Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
baikal kirjoitti:Georgian sodanpoikasessa Venäjä heitti kahdessa vuorokaudessa noin 40 kilometriä syvään alueeseen yli 200 raskaaksi sanottavaa tankkia, siihen sitten se kevyempi päälle, jota oli ehkä lähes tuplamäärä. Jos tankkitiheys tst-kentällä on tuonlaatuinen, ei siihen ole kyllä mitään asiaa sen enempää rynnäkkövaunuilla, Paseilla, Simoilla kuin kenttäkeittiöilläkään. Kyllä se on pojat ihan saletti juttu. Sellaiseen tilaan ei mennä kuin raskaiden vaunujen johdolla tai sitten maastoa halliten jalkaväen keinoin.
Kuka on väittänyt että sinne painetaan kevyemmät vaunut etunenässä? Kuten itsekkin toteat, sinne mennään tottakai raskaiden vaunujen johdolla. Jos raskaita vaunuja ei ole, niin on tyydyttävä lähinnä puolustamaan/viivyttämään.
Itse heittäisin tähän sellaisen karkean yleistyksen että rynnäkkövaunujen tehtävä tuossa tilanteessa on seurata tst-vaunuja enemmän tai vähemmän taka-alalla ja käyttää tulivoimaansa tst-vaunujen jalkoihin mahdollisesti jääneitä kevyempiä vaunuja/jv vastaan.
Kärki vastaan kärki tilanteessa (koukkaus pehmeämpään kylkeen asia erikseen) todennäköinen malli on varmaan se että tapahtumat etenevät pääasiassa tst-vaunut vs. tst-vaunut tilanteessa siihen asti kunnes jompi kumpi pakittaa tai tuhoutuu. Tämän jälkeen aukeaa sitten enemmän käyttöä niille ryntövaunujen aseille + kyydissä kulkeville jääkäreillekkin kun liike jossain vaiheessa sitten pysähtyy.
En ihan heti usko että kärki joukot ajetaan täydellä vahvuudella heti kohtaamisvaiheessa toistensa sekaan ns. kaasupohjassa jonka jälkeen ei tiedetä enää kuka on kuka. Eiköhän tilanne lähde ratkeamaan sen perusteella kumpi saa kärjessä muutaman tst-vaunun ensin tuhottua ja yrittää sitten ajaa vähän röyhkeämmin päälle, jos vastustaja panikoi ja alkaa peruuttelemaan (kuten monesti historiassa on käynnyt), niin siitä helposti seuraa kierre jossa vastustajan ryhmitykseen ajetaan sisään ja perässä seuraavat ryntävaunut saavat myös runsaasti kevyempiä maaleja/tulta puoleensa.
baikal kirjoitti:On se näköjään tankkimiesten ihan mahdotonta uskoa se tosiasia, että siellä missä maasto ja tiestö vähänkin sallii, kykenee kevyt jalkaväki nykyaikaisella pst-aseella pistämään panssarijyrän kuseen. Jos tuo jalkaväki on motivoitunut, käyttää oivallisesti tilanteet hyväkseen ja on koulutettu kunnolla, toimii hyvän johdon alaisena ja kurinalaisesti, saa tukea omalta tykistöltä ja pioneereilta, viesti kulkee ja pst-aseet hyviä eikä vaan melkein, se on saletti, että hyökkääjä joutuu "siivoustalkoisiin", ennenkuin jyrä saadaan liikkeelle...tai sitten mennä hölkytellään tyystin tappioista piittaamatta.
Kuka on väittänyt etteikö perus jv mainitsemissasi olosuhteissa/varustuksella siihen pystyisi? Ongelmat alkavat siitä jos samaisella porukalla täytyy hyökätä.
baikal kirjoitti:Mielestäni tähän ajatteluun täytyy tulevaisessa sovittaa miehistönkuljetuskaluston ominaisuudet ja suojatasot yms. Meidän on kyettävä hyödyntämään nykyaikaisen pst:n tarjoamat mahdollisuudet sillä emme kuuna valkeana tule pärjäämään tankkikilpavarustelussa, emme tasan taatusti. Tai sitten panemme rahaa niin paljon sotilasbudjettiin, että ehhei, ei tapahdu.
En kyllä ihan ymmärrä mikä tässä olisi niin radikaalisti muuttumassa, meillä on aina nojattu vahvasti jv:keen ja sen runsaaseen "ei ajoneuvoalustaiseen" pst-aseistukseen.
Ja tst-vaunu vs. tst-vaunu taisteluissa täytyy muistaa että maastomme harvoin antaa tilaisuuden painaa samaan aikaan ns. "samalla tulialueella" päälle kovin monella vaunulla kerrallaan, joten vastustajan runsaamman arsenaalin hyöty tulee esiin lähinnä siinä että tuhotun vaunun takana odottaa toinen ja tuhotun joukon takana toinen. Kerrallaan naapuri ei pääse päälle koko arsenaalillaan, kiitos metsäisen maaston.
Ja mitä tulee tst-vaunujen tst-teknisiin kykyihin, niin meille tyypillisillä lyhyehköillä A-etäisyyksilla uusintakaan vaunua on vaikea suojata kestämään vähääkään modernimman vaunun pääaseen laukausta joten tasoissa mennään.