Ai vähän kuin KGB:n metodi suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen värväämisessä? Setä kauppaili tykin murkulaa 30 vuotta eikä siellä suhteilla paljon menty. Hinta ratkaisee ja kenet ostaja/myyjä suututtaa.
No eikös 30 v:n kokemus ole juuri sitä mitä kirjoitin. Tuskinpa setäsi on joka kerta aloittanut 0:sta kauppaponnistelujaan mahdollisesti tuttujen asiakkaiden tai heidän edustajiensa kanssa?
Ai vähän kuin KGB:n metodi suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen värväämisessä?
Erityisesti tähän kohtaan liittyen kysyn, oliko FX-hankkeen konetoimittajilla "KGB-meininki", kun jokaisella oli yksi tai kaksi suomalaista evp-upseeria (ja toki muitakin kotimaisia henkilöitä) myynti- ja markkinointiryhmässään Suomen FX-hankkeessa? Olisiko heillä mahdollisesti ollut joku tehtävä vai palkattiinko heidät muuten vaan myyntivaiheen kuluja kasvattamaan?
Entä inskenrmaj evp Kari Rengon rekrytointi Patrialle pv:sta eläkkeelle siirtymisensä jälkeen, toki ilmeisesti karenssiaikoja noudattaen. Onko se "KGB-meininkiä" vai järkevää kauppa- ja suhdepolitiikkaa pääasiakkaan sekä mahdollisesti muiden tahojen suhteen eli suhdetoimintaa tulevien tai meneillään olevien hankkeiden suhteen, joissa Patria on osallisena?
fi.wikipedia.org
Patria Oyj:n johtoryhmän jäseneksi on nimitetty diplomi-insinööri, insinöörikenraalimajuri (evp) Kari Renko.
www.patriagroup.com
Jos suhdetoiminta ("KGB-metodi??") ei ole yrityksen tavoitteena, niin eikös noihin pesteihin olisi kannattanut palkata muutaman vuoden opiskellut "Teemu/Tiina Teekkari" tai yli-innokas kauppatieteiden "viittä vaille valmis maisteri" pienemmillä henkilöstökuluilla sukkiaan kuluttamaan?
Hinta ratkaisee ja kenet ostaja/myyjä suututtaa.
No ei ratkaise hinta vähänkään isommissa pv:n hankkeissa eikä etenkään suurikaliiperisten ampumatarvikkeiden hankinnoissa. Arvelen, että ne menevät jokseenkin hallitun prosessin kaltaisesti läpi (tai ainakin pitäisi mennä) hiemankin kehittyneemmissä maissa, joihin nykyiset ja mahdollisesti / toivottavasti tulevat NATO-maat kuulunevat. Esim. arvelen, että Patrian AMV-tarjous oli hintatasoltaan kilpailukykyinen sekä Australiassa että Englannissa taannoin, mutta molemmat valitsivat Boxer:in. Tuskinpa se oli halvin vaihtoehto. Sitä valintaa voi miettiä esim. siltä kannalta, kuinka luotettavalta toimittajalta Patria, vaikkakin BAE:n tukemana, Australian hankkeessa näytti sijaitessaan Leningradin sotilaspiirin naapurissa.
Arvelen, että pv:n hankintaprosessi on karkealla tasolla hieman suuremmmissa hankkeissa jotain alla kuvatun tapaista:
- Selvitetään itselle mitä halutaan hankkia ja kuka niitä/sen ehkä saattaisi kyetä toimittamaan
- Lähetetään mahdollisille toimittajille tietopyyntö, RFI. Hintaa ei kysytä vaan pyydetään tietoa siitä, miten haluttu "ongelma/tehtävä/toiminto" on kunkin toimittajan ratkaistavissa
- Tutkitaan ja arvioidaan tietopyyntöön saadut vastaukset ja valitaan potentiaalisimmat alustavat toimittajaehdokkaat
- Laaditaan yksityiskohtaisempi tietopyyntö, RFP, edellä valituille tahoille, jossa voi olla melko pitkällä oleva, kuitenkin alustava dokumentti hankittavasta toiminnasta/laitteesta jne, esim spesifikaation muodossa, kysytään kustannusarviota tai kustannushaarukkaa (budjetaarista hintaa) esim. erilaisille spesifikaatiossa esitetyille yhdistelmille, muttei välttämättä vielä lopullista "sitovaa" hintaa
- RFP-vastauksien perusteella valitaan ne toimittajat, jotka kykenevät hankintatarpeen toimittamaan ja heille lähetetään yksityiskohtainen tarjouspyyntö, RFQ, tarkkoine spesifikaatioineen ja hintatarjouspyyntöineen
-Tutkitaan saadut tarjoukset ja arvioidaan niiden perusteella ratkaisujen soveltuvuutta (täyttyykö spesifikaation vaatimukset) ja toimittajan kyvykkyyttä. Valitaan loppuvertailuun ne toimittajat, joiden arvioidaan kykenevän täyttämään vaatimukset, tärkeimmät vaatimukset tai suurimman osan vaatimuksista, jos ne jäävät vajaiksi. Tehdään tai edellytetään tehtäväksi ehkä fyysisiä toimintakokeita ja vaaditaan tuotteen tarkkoja teknisiä tietoja yms. valintaan liittyviä lisäselvityksiä. Valitaan kokonaistaloudellisesti edullisin toimittaja niiden joukosta, jotka kykenevät parhaimmin vaatimukset toteuttamaan. Yhtenä perusteena varmaankin on toiminto/hinta (mitä rahalla saa?) hankittavan tuotteen koko elinkaaren ajalle. Tyypillisesti isoissa hankkeissa on joitakuita vaateita, joiden on toteuduttava ja sitten vähempiarvoisia vaatimuksia, joista olisi etua, mutta eivät ole välttämättömiä, joten halvin tarjous ei todellakaan lopulta voita tai voittaa hyvin harvoin varsinkin tilanteessa, jossa se ei täytä tarjouspyynnössä esitettyjä vaatimuksia
- Hankintalait yms. määräykset saattavat vaatia tarjouspyyntöä julkiseksi, jolloin jo karsitut tai kokonaan uudet toimittajat saattavat osallistua tarjouskierrokseen. Näiden osallistumista voi ohjata ja rajoittaa spesifikaatioon kirjatuilla vaatimuksilla kuten esim. haluamalla pst-ohjuksen lentosuuntaan nähden poikittain toimivan taistelukärjen olevan ontelopanos, jolloin EFP-taistelukärjet karsiutuvat pois. Tosin teknisiä vaatimuksia asetettaessa tulee itse ymmärtää, mitä ne tarkoittavat eli esimerkissä on kyettävä erottamaan ontelopanos ja EFP sekä niiden toiminta toisistaan
- Laaditaan hankkeen lopullinen budjetti (voi mennä pitkäksi, joskus
) määrärahojen puitteissa ja valitaan toimittaja. Päätetään hankitaanko vaiko ei ja kuinka paljon hankitaan, jos sillä budjettia voi säätää.
Jokaisessa vaiheessa toimittajalle on eduksi, jos hän on tietoinen edes jonkun verran prosessin etenemisestä. Siinä suhdetoiminta sekä sen ylläpito on välttämätöntä tai ainakin eduksi, ellei ole ole KGB:n /CIA:n/NSA:n tms. organisaation kaltaista tiedustelupalvelua käytettävissä.
Arvelen, että 200 M€ panssariajoneuvohanke on Virolle suuri puolustusalan kauppa ja ovat jotakin edellä kuvatun kaltaista hankintaprosessia siinä noudattaneet. Esim.Patrian 6x6:sta he saivat alustavia tietoja ollessaan sen kehityshankkeessa mukana osan aikaa ja siten saivat ehkä hankintaspesifikaatioonsa hyviä teknis-taloudellisia "vaatimusrivejä" 6x6 ajoneuvotoimittajien kiusaksi.
Arvelen, että aseiden, ampumatarvikkeiden, panssaroitujen ajoneuvojen yms. puolustusalan hankintojen läpivienti poikkeaa oleellisesti siitä hankintatapahtumasta, ostanko huomenna halvimmat perunat Prismasta, Citymarketista vai Lidl:stä vai teenkö makusijoituksen torilta suoraan tuottajalta hankittuihin perunoihin. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa laadullinen kriteeri mennee hinnan ohi, eikä siinäkään liene pahitteeksi, jos tuntee myyjän jo ennestään. En pitäisi tutulta kauppiaalta toriperunoiden hankintaa "KGB-meininkinä".
Perunoiden ostoon en suosittele RFI- RFP- RFQ menettelyä, voi tulla matkan varrella nälkä.
Ohessa vielä linkki, jossa lontooksi selvitellään lyhyesti teollista tieto- ja tarjouspyyntö hankintamenettelyä:
All three are similar but have clear distinctions. Learn about the differences and which scenarios are appropriate for an RFI, RFQ, or RFP.
www.cobalt.net
Tai tiiviisti:
RFI – I know that I have a problem but do not know who can solve it.
RFP - I know who might be able to solve my problem but am not clear on how they can do it.
RFQ – I know who can solve my problem and how I want it to be solved.
Lähde:
https://www.archlet.io/news/underst...tween-rfi-rfp-and-rfq-in-the-sourcing-process