Eiköhän 1980-luvullakin vaunu tehty niin hyvästä (lujasta, koneistettavasta, hitsattavasta jne) materiaalista kuin oli järkevin ponnistuksin saatavilla ja mahdollista valmistaa (esim. koneistus/hitsaus) teollisen tuotannon mittakaavassa. Kannattaa huomata, että tuolloin ei vielä ollut tai oli ihan lapsen kengissä esim. laser- ja vesileikkaus menetelmät, joilla kovien levyjen muotoleikkaus on mahdollista vähällä lämmöntuonnilla ja ne mahdollistavat pienien sisämuotojen (esim. ruuvien reiät) leikkaukset.80-luvulla Kekkoslandiassa on kelvannut vähän eri speksit suojaukselle kuin nykyään. Nykypäivänä standardit ja säädökset ovat huomattavasti tiukemmat monelle asialle. Hardox voinee toimia, mutta se tosiaan pitää olla "ylivahvaa" jotta suojaus saadaan varmalle puolelle. Ja kun NATO-maa ollaan, niin niitä pitäisi jotenkin testatakin. Mikun kanssa näitä kysymyksiä tuli pyöriteltyä melkein työksi asti...
Armox esimerkkinä on 1990-luvun (ehkä lopun) tuote, joten ei sitä ole voinut 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa käyttää. Kynnys ostaa terästä merkittävässä määrin Ruotsia etäämpää ulkomailta (Ranska, Saksa, Britannia jne Pohjois-Amerikasta puhumattakaan) lienee ollut suuri ja idästä tuskin haluttiin ostaa terästä omaan panssaroituun ajoneuvoon.
1990-luvun lopulla ja vuosituhannen vaihteessa Armox:sta oli joku laatu xxx-Fin merkinnällä, mutta en muista "kovuus-" numeroa, ehkä se oli 360 tai 370 (tasasataluku