Merivoimien kehitysnäkymät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Paitsi myrskyssä avomerellä, ja montako miinaa sopii kyytiin?
Liikehtimiskyky ja merikelpoisuus ovat eriasioita.

Nelipotkuriset eivät runkomuotonsa puolesta kelpaa vähänkään kovempaan keliin.
Ainakin toiseen Otso/Kontio on asennettu inertiatankki, että pärjää hiukan paremmin. Ei varmaa tietoa kuinka paljon auttaa.

Monitoimiset pärjää kyllä huonossakin kelissä (vaikka parempiakin on).

Kantavuuden puolesta miinoja voi ottaa paljonkin, erityisesti monitoimisilla (Nordica, Fennica).
Monitoimisilla on lisäksi runsaasti kansitilaa, mikä on myös hyvä erilaisille modifikaatioille.
Toki miinoja voisi olla eri tasossakin jos oikein vakavasti lähdettäisiin liikkeelle.

Yo. toki tarkoittaisi, että hinauskyky menetettäisiin ja sitä kautta avustuskyky jäänmurrossa heikkenisi oleellisesti.
 
Paitsi myrskyssä avomerellä, ja montako miinaa sopii kyytiin?
Ei nykyisiä jäänmurtajia ole mitenkään mietitty miinoittamiseen enää.

En tietenkään täällä aivan tarkasti kerro mitä ajattelen, mutta lyhyesti sanottuna alus, mistä minä puhun, SUUNNITELLAAN jo alusta alkaen tiettyhin tehtäviin. Ja siinä kohtaa ei tiettyjen toimintojen yhdistäminen ole millään tavoin mahdotonta. Venäläiset tosiaan ampuu 1,7 metrin jäätä murtavalta alukselta sekä pintatorjunta- että ilmatorjuntaohjuksia ja sillä on siihen tarvittavat sensorit ja järjestelmät. Ja lennättävät sieltä helikopteria ja lennokkeja. Joilla taas voi olla vaikka mitä suorituskykyjä. Ihan siis esimerkkinä.

En näe myöskään mahdottomana, että 1,7 metrin jäätä murtava alus miinoittaisi ja/tai toimisi huoltoaluksena taistelualuksille. Miinoittaminen ei ole semmoista merisotilaallista toimintaa, johon tarvitaan fregatin taistelukyky. Ei alkuunkaan.
 
Venäläiset tosiaan ampuu 1,7 metrin jäätä murtavalta alukselta sekä pintatorjunta- että ilmatorjuntaohjuksia...

(Tämä kuuluisi ehkä "Venäjän merivoimat"-ketjuun, mutta olkoot)

Odotan kyllä mielenkiinnolla ensimmäistä "promoammuntaa". Toistaiseksi noita konttivehkeitä ei ole tainnut näkyä kuin 3D-renderöinneissä ja vahvoja mockup-viboja antavina malleina. Kuinkahan monta valmista Club-K järjestelmää venäläisillä on? No, tätä saadaan joka tapauksessa odottaa ainakin ensi syksyyn, koska sarjan ensimmäisen aluksen käyttöönotto on viivästynyt elokuulle.

Muistaisin lukeneeni (myös venäläisten kritiikkiä siitä), että laivassa ei ole ohjusilmatorjuntaa, vaan kaksi AK-630M -tyyppistä CIWS-järjestelmää. Toki konttimuodossa saa ainakin teoriassa kaikenlaista, mutta onko venäläisillä ilmatorjuntaohjuksia tässä formaatissa?

1735564635633.webp

Valokuvien perusteella potkureiden ylävälys on kyllä sen verran pieni, että paksummassa jäässä meno peräkannella on kyllä melkoista hyppyytystä. Laiva-asenteisina asejärjestelminä nuo ohjuskontit lienee suunniteltu kestämään räjähdyksen shokkivaikutus, mutta kuinkahan mahtaa olla kun jäävärähtely kestää päiväkausia. Toivottavasti myös maston värähtelyt on analysoitu, koska muutoin riskinä on "antennisade" tai ainakin laitteiden rikkoontuminen.

Kuvasta näkyy myös, kuinka peräsin on suojattu jäitä vastaan jääkynnellä ja liikkeenrajoittimella.

1735564948240.webp
 
(Tämä kuuluisi ehkä "Venäjän merivoimat"-ketjuun, mutta olkoot)

Odotan kyllä mielenkiinnolla ensimmäistä "promoammuntaa". Toistaiseksi noita konttivehkeitä ei ole tainnut näkyä kuin 3D-renderöinneissä ja vahvoja mockup-viboja antavina malleina. Kuinkahan monta valmista Club-K järjestelmää venäläisillä on? No, tätä saadaan joka tapauksessa odottaa ainakin ensi syksyyn, koska sarjan ensimmäisen aluksen käyttöönotto on viivästynyt elokuulle.

Muistaisin lukeneeni (myös venäläisten kritiikkiä siitä), että laivassa ei ole ohjusilmatorjuntaa, vaan kaksi AK-630M -tyyppistä CIWS-järjestelmää. Toki konttimuodossa saa ainakin teoriassa kaikenlaista, mutta onko venäläisillä ilmatorjuntaohjuksia tässä formaatissa?

Katso liite: 113501

Valokuvien perusteella potkureiden ylävälys on kyllä sen verran pieni, että paksummassa jäässä meno peräkannella on kyllä melkoista hyppyytystä. Laiva-asenteisina asejärjestelminä nuo ohjuskontit lienee suunniteltu kestämään räjähdyksen shokkivaikutus, mutta kuinkahan mahtaa olla kun jäävärähtely kestää päiväkausia. Toivottavasti myös maston värähtelyt on analysoitu, koska muutoin riskinä on "antennisade" tai ainakin laitteiden rikkoontuminen.

Kuvasta näkyy myös, kuinka peräsin on suojattu jäitä vastaan jääkynnellä ja liikkeenrajoittimella.

Katso liite: 113503
Niin, ei tuo ole aivan sitä mitä minä ajattelin, mutta mielenkiintoinen. Mitä muuten arvelet jäävärähtelyistä 1450 tonnisen Hämeenmaa-luokan kohdalla, jossa on melko "kevyttä" sotilaallista varustelua kuten TRS 3D, Ceros-200 ja 57mm Mk-1:nen? Tai sen muidenkin laitteiden kestämisen tässä "hyppyytyksessä", se kun taitaa mennä noin 40-senttisessä jäässä mikä taitaa aika hyvin olla suhteessa uppoumaan ja tuon venäläisen kanssa 1,7 metriin.

Venäläisistä voi olla yhtä ja toista mieltä, mutta kylmä fakta on se, että tämänkaltainen "analoginen" alustekniikan tutkimus ja kehitys ovat olleet siellä todella korkealla tasolla. Alusten rungot ovat tehokkaita ja linjakkaita eikä heidän ole tarvinnut turvautua viime hetken alusten levennyksiin tms kikka-kolmosiin saadakseen alukset rakennettua. Se, missä heillä homma kaatuu on se informaatioteknolgia. Ja tietenkin heillä on monia muita ongelmia, jotka johtaa projektien venymisiin ja suoranaisiin epäonnistumisiin. Mutta alusteknologian osaamisesta ja ymmärtämisestä tieteenalana se ei johdu.

Minusta potkurivälys näyttää siltä, että se on noin 40 - 50% potkurin läpimitasta ja tehoon (6,3 MW/akseli) suhteutettuna sen tulisi riittää. Muutenkin kaikki tuossa näyttää hyvin perinteiseltä ja tukevalta, tuskinpa kohtaavat vaikeuksia propulsiossa. Kiintolapa "mikki-hiiren korva" potkuri kestänee jäitä hyvin, mutta ei ehkä ole hyötysuhteeltaan tai meluisuudeltaan mitään huippua, mutta ei liene tarkoituskaan. Kyllä tuota on mallikokeissa hiottu, olen lähes varma siitä.

Masto ja muu laiva on tietenkin pitänyt femittää, ettei tule ikäviä yllätyksiä putoavina antenneina. En viitsi paljon niistä kirjoitella, mutta minulla on mielikuva, että niitä ongelmia on ollut ihan kotimaassakin?

It-ohjus on kyllä melko haastava konttiasenteisena, saavutetaankohan riittävää asennustarkkuutta? Ei ainakaan twist-lockeilla, vaan pitää olla joku lisäkiinnike. Pintatorjuntaohjus antanee enemmän anteeksi. Kontti voi toki sisältää omatkin vertikaalihyrrät, mutta ei se kaikkia ongelmia poista. Olisi luullut, että tuohon laitetaan lopulta esim Kashtan omasuojaksi?

Kuten sanottu, itse en ihan tuollaista tekisi, mutta ... jotakin samaa ehkä löytyisi. Kanadalaiset ei sitten saaneet omaan vastikkeeseensa (HarryDeWolf) kuin yhden 25-millisen tykin ja pari konekivääriä. Loppuiko halut, kyky vai raha, en tiedä.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, ei tuo ole aivan sitä mitä minä ajattelin, mutta mielenkiintoinen. Mitä muuten arvelet jäävärähtelyistä 1450 tonnisen Hämeenmaa-luokan kohdalla, jossa on melko "kevyttä" sotilaallista varustelua kuten TRS 3D, Ceros-200 ja 57mm Mk-1:nen? Tai sen muidenkin laitteiden kestämisen tässä "hyppyytyksessä", se kun taitaa mennä noin 40-senttisessä jäässä mikä taitaa aika hyvin olla suhteessa uppoumaan ja tuon venäläisen kanssa 1,7 metriin.
Takaa kontit pois tilalle hinaus välineet ja taitaa miinakiskotkin 2-3 paria sopia, miinatila jatkus helikopterin alle. Keilaan yksi Mk41 siilosto, ym pientä aseistusta ympäri alusta :uzi: :p

Edit: eikös suomessa ole joku suunnitellut tuollaiseen merikonttiin asennettavan miinakiskoja? Ja kontteja voi laittaa peräkkäin useamman.
 
Edit: eikös suomessa ole joku suunnitellut tuollaiseen merikonttiin asennettavan miinakiskoja? Ja kontteja voi laittaa peräkkäin useamman.
On sellainenkin kehitelty. Näköjään yhdessä tanskalaisten kanssa.


 
En yrittäisi tehdä minkäänlaista vertailua Hämeenmaahan, koska alus on aivan eri kokoluokkaa ja sen jääluokkakin "kauppalaivatasoa" verrattuna näihin venäläisiin "taistelumurtajiin". Aluksissa on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä.

Venäjän laivasuunnittelun tasosta minulla on kohtalainen käsitys. En lähtisi suoralta kädeltä vähättelemään sitä, vaikka viimeaikaisissa projekteissa onkin ilmennyt paikoin merkittäviäkin suunnitteluvirheitä. Laivoja on kuitenkin viime vuosina saatu myös valmiiksi asti ja parhaitenhan näitä oppii tekemällä.

Yritin arvioida potkurivälystä netistä löytyvän kuvamateriaalin avulla, mutta valitettavasti juuri sopivasta kulmasta ei löytynyt kuvaa. Näin silmämääräisesti sanoisin, että potkurin ylävälys on enimmillään vajaan puolentoista metrin luokkaa. Kuitenkin jo ennen "sorvauspaksuutta" potkurin ja jään vuorovaikutuksesta syntyy merkittävä vähähtelyheräte, joten välttäisin herkkien mekaanisten laitteiden sijoittamista välittömästi potkureiden yläpuolelle. Ainakin ohjusten laukaisun ajaksi alus täytynee pysäyttää jäissä operoitaessa, koska nuo Club-K -konttien "pystytysmekanismit" eivät ainakaan mainoskuvissa näytä erityisen robusteilta.

1735583060509.webp

Antenneja on tosiaan pudonnut "paremmissakin piireissä" ja ratkaisuna viime kädessä rakenteiden analysointi elementtimenetelmällä. Tämän ymmärtäminen ei kuitenkaan ole oman kokemukseni mukaan mikään itsestäänselvyys.

Nostan suosiolla kädet pystyyn kun kyse on ohjusteknologiasta noin yleensä ja erityisesti venäläissellaisesta. Jotenkin kuitenkin maalaisjärjellä ajateltuna sitä kuvittelisi, että ohjus ei juurikaan välittäisi siitä, missä asennossa se rykäistään taivaalle, kunhan suunta on jotakuinkin oikea (konttiasenteisena oletettavasti suoraan ylöspäin). Tykin kohdalla taas on luonnollista, että sen pitää tietää, mihin suuntaan se sojottaa, jos maalitieto tulee aluksen keskustulenjohdosta. Vai onko kyse siitä, että ohjus lähtee liikkeelle inertiaohjauksella "lähtöpaikan" perusteella ja hakupää aktivoituu vasta lähempänä maalia erityisesti jos valaisuun käytetään laivan maalinosoitustutkaa? Tuleeko vähäisestä asentovirheestä (laadukas twistlock vs. jäykempi asennus) lopulta merkittävää virhettä, jota terminaalivaiheessa ei voisi korjata?

Kanadalaisilla vähäinen aseistus tulee tehtäväprofiilista. Harry DeWolf-luokkaa ei ole tarkoitettu kohtaamaan vaikka näitä venäläisiä sotalaivoja, vaan "vastapuolena" on joko aseistamattomia tai enintään kiväärikaliiberisilla aseilla varustautuneita siviililaivoja. Kanadassa rannikkovartiostolla ei ole varsinaisia ulkovartiolaivoja eikä käsittääkseni edes oikein varsinaista lainvalvontamandaattiakaan, joten alusluokka on "vähän tavanomaista sotaisampana" laivaston väreissä.
 
En yrittäisi tehdä minkäänlaista vertailua Hämeenmaahan, koska alus on aivan eri kokoluokkaa ja sen jääluokkakin "kauppalaivatasoa" verrattuna näihin venäläisiin "taistelumurtajiin". Aluksissa on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä.

Venäjän laivasuunnittelun tasosta minulla on kohtalainen käsitys. En lähtisi suoralta kädeltä vähättelemään sitä, vaikka viimeaikaisissa projekteissa onkin ilmennyt paikoin merkittäviäkin suunnitteluvirheitä. Laivoja on kuitenkin viime vuosina saatu myös valmiiksi asti ja parhaitenhan näitä oppii tekemällä.

Yritin arvioida potkurivälystä netistä löytyvän kuvamateriaalin avulla, mutta valitettavasti juuri sopivasta kulmasta ei löytynyt kuvaa. Näin silmämääräisesti sanoisin, että potkurin ylävälys on enimmillään vajaan puolentoista metrin luokkaa. Kuitenkin jo ennen "sorvauspaksuutta" potkurin ja jään vuorovaikutuksesta syntyy merkittävä vähähtelyheräte, joten välttäisin herkkien mekaanisten laitteiden sijoittamista välittömästi potkureiden yläpuolelle. Ainakin ohjusten laukaisun ajaksi alus täytynee pysäyttää jäissä operoitaessa, koska nuo Club-K -konttien "pystytysmekanismit" eivät ainakaan mainoskuvissa näytä erityisen robusteilta.

Katso liite: 113546

Antenneja on tosiaan pudonnut "paremmissakin piireissä" ja ratkaisuna viime kädessä rakenteiden analysointi elementtimenetelmällä. Tämän ymmärtäminen ei kuitenkaan ole oman kokemukseni mukaan mikään itsestäänselvyys.

Nostan suosiolla kädet pystyyn kun kyse on ohjusteknologiasta noin yleensä ja erityisesti venäläissellaisesta. Jotenkin kuitenkin maalaisjärjellä ajateltuna sitä kuvittelisi, että ohjus ei juurikaan välittäisi siitä, missä asennossa se rykäistään taivaalle, kunhan suunta on jotakuinkin oikea (konttiasenteisena oletettavasti suoraan ylöspäin). Tykin kohdalla taas on luonnollista, että sen pitää tietää, mihin suuntaan se sojottaa, jos maalitieto tulee aluksen keskustulenjohdosta. Vai onko kyse siitä, että ohjus lähtee liikkeelle inertiaohjauksella "lähtöpaikan" perusteella ja hakupää aktivoituu vasta lähempänä maalia erityisesti jos valaisuun käytetään laivan maalinosoitustutkaa? Tuleeko vähäisestä asentovirheestä (laadukas twistlock vs. jäykempi asennus) lopulta merkittävää virhettä, jota terminaalivaiheessa ei voisi korjata?

Kanadalaisilla vähäinen aseistus tulee tehtäväprofiilista. Harry DeWolf-luokkaa ei ole tarkoitettu kohtaamaan vaikka näitä venäläisiä sotalaivoja, vaan "vastapuolena" on joko aseistamattomia tai enintään kiväärikaliiberisilla aseilla varustautuneita siviililaivoja. Kanadassa rannikkovartiostolla ei ole varsinaisia ulkovartiolaivoja eikä käsittääkseni edes oikein varsinaista lainvalvontamandaattiakaan, joten alusluokka on "vähän tavanomaista sotaisampana" laivaston väreissä.
Kyse on juuri siitä, että (yleensä) ohjus saa tavallaan suunnistamisen "referenssin" siinä alustalla. Minullekin oli hiukan kyllä yllätys, kuinka tarkka lavetin asento edelleenkin on (sikäli kun nyt julkista tietoa edes on tihkunut mistään), kaikesta teknologian kehityksestä huolimatta. Että oma veikkaukseni on, ettei twist-lock -kiinnitys riitä. Siinähän toleranssi on karkeasti ottaen 10 mm luokkaa. Ja se on sitten kummassakin päässä lavettia. Mitenkähän nuo lienee homman ratkaisseet, ei tietenkään selviä koskaan, koska salataan.

Se on kyllä hyvä arvaus, ettei jäajossa pysty noita ohjuksia vauhdista laukaisemaan, se tärinä kun on varmasti melkoista.

Jos joskus tässä tapaisi jotain kanadalaista heppua, niin pitää kyllä kysyä, että eivätkö oikeasti halunneet siihen Norjan mallin mukaan 57-millistä. :-)
 
Hyvin tuntuvat ilmasta ammuttavat ohjukset osuvan, vaikka siiven kärki taipuu vedossa luokkaa metrin ja värinät ovat valtavia. Hornetin siiven tuplaripustimessa olevista AMRAAM:eista kun ottaa kiinni ja ravistaa niin kolina vaan kuuluu kun välyksiä on niin paljon. Luulisi että tuollaisen konttiasennuksen saisi laivassakin toimimaan…
 
Hyvin tuntuvat ilmasta ammuttavat ohjukset osuvan, vaikka siiven kärki taipuu vedossa luokkaa metrin ja värinät ovat valtavia. Hornetin siiven tuplaripustimessa olevista AMRAAM:eista kun ottaa kiinni ja ravistaa niin kolina vaan kuuluu kun välyksiä on niin paljon. Luulisi että tuollaisen konttiasennuksen saisi laivassakin toimimaan…
Tai ne kuljetuslentokoneesta laskuvarjoavusteisesti tiputettavat ristelyohjuskasetit. Sitä ei tiedä luojakaan missä asennossa ja sijainnissa kasetti on suhteessa lentokoneen alkuperäiseen sijaintiin ja kulmaan kun ohjukset lopulta lähtevät ja lentävät muutama sata kilometriä osuen muutaman metrin sisälle ohjelmoidusta maalista.
 
Hyvin tuntuvat ilmasta ammuttavat ohjukset osuvan, vaikka siiven kärki taipuu vedossa luokkaa metrin ja värinät ovat valtavia. Hornetin siiven tuplaripustimessa olevista AMRAAM:eista kun ottaa kiinni ja ravistaa niin kolina vaan kuuluu kun välyksiä on niin paljon. Luulisi että tuollaisen konttiasennuksen saisi laivassakin toimimaan…
Jotain eroa on koko järjestelmän suunnitteluperiaatteissa. Koneessa IP-ohjuksella ei ongelmaa ole, koska se on joka tapauksessa lukittunut ennen laukaisua. Aluksilla esim Umkhonto-ohjus ei näe maalia lainkaan ennen lähtöä.

Tuon perusteella AMRAAM:ssa täytyy olla sen verran "ylimääräistä" kinematiikkaa, että se pääsee oikealle kurssille heti koneesta irtoamisen jälkeen vaikka se lähtisi siitä muutaman asteenkin "väärään" suuntaan. Kun vaan alkaa saamaan päivitystä maalista. Muuta selitystä en keksi tälle erolle.

En ole koskaan ollut itse it-ohjusta suunnittelemassa, mutta sen tiedän, että lavetin asentotarkkuus laiva-asennuksessa on hyvin pienillä toleransseilla.
 
Tai ne kuljetuslentokoneesta laskuvarjoavusteisesti tiputettavat ristelyohjuskasetit. Sitä ei tiedä luojakaan missä asennossa ja sijainnissa kasetti on suhteessa lentokoneen alkuperäiseen sijaintiin ja kulmaan kun ohjukset lopulta lähtevät ja lentävät muutama sata kilometriä osuen muutaman metrin sisälle ohjelmoidusta maalista.
Jossain kohtaa sen on saatava kyllä tarkka tieto asennostaan jotta lähtee oikeaan suuntaan. Onko hyrrät käynnissä koko ajan? Saako se tiedon koneesta asennostaan ennen pudotusta ja sen jälkeen sisäiset hyrrät huolehtii asiasta? Todennäköisesti. Selvää on, ettei missään tapauksessa ohjus lähde tietämättä minne suuntaan se on menossa.
 
Jossain kohtaa sen on saatava kyllä tarkka tieto asennostaan jotta lähtee oikeaan suuntaan. Onko hyrrät käynnissä koko ajan? Saako se tiedon koneesta asennostaan ennen pudotusta ja sen jälkeen sisäiset hyrrät huolehtii asiasta? Todennäköisesti. Selvää on, ettei missään tapauksessa ohjus lähde tietämättä minne suuntaan se on menossa.
Täydellisesti en ohjuksen sielunelämään ikinä tutustunut. Ohjuksessa on laser-hyrrät, joten on täysin mahdollista, että ne ovat päällä koko ajan (asevalinnan jälkeen), koska eivät kulu käytössä. Tai sitten ne vain saadaan käyntiin sekunnissa. Sen tiedän että koneen ja ohjuksen inertiayksiköt keskustelevat ennen laukaisua, joten oletan että niillä on yhteinen käsitys koneen nopeusvektorista ja ohjus pystyy havaitsemaan oman asemansa sen suhteen.

Ei se ihan helppoa IP-ohjuksellakaan ole, sen näkökenttä on suuruusluokkaa pari astetta ja se pitää pystyä suuntaamaan maaliin muiden sensorien, esim. kypärätähtäimen avulla.

Kinematiikkaa tuskin pystyy viimeiselle metrille muutenkaan hyödyntämään, ohjus lentää hetken ballistisena laukaisun jälkeen ja inertiapaikan tarkkuus tutkan avautuessa on heittänyt jo melko paljon (metrejä - kymmeniä metrejä).
 
Puola on tilannut kotimaiselta telakalta aluksen joka käsittääkseni tukee sukellusveneiden toimintaa ja muuta merenalaista sodankäyntiä sekä pelastusta, ammattilaiset korjatkoon. Vajaa satametrinen alus joka maksaa noin 240 miljoonaa.

 
Puola on tilannut kotimaiselta telakalta aluksen joka käsittääkseni tukee sukellusveneiden toimintaa ja muuta merenalaista sodankäyntiä sekä pelastusta, ammattilaiset korjatkoon. Vajaa satametrinen alus joka maksaa noin 240 miljoonaa.

Aika kamalan näköinen hökötys... Ehkä tuollaisena apualuksena menee.
 
Venäjän nykyisen laivanrakennuksen osaamisesta ei ole tarkkaa kuvaa, mutta etäämmältä seurattuna erittäin puutteellista.
Aikanaan toki ollut ihan oikeaa insinööriosaamista, mutta ovat pudonneet kelkasta.
Jos vanhoja hyviä konsepteja voidaan käyttää, niin Analystin kanssa siinä samaa mieltä, että noin konservatiivinen propulsio varmasti toimii, jos ei täysin ryssitä. Kaksi akselia perässä ja kovat peräsimet ei tosin tarkoita kovin kummoista manoveerauskykyä, mutta ehkä se ei ole tarvekaan?

Aluksen värähtelyt riippuu monesta joista propulsio yksi.

Mihin mahdettiin viitata kotimaisilla ongelmilla mastoissa? Itsellä tulee ekana mieleen Botnican tutkaskanneri, joka tippui alas Atlantilla. Tässä syyttäisin kuitenkin enemmän ILS-suunnittelemaa "paukkukeulaa", kuin alusta muuten. Noistakin ajoista on opittu ja jos katsotaan vaikka Polariksen keulaa on se huomattavasti parempi avovesiolosuhteissa, vaikka on perinteinen murtaja.

Kontin kiinnittäminen/paikoittaminen kanteen on suht helppo juttu. Koneistetut tasopinnat, stopparit ja kiilat. Twist-lockeista ei noissa hommissa ole hyötyä.
 
Kontin kiinnittäminen/paikoittaminen kanteen on suht helppo juttu. Koneistetut tasopinnat, stopparit ja kiilat. Twist-lockeista ei noissa hommissa ole hyötyä.
Tuollainen jäykkä kiinnitys on luonnollisesti mahdollista toteuttaa kuvailemallasi tavalla, mutta käsittääkseni noissa konttivehkeissä on tausta-ajatuksena ollut nimenomaan standardikiinnityksen käyttäminen, jolloin ohjuskonttien tilalla voi kuljettaa tarvittaessa jotain muutakin ja vastaavasti ohjuskontin voi tuoda tukikohdasta satamaan tavallisella rekalla. Toisaalta jälkimmäisen voi toteuttaa välisovitteella tai varustamalla ohjuskontti sekä tavallisilla kiinnityslaitteilla että asennustarkemmalla "taistelukiinnityksellä".
 
Tuollainen jäykkä kiinnitys on luonnollisesti mahdollista toteuttaa kuvailemallasi tavalla, mutta käsittääkseni noissa konttivehkeissä on tausta-ajatuksena ollut nimenomaan standardikiinnityksen käyttäminen, jolloin ohjuskonttien tilalla voi kuljettaa tarvittaessa jotain muutakin ja vastaavasti ohjuskontin voi tuoda tukikohdasta satamaan tavallisella rekalla. Toisaalta jälkimmäisen voi toteuttaa välisovitteella tai varustamalla ohjuskontti sekä tavallisilla kiinnityslaitteilla että asennustarkemmalla "taistelukiinnityksellä".
Kiinnitys on sota-aluksessa triviaalimpi juttu, kun ei tarvitse satoja tai tuhansia kontteja repiä koko ajan irti/kiinni.
Sodassa (ei logistiikka) kontin hyöty on lähinnä standardikokoinen "kappale". Tämä se helpoin osuus ja sitten alkaa se muu standardointi...

Toi ideoimani kiinnityshän ei muuta kontissa mitään, vaan ainostaan poistaa twist-lockin ja vaatii manuaalisen passauksen.
 
Back
Top