. Putkessa ei olisi saanut olla yli 345 ja panoskammiossa yli145 astetta. Kokeessa mittaukset tehtiin kt:n iskun eli 6 ls/min jälkeen ja korkein mitattu lämpötila oli putkessa 309 ja ylimenokartiossa 169 astetta. Todelliset lämpötilat olivat korkeampia, sillä PVTUTKESK n mittaajat olivat laukaisuhetkellä tykin takana yli 30 m päässä. Putki piti vielä laskea vaakaan ennen mittaustöimia.
Ruotsista on lähdetieto tästä 60 ls/tunti ylärajasta. Tällainen ei it-aseissa ole ihan tavatonta, meidän kelvottoman 30 m Hispano-Suizan putken sai loppuunkäytetyksi ampumalla yhden tarpeeksi pitkän sarjan, ei siis edes koko lipasta tyhjäksi. Mutta Suomesta luotettava (kirjallinen) lähdetieto 120 TAK in osalta puuttuu. Ero voi johtua erilaisista ruudin lämpöarvoista, tykin suunnitteluhan alkoi jo 1940-luvuklla. Myös voi olla, että svedut latasi ekan kuulan putkeen ennen sarjan ammuntaa. Turunmaan latausjärjestelmä toimi ymmärtääkseni niin, että latausvarsi eli konelatasin viritettiin käsin mutta lataus tapahtui vasta kun ammuttiin sarja.
Voiko verrata 155 K 98 kuumenemista vesijäähdytteiseen tykkiin? Ainakin jossain määrin voi kyllä, sillä mittauspäivänä pakkasta oli kymmenkunta astetta, joka kevät-Lapissa tarkoittaa yöllä pariakymmentä. Tykki oli siis perinpohjaisesti jäähdytetty. 120 TAK issa taas oli ainoastaan 500 l jäähdytysnestesäiliö, jonka sisältö tietenkin lämpenee koko ajan. Tämä voi olla syynä siihen 60 ls/tunti ylärajaan, kun svedut oli todennu, ettei it-käytössä enempää voi turvallisesti ampua.
Tykistökoulun koetuloksista näkee myös, miksi jäähdyttämättömällä putkella ei päästä kun 20-40 ls/min nopeuteen. Lämpö myös poistuu isosta rautamöhkäleestä erittäin hitaasti, kuten ilmenee kertomuksesta, josta liitän mukaan yhden sivun. Tämä siis ei kuitenkaaj ole se puuttuva kotimainen lähde.
Lopuksi vielä muistitiedon luotettavuudesta, jonka vaihtelevuutta on täälläkin päästy vertailemaan. Hain kirjastosta Heikki Tiilikaisen: "Kylmän sodan kujanjuoksu 2003" tänä vuonna ilmestyneen uuden painoksen. Hänen muistikuvansa kertovat meren Kotkan edustalla olleen täynnä laivoja Tsekkoslovakian miehityksen aikaan 1968, kun taas arkistot ja Turusen kirja kertovat, että meri oli tyhjä.
.
Viimeksi muokattu:
Foorumilla ei käsittääkseni ole voimassa wikipedian sääntö, että vain samankielisiä lähteitä saisi käyttää. Eli anna vaan rohkeasti lisätietoja tuosta ruotsalaisesta lähteestä, ellei sitä ole olemassaoloaan lukuunottamatta määrätty salaiseksi.
Ei siellä tuollaista sääntöä ole ainakaan englannin- ja suomenkielisissä versiossa, pelkkä suositus käyttää ensisijaisesti samankielisiä lähteitä:
Citations to non-English reliable sources are allowed on the English Wikipedia. However, because this project is in English, English-language sources are preferred over non-English ones when they are available and of equal quality and relevance. (Wikipedia:Verifiability#Non-English sources)
Lähteissä kannattaa suosia suomenkielisiä lähteitä, jos se on mahdollista luotettavuudesta tinkimättä. (Wikipedia:Tarkistettavuus#Muunkieliset lähteet)
rukkaskikka
Majuri
Saksankielisessä wikissä on selostettu 155mm PzH 2000:n hieman monipolvisempaa suurin sallittu tulinopeus -sääntöä.
"The rate of fire is 3 shots in 10 seconds, 10 shots in 1 minute, 20 shots in 2 minutes or 8 shots per minute for 3 minutes. During a longer firing order, the rate of fire is limited to just under 3 shots per minute due to the thermal load on the barrel. [ 8 ] The entire supply of 60 ignited projectiles should be able to be fired without interruption, as the critical temperature of 160 °C, at which the propellant charges could ignite themselves, is not reached. [ 5 ] According to the German Armed Forces, however, a firing rate of 100 shots per day is considered to be highly intensive use, which leads to significant signs of wear. [ 9 ]"
de.wikipedia.org
Wiki-artikkelin lähde [ 8 ] on fas.org, jossa tiedot ovat luetteloituna:
"The rate of fire is 3 shots in 10 seconds, 10 shots in 1 minute, 20 shots in 2 minutes or 8 shots per minute for 3 minutes. During a longer firing order, the rate of fire is limited to just under 3 shots per minute due to the thermal load on the barrel. [ 8 ] The entire supply of 60 ignited projectiles should be able to be fired without interruption, as the critical temperature of 160 °C, at which the propellant charges could ignite themselves, is not reached. [ 5 ] According to the German Armed Forces, however, a firing rate of 100 shots per day is considered to be highly intensive use, which leads to significant signs of wear. [ 9 ]"
Panzerhaubitze 2000 – Wikipedia
Wiki-artikkelin lähde [ 8 ] on fas.org, jossa tiedot ovat luetteloituna:
- 3 rounds less than 10 seconds
- 10 rounds per minute (for 1 minute)
- 20 rounds less than 2 minutes 10 seconds
- 8 rounds per minute (for 3 minutes)
- 3 rounds per minute sustained rate of fire until system is out of ammunition
Viimeksi muokattu: