Mielestäni mukavuuden etsiminen ja ikävyyden välttäminen näyttelevät liian suurta roolia maamme sotaväen kouluttamisessa. Muutamia esimerkkejä:
Ruokaa jonotettaessa tulee olla polvella 5 m välein kypärä päässä. Yöllä nukuttaessa voidaan olla koko ryhmä 3 metrin säteellä olevassa ympyrässä ilman suojavarusteita vieläpä niin, että keskellä ympyrää korvennetaan kamiinaa jota lämpökamera ei ilmeisesti huomaa.
Järjestetään sovellettu kaksipuoleinen sotaharjoitus. Päätetään etukäteen milloin ja missä taistetellaan, sovitaan etukäteen ettei 00.00 - 06.00 välisenä aikana sodita jotta saadaan riitttävästi lepoa. Koko harjoitus kestää viikon ja senkin aikana tilanne katkaistaan useita kertoja.
Ruokaa on saatava joka saatanan neljän tunnin välein. On aivan sama minkälainen sotatoimi on kyseessä mutta homma seis heti kun vääpeli (joka ei siis ole vääpeli vaan toppatakissa pasteeraileva kapiainen joka on liian laiska harjoitellakseen taisteluvarustuksessa) tuo pakettiautolla ruokapöntöt paikalle miinakenttien läpi.
Haavoittunutta evakuoidaan 50 metriä koska kyllä se asia sillä tuli selväksi. Ei ole tarkoituksenmukaista kantaa pidempään jne.
Todettakoon kuitenkin ettei näin ole kaikkialla intissä vaan ihan toisenlaistakin touhua olen todistanut. Lisäksi suunta on ymmärrykseni mukaan ylöspäin. Ilmeisen selvää on kuitenkin se, että joukkojemme motorisointi on johtanut siihen ettei meikäläinen jalkaväki muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oikein osaa toimia mies-rinkka-rynkky -periaatteella vaan joku polttomoottoripäristin on aina oltava saatavilla. Siihen toivon muutosta.