Miehistön kuljetus

Taktinen liikkuvuus fillarilla ja suksilla on aikalailla heikompi avolavaan verrattuna. Hiluxilla painelee helposti 200 km yhdessä yössä, mikä on varsin kunnioitettava matka painella täydessä varustuksessa fillarilla. Avolavoilla liikkuva joukko pystyy kattamaan erittäin ison alueen hyvän taktisen liikkuvuutensa takia ja on huollon kannalta helpommin ylläpidettävissä, kuin ilmakuljetteinen joukko.

Aivan, kevyt jalkaväki liikkuu sen hetken tilanteen ja tehtävän vaatimalla kalustolla, ei ole mitään orgaanista kuljetuskalustoa.
 
Aivan, kevyt jalkaväki liikkuu sen hetken tilanteen ja tehtävän vaatimalla kalustolla, ei ole mitään orgaanista kuljetuskalustoa.

Puolustusvoimissa tuntuu vain olevan ikävästi hakusessa tämä kevyen jalkaväen käsite käyttöperiaatteista ja taistelutekniikasta puhumattakaan. Hajautettuna toimivat
joukot jos mitkä olisi pitänyt ainakin ymmärtää kevyeksi JV:ksi ja varustaa ynnä kouluttaa sen mukaisesti mutta kissan viikset!

Jalkaväen vuosikirjasta joskus 3-5 vuotta sitten löytyy kirjoitelma jossa tuollaista pickupia ehdotellaan ihan vakavasti otettavan kirjoittajan toimesta meille käyttöön. Se ei ole tietenkään mahdollista koska kyydissä olevat kastuvat eikä suomalainen sotilas voi toimia märkänä kuten olemme Märän kelin vaatetus -ketjussakin todenneet.
 
Puolustusvoimissa tuntuu vain olevan ikävästi hakusessa tämä kevyen jalkaväen käsite käyttöperiaatteista ja taistelutekniikasta puhumattakaan. Hajautettuna toimivat
joukot jos mitkä olisi pitänyt ainakin ymmärtää kevyeksi JV:ksi ja varustaa ynnä kouluttaa sen mukaisesti mutta kissan viikset!

Jalkaväen vuosikirjasta joskus 3-5 vuotta sitten löytyy kirjoitelma jossa tuollaista pickupia ehdotellaan ihan vakavasti otettavan kirjoittajan toimesta meille käyttöön. Se ei ole tietenkään mahdollista koska kyydissä olevat kastuvat eikä suomalainen sotilas voi toimia märkänä kuten olemme Märän kelin vaatetus -ketjussakin todenneet.

Ironista on että erilaisia jääkäreitä riittää Suomessa mutta yksikään näistä joukoista ei suoraan vastaa perinteistä kevyttä jalkaväkeä.
 
No juuri näin! Kollegan kanssa mietimme juuri taannoin kuinka pervessiä on se, että jääkäreitä on maa pullollaan mutta jääkäreiden tapaan ei taistele kukaan.

Britithän panivat 00-luvun puolivälissä lihoiksi monta mekanisoitua joukkoa muuttaen ne light infantry-rooliin. Meillä varmaankin yritettiin samaa mutta lopputulos on aika surkea; yhdistelmä sisseilyä, 90-luvun jääkäriprikaatia ja digitaivasta mutta kaikista vain ne huonot puolet...
 
Puolustusvoimissa tuntuu vain olevan ikävästi hakusessa tämä kevyen jalkaväen käsite käyttöperiaatteista ja taistelutekniikasta puhumattakaan. Hajautettuna toimivat
joukot jos mitkä olisi pitänyt ainakin ymmärtää kevyeksi JV:ksi ja varustaa ynnä kouluttaa sen mukaisesti mutta kissan viikset!

Jalkaväen vuosikirjasta joskus 3-5 vuotta sitten löytyy kirjoitelma jossa tuollaista pickupia ehdotellaan ihan vakavasti otettavan kirjoittajan toimesta meille käyttöön. Se ei ole tietenkään mahdollista koska kyydissä olevat kastuvat eikä suomalainen sotilas voi toimia märkänä kuten olemme Märän kelin vaatetus -ketjussakin todenneet.

Avaatko asiaa tuntemattomalle, mistä tässä haavekuvat versus todellisuus -tilanteessa on kyse? Mitä ja miten harjoitellaan ja mitä ja miten pitäisi harjoitella? Ymmärränkö (ilmeisen sarkasmin) oikein, että maastossa jalan liikkuminen jää koulutuksessa liian vähäiselle ja että harjoituksissa tukeudutaan liiaksi ajoneuvoihin ym. mukavuustekijöihin?
 
No juuri näin! Kollegan kanssa mietimme juuri taannoin kuinka pervessiä on se, että jääkäreitä on maa pullollaan mutta jääkäreiden tapaan ei taistele kukaan.

Britithän panivat 00-luvun puolivälissä lihoiksi monta mekanisoitua joukkoa muuttaen ne light infantry-rooliin. Meillä varmaankin yritettiin samaa mutta lopputulos on aika surkea; yhdistelmä sisseilyä, 90-luvun jääkäriprikaatia ja digitaivasta mutta kaikista vain ne huonot puolet...

Britit löysivät silti roolia kevyelle jalkaväelle jo Neuvostoliittoa vastaan Keski-Euroopassa.
Toki niidenkin varustaminen maksaa mutta ajoneuvot ovat kuitenkin iso osa kustannuksista.
.
 
Avaatko asiaa tuntemattomalle, mistä tässä haavekuvat versus todellisuus -tilanteessa on kyse? Mitä ja miten harjoitellaan ja mitä ja miten pitäisi harjoitella? Ymmärränkö (ilmeisen sarkasmin) oikein, että maastossa jalan liikkuminen jää koulutuksessa liian vähäiselle ja että harjoituksissa tukeudutaan liiaksi ajoneuvoihin ym. mukavuustekijöihin?

Mielestäni mukavuuden etsiminen ja ikävyyden välttäminen näyttelevät liian suurta roolia maamme sotaväen kouluttamisessa. Muutamia esimerkkejä:

Ruokaa jonotettaessa tulee olla polvella 5 m välein kypärä päässä. Yöllä nukuttaessa voidaan olla koko ryhmä 3 metrin säteellä olevassa ympyrässä ilman suojavarusteita vieläpä niin, että keskellä ympyrää korvennetaan kamiinaa jota lämpökamera ei ilmeisesti huomaa.

Järjestetään sovellettu kaksipuoleinen sotaharjoitus. Päätetään etukäteen milloin ja missä taistetellaan, sovitaan etukäteen ettei 00.00 - 06.00 välisenä aikana sodita jotta saadaan riitttävästi lepoa. Koko harjoitus kestää viikon ja senkin aikana tilanne katkaistaan useita kertoja.

Ruokaa on saatava joka saatanan neljän tunnin välein. On aivan sama minkälainen sotatoimi on kyseessä mutta homma seis heti kun vääpeli (joka ei siis ole vääpeli vaan toppatakissa pasteeraileva kapiainen joka on liian laiska harjoitellakseen taisteluvarustuksessa) tuo pakettiautolla ruokapöntöt paikalle miinakenttien läpi.

Haavoittunutta evakuoidaan 50 metriä koska kyllä se asia sillä tuli selväksi. Ei ole tarkoituksenmukaista kantaa pidempään jne.

Todettakoon kuitenkin ettei näin ole kaikkialla intissä vaan ihan toisenlaistakin touhua olen todistanut. Lisäksi suunta on ymmärrykseni mukaan ylöspäin. Ilmeisen selvää on kuitenkin se, että joukkojemme motorisointi on johtanut siihen ettei meikäläinen jalkaväki muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oikein osaa toimia mies-rinkka-rynkky -periaatteella vaan joku polttomoottoripäristin on aina oltava saatavilla. Siihen toivon muutosta.
 
Mielestäni mukavuuden etsiminen ja ikävyyden välttäminen näyttelevät liian suurta roolia maamme sotaväen kouluttamisessa. Muutamia esimerkkejä:

Ruokaa jonotettaessa tulee olla polvella 5 m välein kypärä päässä. Yöllä nukuttaessa voidaan olla koko ryhmä 3 metrin säteellä olevassa ympyrässä ilman suojavarusteita vieläpä niin, että keskellä ympyrää korvennetaan kamiinaa jota lämpökamera ei ilmeisesti huomaa.

Järjestetään sovellettu kaksipuoleinen sotaharjoitus. Päätetään etukäteen milloin ja missä taistetellaan, sovitaan etukäteen ettei 00.00 - 06.00 välisenä aikana sodita jotta saadaan riitttävästi lepoa. Koko harjoitus kestää viikon ja senkin aikana tilanne katkaistaan useita kertoja.

Ruokaa on saatava joka saatanan neljän tunnin välein. On aivan sama minkälainen sotatoimi on kyseessä mutta homma seis heti kun vääpeli (joka ei siis ole vääpeli vaan toppatakissa pasteeraileva kapiainen joka on liian laiska harjoitellakseen taisteluvarustuksessa) tuo pakettiautolla ruokapöntöt paikalle miinakenttien läpi.

Haavoittunutta evakuoidaan 50 metriä koska kyllä se asia sillä tuli selväksi. Ei ole tarkoituksenmukaista kantaa pidempään jne.

Todettakoon kuitenkin ettei näin ole kaikkialla intissä vaan ihan toisenlaistakin touhua olen todistanut. Lisäksi suunta on ymmärrykseni mukaan ylöspäin. Ilmeisen selvää on kuitenkin se, että joukkojemme motorisointi on johtanut siihen ettei meikäläinen jalkaväki muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oikein osaa toimia mies-rinkka-rynkky -periaatteella vaan joku polttomoottoripäristin on aina oltava saatavilla. Siihen toivon muutosta.


Itse olen tätä kevyttä jalkaväkeä eli oikeita jääkäreitä toivonut jo vuosia mutta mielestäni se vaatisi pidemmän ja kovemman koulutuksen, ehkä 9kk riittäisi näiden miehistölle.
Solahtaisivat luontevasti osaksi näitä uusia valmiusjoukkojakin, eli kevyitä alueellisia taisteluosastoja tai niiden osia nykyisten rinnalle.
 
Mielestäni mukavuuden etsiminen ja ikävyyden välttäminen näyttelevät liian suurta roolia maamme sotaväen kouluttamisessa. Muutamia esimerkkejä:

Ruokaa jonotettaessa tulee olla polvella 5 m välein kypärä päässä. Yöllä nukuttaessa voidaan olla koko ryhmä 3 metrin säteellä olevassa ympyrässä ilman suojavarusteita vieläpä niin, että keskellä ympyrää korvennetaan kamiinaa jota lämpökamera ei ilmeisesti huomaa.

Järjestetään sovellettu kaksipuoleinen sotaharjoitus. Päätetään etukäteen milloin ja missä taistetellaan, sovitaan etukäteen ettei 00.00 - 06.00 välisenä aikana sodita jotta saadaan riitttävästi lepoa. Koko harjoitus kestää viikon ja senkin aikana tilanne katkaistaan useita kertoja.

Ruokaa on saatava joka saatanan neljän tunnin välein. On aivan sama minkälainen sotatoimi on kyseessä mutta homma seis heti kun vääpeli (joka ei siis ole vääpeli vaan toppatakissa pasteeraileva kapiainen joka on liian laiska harjoitellakseen taisteluvarustuksessa) tuo pakettiautolla ruokapöntöt paikalle miinakenttien läpi.

Haavoittunutta evakuoidaan 50 metriä koska kyllä se asia sillä tuli selväksi. Ei ole tarkoituksenmukaista kantaa pidempään jne.

Todettakoon kuitenkin ettei näin ole kaikkialla intissä vaan ihan toisenlaistakin touhua olen todistanut. Lisäksi suunta on ymmärrykseni mukaan ylöspäin. Ilmeisen selvää on kuitenkin se, että joukkojemme motorisointi on johtanut siihen ettei meikäläinen jalkaväki muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oikein osaa toimia mies-rinkka-rynkky -periaatteella vaan joku polttomoottoripäristin on aina oltava saatavilla. Siihen toivon muutosta.

No, tuohon tavoitetilaan voin yhtyä. Voin hyvin kuvitella, kuinka jostakin "Debaltseven pussista" pitäisi kävellä ulos, kun ajoneuvoihin tukeutuva toiminta ei enää onnistu. Ei hyvä, jos ainoa kokemus pidemmistä siirtymistä lihasvoimin on valamarssi. Puhumattakaan tietysti offensiivisista toimista, joita olisi hyvä kyetä suorittamaan ilman ajoneuvoja.

Toisaalta joudun pakosta suhtautumaan hajautettuun taistelutapaan tietyllä epäilyksellä. Mitkä ovat edellytykset reserviläisarmeijassa? Puhutaan kuitenkin porukasta, joka voi olla suhteellisen tiukassa tikissa kotiutuessaan, mutta joka pahimmillaan muuttuu vielä palvelusta edeltävää aikaa pahemmiksi mätisäkeiksi parin-kolmen vuoden kuluessa.

Itse olen tätä kevyttä jalkaväkeä eli oikeita jääkäreitä toivonut jo vuosia mutta mielestäni se vaatisi pidemmän ja kovemman koulutuksen, ehkä 9kk riittäisi näiden miehistölle.
Solahtaisivat luontevasti osaksi näitä uusia valmiusjoukkojakin, eli kevyitä alueellisia taisteluosastoja tai niiden osia nykyisten rinnalle.

Jep. Vähän tulee mieleen, että liekö kyky todelliseen linjojen takaiseen toimintaan lähinnä Utin porukoilla ja rajallisessa määrin varusmieserikoisjoukoilla (LJK, ERIKRJ, sukeltajat)?
 
Jep. Vähän tulee mieleen, että liekö kyky todelliseen linjojen takaiseen toimintaan lähinnä Utin porukoilla ja rajallisessa määrin varusmieserikoisjoukoilla (LJK, ERIKRJ, sukeltajat)?

Silloin kun itse oli tossutiedustelussa niin kyllä meitä oli ihan oikeasti selustassa tarkoitus käyttää, kuljetus toiminta-alueelle oli omista jaloista Hiaceen ja helikopteriin.
Tiedustelussa on suhteellisen paljon johtajia ja kaikki yleensäkin valittu harrastuksien, kielitaidon ja muiden sopivien ominaisuuksien mukaan, vaikka pääsykokeita ei olekaan niin ei sinne vahingossa päädy kukaan.
Siinä tosin pääosin vihollista isketään epäsuoralla tai muuten maalitetaan, muuten hiippaillaan pois silmistä ja maataan perse homeessa.

Nuo oikeat erikoisjoukot, sekä varusmiehet että vakinaiset, ovat sitten vielä erikseen ja niitä voi käyttää todelliseen iskuosasto toimintaan tiedustelun lisäksi.

Jotkut ovat siitä välistä kuten rajajääkärit jotka saavat perinteisen sissikoulutuksen, itse pidän esimerkiksi jotain Ivalon rajajääkäreitä täysin vertailukelpoisena monien maiden vakinaisiin erikoisjoukkkoihin.
 
Tuollainen avolava on paljon parempi kulkuneuvo kuin vaikka henkilö- tai pakettiauto. Näkee ympärilleen ja tuleenkin voi vastata heti. Jalkautuminen käy todella nopeasti.

Aika harva tämänkään foorumin kirjoittelijoista kulkee sodassa Pasilla tai vastaavalla ajoneuvolla.
no mina ajan HMMWV.lla, tai jos haluan olla erityisen polleva ja korostaa isoja linjoja, kayn kuittaamassa HET 1070 alleni... Tosin kummallakkaan en aja kylalle. HET.lla ei mahdu kunnolla kaantymaan kadunkulmissa ilman etta joku skootterimimmi on jo jaamassa vetosen alle ja HMMWV on liian sotaisan nakonen. Siksi ajan f250 lavapelilla.. Ilman kylkiteksteja olevalla autolla.
 
Tähän mainittakoon kuskien lakisääteinen tms. kuuden tunnin lepoaika.

Lisäksi voidaan mainita varusmiesten pakolliset ruokailut ja aika monta muutakin asiaa joista saadaan aina sopiva keppihevonen.

Jos liikutaan jalan ei kuljettajien lepoajoilla ole väliä ja vaikka ajoneuvoja käytettäisiinkin ei lepoajan tarvitse aina olla yöllä. Ruokaa voidaan syodä pöntöistäkin nautittuna muina aikoina kuin 11-12 ja 17-18 taistelumuonituksesta puhumattakaan. Majoittua voidaan partioittain laavuissa jne jne. Kysymys on ihan puhtaasti siitä halutaanko näin tehdä. Jossain halutaan ja jossain ei, se joka haluaa keksii keinon kun puolestaan se joka ei halua keksii tekosyyn.
 
Lisäksi voidaan mainita varusmiesten pakolliset ruokailut ja aika monta muutakin asiaa joista saadaan aina sopiva keppihevonen.

Jos liikutaan jalan ei kuljettajien lepoajoilla ole väliä ja vaikka ajoneuvoja käytettäisiinkin ei lepoajan tarvitse aina olla yöllä. Ruokaa voidaan syodä pöntöistäkin nautittuna muina aikoina kuin 11-12 ja 17-18 taistelumuonituksesta puhumattakaan. Majoittua voidaan partioittain laavuissa jne jne. Kysymys on ihan puhtaasti siitä halutaanko näin tehdä. Jossain halutaan ja jossain ei, se joka haluaa keksii keinon kun puolestaan se joka ei halua keksii tekosyyn.

Mitkä ihmeen "pakolliset ruokailut"?
 
Nyt mennään jo kauas Miehistön kuljetuksesta mutta menköön nyt ja sitten takaisin aiheeseen:

Varusmiehelle, vapaaehtoista asepalvelusta suorittavalle naiselle ja kertausharjoituksiin kutsutulle reserviläiselle on tarjottava muonitus asiakirjan jokujoku mukaisesti. Et siis voi pitää normin mukaan ukkoja syömättä. Käy vääpelin toimistossa, hän kertoo tarkemmin.
 
jaa.. Silloin kun itse tuli noissa hommissa rymyttyä niin ei silloin ollut mitään ruoka-aikoja. Ei sodassakaan ole. Leirillä kun oltiin niin välillä mentiin pitkälti toista vuorokautta veden kanssa. Toki ajat muuttuu.
 
Tähän mainittakoon kuskien lakisääteinen tms. kuuden tunnin lepoaika.
Mikäs siinä, ajakoot vaikka vuorokausitolkulla mutta vain suljetulla alueella.
Mie en yhtään vm-kuskia halua yleiseen liikenteeseen, jolla ei ole riittävää lepoa takana, ne vahingot on suunnattomat mitä voidaan saada aikaiseksi, ei pelkästään varusmiehille ja pv:n kalustolle mutta sivullisille myös.
Tänään illalla jälleen pidän koulutusta nuorille ja yhten aiheena on kuljettajan kunto ja vastuut, joten liippaa läheltä nämä liikenneturvallisuuteen liittyvät asiat nykypäivänä.
 
Mitä tällä "perinteisellä kevyellä jalkaväellä" tai "jääkärien tapaan sotimisella" mahdetaan tässä yhteydessä tarkoittaa?

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on viime vuosikymmenet ollut jalkaväen osalta kaksi linjaa mekanisoitu ja kevyt. Kevyt tarkoittaa kuitenkin laskuvarjojoukkoja ja ilmarynnäkköjoukkoja.

Mitä taas tulee kastumisen välttämiseen, niin se on aika uusi juttu ja siinä on logiikkansa. 90-luvulla ei esimerkiksi niissä osastoissa joissa itse palvelin käytetty koskaan tilanteenmukaisessa harjoittelussa pressuja kuorma-autojen lavojen päällä. Tai käytettiin toki jos miehiä ei ollut kyydissä. Muutenkaan mitään varusteiden kastumista ei millään tavalla varottu, vaan ne vaatteet kuivattiin juurikin siinä lämmitetyssä teltassa. 80-luvulla intin käyneillä on myös muistoissa se, että erikseen kiellettiin suojaamasta reppujen sisältö muovilla tai vaikka foliolla. Näin varmistettiin, ettei ollut mitään kuivia varusteita, kun pelkkä kangasreppu ei sadetta pitänyt. Rannikkojääkäritkin aloittivat varsinkin kesäisin päivänsä menemällä veteen kaulaa myöten jne...

Nykyisin sitten korostetaan aivan eri tavalla joukkojen toimintakyvyn ylläpitoa. Varsinkin jos ollaan vihollisen kanssa kosketuksissa tai edes "rintamalla", niin telttoja ei voi välttämättä pystyttää kaminan käyttämisestä puhumattakaan. Missä kuivaat varusteet? Asia tuli eräässä kertausharjoituksessa todettua ihan käytännössäkin. Osa johtajista veti päivällä tätä old school "miehet ei ole sokerista" linjaa. Vettä tuli kuin aisaa koko päivän ja lämpötila oli siedettävät kahdeksan astetta. Pimeän tullessa sitten ilma kirkastui ja mentiin pakkasen puolelle. Mitään telttoja ei sitten yllättäen pystytettykkään ja toiminta jatkui, ei kuitenkaan niin intensiivisenä, että märissä tamineissa olisi pärjännyt pelkän ruuminlämmön voimin. Märät miehet menettivät sitten aika nopeasti toimintakykynsä. Vanhemman polven reserviläisjohtajat olivat vähän huuli pyöreänä, että "ei se ennen näin mennyt". Kuuntelivat kantahenkilökunnan palautteen toimintakyvyn ylläpidon tärkeydestä aika nöyrinä.
 
jaa.. Silloin kun itse tuli noissa hommissa rymyttyä niin ei silloin ollut mitään ruoka-aikoja. Ei sodassakaan ole. Leirillä kun oltiin niin välillä mentiin pitkälti toista vuorokautta veden kanssa. Toki ajat muuttuu.
Lammiohan tuon syömisen ei-pakollisuuden niin leppoisasti joukolleen tiedotti. :)
 
Back
Top