Periaatteessa tuossa ei ole mitään liioittelua, mutta mainoslauseet on kuitenkin sijoitettava Israelin maastoon.
Jos ajatellaan, että oma mekanisoitu ottaa yhteen vihollisen kanssa kohtaustaistelussa selkeän metsäisessä maastossa, ovat matkat aika paljon lyhyempiä kuin tuo 5 km. Puhutaan ehkä 200-500 metristä.
Toki jos mekanisoituja on tarkoitus käyttää ainoastaan optimaalisessa maastossa laajemmilla peltoaukeilla, Spike pesee TOW 2A:n menne tullen.
On myös muistettava Spike MR/LR:n minimiampumaetäisyys, joka on 200 metriä. Jos tarkoitus on käyttää ohjuksia vaunuja vastaan puolustautumiseen, joudutaan metsämaastossa yhtäkkiä tilanteeseen, jolloin niitä ei ehkä edes voisi käyttää. Jos vaunu rullaa esiin mutkan takaa 100 metrin päässä, luottaisin mieluummin TOW 2A:han, jonka minimiampumaetäisyys on 65 metriä.
Onko panssarintorjuntaohjusten ryhmittäminen noin ahtaisiin paikkoihin (/lyhyille ampumaetäisyyksille) edes järkevää? Eikö noissa olosuhteissa saavuteta riittävä vaikututusta esim.
102 Raskas lähipanssarintorjuntaohjus NLAW:lla?
BMP:illä tai älleillä varustetun yhtä vahvan mekanisoidun joukon se kyllä hyvinkin voittaisi, koska edes etusektorin suoja on parempi kuin bemarin/ällin sirpalesuojapelti. USA:n Bradleyt olivat Persianlahden ja Irakin sodissa tuhonneet BMP-2:ia keskimäärin 3-8:lla 25 mm (!) konetykin laukauksella, eli yhdellä sarjalla vaunuun.
Jos/kun AMV kestää kaikki osumat etusektorista ja kyljistäkin osumat paremmalla todennäköisyydellä, on sillä merkittävä etu, mikäli BMP:t eivät osu ohjuksilla siihen. BMP-3:n 100 mm kanuuna voi tuottaa ongelmia, mutta ainakaan tähän asti niitä ei ole tuotu lähelle Suomen rajoja.
Ja onpahan bemarien taktisesta liikkuvuudestakin kuultu napinaa, telat putoavat telapyöriltä kivikossa kääntäessä jne.
--
Lyhyen aikavälin tarkasteluna varmasti päteviä havaintoja. Mutta entä pidemmällä aikavälillä? Bemarien (BMP-1 ja BMP-2) ja ällien viimeinen käyttöpäivä lähestyy, pitivät venäläiset siitä eli eivät. BMP-3 varmasti pyörii kuvioissa vielä vuosikymmeniä, mutta muutoin luettelemasi vaunut alkavat käymään iäkkäiksi.
Venäjän kiinnostus APC/IFV-tyyppisissä ajoneuvoissa näyttäisi kohdistuvan raskaammin panssaroituun kalustoon, kuten
T-15 Armata,
Kurganets-25,
Bumerang ja
BTR-T. Tämä asettaa haasteensa myös meille: Bumerang ja Kurganets-25 nyt eivät ole mitään linnoituksia panssarointinsa puolesta, mutta entä T-15 Armata? Miten Venäjä edes painottaa vaunuhankintojansa, mikä on tuleva pääasiallinen IFV Venäjällä, Kurganets-25 vai T-15? Missä suhteessa vaunuja hankitaan?
Edellisestä päästäänkin pohdintaan, onko suomalaisella taistelukentällä jatkossa tilaa IFV:llä kulkevalle joukolle, jolla ei ole taistelupanssarivaunuja? Hintaero taistelutaksin ja IFV:n välillähän on useita miljoonia euroja: Misusta on puhuttu puolen miljoonan euron hintaisena, mutta konetykillinen AMV maksaa varovaisestikin arvioiden kolme miljoonaa (tykkitorni ~miljoonan ja ajoneuvo vähintään 2 miljoonaa). Pitäisikö jako vetää tiukasti niin, että on panssarijoukot (IFV + MBT) ja taistelutaksijoukot, ilman mitään välimalleja?
Edelliset siis koskien uushankintoja. Nykyiset AMV:t kannattaisi varmaan aseistaa kunnolla. Etenkin konetykillisinä ne sopisivat korvaamaan KARJPR:n panssarijääkärijoukkueiden Pasit, olettaen siis, että PORJPR puretaan alueellisiksi taisteluosastoiksi. Rauhanturvaamisen kannalta tuollainen liike saattaisi olla ongelmallinen, mutta eipä AMV käynyt koskaan Afgoissakaan Suomen väreissä.
