Meillä taitaa olla semmoinen "IsoVeli - pikkuveli" -asenne(-vamma) Viron suhteen samaan tapaan kuin Ruotsi - Suomi asetelma, jossa itse yritämme pikkuveliosasta rimpuilla irti ja suurelta osin siinä lienemme jo onnistuneet. Ajatellaan, että että Viroon hoituu kaupat ja suhteet pienin ponnistuksin, kun isoveli käy kerran näyttämässä ja tarjoamassa tuotteitaan. Ei hoidu nykymaailmassa asiat niin emmekä ole enää kovinkaan monella alalla Viroa fiksumpia. Olemme ehkä hieman kohteliaampia palvelualoilla, mutta ei sitäkään enää pitkää aikaa, kun neuvostojäänteet ja -tavat karsiutuvat Virossa vanhempien ikäpolvien väistyessä aktiivisesta yhteiskunnasta.
Ehkä Patrian 6x6 kehityshankkeessa Viro jäi liian vähälle huomiolle esim. paikallisvalmistuksen suhteen verrattuna Suomeen ja Latviaan, jotka tuolloin olivat hankkeen aktiiviset toimijat, ja Viro hyppäsi hankkeesta pois.
Nyt tarjotussa kaupassa luultavast Patrian 6x6 vaunun kanssa yhteistyössä tai sitten erikseen 4*4 kaluston osalta luulisi olleen mukana Sisu ja ehkä Protolab, mutta jälkimmäisellä ainakin on selkeä uskottavuusongelma tuotantokyvyn ja sen ulkoistuskykyyn ostajamaahan suhteen. Jos ei ole sarjatuotantoa/näyttöä siitä kotimaassa, niin on sangen epäilyttävää, että se voitaisiin "opettaa" kohtuullisen kivuttomasti vieraalle maalle/yhtiöille tiukan aikataulun vallitessa. Jos tuotanto on vielä täysin ulkoistettu kotimaassa alihankintatyöksi, niin tuntuu arveluttavalta luottaa kotimaisen alihankkijan haluun ja tarmokkuuteen opettaa työtään muille, selkeästi tuleville kilpailijoilleen jatkossa.
Suorassa hintakilpailussa suomalaiset tuskin pärjäävät esim. Turkin kanssa ps-ajoneuvojen sarjatuotannossa (~100 kpl tai hieman suuremmissa sarjoissa). Teknistä takamatkaa Turkin kanssa syntyy myös siitä, että Turkista saa aseet ja ampumatarvikkeet samaan kauppaan ja nekin todennäköisesti edukkaammin kuin Kongsberg:n virityksinä, joita ainakin Patria joutunee tarjoamaan ensisijaisena vaihtoehtona.
Sotatarvikkeiden myynti kaipaa tasavertaisia, pitkäaikaisia, pysyviä henkilökohtaisia ystävyyssuhteita ja -verkostoja sekä myyjän että ostajan taholta ja monella organisaatiotasolla. Jos myyjän yhteyshenkilöt vaihtuvat tiuhaan, suhteita ei synny ja jokainen myyntitapahtuma pitää aloittaa aina aivan alusta suhteiden luonnilla ammattitaidon vakuuttelusta lähtien. Monitasoisuutta tarvitaan erityisesti sotilasorganisaation virkakierron vuoksi. Upseerit ylenevät sotilasarvoltaan sekä kohoavat virka-asemaltaan ja muutama heistä nousee lopulta hankinnoista päättäviin tai esittäviin asemiin, joten alatasolla pitäisi olla "useita tuttuja", joista sitten valikoituu mahdollisesti ne arvokkaimmat päättäjäkontaktit.
Viron ps-ajoneuvohankinnan valumista kokonaisuudessaan turkkilaisille voi pitää epäonnistumisena suomalaisen ps-ajoneuvoteollisuuden (3 itsenäistä valmistajaa Suomen kokoisessa maassa?) kannalta.