Miehistön kuljetus

[Vääpeli]

Moottori oli Wärtsilän omistaman ranskalaisen SACM:n tekemä. Vaihteisto taas lienee ollut nykyisin Renk:n omistaman myös ranskalaisen SESM:n tuote. Voimapaketti lienee ollut hyvin samanlainen kuin Leclercissä, mutta pienempitehoinen.

Nykyisin Renk SESM tarjoaa ESM 350 voimapakettia erilaisilla moottoreilla T-72 tyyppisille vaunuille. Wärtsilä taas lienee lopettanut SACM:n moottorituotannon. Mulhousen tehtaat ovat nykyisin museona.

1500hp oli käytössä 4bar ahdoilla. 6bar olisi voinut ottaa, jolla ois päässy lähemmäs 2500hp tehoja. Mutta ei kuulema T-72 alusta kestä sitä ja ajettavuus yli 120kmh vauhdissa oli kuulema aika villi.

 

[Pzgnrl]

Tosi jamppa ajaa prismoista ja eteen ja taakse voisi olla kiinteä kamera joka toimii myös pimeäajossa.

Panssarin kallistus on tällä hetkellä sivulta katsoen 45°. Mikä olisi hyvä tavoitetila? Veikkaan että Bemmin kaltaista rakennetta, jossa LFP on korkea ei tarvita, jos uimakykyä ei haluta säilyttää. Suurimmassa osassa APC:tä LFP on varsin matala ja pysty, UFP on taas pitkä ja kallistettu.

 

[J0h1F]

Sain muokkaukset tuohon pisteeseen, moottori oikeaan laitaan, etupanssarointia viistommaksi, miehistö peräkkäin. Enää pitää miettiä moottoriluukut kuntoon. Samoin, säästetäänkö ikkuna.

Johtajan prisman puuttuminen eteenpäin, noh, niin...
Ratkaisu tuon sijoittelun osalta voisi olla kuten AMV:ssä, eli keulapanssari tulisi viistosti niin, että johtajan prismat ja luukku olisivat ylempänä kuin ajajan.

 

[Huhta]

Taitaa matikka kuitenkin olla olemassaolostaan taistelevalle maalle erilainen kuin pitkää rauhan ajan palveluskäyttöä hakevalle valtiolle. Ensinmainitulla on perusteita ottaa väkeä pyörittämään monia rinnakkaisia huoltojärjestelmiä ja muutenkin pienet kalustoerät voidaan olettaa loppuvan ennen kuin isoja huoltoja tarvitsee miettiä. Kaluston tyypilläkin on tietysti väliä.

On varmasti, mutta itäkalustolle on väitetty olevan huoltoinfra ja käyttäjäkunta jo valmiiksi. Eli mieluummin itäkalustoa kuin pataljoona Leopardeja. Näinhän on toki toimittukin, esim. Kreikka lähettää BMP-1:t Ukrainaan ja saa Saksasta Mardereita tilalle.

Toki, kyllähän kai montaa länsinimikettä operoidaan Ukrainassa sillä periaatteella, että jos jotakin hankalammin korjattavaa/vaihdettavaa hajoaa, niin sitten se värkki kuljetetaan korjattavaksi Ukrainan ulkopuolelle. Ja Pasi nyt lienee patarautana melko helppoa korjattavaa paikallistenkin toimesta, kunhan vika on paikallistettu ja saadaan varaosa tilalle. Asennusohjeet sitten vaikkapa videokonferenssina.

 

[aab]

Johtajan prisman puuttuminen eteenpäin, noh, niin...
Ratkaisu tuon sijoittelun osalta voisi olla kuten AMV:ssä, eli keulapanssari tulisi viistosti niin, että johtajan prismat ja luukku olisivat ylempänä kuin ajajan.

Mielenkiintoinen projekti, tälle tehkää oma viestiketju!

 

[Pzgnrl]

Johtajan prisman puuttuminen eteenpäin, noh, niin...
Ratkaisu tuon sijoittelun osalta voisi olla kuten AMV:ssä, eli keulapanssari tulisi viistosti niin, että johtajan prismat ja luukku olisivat ylempänä kuin ajajan.

WIP. Tällä hetkellä kyse on siitä, että malleilen palikoita kohdalleen.

 

[fulcrum]

Ostan sitä mihin on varaa sen verran kuin on varaa. Faktat on ollut kaikilla tiedossa jo kauan - nykyisiä joukkomääriä ei ylläpidetä nykyisellä rahoitustasolla, siksi kai merivoimat ja ilmavoimat ovatkin saaneet lisärahoitusta. Nykyisetkin maavoimat on olemassa lähinnä onnenkantamoisten takia - Saksojen yhdistyminen, Saksan/Hollannin ylijäämä-Leopardit, Ruotsin/Norjan ylijäämä-ällit ja ylijäämä-TEKA:t, Hollannin/Tanskan ylijäämä-MLRS:t, USA:n ylijäämä-Stingerit... Toivotaan, että nykyinen maailmantilanne heijastuu PV:n rahoitukseen myös jatkossa ja asiat muuttuvat.

Minä en kyllä sitten hahmota millainen visio sinulla sodan ajan armeijasta on, jos kerran halvempaa kalustoa ei kannata yrittääkään hankkia. Jos armeija on pelkästään Psv/Rynnäkköpsv -varusteltu, niin siitä tulee todella pieni.
En ole lähtenyt 'Ukrainan sodan opetukset' spekulaatioihin, mutta jos yksi huomio on sieltä ilmeinen, niin se että niitä saappaita tarvitaan paikan päällä myös fyysisesti. Paikan X miehittäminen parhaimmalla mahdollisella tavalla varustetulla jengillä ei tämän kokoisessa maassa kauheasti lämmitä, jos paikat Y, Z ja Å jäävät viholliselle ilmaiseksi.

 

[Huhta]

Minä en kyllä sitten hahmota millainen visio sinulla sodan ajan armeijasta on, jos kerran halvempaa kalustoa ei kannata yrittääkään hankkia. Jos armeija on pelkästään Psv/Rynnäkköpsv -varusteltu, niin siitä tulee todella pieni.
En ole lähtenyt 'Ukrainan sodan opetukset' spekulaatioihin, mutta jos yksi huomio on sieltä ilmeinen, niin se että niitä saappaita tarvitaan paikan päällä myös fyysisesti. Paikan X miehittäminen parhaimmalla mahdollisella tavalla varustetulla jengillä ei tämän kokoisessa maassa kauheasti lämmitä, jos paikat Y, Z ja Å jäävät viholliselle ilmaiseksi.

Enhän minä niin kirjoittanut, ettäkö kaikki pitäisi olla ykköslaatua. Mutta kerrataan nyt vielä...

1. Jos rahoitustasoa ei nosteta, nykyistä vahvuutta ei pystytä ylläpitämään. Nykyisiäkään joukkoja ei ole kyetty varustamaan uushankintamateriaalilla, vaan niukoilla rahoilla on saatu joukot varustettua vain ja ainoastaan ostamalla halpaa ylijäämää (esim. ex-DDR MT-LB:t Ruotsista, käytetyt Bankut Ruotsista ja Norjasta). Tätä halpaa ylijäämää ei ole jatkossa saatavilla, kun kylmän sodan varastot on syöty ja kun kaikki keskittyvät kasvattamaan asevoimiansa. Kilohinnalla huutokaupattavaa kamaa ei enää ole eikä tule, se on menneisyyttä.

2. Moni on kirjoittanut, ettei halua uustuotantona tehtyä MT-LB:tä, vaan totta kai parannellaan sitä sun tätä. Niine kaikkine parannuksineen se vain ei ole enää MT-LB, vaan esitettyine toiveineen alkaa kovasti muistuttaa rynnäkköpanssarivaunun runkoa. Ts. hintalappukaan ei ole enää sama kuin MT-LB:ssä, vaan hinta on korkeampi. Onanointi halvalle ja hyvälle voidaan lopettaa - sellaista ei ole vielä keksittykään ja jos Patrialla sellainen keksitään, niin kannattaisi tilata pari Sampoa jauhamaan lisää ostovoimaa puolustusbudjettiin....

---> Yleisen mielipiteen mukaan ei siis kannata ostaa halvinta paskaa, vaan riittävän hyvää (huom! ei parasta mitä rahalla voi saada). Siitä minä olen täysin samaa mieltä. Samalla tunnustan tosiasiat, eli nykyisiä joukkovahvuuksia ei pystytä ylläpitämään nykyisellä rahoitustasolla. Siitä siis lausahdus "Ostan sitä mihin on varaa sen verran kuin on varaa."

 

[fulcrum]

---> Yleisen mielipiteen mukaan ei siis kannata ostaa halvinta paskaa, vaan riittävän hyvää (huom! ei parasta mitä rahalla voi saada). Siitä minä olen täysin samaa mieltä. Samalla tunnustan tosiasiat, eli nykyisiä joukkovahvuuksia ei pystytä ylläpitämään nykyisellä rahoitustasolla. Siitä siis lausahdus "Ostan sitä mihin on varaa sen verran kuin on varaa."

Juu näin voi käydä, koska Euroopassa 'hollantisointi' kehitys näyttää olevan lopussa (ja oli aika finaalissa jo ennen sotaakin). Halpaa kamaa ei välttämättä tule enää markkinoille samaan malliin, jos yhtään. Nähdäkseni se ei kuitenkaan tarkoita etteikö 'halvalla ei hyvää, mutta jos edes kohtuullista' -optioita ei kannattaisi tutkia, niin pyörä- kuin tela-ajoneuvoissakin.

 

[Huhta]

Juu näin voi käydä, koska Euroopassa 'hollantisointi' kehitys näyttää olevan lopussa (ja oli aika finaalissa jo ennen sotaakin). Halpaa kamaa ei välttämättä tule enää markkinoille samaan malliin, jos yhtään. Nähdäkseni se ei kuitenkaan tarkoita etteikö 'halvalla ei hyvää, mutta jos edes kohtuullista' -optioita ei kannattaisi tutkia, niin pyörä- kuin tela-ajoneuvoissakin.

Mitähän nämä "optiot" voisivat käytännössä olla?

Tähän ketjuun äskettäin postaamassani jenkkien TEKA-hankinnassakin yksikköhinnaksi muodostui yli 1,6 miljoonaa USD per TEKA. Ja se oli sentään perinteinen, panssaroimaton TEKA... Aiotaanko tinkiä vielä liikkuvuudestakin suojan lisäksi? Tai no... Pääministeri: "Huhtahan sen siinä sitten keksi."

Pyöräajoneuvojenkin puolella on vaikea nähdä, mikä olisi se optio. Lähes miljoonan euron hintalapun 6X6 on halpa vain verrattaessa AMV:hen, panssaritaksien luokassa se on lähinnä keskihintainen. Tietysti voidaan downgreidata johonkin Sisu GTP:hen, mutta meneekö se sitten jo liikkuvuudessa liian heikoksi? Maastokuorma-auto olisi halpa ja varmaan liikkuisi, mutta siinä ei sitten olisi juurikaan suojausta.

Konkreettisia esimerkkejä?

 

[Pzgnrl]

nykyisiä joukkovahvuuksia ei pystytä ylläpitämään nykyisellä rahoitustasolla. Siitä siis lausahdus "Ostan sitä mihin on varaa sen verran kuin on varaa."

Mites Naton 2%:n vaatimus? Eikös se anna painetta nostaa PV:n rahoitusta? Ei se kaikilla mailla toteudu, mutta Suomi kun haluaa yleensä olla mallioppilas.

 

[Pzgnrl]

Keula muotoiltu paremmin. LFP on samanmittainen ja kulmainen kuin normiällissä, UFP kulma on kopioitu Weasel 2:sta.

 

[Huhta]

Mites Naton 2%:n vaatimus? Eikös se anna painetta nostaa PV:n rahoitusta? Ei se kaikilla mailla toteudu, mutta Suomi kun haluaa yleensä olla mallioppilas.

Ei anna.

Suomi on jo 2 prosentissa. Meillä kun ei lasketa puolustusbudjettiin mm. sotilaseläkkeitä ja muita yleensä muissa maissa puolustusbudjetista maksettuja kuluja, mutta kun lasketaan ne ja erillisrahoitukset suurhankkeille (LV2020 + HX), niin tuo 2% täyttyy.

Lauri Nurmi kirjoitteli Kalevassa 27.4.2016:

Jos suunniteltujen, miljardien eurojen arvoisten aseinvestointien kustannukset jyvitettäisiin tasaisesti vuoteen 2026 asti, Suomen vuotuinen puolustusbudjetti nousisi yli puolella miljardilla eurolla. Puolustusbudjetti olisi Nato-standardien mukaisesti laskettuna selvästi yli neljä miljardia euroa ja yli 2 prosenttia suhteessa bkt:hen.

Puolustusministeriöstä kerrotaan Lännen Medialle, että investointien ansiosta Suomi täyttää Naton jäsenmailleen asettaman kahden prosentin suosituksen puolustusbudjetin suuruudesta, vaikka emme ole puolustusliiton jäseniä.

Lisäksi jotkut tämän foorumin kirjoittajat laskivat jo ennen suurhankkeita, että Suomi täyttää tuon 2 prosenttia. Tiedätkö, miten he tekivät sen? He laskivat varusmiesten työpanokselle realistisen arvon eivätkä päivärahan hintaa. Piilokulu, joka voisi näkyä puolustusbudjetissa, mutta ei näy. Ollaan Nato-kelpoisia siis senkin jälkeen, kun suurhankkeiden viimeiset erät on maksettu vuonna ~2030.

 

[Huhta]

Yhtenä mahdollisena kehityssuuntana voisi ottaa esiin ajoneuvokoon pienentämisen. Asiasta on keskusteltu mm. ketjun sivulla 443.

Sivulla 443 ihmeteltiin mm. Norjan Heimevernetin Amarokeja (partion/puoliryhmän ajoneuvo) ja Ruotsin Hemvärnetin Sprintereitä (ryhmäajoneuvo). Sprinter ei tosin nelivetonakaan ehkä täytä etulinjan sotilasajoneuvolta edellytettävää maastoliikkuvuutta, mutta kodinturvajoukoille se oli ilmeisesti katsottu riittäväksi.

Sen sijaan palkkaa nauttiva PV:n analyytikko Jouni Laari oli kirjoitellut julkisesti pick-upien puolesta - kansallisen puolustuksen jalkaväkijoukkojen tulisi liikkua pick-upeilla, koska niillä saadaan joukko liikkeelle häviävän pienellä kustannuksella. Laarin laskelmien perusteella komppanian ajoneuvot saisi yhden AMV:n hinnalla.

En ihan suostu kallistumaan Laarin linjalle (kuin takalinjan osalta), koska täysin panssaroimaton kalusto on hyvin altista aivan kaikille uhille. Ratkaisussa ainoa suoja on hajautus ja joukko muodostaa silti aluemaalin esim. tykistölle. Hyökkäävä jääkärijoukko ei välttämättä pääse edes jalkautumistasalle, kun ajoneuvotekniikka ottaa heti nokkiinsa kaukaa tulleesta sirpaleesta.

Mutta entäpä jos Laarin mallin mukaiset kevyet maastoajoneuvot olisivat sirpalesuojattuja? Ajatuksena siis se, että yksittäinen ajoneuvo olisi "oikeaan" pyöräpanssariajoneuvoon verrattuna todella halpa (ts. menetettävissä) ja toisaalta suojauksella saataisiin ajoneuvosta paljon taistelunkestävämpi täysin suojaamattomaan ajoneuvoon verrattuna. Osa suojasta (erityisesti miehistön osalta) tulisi hajautuksesta useampiin ajoneuvoihin, koska yksittäisen ajoneuvon todennäköisyys ajaa miinaan tai saada pst-ohjus kattoonsa olisi pienempi kuin käytettäessä paremmin suojattuja, suuremman kuljetuskapasiteetin ajoneuvoja.

Muutama asia tosin arveluttaa. Ensinnäkin, mikä on sirpalesuojauksen paras tasapainokohta? Voiko ongelmaan soveltaa alenevaa rajahyötyä, ts. ensimmäinen millimetri panssariterästä on se tärkein millimetri ja toisesta millimetristä on vähemmän hyötyä kuin ensimmäisestä ja kolmannesta millimetristä on vähemmän hyötyä kuin toisesta...? Vai onko olemassa jokin järkevä minimitaso? Olisiko esim. sirpaleliivin suojatasoa vastaavasti panssaroitu ajoneuvo juurikaan sen taistelunkestävämpi sirpalekuuron yllättäessä kuin täysin panssaroimaton? Joku foorumin tilastonikkareista voisi tehdä analyysin...

Toisekseen, onnistuuko siviilituotantolinjalta ostetun maastoajoneuvon sirpalesuojaus edullisesti? Joiltakin osin voitaisiin tinkiä kalliista ratkaisuista, esim. panssarointia ei tarvitsisi piilottaa näkymättömiin auton rakenteisiin samalla tapaa kuin siviilissä. Silti olisi luultavasti pakko käyttää ainakin kevyitä (ts. kalliita) materiaaleja, jotta ajoneuvon kantavuus säilyy eikä se hupene panssarointiin.

 

[Mölkky]

Yhtenä mahdollisena kehityssuuntana voisi ottaa esiin ajoneuvokoon pienentämisen. Asiasta on keskusteltu mm. ketjun sivulla 443.

Sivulla 443 ihmeteltiin mm. Norjan Heimevernetin Amarokeja (partion/puoliryhmän ajoneuvo) ja Ruotsin Hemvärnetin Sprintereitä (ryhmäajoneuvo). Sprinter ei tosin nelivetonakaan ehkä täytä etulinjan sotilasajoneuvolta edellytettävää maastoliikkuvuutta, mutta kodinturvajoukoille se oli ilmeisesti katsottu riittäväksi.

Sen sijaan palkkaa nauttiva PV:n analyytikko Jouni Laari oli kirjoitellut julkisesti pick-upien puolesta - kansallisen puolustuksen jalkaväkijoukkojen tulisi liikkua pick-upeilla, koska niillä saadaan joukko liikkeelle häviävän pienellä kustannuksella. Laarin laskelmien perusteella komppanian ajoneuvot saisi yhden AMV:n hinnalla.

En ihan suostu kallistumaan Laarin linjalle (kuin takalinjan osalta), koska täysin panssaroimaton kalusto on hyvin altista aivan kaikille uhille. Ratkaisussa ainoa suoja on hajautus ja joukko muodostaa silti aluemaalin esim. tykistölle. Hyökkäävä jääkärijoukko ei välttämättä pääse edes jalkautumistasalle, kun ajoneuvotekniikka ottaa heti nokkiinsa kaukaa tulleesta sirpaleesta.

Mutta entäpä jos Laarin mallin mukaiset kevyet maastoajoneuvot olisivat sirpalesuojattuja? Ajatuksena siis se, että yksittäinen ajoneuvo olisi "oikeaan" pyöräpanssariajoneuvoon verrattuna todella halpa (ts. menetettävissä) ja toisaalta suojauksella saataisiin ajoneuvosta paljon taistelunkestävämpi täysin suojaamattomaan ajoneuvoon verrattuna. Osa suojasta (erityisesti miehistön osalta) tulisi hajautuksesta useampiin ajoneuvoihin, koska yksittäisen ajoneuvon todennäköisyys ajaa miinaan tai saada pst-ohjus kattoonsa olisi pienempi kuin käytettäessä paremmin suojattuja, suuremman kuljetuskapasiteetin ajoneuvoja.

Muutama asia tosin arveluttaa. Ensinnäkin, mikä on sirpalesuojauksen paras tasapainokohta? Voiko ongelmaan soveltaa alenevaa rajahyötyä, ts. ensimmäinen millimetri panssariterästä on se tärkein millimetri ja toisesta millimetristä on vähemmän hyötyä kuin ensimmäisestä ja kolmannesta millimetristä on vähemmän hyötyä kuin toisesta...? Vai onko olemassa jokin järkevä minimitaso? Olisiko esim. sirpaleliivin suojatasoa vastaavasti panssaroitu ajoneuvo juurikaan sen taistelunkestävämpi sirpalekuuron yllättäessä kuin täysin panssaroimaton? Joku foorumin tilastonikkareista voisi tehdä analyysin...

Toisekseen, onnistuuko siviilituotantolinjalta ostetun maastoajoneuvon sirpalesuojaus edullisesti? Joiltakin osin voitaisiin tinkiä kalliista ratkaisuista, esim. panssarointia ei tarvitsisi piilottaa näkymättömiin auton rakenteisiin samalla tapaa kuin siviilissä. Silti olisi luultavasti pakko käyttää ainakin kevyitä (ts. kalliita) materiaaleja, jotta ajoneuvon kantavuus säilyy eikä se hupene panssarointiin.

Tuo Laari ei kyllä ole se penaalin terävin kynä. Suhtaudun kaverin puheisiin suurella epäilyllä yleisestikin. Ei siviilikalustolla ole muuta virkaa kun käyttö epäsuoran ulottumattomissa. Tasapainoiluahan nämä hommat aina on, mutta jo pelkkä liikkuvuus estää pick-uppien laajan käytön, tai sitten ollaan tieurissa kiinni ja se ei kyllä ole ollenkaan hyvä kehitys, juuri päinvastaiseen pitäisi mielestäni pyrkiä

 

[Mikfin70]

Yhtenä mahdollisena kehityssuuntana voisi ottaa esiin ajoneuvokoon pienentämisen. Asiasta on keskusteltu mm. ketjun sivulla 443.

Sivulla 443 ihmeteltiin mm. Norjan Heimevernetin Amarokeja (partion/puoliryhmän ajoneuvo) ja Ruotsin Hemvärnetin Sprintereitä (ryhmäajoneuvo). Sprinter ei tosin nelivetonakaan ehkä täytä etulinjan sotilasajoneuvolta edellytettävää maastoliikkuvuutta, mutta kodinturvajoukoille se oli ilmeisesti katsottu riittäväksi.

Sen sijaan palkkaa nauttiva PV:n analyytikko Jouni Laari oli kirjoitellut julkisesti pick-upien puolesta - kansallisen puolustuksen jalkaväkijoukkojen tulisi liikkua pick-upeilla, koska niillä saadaan joukko liikkeelle häviävän pienellä kustannuksella. Laarin laskelmien perusteella komppanian ajoneuvot saisi yhden AMV:n hinnalla.

En ihan suostu kallistumaan Laarin linjalle (kuin takalinjan osalta), koska täysin panssaroimaton kalusto on hyvin altista aivan kaikille uhille. Ratkaisussa ainoa suoja on hajautus ja joukko muodostaa silti aluemaalin esim. tykistölle. Hyökkäävä jääkärijoukko ei välttämättä pääse edes jalkautumistasalle, kun ajoneuvotekniikka ottaa heti nokkiinsa kaukaa tulleesta sirpaleesta.

Mutta entäpä jos Laarin mallin mukaiset kevyet maastoajoneuvot olisivat sirpalesuojattuja? Ajatuksena siis se, että yksittäinen ajoneuvo olisi "oikeaan" pyöräpanssariajoneuvoon verrattuna todella halpa (ts. menetettävissä) ja toisaalta suojauksella saataisiin ajoneuvosta paljon taistelunkestävämpi täysin suojaamattomaan ajoneuvoon verrattuna. Osa suojasta (erityisesti miehistön osalta) tulisi hajautuksesta useampiin ajoneuvoihin, koska yksittäisen ajoneuvon todennäköisyys ajaa miinaan tai saada pst-ohjus kattoonsa olisi pienempi kuin käytettäessä paremmin suojattuja, suuremman kuljetuskapasiteetin ajoneuvoja.

Muutama asia tosin arveluttaa. Ensinnäkin, mikä on sirpalesuojauksen paras tasapainokohta? Voiko ongelmaan soveltaa alenevaa rajahyötyä, ts. ensimmäinen millimetri panssariterästä on se tärkein millimetri ja toisesta millimetristä on vähemmän hyötyä kuin ensimmäisestä ja kolmannesta millimetristä on vähemmän hyötyä kuin toisesta...? Vai onko olemassa jokin järkevä minimitaso? Olisiko esim. sirpaleliivin suojatasoa vastaavasti panssaroitu ajoneuvo juurikaan sen taistelunkestävämpi sirpalekuuron yllättäessä kuin täysin panssaroimaton? Joku foorumin tilastonikkareista voisi tehdä analyysin...

Toisekseen, onnistuuko siviilituotantolinjalta ostetun maastoajoneuvon sirpalesuojaus edullisesti? Joiltakin osin voitaisiin tinkiä kalliista ratkaisuista, esim. panssarointia ei tarvitsisi piilottaa näkymättömiin auton rakenteisiin samalla tapaa kuin siviilissä. Silti olisi luultavasti pakko käyttää ainakin kevyitä (ts. kalliita) materiaaleja, jotta ajoneuvon kantavuus säilyy eikä se hupene panssarointiin.

Laari muuten oli se joka ajoi maavoimissa panssarijoukkojen korvaamista helikopterilla. Taitaa edelleen kantaa kaunaa tankkimiehille.

 

[Mölkky]

Laari muuten oli se joka ajoi maavoimissa panssarijoukkojen korvaamista helikopterilla. Taitaa edelleen kantaa kaunaa tankkimiehille.

Juurikin sama heppu. Ilmamekanisoinnin ”isä”, ei oikeen mennyt se homma putkeen.

 

[Rannari]

Tuo Laari ei kyllä ole se penaalin terävin kynä. Suhtaudun kaverin puheisiin suurella epäilyllä yleisestikin. Ei siviilikalustolla ole muuta virkaa kun käyttö epäsuoran ulottumattomissa. Tasapainoiluahan nämä hommat aina on, mutta jo pelkkä liikkuvuus estää pick-uppien laajan käytön, tai sitten ollaan tieurissa kiinni ja se ei kyllä ole ollenkaan hyvä kehitys, juuri päinvastaiseen pitäisi mielestäni pyrkiä

Pääosa joukoista siirtyy joka tapauksessa siviilistä otetuilla ajoneuvoilla. Ehkä sen lisäksi ei enää kannata ruunata vähiä kuljetuspanssareita.

 

[Huhta]

Tuo Laari ei kyllä ole se penaalin terävin kynä. Suhtaudun kaverin puheisiin suurella epäilyllä yleisestikin. Ei siviilikalustolla ole muuta virkaa kun käyttö epäsuoran ulottumattomissa. Tasapainoiluahan nämä hommat aina on, mutta jo pelkkä liikkuvuus estää pick-uppien laajan käytön, tai sitten ollaan tieurissa kiinni ja se ei kyllä ole ollenkaan hyvä kehitys, juuri päinvastaiseen pitäisi mielestäni pyrkiä

Juu, mieheltä on tullut kaikenlaista visiota. Laitoin sinne sivulle 443 myös herran näkemyksen vuodelta 2007 koskien 2020-luvun jalkaväkitaistelijan varustusta. Eli jokaiselle jalkaväkitaistelijalle pitäisi olla jakaa sivuaseeksi pistooli ja pysäytysvoiman takia kaliberin tulisi olla .45(!). Pistoolissa pitäisi kyetä käyttämään rynnäkkökiväärin heijastin- ja pimeätähtäintä(!!!) ja pistoolin tulisi olla kustomoitavissa käyttäjän mieltymysten mukaiseksi.

Ei sillä, menihän tuossa asioita oikeinkin. Pitäisi olla jakaa, kuten rauhanturvaajille on. Kiinnitysvalmius optiikalle ja vaihdettavat kahvapalat ovat yleinen trendi pistooleissa. Varmaan löytyisi punapistekin, joka toimisi niin rynkyn kuin pistoolin päällä, mutta pimeätähtäimet taitavat olla auttamatta liian isoja ja painavia pistooliin. Ja tuo kaliberi - reserviläisarmeijalle nelivitonen... No, kyllähän se toisaalta oli jenkeilläkin vuosikymmeniä pistoolikaliberina, että ei kai se sinänsä mahdottomuus ole.

 

[Berkele]

Jostain syystä mieleen on painunut ala-asteella esitetty wanhan kunnon Koulu-TV:n jakso, jossa kerrottiin esim. miten junien pyörät valmistetaan. Muistaakseni punahehkuinen ulkokehä ja sisäpyörä painettiin sinne sisään ja jäähtyessään nämä hitsautuu/lukittuu toisiinsa kiinni lämmön ja lämpölaajenemisen vaikutuksesta. En ihmettelisi jos tässä käytettäisiin samaa, kuitenkin melko yksinkertaista valmistustapaa.

Aika pitkään on ollut käytössä hydraulisesti laajennettavat napaliitokset monessa kyseisenlaisessa hommassa. Riippuu siitä halutaanko kerta-asenteinen vai vaihdettavalla kehällä. Junien renkaita sorvaillaan uusiksi ja lopulta joudutaan vaihtamaan. Oli muuten mielenkiintoinen homma, kun parikyt vuotta sitten kandivaiheen harjoittelussa pääsin junan renkaiden kuoppasorvia huoltamaan.