Miehistön kuljetus

Ei ole kyse uusien joukkojen varustamisesta, vaan ylipäätään Marderien ympärillä olevasta kokonaisuudesta. Mekanisoiduissa ja moottoroiduissa taisteluosastoissa on paljon vanhentuvaa materiaalia. MT-LB ei ole ainoa. Eikä BMP-2. Missä määrin tulevaisuudessa on varaa ylläpitää ja kehittää näiden joukkojen varustusta?

Myönnän, olen pessimististä koulukuntaa. En usko, että mekanisoituja taisteluosastoja on varaa ylläpitää ja kehittää nykymuodossaan, jahka BMP-2, Leopard 2A6 ja MT-LB alkavat mennä manan majoille joskus 2030 eteenpäin. Luullakseni mekanisoitujen joukkojen perusta muodostuu 2040 KARJPR:n rungolle.
Voi olla noinkin, mutta tässä vaiheessa kaikki tuo on spekulaatiota kun ei ole tietoa. Uskon että tarvitsemme kuitenkin jalkaväelle osaksi liikkuvuutta ja osaksi suojaa, kuten Hulkko sanoi. Mekanisoitua jalkaväkeä on 2030-luvullakin jossain kokoonpanossa, eikä ole merkitystä että ovatko ne pataljoonia vai taisteluosastoja. Panssarointia pitää olla silloin kun hyökätään ja pyritään ratkaisuihin.
Itse luettelit tulevaisuuden todennäköisyyksiä ja kirjoittelit rynnäkköpanssarivaunuista, joten käsitin, että kaavailet Marderia myös rynnäkköpanssarivaunun rooliin:
Ok, ehkä olin epäselvä tuossa. Ajatukseni oli että telavetoisia miehistönkuljetusvaunuja (siinä määrin missä tulevaisuudessa katsotaan telavetoisia tarvittavan) voitaisiin uusia kustannustehokkaammin hankkimalla vähän käytettyä kalustoa kuin esimerkiksi tekemällä hankinta CV Armadilloista tms. Tai jos T-55 alustoja olisi vielä varastoissa, voisi modauttaa Iipoilla niistä Achzarit-vaunuja.

CV9030 jatkanee varmaan 2030-luvun loppuun ainakin, koska ne ovat hirmuisen kalliita uusina ja BMP-2MD korvaajaa ei ehkä tule. On mahdollista että ainoa IFV on 2030 luvulla tuo CV 9030. Koska on selvää että asetornit ja järjestelmät maksavat jopa 100% vaunun hinnasta, niitä ei ole varaa hankkia tarpeeksi. Kun pv vielä katsoo että aseiden on kuljettava jalkaväen mukana, koska kiinteät asejärjestelmät menetetään vaunujen mukana, on oletettavaa että vaunuissa painotetaan suojausta liikkuvuuden lisäksi. Tulivoimaa ei katsota tarpeelliseksi. Siispä korkeintaan RWS:t tulevat olemaan aseistuksena ja omasuojana.

Kun katselee maailmalla yleisesti noita jalkaväen taisteluajoneuvoja ja miehistönkuljetuspanssareita(CV 90, Puma, Kurganets-25), on selvästi nähtävissä että niiden suojaustasot ovat nousemassa huimasti ja hinta siinä mukana. Se on mielestäni seurausta epäsuoran tulen kantaman, tarkkuuden ja tulivoiman kasvusta sekä IED:n käytöstä. Lisäksi liikkuvia pst-ohjuksia on yhä enemmän (Spike, Kornet, Javelin) ja niitä kohdataan missä vaan, koska ne eivät ole enää ajoneuvoihin sidottuja samalla lailla kuin esimerkiksi TOW ja Spigot jne.

Pääosa joukoista tulee varmasti kulkemaan pyörillä ja kotimaisilla ratkaisuilla, kuten Patria, Misu tai Sisu GTP ja liikkuvuus on niiden suoja. Maasodankäynnissä emme kuitenkaan voi ratkaista taisteluita jos emme kykene kohtaamaan vihollista suoraan tietyissä tilanteissa ja pysty viemään joukkoja taistelukontaktiin ilman kovia tappioita. Silloin joukkojen on oltava hyvin suojattuja, koska hyökkäyksessä joudutaan ottamaan väkisinkin rajua tulta vastaan. Siellä ei voida ajella enää millään MT-LB vaunuilla, vaan vaunujen on oltava vahvasti suojattuja ja mahdollisimman vaikeasti havaittavia.

Vihollisen tykistön kantama on sitä luokkaa että kootusti hyökkäävät joukot kohtaavat epäsuoraa jo 10 km ennen kontaktia mahdollisesti. Emme mitenkään voi kuvitella että kykenisimme tuhoamaan tai väistämään sitä dronejen määrää tai pysyisi havaitsemattomissa kun joukot lähtevät liikkeelle kootusti. Samaten oma vastatykistö ja ilmavoimat eivät voi tehdä immuuniksi satoja tykkejä, joita naapurilla riittää tunnetusti. Meillä on oltava liikkeen lisäksi suojaa.
Jos uskot, että maavoimat saa neljä miljardia ensi vuosikymmenellä, niin miksi uskot, että ei ole varaa hankkia 100+ CV-vaunua? Miksi haluat välttämättä Marderit, jos rahaa on käytössä noin paljon?
PV:n suunnitelmat tehdään 10-15 vuotta eteenpäin, että voidaan ylipäätään hankkia jotain ilman sekoilua. Luotan siihen että siellä tiedetään mitä tarvitaan 2030-luvulle tultaessa. Jos Marderit eivät tule kyseeseen niin fine.
Rahaa ei ole kauheasti, mutta onhan tuo vuosikymmen 10 vuotta pitkäkin. Koko ajalle jaettuna se on 300+ miljoonaa vuodessa. Kun HX rahoitetaan velalla ja teollisella yhteistyöllä ja laivueeseen menee tuo 1,3-1,5 miljardia niin onhan sitä rahaa nyt vielä jaettavana. Jos tulevat hallitukset leikkaavat budjettia rajusti niin sitten tilanne tietysti muuttuu, mutta kuka pystyy ennustamaan tulevaisuutta muutenkaan?
 
Pääosa joukoista tulee varmasti kulkemaan pyörillä ja kotimaisilla ratkaisuilla, kuten Patria, Misu tai Sisu GTP ja liikkuvuus on niiden suoja. Maasodankäynnissä emme kuitenkaan voi ratkaista taisteluita jos emme kykene kohtaamaan vihollista suoraan tietyissä tilanteissa ja pysty viemään joukkoja taistelukontaktiin ilman kovia tappioita. Silloin joukkojen on oltava hyvin suojattuja, koska hyökkäyksessä joudutaan ottamaan väkisinkin rajua tulta vastaan. Siellä ei voida ajella enää millään MT-LB vaunuilla, vaan vaunujen on oltava vahvasti suojattuja ja mahdollisimman vaikeasti havaittavia.
Oletko siis siinä käsityksessä että MT-LB:illa olisi nykyään tarkoitus ajaa kosketukseen vihollisen kanssa?
 
Oletko siis siinä käsityksessä että MT-LB:illa olisi nykyään tarkoitus ajaa kosketukseen vihollisen kanssa?
No eikös noilla MT-LB:in varustetuissa moottoroiduissa taisteluosastoissa tätä nykyä ole oma Leo2A4-panssarivaunukomppania? Joten tämä ainakin siihen viittaisi.
 
Oletko siis siinä käsityksessä että MT-LB:illa olisi nykyään tarkoitus ajaa kosketukseen vihollisen kanssa?
En todellakaan tiedä, mutta jos ne harjoittelevat Leo 2A6 kanssa Niinisalossa niin kai niillä jokin rooli on myös kuljetuksissa? Onhan niitä hankittu melkoinen määrä.

Ihan vain maalaisjärjellä ajateltuna, mietin että kuinka kaukaa sotilaat pitää jalkauttaa jos vaunuilla ei voida/haluta ajaa taistelukontaktiin saakka? Riittääkö kilometri vai kaksi? Se matka pitäisi siis ps-jääkärien pystyä tetsaamaan epäsuorassa tulessa ja suora-ammunnan kohteena. Toki tankit tukevat mutta rautaa on myös vastapuolla ja sitä epäsuoraa riittää sitten rankasti. Ei käy kateeksi.
Mitä sitten jos viholliskontakti saadaankin yllättäen, eikä jalkautumisetäisyydellä? Ekat 30mm tykinammukset poraavat neukkupurkeista läpi.

Luulen että jos MT-LB:t joutuisivat toimimaan noin etäältä niin meidän jalkaväen tappiot hyökkäyksissä nousisivat varmaan yli 25% ennen murtokohtaa. Tiedä sitten onko se hyväksyttävää, mutta haavoittuneiden evakuointi olisi ainakin työlästä. Sanokaahan mek. jalkaväen edustajat ja tankkimiehet että mikä on ps-jääkärien kestämätön tappiosuhde?
Hiki säästää verta sanotaan, mutta mikä on jääkärien kunto nykyään mennä täydessä varustuksessa 1-2 km tetsaten ilman panssarisuojaa? En tiedä muista, mutta minä santsaisin parempaan.

Nyt kun meillä on viimein saatu taistelupanssarit hyvälle tasolle, jolla kehtaa hyökkäillä niin melkoinen epäsuhta on jos jääkärit joutuvat menemään kiirastuleen ryssäläisillä peltipurkeilla, joista ampuu ritsalla läpi. Enkä tarkoita BMP-2 vaunuja, joihin on sentään panostettu jonkin verran.
 
@Einomies1 niin että MT-LBV:illä mennään bemarein ja taisteluvaunuin varustettua joukkoa vastaan kohtaustaisteluun torvet soiden? Ei ole vissiin yhtään mahdollista käyttää joukkoja muulla tavalla kuin vihollisen kärkeä vastaan, etenkään kun on kyse manööverijoukoista...

On ihan mekanisoidun sodankäynnin perusperiaatteita kohdistaa hyökkäykset sinne, missä vihollinen on heikko, eikä posottaa suoraan vihollisen vahvinta kärkeä vastaan, etenkään kalustollisesti alivoimaisena. Vinkkinä, venäläisilläkään ei riitä bemareita joka porukalle, etenkään sivustansuojaukseen, ja esimerkiksi Alakurtin ja Petsamon prikaateilla on vain ällejä itselläänkin, ei lainkaan bemareita.
 
Vinkkinä, venäläisilläkään ei riitä bemareita joka porukalle, etenkään sivustansuojaukseen, ja esimerkiksi Alakurtin ja Petsamon prikaateilla on vain ällejä itselläänkin, ei lainkaan bemareita.

Toki on huomattava, että naapuri on asennellut älleihin milloin minkäkinlaista tornia. Mutta toki on myönnettävä, että ne mallit voivat olla pitkälti vain myyntikataloogikappaleita.
 
No nämä vastaukset selittävätkin miksi olette niin innokkaita hylkäämään toimivat kuljetusvaunut ja hankkimaan tilalle kuohittuja rynnäkkövaunuja. Teillä on aivan väärä käsitys mekanisoitujen joukkojen toiminnasta. Edes CV90 ei jalkauta sotilaitaan vihollisen tulen alla, vaan piilossa hyökkäyksen lähtötasalla.

No eikös noilla MT-LB:in varustetuissa moottoroiduissa taisteluosastoissa tätä nykyä ole oma Leo2A4-panssarivaunukomppania? Joten tämä ainakin siihen viittaisi.

Jonnekihan ne A4:t oli lykättävä kun A6:n saapumisen jälkeen niitä alkoi jäädä ylimääräiseksi. Parempi moottoroiduille kuin stenalle, mutta ei se tarkoita että niiden kanssa toimivien MT-LB:den käyttöperiaatteita muutettaisiin. Niiden pelti ei paksuunnu siitä että vieressä on taisteluvaunu.

En todellakaan tiedä, mutta jos ne harjoittelevat Leo 2A6 kanssa Niinisalossa niin kai niillä jokin rooli on myös kuljetuksissa? Onhan niitä hankittu melkoinen määrä.

Tottakai kuljetusvaunulla on rooli kuljetuksissa, sehän lukee jo nimessäkin. Sen sijaan kuljetusvaunun nimessä ei lue rynnäkkö eikä taistelu, ja se kertoo siitä että k.o. vaunulla ei ole roolia niissä toimissa. Ne kuljetusvaunut eivät muuten harjoittele mitään, vaan niitä käyttävät sotilaat. Taisteluvaunujenkin miehistöjen täytyy harjoitella paitsi varsinaista taistelua myös lähtötasalle siirtymistä ja suojaavan jalkaväen kanssa toimimista.

Ihan vain maalaisjärjellä ajateltuna, mietin että kuinka kaukaa sotilaat pitää jalkauttaa jos vaunuilla ei voida/haluta ajaa taistelukontaktiin saakka? Riittääkö kilometri vai kaksi? Se matka pitäisi siis ps-jääkärien pystyä tetsaamaan epäsuorassa tulessa ja suora-ammunnan kohteena. Toki tankit tukevat mutta rautaa on myös vastapuolla ja sitä epäsuoraa riittää sitten rankasti. Ei käy kateeksi.

Riippuu täysin maastosta. Aakealla laakealla arolla jalkautukseen voidaan tarvita montakin kilometriä (ja paljon savua), sopivan metsäharjanteen suojassa voidaan päästä muutaman sadan metrin päähän. Ne jääkärit eivät ole siellä taisteluvaunujen mukana siksi, että kohteen valtaamisen jälkeen joku niistä voisi käydä vetämässä lipun salkoon loppujen laulaessa siniristilippua kuorossa. Ne ovat siellä (mm.) siksi ettei vihollisen jalkaväki pääse kiertämään taisteluvaunujen sivustaan/taakse ja ampumaan singolla ohueen peltiin. Sitä tehtävää jääkärit eivät voi hoitaa vaunun kyydissä, vaan on oltava ulkona tetsaamassa epäsuorassa tulessa ja suora-ammunan kohteena. Toki sitä omaakin epäsuoraa johdetaan ja annetaan suora-ammuntatulta samalla, ei siellä pelkkänä maalitauluna maata.

Ei todellakaan käy kateeksi. Homma on ehkä vaativin ja vaarallisin mitä puolustusvoimien palveluksessa voi saada osakseen. Ainakin suuremmissa määrin varusmiehille koulutettavista tehtävistä se on. Mutta se on silti hoidettava.

Mitä sitten jos viholliskontakti saadaankin yllättäen, eikä jalkautumisetäisyydellä? Ekat 30mm tykinammukset poraavat neukkupurkeista läpi.

Yllättäen saatava kontakti voi olla myös taisteluvaunuja. Haluatko kuljetusvaunujen kestävän myös 125mm nuolet? Modernisoitukaan Marder ei kestä. Israelista voisi löytyä, mutta ne olisi tilattava uutena ja hinta vastaa taisteluvaunua. Jos yllätyskontaktiin joutuu pääjoukko, niin tiedustelussa on jo epäonnistuttu pahasti.

Luulen että jos MT-LB:t joutuisivat toimimaan noin etäältä niin meidän jalkaväen tappiot hyökkäyksissä nousisivat varmaan yli 25% ennen murtokohtaa. Tiedä sitten onko se hyväksyttävää, mutta haavoittuneiden evakuointi olisi ainakin työlästä. Sanokaahan mek. jalkaväen edustajat ja tankkimiehet että mikä on ps-jääkärien kestämätön tappiosuhde?
Hiki säästää verta sanotaan, mutta mikä on jääkärien kunto nykyään mennä täydessä varustuksessa 1-2 km tetsaten ilman panssarisuojaa? En tiedä muista, mutta minä santsaisin parempaan.

Paljonko sitten luulisit että tulisi jalkaväen tappioiksi jos ajaisivat MT-LB:n kyydissä mekanisoidun vihollisen tuleen? Riittääkö 75% vai menetetäänkö 100%? Hiki säästää verta, tyhmyys säästää myös mutta se säästö on vihollisen verta. Minä satsaisin jääkärien kuntokoulutukseen ja upseerien järkikoulutukseen. Hyökkäyskohta valitaan niin että joukot pystyvät siihen, ei niin että vedetään viivottimella nuolia kartalle.

Nyt kun meillä on viimein saatu taistelupanssarit hyvälle tasolle, jolla kehtaa hyökkäillä niin melkoinen epäsuhta on jos jääkärit joutuvat menemään kiirastuleen ryssäläisillä peltipurkeilla, joista ampuu ritsalla läpi. Enkä tarkoita BMP-2 vaunuja, joihin on sentään panostettu jonkin verran.

No siksihän meillä on ne BMP-2:t ja CV-90:t. Moottoroidut joukot nyt vaan ovat kevyempää kaliiberia kuin mekanisoidut joukot, vaikka niillekin riittää nykyään taisteluvaunuja tulitueksi. Siksi sinne kiirastuleen ei mennä niillä peltipurkeilla, joissa menee tusina miestä kerralla manan majoille. Sinne mennään jalkautuneena, suojaliivit ja kypärät päällä, koska ne suojaavat lukumääräisesti suurimmalta osalta sirpaleita. Toki MT-LB suojaa vähän isommilta sirpaleilta, mutta isompana maalina siihen osuu helpommin myös vielä isompia sirpaleita ja se on houkuttelevampi maali suora-ammunta-aseille kuin yksittäinen sotilas. Eikä moottoroitua osastoa lähetetä hoitamaan mekanisoidun osaston tehtävää. Jos mekanisoitua osastoa ei saada, niin muokataan suunnitelmia eikä syötetä parasta saatavilla olevaa joukkoa tuhottavaksi turhan vuoksi.
 
Ne jääkärit eivät ole siellä taisteluvaunujen mukana siksi, että kohteen valtaamisen jälkeen joku niistä voisi käydä vetämässä lipun salkoon loppujen laulaessa siniristilippua kuorossa. Ne ovat siellä (mm.) siksi ettei vihollisen jalkaväki pääse kiertämään taisteluvaunujen sivustaan/taakse ja ampumaan singolla ohueen peltiin. Sitä tehtävää jääkärit eivät voi hoitaa vaunun kyydissä, vaan on oltava ulkona tetsaamassa epäsuorassa tulessa ja suora-ammunan kohteena. Toki sitä omaakin epäsuoraa johdetaan ja annetaan suora-ammuntatulta samalla, ei siellä pelkkänä maalitauluna maata.

Ei todellakaan käy kateeksi. Homma on ehkä vaativin ja vaarallisin mitä puolustusvoimien palveluksessa voi saada osakseen. Ainakin suuremmissa määrin varusmiehille koulutettavista tehtävistä se on. Mutta se on silti hoidettava.

Panssarijääkärivänrikkinä tämä oli "kiva" kuulla :cool:
 
Vähän erikoiselta tämä keskustelu vaikuttaa täältä sivusta seurattuna. MT-LB on keveyesti panssaroitu bussi, jota rankasti yleistäen käytetään kuten Pasia, mutta paremmalla maastoliikkuvuudella se pääsee pahempiin näreikköihin.
 
Vähän erikoiselta tämä keskustelu vaikuttaa täältä sivusta seurattuna. MT-LB on keveyesti panssaroitu bussi, jota rankasti yleistäen käytetään kuten Pasia, mutta paremmalla maastoliikkuvuudella se pääsee pahempiin näreikköihin.

Ja kun noita vaunuja on esiintynyt Lapinkin harjoituksissa, niin voisin veikata että metsäautotiellä rullaa Leo 2 A4 ja jostain suolta sitten yllättää suomalainen metsien kuningas eli panssarijääkäri käskynä hyökätä vihollisen pehmeään kohtaan. Tavoitteena taistelujärjestyksen hajoittaminen.


Koska sodassa aina tulee ylläreitä, niin kauan kuin tehtävä sallii, niin sitä parempi että kärjessä mukana rullaa Leo 2 A4, eikä Sisu A45.
 
No nämä vastaukset selittävätkin miksi olette niin innokkaita hylkäämään toimivat kuljetusvaunut ja hankkimaan tilalle kuohittuja rynnäkkövaunuja. Teillä on aivan väärä käsitys mekanisoitujen joukkojen toiminnasta. Edes CV90 ei jalkauta sotilaitaan vihollisen tulen alla, vaan piilossa hyökkäyksen lähtötasalla.



Jonnekihan ne A4:t oli lykättävä kun A6:n saapumisen jälkeen niitä alkoi jäädä ylimääräiseksi. Parempi moottoroiduille kuin stenalle, mutta ei se tarkoita että niiden kanssa toimivien MT-LB:den käyttöperiaatteita muutettaisiin. Niiden pelti ei paksuunnu siitä että vieressä on taisteluvaunu.



Tottakai kuljetusvaunulla on rooli kuljetuksissa, sehän lukee jo nimessäkin. Sen sijaan kuljetusvaunun nimessä ei lue rynnäkkö eikä taistelu, ja se kertoo siitä että k.o. vaunulla ei ole roolia niissä toimissa. Ne kuljetusvaunut eivät muuten harjoittele mitään, vaan niitä käyttävät sotilaat. Taisteluvaunujenkin miehistöjen täytyy harjoitella paitsi varsinaista taistelua myös lähtötasalle siirtymistä ja suojaavan jalkaväen kanssa toimimista.



Riippuu täysin maastosta. Aakealla laakealla arolla jalkautukseen voidaan tarvita montakin kilometriä (ja paljon savua), sopivan metsäharjanteen suojassa voidaan päästä muutaman sadan metrin päähän. Ne jääkärit eivät ole siellä taisteluvaunujen mukana siksi, että kohteen valtaamisen jälkeen joku niistä voisi käydä vetämässä lipun salkoon loppujen laulaessa siniristilippua kuorossa. Ne ovat siellä (mm.) siksi ettei vihollisen jalkaväki pääse kiertämään taisteluvaunujen sivustaan/taakse ja ampumaan singolla ohueen peltiin. Sitä tehtävää jääkärit eivät voi hoitaa vaunun kyydissä, vaan on oltava ulkona tetsaamassa epäsuorassa tulessa ja suora-ammunan kohteena. Toki sitä omaakin epäsuoraa johdetaan ja annetaan suora-ammuntatulta samalla, ei siellä pelkkänä maalitauluna maata.

Ei todellakaan käy kateeksi. Homma on ehkä vaativin ja vaarallisin mitä puolustusvoimien palveluksessa voi saada osakseen. Ainakin suuremmissa määrin varusmiehille koulutettavista tehtävistä se on. Mutta se on silti hoidettava.



Yllättäen saatava kontakti voi olla myös taisteluvaunuja. Haluatko kuljetusvaunujen kestävän myös 125mm nuolet? Modernisoitukaan Marder ei kestä. Israelista voisi löytyä, mutta ne olisi tilattava uutena ja hinta vastaa taisteluvaunua. Jos yllätyskontaktiin joutuu pääjoukko, niin tiedustelussa on jo epäonnistuttu pahasti.



Paljonko sitten luulisit että tulisi jalkaväen tappioiksi jos ajaisivat MT-LB:n kyydissä mekanisoidun vihollisen tuleen? Riittääkö 75% vai menetetäänkö 100%? Hiki säästää verta, tyhmyys säästää myös mutta se säästö on vihollisen verta. Minä satsaisin jääkärien kuntokoulutukseen ja upseerien järkikoulutukseen. Hyökkäyskohta valitaan niin että joukot pystyvät siihen, ei niin että vedetään viivottimella nuolia kartalle.



No siksihän meillä on ne BMP-2:t ja CV-90:t. Moottoroidut joukot nyt vaan ovat kevyempää kaliiberia kuin mekanisoidut joukot, vaikka niillekin riittää nykyään taisteluvaunuja tulitueksi. Siksi sinne kiirastuleen ei mennä niillä peltipurkeilla, joissa menee tusina miestä kerralla manan majoille. Sinne mennään jalkautuneena, suojaliivit ja kypärät päällä, koska ne suojaavat lukumääräisesti suurimmalta osalta sirpaleita. Toki MT-LB suojaa vähän isommilta sirpaleilta, mutta isompana maalina siihen osuu helpommin myös vielä isompia sirpaleita ja se on houkuttelevampi maali suora-ammunta-aseille kuin yksittäinen sotilas. Eikä moottoroitua osastoa lähetetä hoitamaan mekanisoidun osaston tehtävää. Jos mekanisoitua osastoa ei saada, niin muokataan suunnitelmia eikä syötetä parasta saatavilla olevaa joukkoa tuhottavaksi turhan vuoksi.
Nämä oli todella hyviä vastauksia, I rest my case...
 
Elbit Systems to showcase Future Fighting Vehicle at upcoming AUSA 2019



 
Viimeksi muokattu:
Northrop Grumman unveils 50mm chain gun for Army’s Next Generation Combat Vehicle



1571261457753.png
 
Olisiko Ällin paikka sitten pohjoisessa parempi? Helpottuu niidenkin joukkojen kuljetus kun ei tarvitse heti olla hankkimassa uusia tela-ajoneuvoja kalliilla hinnalla. Jos verrataan suojattomiin tela-ajoneuvoihin niin siinä Ällin panssari on tyhjää parempi ja jos vielä vaunu liikkuu paremmin niin ei pitäisi olla kysymystäkään hyödystä.

Etelä-suomessa lunta ei tule enää kuin pari-kolmekymmentä senttiä talvisin ja 2-3 kuukaudeksi. Täällä tuskin on mitään ongelmaa muillakaan telavehkeillä, kun ei eletä napamantereella. Lämpenemisen johdosta talvet vain lyhenevät ja lumipeite harvenee.
Jotenkin itse mietin tuota kulutusta noiden veli venäläisten vehkeissä ja sitä myöden huoltoa. Liike lakkaa kun löpö loppuu ja tela vehkeet syövät löpöä enemmän mitä pyörävehkeet.
 
Elbit Systems to showcase Future Fighting Vehicle at upcoming AUSA 2019




0:51 itselaukaistava drone. Lisäksi periskooppi.

Erittäin mielenkiintoinen härveli kokonaisuudessaan.
 
Jotenkin itse mietin tuota kulutusta noiden veli venäläisten vehkeissä ja sitä myöden huoltoa. Liike lakkaa kun löpö loppuu ja tela vehkeet syövät löpöä enemmän mitä pyörävehkeet.
Tämä pisti minut miettimään:

Tarkastaessani Northern Wind -harjoitusta Pohjois-Ruotsissa liikkuvuus tai pikemminkin sen merkitys tuli esille varsin konkreettisesti. Lunta lähes puolitoista metriä ja upotti pohjia myöten, kuten sanotaan. Rautatelainen kalusto oli sitoutunut harvaan tiestöön. Tieltä pois pyrkineitä tankkeja ja kuorma-autoja hinattiin tuon tuosta pois lumihangesta. Telakuorma-autot liikkuivat hädin tuskin tyhjänä vaativissa lumiolosuhteissa. Liikkuvuus muuttui jälleen liikkumiseksi eli koukkaaviksi sotilaiksi suksilla. Ainoastaan suksimies tai -nainen kykeni liikkumaan tiestön ulkopuolella. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Ensiksi: vähenevät joukot tarvitsevat operatiivista liikkuvuutta, joka "massa-armeijalle" tarkoittaa ensisijassa pyöräliikkuvuutta. Taistelu käydään edelleen jalan tai suksin. Toiseksi: osa joukoista tarvitsee edelleen taktista maastoliikkuvuutta joko rauta- tai kumiteloin, mutta taistelu käydään edelleen jalan tai suksin. Määräkin muuttuu laaduksi.

Se missä määrin tarvitsemme panssarointia, riippuu siitä, miten arvioimme joukkojamme uhattavan siirtymisen aikana. Onko pääasiallinen uhka panssaria läpäisevät asejärjestelmät vai perinteinen sirpaloituva tuli? Sama kyseenalaistaminen koskee ajoneuvojen uimiskykyä. Onko realistista ajattaa vaunuja vesistöjen yli hitaalla vauhdilla tiedustelusensorien jatkuvan tarkkailun alla?

Faktaa on, että tarvitsemme jatkossakin liikkumiskykyä eli hyväkuntoisia, marssi- ja hiihtotaitoisia taistelijoita. Liikkuvuuden merkitys kasvaa, mutta kalliiden ja monimutkaisten aselavettien sijaan painopiste liikkuvuudessa voikin muodostua jatkossa nopeiden ja ketterien ajoneuvojen varaan, joilla suorituskykyinen joukko saadaan nopeasti paikasta A paikkaan B. Aseet ja vaikutus kulkevat pääosin sotilaiden mukana, joka on myös taistelun kestävyyttä.

Liikkuen eteenpäin

Maavoimien komentaja,
kenraaliluutnantti
Petri Hulkko
https://maavoimat.fi/komentajan-blogi/-/blogs/liikkumisen-ja-liikkuvuuden-haasteissa


Suomi jakautuu liikkuvuuden ja olosuhteiden puolesta karkeasti 2 alueeseen, etelään ja pohjoiseen. Kun katsoo sääkarttaa tänäänkin, on Lapissa jo täysi talvi ja siitä alempanakin vihmoo lunta ja räntää. Ruuhkasuomessa ajellaan vesikelillä pääosin tammikuulle.

Koska Etelä-suomessa on enemmän puolustettavia alueita sekä strategista infraa, siellä olevia joukkoja on enemmän ja siten niiden liikutteluun tarvitaan pääosin pyöriä. Pohjoisempana homma muuttuu, koska olosuhteet muuttuvat ja tiet vähenevät. Toisaalta siellä etäisyydet kaupunkien välillä kasvavat, joka vaatii strategista liikkuvuutta. Lunta voi olla paikoin paljonkin ja siinä taas telat ovat pop.

Ei ole helppoa suunnitella isoja hankintoja vuosien ja vuosikymmenten jänteellä.
 
Tämä pisti minut miettimään:

Tarkastaessani Northern Wind -harjoitusta Pohjois-Ruotsissa liikkuvuus tai pikemminkin sen merkitys tuli esille varsin konkreettisesti. Lunta lähes puolitoista metriä ja upotti pohjia myöten, kuten sanotaan. Rautatelainen kalusto oli sitoutunut harvaan tiestöön. Tieltä pois pyrkineitä tankkeja ja kuorma-autoja hinattiin tuon tuosta pois lumihangesta. Telakuorma-autot liikkuivat hädin tuskin tyhjänä vaativissa lumiolosuhteissa. Liikkuvuus muuttui jälleen liikkumiseksi eli koukkaaviksi sotilaiksi suksilla. Ainoastaan suksimies tai -nainen kykeni liikkumaan tiestön ulkopuolella. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Ensiksi: vähenevät joukot tarvitsevat operatiivista liikkuvuutta, joka "massa-armeijalle" tarkoittaa ensisijassa pyöräliikkuvuutta. Taistelu käydään edelleen jalan tai suksin. Toiseksi: osa joukoista tarvitsee edelleen taktista maastoliikkuvuutta joko rauta- tai kumiteloin, mutta taistelu käydään edelleen jalan tai suksin. Määräkin muuttuu laaduksi.

Se missä määrin tarvitsemme panssarointia, riippuu siitä, miten arvioimme joukkojamme uhattavan siirtymisen aikana. Onko pääasiallinen uhka panssaria läpäisevät asejärjestelmät vai perinteinen sirpaloituva tuli? Sama kyseenalaistaminen koskee ajoneuvojen uimiskykyä. Onko realistista ajattaa vaunuja vesistöjen yli hitaalla vauhdilla tiedustelusensorien jatkuvan tarkkailun alla?

Faktaa on, että tarvitsemme jatkossakin liikkumiskykyä eli hyväkuntoisia, marssi- ja hiihtotaitoisia taistelijoita. Liikkuvuuden merkitys kasvaa, mutta kalliiden ja monimutkaisten aselavettien sijaan painopiste liikkuvuudessa voikin muodostua jatkossa nopeiden ja ketterien ajoneuvojen varaan, joilla suorituskykyinen joukko saadaan nopeasti paikasta A paikkaan B. Aseet ja vaikutus kulkevat pääosin sotilaiden mukana, joka on myös taistelun kestävyyttä.

Liikkuen eteenpäin

Maavoimien komentaja,
kenraaliluutnantti
Petri Hulkko
https://maavoimat.fi/komentajan-blogi/-/blogs/liikkumisen-ja-liikkuvuuden-haasteissa


Suomi jakautuu liikkuvuuden ja olosuhteiden puolesta karkeasti 2 alueeseen, etelään ja pohjoiseen. Kun katsoo sääkarttaa tänäänkin, on Lapissa jo täysi talvi ja siitä alempanakin vihmoo lunta ja räntää. Ruuhkasuomessa ajellaan vesikelillä pääosin tammikuulle.

Koska Etelä-suomessa on enemmän puolustettavia alueita sekä strategista infraa, siellä olevia joukkoja on enemmän ja siten niiden liikutteluun tarvitaan pääosin pyöriä. Pohjoisempana homma muuttuu, koska olosuhteet muuttuvat ja tiet vähenevät. Toisaalta siellä etäisyydet kaupunkien välillä kasvavat, joka vaatii strategista liikkuvuutta. Lunta voi olla paikoin paljonkin ja siinä taas telat ovat pop.

Ei ole helppoa suunnitella isoja hankintoja vuosien ja vuosikymmenten jänteellä.

Kainuussa Varttiuksen raja-asemalta lähtee keskelle korpea tie kohti Kajaania. Ja sieltä Ouluun.

Ei siellä soiden ja korven rikkomassa maastossa tanssita hyökkääjän ympärillä pelkillä pyörillä. Toki ne saa kasaan eräreilun tulen kaluston, käyttäjät ja ammuttavan. Mutta jos jalkaväen tulee ottaa alue haltuunsa, niin ei se taida siirtyä lähtökynnykselle pyörillä kovinkaan helposti. Talvella toki talviteitä pitkin.
 
Back
Top