Miehistön kuljetus

Toivottavasti ei hankita M2-konekivääriä, jos on pakko olla 50BMG niin vaikka Kord export versio. M2 on 13 kiloa painavampi kuin NSV tai Kord ja huonompi erityisesti ilmatorjuntaan hitaan tulinopeutensa vuoksi. Varmasti myös kalliimpi. NSV tai Kord luotilevyllä ja lämpötähtäimellä on useita kiloja kevyempi kuin Browning ilman niitä. Kord on kaiken lisäksi alunperinkin suunniteltu optiselle tähtäimelle. Jos M2 hankitaan niin tarvitaan heti sadalla miljoonalla uusia patruunoita. M2 hankinta olisi lähes yhtä typerä kuin PKM:n korvaaminen FN MAGilla tai MG5:llä. M2 ostos on kannattavaa ainoastaan silloin jos saamme sekä M2 että patruunat ilmaisiksi.

M2:valintaa tukee se seikka, että siihen saa SLAP ammuksia. Teoriassa noiden kanssa läpäisyä riittää jopa BMP-2:een edestä, mutta niitä pitää ampua paljon jotta tulee valmista.
 
M2:valintaa tukee se seikka, että siihen saa SLAP ammuksia. Teoriassa noiden kanssa läpäisyä riittää jopa BMP-2:een edestä, mutta niitä pitää ampua paljon jotta tulee valmista.
Jos sellainen tilanne tulee, että yht'äkkiä siihen eteen ilmestyy bemari, niin ei tarvitse erikseen käskeä "paljoa ampumista"... oli siinä sitten M2 tai joku muu...
 
M2:valintaa tukee se seikka, että siihen saa SLAP ammuksia. Teoriassa noiden kanssa läpäisyä riittää jopa BMP-2:een edestä, mutta niitä pitää ampua paljon jotta tulee valmista.
Tuo on totta mutta toisaalta Patria 6x6 tuulilasi ja RWS:n puuttuminen viittaa siihen että kyseessä on lähinnä jalkaväen kuljettamiseen ja joissain tilanteissa myös tukemiseen tarkoitettu ajoneuvo jolla ei ole tarkoitus taistella muita ajoneuvoja vastaan. It-kyky ja suuri tulinopeus väijytyksiin vastatessa ovat siis tärkeitä. Tässä käy helposti niin että kun ensimmäiset 6x6 on käytössä niin maailmalta saa jo huomattavasti parempaa konekivääriä 50BMG:nä. Sama kuin nyt tilattaisiin 5,56 rynnäkkökivääreitä.
Edit. SLAP-ammusten hyöty on pieni koska yksisyöttöisellä konekiväärillä ammutaan vain sitä mitä on vyössä. Osumatarkkuus manuaalisesti ammuttavalla konekiväärillä on myös vähän niin ja näin varsinkin ilman suurentavaa lämpötähtäintä. Isäntämaasopimuksen takia suomi saisi helposti 100 miljoonan edestä vuosittain sotavarusteita Natolta jos vain pyydettäisiin jolloin Patria 6x6 voitaisiin aseistaa maksamatta mitään.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo on totta mutta toisaalta Patria 6x6 tuulilasi ja RWS:n puuttuminen viittaa siihen että kyseessä on lähinnä jalkaväen kuljettamiseen ja joissain tilanteissa myös tukemiseen tarkoitettu ajoneuvo jolla ei ole tarkoitus taistella muita ajoneuvoja vastaan. It-kyky ja suuri tulinopeus väijytyksiin vastatessa ovat siis tärkeitä. Tässä käy helposti niin että kun ensimmäiset 6x6 on käytössä niin maailmalta saa jo huomattavasti parempaa konekivääriä 50BMG:nä. Sama kuin nyt tilattaisiin 5,56 rynnäkkökivääreitä.
Edit. SLAP-ammusten hyöty on pieni koska yksisyöttöisellä konekiväärillä ammutaan vain sitä mitä on vyössä. Osumatarkkuus manuaalisesti ammuttavalla konekiväärillä on myös vähän niin ja näin varsinkin ilman suurentavaa lämpötähtäintä. Isäntämaasopimuksen takia suomi saisi helposti 100 miljoonan edestä vuosittain sotavarusteita Natolta jos vain pyydettäisiin jolloin Patria 6x6 voitaisiin aseistaa maksamatta mitään.
RWS puute johtuu todennäköisesti rahan puutteesta. RWS 12,7mm kk:lla ei ole mikään vihollisen ajoneuvoja vastaan suunnnattu ase. Sellaisia ovat 25mm ja sitä isommat konetykit. RWS:n isoin etu on ampujan suoja ja vakautetuilla laitteilla kyky ampua liikkeestä. Voidaan siis vetäytyä ja tulittaa samaan aikaan tarkasti.
 
Käytössä AMV:ssä syystä että NSV:n integrointi Kongsberg RWS:ään olisi ollut kallista. Lisäksi voi olla myös Puolan vaatimus ja muutenkin on parempaa mainosta laittaa länsimaiden konekivääri AMV:hen. Jehuissa on NSV katolla ihan syystäkin.
Ei ollut Puolalaisilla mitään tekemistä asian kanssa.
Venäläisten aseiden ongelma on niiden täydellinen yhteensopimattomuus länsimaisten järjestelmien kanssa.
Jos RWS:ssiä ostettaisiin paljon, valmistaja tekisi muutokset, mutta meidän pienissä hankintamäärissä muutoksen hinta karkaa käsistä.
 
Varmaan Suomellakin olisi tarvetta vähintään samansuuruiselle vaunumäärälle, mutta eri asia on sitten että mihinsaakka rahat riittävät. Ensimmäinen sopimus tuskin on kummaltakaan maalta muutamaa kymmentä suurempi. Sarjatuotantoon kun siirrytään, pitää vielä varmistaa että laatu on Patrialla edelleen A1 eli ne kestävät kovaa käyttöä kuten aikaisemmatkin tuotteet.

Saanen huomauttaa, että 6X6:n protyypit on jo testattavana ja että AMV:täkin tilattiin heti kättelyssä se 62 kpl.
 
RWS puute johtuu todennäköisesti rahan puutteesta. RWS 12,7mm kk:lla ei ole mikään vihollisen ajoneuvoja vastaan suunnnattu ase. Sellaisia ovat 25mm ja sitä isommat konetykit. RWS:n isoin etu on ampujan suoja ja vakautetuilla laitteilla kyky ampua liikkeestä. Voidaan siis vetäytyä ja tulittaa samaan aikaan tarkasti.

No shit! :D

Eiköhän PV tilaisi lisää AMV:tä ties millä aseistuksella, jos rahaa olisi rajattomasti, mutta kun ei ole, niin sitten tilataan karvalakkivaunu karvalakkiaseistuksella. Ihmishenki on sotavaltiolle edullinen ja uuden ampujan saa helposti, vaikka vanha kuukahtaisi torniin.
 
Saanen huomauttaa, että 6X6:n protyypit on jo testattavana ja että AMV:täkin tilattiin heti kättelyssä se 62 kpl.
Eli what's your point? AMV- hankinnat jäivät siihen ensierään, joka piti hankkia viennin markkinoinnin takia. Pv ei tainnut olla kehittämässä sitä vaunua, eikä edes varannut optioita. Toisin on 6x6 laita.

Minulle on jäänyt se kuva että pv ei halua jalkaväen taisteluajoneuvoja pyörillä, vaan teloilla. Jalkaväen liikkuvuuttahan meillä on korostettu eikä IFV: n roolia. En tiedä miksi. Onko erikoisolosuhteet eli maastot ja puolustustuksellinen taistelutapa syynä? Sen tiedän että Suomi on suunnitellut puolustuksensa yhtä ja vain yhtä vastustajaa ajatellen. Se on melkoisen mekanisoitu ja nojaa raskaaseen tulivoimaan kaikissa aselajeissa. Liike on lääke siis...
 
Eli what's your point? AMV- hankinnat jäivät siihen ensierään, joka piti hankkia viennin markkinoinnin takia. Pv ei tainnut olla kehittämässä sitä vaunua, eikä edes varannut optioita. Toisin on 6x6 laita.

Sitä hain, että ensimmäinen sarjatilaus voi hyvin olla suurempikin kuin parikymmentä. Tässä on nyt kuitenkin lähtökohtaisesti alhaisen riskin vehje kyseessä - ei valmistajan ensimmäinen (tai edes toinen) pyöräpanssariajoneuvo eikä myöskään AMV:n kaltainen teknoarmeijan väline. Riskit ovat mielestäni hallittavissa.

Ja mitä AMV-hankintoihin tulee, niin PV oli kyllä vahvasti mukana. Oliko sitten omasta tahdostaan vaiko poliittisesta ohjauksesta, sitä on paha sanoa varmaksi, mutta kai nyt jumalauta sotilaidenkin pitäisi osata sanoa vastaan, jos pahainen ulkoministeriön yksittäinen virkamies pystyy asettumaan poikkiteloin ministeriä vastaan?

Patria AMV (Armoured Modular Vehicle) on puolustusvoimien ja Patria Vehicles Oy:n yhteinen tuotekehitysprojekti, jonka tavoitteena on kehittää uuden sukupolven pyöräpanssariajoneuvo.


Hankittavat ajoneuvot ovat XA-360-tyyppiä. Puolustusvoimat tilasi jo vuonna 2001 kolme prototyyppiä.

 
Sitä hain, että ensimmäinen sarjatilaus voi hyvin olla suurempikin kuin parikymmentä. Tässä on nyt kuitenkin lähtökohtaisesti alhaisen riskin vehje kyseessä - ei valmistajan ensimmäinen (tai edes toinen) pyöräpanssariajoneuvo eikä myöskään AMV:n kaltainen teknoarmeijan väline. Riskit ovat mielestäni hallittavissa.

Ja mitä AMV-hankintoihin tulee, niin PV oli kyllä vahvasti mukana. Oliko sitten omasta tahdostaan vaiko poliittisesta ohjauksesta, sitä on paha sanoa varmaksi, mutta kai nyt jumalauta sotilaidenkin pitäisi osata sanoa vastaan, jos pahainen ulkoministeriön yksittäinen virkamies pystyy asettumaan poikkiteloin ministeriä vastaan?






Sotilaat tottelevat, eikä koira pure kättä joka sitä ruokkii. Amoksen lavettina AMV oli varmasti parempi kantavuuden vuoksi kuin Pasi. Missään nimessä hankintojen jääminen alle 100 kpl ei viittaa best-selleriin Suomessa. Sitä ei voi verrata mitenkään Pasin menestystarinaan ja variantteihin meillä. AMV on liian kallis ilmeisesti, vaikka se on hyvä ja monipuolinen ajoneuvo.
 
Minulle on jäänyt se kuva että pv ei halua jalkaväen taisteluajoneuvoja pyörillä, vaan teloilla. Jalkaväen liikkuvuuttahan meillä on korostettu eikä IFV: n roolia. En tiedä miksi. Onko erikoisolosuhteet eli maastot ja puolustustuksellinen taistelutapa syynä? Sen tiedän että Suomi on suunnitellut puolustuksensa yhtä ja vain yhtä vastustajaa ajatellen. Se on melkoisen mekanisoitu ja nojaa raskaaseen tulivoimaan kaikissa aselajeissa. Liike on lääke siis...

Tuo on mielenkiintoinen kysymys. Ehkä homma kiteytyy sen ympärille, että taistelupanssarivaunuilla halutaan olevan tukenaan saman liikkuvuuden omaavaa IFV-kalustoa? Ja sitten se mekanisoitu keihäänkärki syö rahat niin tehokkaasti, että muille joukoille ei ole varaa pistää ajoneuvon päälle paljoa muuta kuin kehälavetti ja ITKK?

Alla aiemminkin täällä ollut Hulkon hieman asian sivua ruotiva blogikirjoitus:

Liikkumisen ja liikkuvuuden haasteissa​


Maavoimien liikkuvuus oli pitkälle 1980-luvulle asti lähinnä liikkumista omin jaloin, joko ilman suksia tai suksilla. Ajoneuvot olivat vain huoltoa ja raskaita aseita varten. Oltiin tyytyväisiä, kun kuormastot oli jo saatu hevosvetoisesta traktorikuljetteisiksi 1970-luvulla.

Kun ei ollut liikkuvuutta, oli oltava paljon massaa eli joukkoja. Sodan ajan vahvuushan oli tuolloin jopa 700 000 sotilasta, jolla kyettiin kattamaan tärkeimmät suunnat, tosin staattisessa ryhmityksessä. Liikkuvuutta edustivat lähinnä jääkärijoukot polkupyörin sekä vähäiset panssarivoimat.

Liikkuvuuden varsinainen kehittäminen alkoi 1980-luvulla, kun ensimmäiset kotimaiset pasit ja telakuorma-autot tulivat käyttöön. Prikaati-90 edusti tuolloin liikkuvuuden huippua, tosin pääosa taistelevasta joukosta oli tosiasiallisesti edelleen ottoajoneuvoin liikkuvaa. Maavoimien liikkuvuus perustuu edelleen pääosin tuon aikakauden legacy-kalustoon. Onko aika ajanut meistä ohi?

Sodan ajan joukkojen määrän pudotessa liikkuvuuden merkitys kasvaa. Liikkuvuus on myös keino joukon omasuojaksi. Onneksemme muuallakin maailmassa kalusto on pääosin kylmän sodan aikaista legacy-kalustoa, osa tosin useaan kertaan modernisoitua. Tällä hetkellä maavoimat pohtii, miten vastata liikkuvuuden haasteeseen, kun aika jättää nykyisestä kalustosta.

9be7bc60-d821-d7f5-e517-e6fc4dbeeb13


Tarkastaessani Northern Wind -harjoitusta Pohjois-Ruotsissa liikkuvuus tai pikemminkin sen merkitys tuli esille varsin konkreettisesti. Lunta lähes puolitoista metriä ja upotti pohjia myöten, kuten sanotaan. Rautatelainen kalusto oli sitoutunut harvaan tiestöön. Tieltä pois pyrkineitä tankkeja ja kuorma-autoja hinattiin tuon tuosta pois lumihangesta. Telakuorma-autot liikkuivat hädin tuskin tyhjänä vaativissa lumiolosuhteissa. Liikkuvuus muuttui jälleen liikkumiseksi eli koukkaaviksi sotilaiksi suksilla. Ainoastaan suksimies tai -nainen kykeni liikkumaan tiestön ulkopuolella. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Ensiksi: vähenevät joukot tarvitsevat operatiivista liikkuvuutta, joka "massa-armeijalle" tarkoittaa ensisijassa pyöräliikkuvuutta. Taistelu käydään edelleen jalan tai suksin. Toiseksi: osa joukoista tarvitsee edelleen taktista maastoliikkuvuutta joko rauta- tai kumiteloin, mutta taistelu käydään edelleen jalan tai suksin. Määräkin muuttuu laaduksi.

Se missä määrin tarvitsemme panssarointia, riippuu siitä, miten arvioimme joukkojamme uhattavan siirtymisen aikana. Onko pääasiallinen uhka panssaria läpäisevät asejärjestelmät vai perinteinen sirpaloituva tuli? Sama kyseenalaistaminen koskee ajoneuvojen uimiskykyä. Onko realistista ajattaa vaunuja vesistöjen yli hitaalla vauhdilla tiedustelusensorien jatkuvan tarkkailun alla?

Faktaa on, että tarvitsemme jatkossakin liikkumiskykyä eli hyväkuntoisia, marssi- ja hiihtotaitoisia taistelijoita. Liikkuvuuden merkitys kasvaa, mutta kalliiden ja monimutkaisten aselavettien sijaan painopiste liikkuvuudessa voikin muodostua jatkossa nopeiden ja ketterien ajoneuvojen varaan, joilla suorituskykyinen joukko saadaan nopeasti paikasta A paikkaan B. Aseet ja vaikutus kulkevat pääosin sotilaiden mukana, joka on myös taistelun kestävyyttä.

Liikkuen eteenpäin

Maavoimien komentaja,
kenraaliluutnantti Petri Hulkko

 
Joku on joskus sanonut, panssari/mekanisoitujen joukkojen taistelu on oma taiteenalansa jota tavallinen jalkahikiintiaani ei tajua.
Tässä lienee totuutta mukana.

Voin kyllä vahvistaa tämän. Itse olin asevelvollisena PSPR:n HÄMJP:ssa, ja siirtyminen Kadettikoulun Valmet-maailmaan oli kyllä jonkinmoinen kulttuurishokki.

JV-komppaniassa vain kaksi radiota, ja mm perustaistelumenetelmät ja radiotähti olivat tuntemattomia käsitteitä. Muutamia paseja oli koulutuskäytössä, ja niitäkin käytettiin lähinnä traktorin korvikkeena.

Alkuvaiheessa kaikille pakollinen ns panssarileiri Parolassa oli vastaavasti useimmille vastaavanlainen kulttuurishokki...
 
Tuo on mielenkiintoinen kysymys. Ehkä homma kiteytyy sen ympärille, että taistelupanssarivaunuilla halutaan olevan tukenaan saman liikkuvuuden omaavaa IFV-kalustoa? Ja sitten se mekanisoitu keihäänkärki syö rahat niin tehokkaasti, että muille joukoille ei ole varaa pistää ajoneuvon päälle paljoa muuta kuin kehälavetti ja ITKK?

Alla aiemminkin täällä ollut Hulkon hieman asian sivua ruotiva blogikirjoitus:



Joo, tuota Hulkon kirjoitusta olen itsekin siteerannut täällä aikanaan. Se valottaa miksi pv ei halua hankkia hienoimpia vaunuja parhailla herkuilla, vaan tyytyy liikkuvuuden kehittämiseen ajoneuvohankinnoissa. Se kertoo myös taistelutavasta joka ei nojaa suuriin, mekanisoitujen muodostelmien taisteluun. Siihen emme ilma-alivoimaisina pystyisikään varsin hankalassa maastossa.
 
Tuosta Hulkon blogista pari ajatusta, lyhyen kesäloman aiheuttaman tekemisen puutteen johdosta:

Se missä määrin tarvitsemme panssarointia, riippuu siitä, miten arvioimme joukkojamme uhattavan siirtymisen aikana. Onko pääasiallinen uhka panssaria läpäisevät asejärjestelmät vai perinteinen sirpaloituva tuli?
Faktaa on, että tarvitsemme jatkossakin liikkumiskykyä eli hyväkuntoisia, marssi- ja hiihtotaitoisia taistelijoita. Liikkuvuuden merkitys kasvaa, mutta kalliiden ja monimutkaisten aselavettien sijaan painopiste liikkuvuudessa voikin muodostua jatkossa nopeiden ja ketterien ajoneuvojen varaan, joilla suorituskykyinen joukko saadaan nopeasti paikasta A paikkaan B. Aseet ja vaikutus kulkevat pääosin sotilaiden mukana, joka on myös taistelun kestävyyttä.


Hulkko mainitsee 80-luvun legacy-kaluston, jota on edelleen paljon käytössä. Tiedossa on, että 80-90-lukujen taitteessa oli suunnitelmia Savon Prikaatin ja Karjalan Prikaatin varustamisesta BTR-80:llä. Olisipa tämä hankinta toteutunut, ja olisivatpa sitten vielä pelastuneet itäkaluston sulatuskiimasta 2000-luvun alkupuoliskolta. Tiedämme, ettei näin tapahtunut, mutta mitä jos -keissinä sopisivat hyvin Hulkon tekstiin.
Jos niihin olisi suhtauduttu pelkästään panssaripintaisina kuorma-autoina, eikä edes aiottu viedä etulinjaan, niin miten lienee, olisiko hankinta toteutunut helpommin.

Taistelevan oman joukon selustaan hajautettuina BTR-80:n raskas kk-tuliverkko tekisi myös maahanlaskun torjuttavaksi.

Aikanaan katselin Laidunaukealla Karkialammella, kuinka BTR-80 kieputteli menemään kuin ballerina verrattuna meidän Kuuskymppisiin. Se teki vaikutuksen.
Viimeksi mainittujen moottoritekniikka teki ne viime aikoinaan epäluotettaviksi, joten joutivatkin sulattoon. Oletan kuitenkin Kasikymppisten tekniikan olevan helpompaa pitää kunnossa.


Sama kyseenalaistaminen koskee ajoneuvojen uimiskykyä. Onko realistista ajattaa vaunuja vesistöjen yli hitaalla vauhdilla tiedustelusensorien jatkuvan tarkkailun alla?

Viimeistään droonit ovat tehneet hitaasti uimisesta äärimmäistä riskipeliä. Onneksi sama pätee myös viholliseemme.
Kuitenkin, Saimaan järvialueelta kotoisin olevana ja siellä kasvaneena, niin kyllä on sotilaille valtava haaste käydä puolustus-, viivytys- ja hyökkäyssotaa vesistöjen hallitsemassa ympäristössä. Miten se sitten tapahtuisikaan, onneksi ei minun tarvitse miettiä.
Tuskin vihollinen jättäisi nimittäin rauhaan Lappeenrannan ja Joensuun välisen alueen, vaikka se sivusuunnan statuksen saattaisi saadakin.
Suur-Saimaan ja Pihlajaveden välillä, liikkuvuus perustuu tarvittaessa hylättäviin otto-ajoneuvoihin siltojen tuhoutuessa, ja huolto/vetäytyminen Sinisen Reservin ohjaamiin Buster-laivueisiin haluttaessa välttää Vuosalmi-ilmiö? Näkisimmekö tosipaikassa, miten kokki ratkaisee taas kaiken? @Merten sheriffi
 
@JR49 teki mielenkiintoisia poimintoja Hulkon tekstistä.

Se missä määrin tarvitsemme panssarointia, riippuu siitä, miten arvioimme joukkojamme uhattavan siirtymisen aikana. Onko pääasiallinen uhka panssaria läpäisevät asejärjestelmät vai perinteinen sirpaloituva tuli?

Haetaanko tässä kirjaimellisesti panssaroinnin paksuutta (ja ehkäpä aktiivisuojajärjestelmiä, häkkipanssareita ym. ratkaisuja) suojaamaan ajoneuvoa erilaisilta täsmäaseilta (vs. 10 mm panssariterästä suojaamaan sirpaleilta)? Vai onko johtopäätös se, ettei panssaria tarvita lainkaan, koska aina tulee se isompi/raskaampi jytky, jolta ei voi suojautua?

painopiste liikkuvuudessa voikin muodostua jatkossa nopeiden ja ketterien ajoneuvojen varaan

Tämä jälkimmäinen osa antaa ymmärtää, että mikäli täsmäaseita pelätään, on järkevämpää luopua kaikesta suojasta ja luottaa hajauttamisen voimaan (Hiluxeja, maastoskoottereita ym.). Aika rajulta ratkaisulta kuulostaa kyllä tuokin. Eikö tämä nimenomaan ollut se ratkaisu menneinä aikoina, kun joukkoja piti liikuttaa ottokalustolla? Toki silloin traktorin lavalle olisi survottu koko joukkue eikä partiota tai puoliryhmää, mutta mutta... Sitten tuli Pasit, ei kaikille, mutta edes osalle. Jotenkin näkisin arvoa panssaroidulla kalustolla yhä edelleen. Droonit ja täsmäohjukset ovat vain yksi uhka lisää, vihollisen massiiviset tulivalmistelut hyökkäysurien varsilla tuskin ovat vieläkään mennyttä aikaa.
 
Tiedossa on, että 80-90-lukujen taitteessa oli suunnitelmia Savon Prikaatin ja Karjalan Prikaatin varustamisesta BTR-80:llä. Olisipa tämä hankinta toteutunut, ja olisivatpa sitten vielä pelastuneet itäkaluston sulatuskiimasta 2000-luvun alkupuoliskolta. Tiedämme, ettei näin tapahtunut, mutta mitä jos -keissinä sopisivat hyvin Hulkon tekstiin.
Jos niihin olisi suhtauduttu pelkästään panssaripintaisina kuorma-autoina, eikä edes aiottu viedä etulinjaan, niin miten lienee, olisiko hankinta toteutunut helpommin.
Vuonna1990 kerittiin tekemään kaupatkin 140 kpl BTR-80 vaunuja. Niitä ei sitten monta ehditty saada kun myyjä lakkasi olemasta joulukuussa 1991. Seurasi "ylimenokausi", jolloin Neuvostoliiton seuraajavaltiolla Venäjällä ei ollut orgaanisaatiota, joka olisi pystynyt myymään länteen edes varaosia entisiin ostoksiin. Paljonko noista olisi saanut panssaroituja pataljoonia, voi yrittää laskea.
 
JV-komppaniassa vain kaksi radiota, ja mm perustaistelumenetelmät ja radiotähti olivat tuntemattomia käsitteitä.

Laitetaan myös vähän oikeaa määrittelyä opetuksen nimissä:
Parhaana yhteysmuotona tulitukiporrasta johdettaessa on pidettävä radiotähteä. Johtajan radio on
tähden johtoasemana ja tulitukipesäkkeiden johtajien radiot, ala-asemat, ovat jatkuvalla
kuuntelulla taistelun aikana. Kaikki käskyt, jotka tarvitaan tulen keskittämistä ja johtamista varten, tulevat siis johtoaseman kautta. Ellei johtaja jostakin syystä voi hallita koko
taistelukenttää, antaa hän johto-oikeuden jollekin tulitukipesäkkeen johtajalle, jolloin
tämä puolestaan käskee muiden pysyessä kuuntelulla, vastatessa kysymyksiin ja lähettäessä tärkeitä ilmoituksia. Samaa radiotähteä voidaan käyttää myös tulitukipesäkkeiden
sisäisissä yhteyksissä, mikäli lähiradioita on riittävästi. Liikennekuria on ehdottomasti
noudatettava, sillä on otettava huomioon, että taistelualueella toimii näiden radioiden lisäksi monet kymmenet muut radiot, ja että turha liikenne vain hidastaa kiireellisten tulikomentojen täyttämistä. Radio on siis pääviestintävälineenä, sillä ainoastaan se on kyllin varma ja nopea vaikeissa olosuhteissa tapahtuvassa toiminnassa. (s. 119)

Komppanian taistelun aikainen johtaminen perustuu aktiiviseen radioiden käyttöön tilanneilmoitusten ja käskyjen välittämisessä. Panssarijääkärikomppaniassa ovat kaikki joukot samassa radioverkossa, jotta tilanneilmoitukset ja päällikön käskyt välittyisivät kaikille. Tämä yhtenäistää komppanian johtamista, koska kaikilla joukoilla on samat tiedot vihollisesta ja omien
joukkojen liikkeistä. Joukkojen käskyttäminen myös nopeutuu tämän ansiosta, koska esimerkiksi joukkueessa ryhmien ja vaunujen johtajat kuulevat joukkueenjohtajan saaman käskyn ja
pystyvät aloittamaan toiminnan suoraan sen jälkeen. Joukkueen joutuessa kiivaisiin taisteluihin se siirtyy eri käskyllä omalle taajuudelleen, jolloin komppanian verkko vapautuu muiden
käyttöön. Viestittämisen etuoikeus on aina ensisijaisesti komppanian päälliköllä ja taistelussa
olevilla johtajilla. (Liite viisi, Panssarijääkärikomppanian radiotähti)
(s. 18)

Radiotoiminnasta mainitaan vielä yksisuuntaisen radiotähden käyttö, jossa tähden johtaja
määrittää ala-asemille liikennöintiajat ja joka on muutenkin tiukasti kontrolloitu verkko.
Puheensalauksesta käsketään nimipeitteistön käyttö ja varakanavien käyttö vihollisen
radiotiedustelun tai häirinnän varalta. Radiotähtiä on erikseen komppanialla ja pataljoonalla,
mutta perustamis- ja toimintaidea on molemmissa sama. Ohjesääntö antaa panssarijoukoille
valmiin peitesanasto- ja radioliikennetaulukko- mallin, jota hyödyntää. Myös paikanpeittämismenetelmistä on esimerkit liitteissä. Ohjesäännön painotuksen voi katsoa
olevan viestiliikenteen ja etenemismuotojen määrittäminen joukoille.

Historiallinen:
Radiotähti oli viestimalli, joka oli alkanut muotoutua jo sodan aikana. Radiotähti on kuvassa
2. Sen perusidea oli saada yksittäinen joukko, joukkuetasolta ylöspäin, toimimaan samassa
verkossa. Tällöin johtajan toiminta helpottui. Joukon johtajalla oli taas oma linjansa
ylempään johtajaan. Tämä toistui aina pataljoonatasolle saakka. Pataljoonatasoa ylemmistä
radiotähdistä ei lähdeaineistossa löytynyt viittauksia. Tämä johtuu osittain siitä, että Suomen
panssaritaktiikka oli hyvin pienten joukkojen toimintaan perustuvaa ja panssariprikaatin
toiminta kokonaisuudessaan ei ollut taktiikan mukaista.
Viestillisiä havaintoja sodasta oli saatu myös niin sanotuista vaunupuhelimista. Nämä olivat
puhelimia, jotka oli kiinnitetty vaununkanteen. Puhelimen avulla oli jalkaväen helppo
ilmoittaa asioita, kuten esimerkiksi maaleja, vaununjohtajalle. Vaunupuhelin oli suorassa
yhteydessä vaunun sisäiseen puheverkkoon, jossa vaunuryhmä toimi. (s. 36-37)

radiot.JPG
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top