Miehekkään näköinen konetykki
Tehokas pääase ei toki muuta sitä tosiasiaa, että Jalkaväen kannalta BMP-3 on kehno toisteluajoneuvo ja että 30mm konetykillä siitä tekee reikäjuustoa.
Tuossa BMP-3M-100 Dragunissa näyttäisi nuo jalkaväen ongelmat olevan hoidossa etumoottorirakenteen johdosta. Vesipropulsion luukuista päätellen vaunu on edelleen uiva, joten panssaroinnissa ei varmaankaan ole mainittavaa edistystä.
Jotenkin kummallinen tuo Venäläisten BMP-vaunujen kehityskaari: BMP-1 oli hyvä liikkuvuudeltaan ja toimi varsin hyvin jalkaväen taisteluajoneuvona, mutta asejärjestelmä kaikin puolin susi. BMP-2 puolestaan omasi loistavan asejärjestelmän ja oli muutenkin erinomainen vaunu omana aikanaan. 80-luvulla AT-5 oli varsin pätevä ase myös taistelupanssarivaunuja vastaan ja 2A42 konetykki lienee yksi parhaista nykyäänkin. Sitten tuli BMP-3, jossa olisi olettanut, että venäläinen olisi korjannut BMP-2:n puutteet, eli vajavaisen pimeätoimintakyvyn ja kevyehkön panssaroinnin. Mutta ei: venäläiset päättivät pistää kaiken uusiksi. Uudessa asejärjestelmässä korostuivat tornin tilanahtaus, paljon ammuksia miehistötilassa, tarpeeton monimutkaisuus, edelleen yötoimintakyvyn puute ja uutuutena puuttui uskottava kyky tuhota taisteluvaunuja. Jalkaväki päätettiin ripotella eripuolille vaunua (5 taakse ja kaksi eteen) ja heidän jalkautumisestaan tehtiin likipitäen mahdotonta. Panssaroinnissa ei ollut merkittävää parannusta. BMP-3 on vaununa edeltäjäänsä huonompi ihan absoluuttisestikin ja erityisesti suhteutettuna siihen ajankohtaan, jolloin ne tulivat aktiivipalvelukseen.