Näin jälkikäteen katsottuna moni tuon ajan hanke näyttää oudolta. Esimerkiksi nuo tykistön hankinnat, joissa oli tarkoitus hankkia myös vedettävää 152 mm kalustoa NL:sta, vaikka kotimaasta olisi saanut 155 mm kalustoa.
koko 80-luvun 155m tykistön hankkinnan kotimaasta nähnyt enemmän tai vähemmän Vammaksen viennin tukemisena.
Kysymys on liian monitahoinen näin yövastaukseen, mutta aloitetaan viimeisestä. 152K:n lyhin matka on 8000 m joka johtuu siitä että osapanoksia on ainoastaan kolme. Kyseessä on siten yksinomaan kauaskantoiseksi ylijohdon tykiksi suunniteltu ase kun taas meidän 155 K:t soveltuvat muihinkin tehtäviin. Siis vähän kuten tst- ja rynnäkköpanssarivaunut. Lopputulos tällaisessa kompromissitykissä ei tietenkään sitten ollut yhtä hyvä kuin vasiten tiettyyn tarkoitukseen suunnitellussa.152K89 edelleenkin kalustostamme pisimmälle kantava tykki peruskranaatilla ammuttaessa
En mä pidä 1970 -luvun tykkiprojektia minään virheenä enkä silloisen Tampellan vienninedistämisenä. Jälkimmäiseen ei ollut mitään pyrkimystäkään Se pitää tietysti paikkansa että 155 H55 -kalustoa olisi saanut kolminkertaisen määrän suoraan tykkilukuna laskien. Mutta laskelmaan tulee ottaa mukaan myös sodanajan atarvikkeet, jotka itäkaupoissa ostettiin aina tykkien mukana. Länsimaista 155-kaliberia kuviteltiin saatavan kriisiaikana hankituksi ulkomailtakin.