Mikä alueilmatorjuntajärjestelmä olisi paras vaihtoehto suomelle?

Mikä alueilmatorjuntajärjestelmä olisi paras vaihtoehto suomelle?

  • Raytheon Patriot

  • Rafael & Raytheon David`s Sling / Skyceptor

  • Eurosam SAMP/T Mamba

  • Kongsberg / Raytheon NASAMS III/ ER

  • Jokin muu


Tulokset ovat nähtävillä vasta äänestyksen jälkeen.
Olisi kyllä aikamoista henkilöstön kierrätystä jos muutamaan kymmentä konetta kohti siellä käytetään satoja, ehkä tuhansia pilotteja? Ei tunnu minusta uskottavalta, mutta voihan se silti olla niin...
Tietysti, onhan ne nyt siellä olleet jo vuosia, että ehkä useampi on käynyt, kuin aluksi kuvittelin.
Melkoinen ruljanssi tosiaan vaaditaan, näin kyseistä aselajia tuntemattomana olisi mielenkiintoista tietää miten realistista tämä on. Vuosia sitten uutisoitiin kyllä että itänaapuri kierrättää runsaasti henkilöstöä tuolla juuri taistelukokemusta keräten.
 
Tempaisin tuon jostakin, missä sanottiin Suomen Ilmavoimien pyörittävän jopa 5 lentokierrosta/vrk. Arvioni itänaapurista on noin 3. On myös muistettava, että kun he tänne tulee, niin kyse on yleensä jonkun maa- tai merikohteen tuhoamisesta. Heille on EDELLEEN osalle kalustosta sää rajoittava tekijä (ja lentäjille myös) mutta meidän torjujat nousee kyllä ja torjuu säässä kuin säässä.

Ja tarkoitin lähellä kone - kone suhdetta, totta kai 300:lla koneella lennetään enemmän suorituksia/vrk kuin 60:llä, sehän on nyt ihan selvää.
Paitsi jos valitaan F-35 joka ei lennä salamoiden kanssa samaan aikaan ;) Kesäiset äkilliset ukkoset voivat olla rajoittava tekijä joillekin kone vaihtoehdoille ;)
 
Muutama kymmenen parasta lentäjää on ollut siellä. Suuri massa ei ole.

Myös yleiset olosuhteet ovat ihan erilaiset: on voitu vapaasti valita hyvän sään päivä. Vastapuolella ei ole mitään millä ampua takaisin. Sanoisin, että Syyrian "taistelukokemus" ei paljon harjoitusalueella käynnistä poikkea...
On aina hienoa huomata miten erinomaisia me suomalaiset olemme. Tiedämme toisten asiat todella hyvin. Naapurin kyvytkin tunnetaan kuin omat taskut. Mihin me supoa tai sotilastiedustelua tarvitaan kun tieto löytyy foorumilta.
 
Jos unohdamme hetkeksi Talvisodan ja Taistelun Englannista ja tsiigaamme karttaa:

1600707385265.png

Lugan, Tverin, Pietarin, Kaliningradin ja Nenimäen yksiköt voidaan asettaa toimintavalmiiksi joidenkin tietojen mukaan -tunneissa-. Niiden a-valmiiksi ryhmittäminen kestää noin kuusi tuntia, jos kohde on -puoli Suomea-.

Viiden minuutin ensi-isku käsittää noin 400 pitkän kantaman rakettia, jotka tulevat raketinheittimistä, kattavuus länsi-itäsuunnan Lahtitasalta etelään. Iskanderit ja sen kevytversiot sitten siihen optiona. :cool:

Kohteliaimmin kysyn: mitä kohteita aiomme torjuntasuojata ja minkä verran aiomme hankkia torjuntaan kelpaavia a-tarvikkeita järjestelmään?

Toiseksi. Mitä vastaamme tähän esitettyyn kommenttiin by Naapuri? Iskemme ilmasta-maahan ja lujaa vai lämmitämme neuvotteluja? Molemmat?

Minä melkein itken, kun yritämme käydä edelleen sotaa, jota ei enää ole ja todennäköisesti ei edes tule. Teknologia mahdollistaa sodan muuttumisen ja se on muuttunut jo.

Venäjällä on joku hikinen 70 tuhatta sotilasta Luoteisessa kinkeripiirissä. Sillä ei tasan Suomea voiteta. Tarvitaan lkp, jotta Suomen lyömiseen tarvittava sotaväki on kasassa. Hyvä näin.

Ohjus- raketti-iskut, sabotaasi, rajaloukkaukset, salamurhat, häsmäkkää satamissa, konekaappaus, rekkakuormissa ikäviä tuliaisia, urheilujoukkueiden muuntuminen illegaaleiksi taistelijoiksi, hillitön informaatioryöpytys, siviililaiva ajaa miinaan......

Yllä yritin kuvata sitä, miten näen sodan tänään. Miten varautua tuollaiseen avoimessa yhteiskunnassa? Miten joku hankinta suojaa yhteiskuntaa, kansalaisia, infraa.....ja miten ei.
 
  • sota on väkivallan käyttöä eikä siinä ole rajoja
  • sota on kameleontti, siis jatkuvasti muuttuva ilmiö
  • jokainen sota on erilainen eikä sota ole siis teoretisoitavissa
  • edelliseen liittyen on oleellista sotapäällikön nerous
  • sotatieteen on perustuttava empiiriseen tutkimukseen
  • sota on ihmisten välistä vuorovaikutusta
  • sota on ensisijaisesti mielen vaikutusta mieleen, ei materian materiaan.

Se muuan Clausewitz kirjasi aikoinaan näitä teesejään, jotka ovat varsin hyvin kestäneet ns. aikaa. Hänen opponenttinsakin ovat keskittyneet kritiikissään lähinnä siihen, että -kulutussotaan ei pidä ajautua-.

Tuo viimeinen kohta on minua askarruttanut paljon. Mielen vaikutus mieleen. Asevoiman suuntaaminen pehmeään? Miksi hakata panssarin kylkeä Kymessä, jos vaikutus saadaan viidellä täyslaidallisella Luoteisen Armeijan raketinheitin-ohjuspattereilla?
 
Tempaisin tuon jostakin, missä sanottiin Suomen Ilmavoimien pyörittävän jopa 5 lentokierrosta/vrk. Arvioni itänaapurista on noin 3. On myös muistettava, että kun he tänne tulee, niin kyse on yleensä jonkun maa- tai merikohteen tuhoamisesta. Heille on EDELLEEN osalle kalustosta sää rajoittava tekijä (ja lentäjille myös) mutta meidän torjujat nousee kyllä ja torjuu säässä kuin säässä.

Ja tarkoitin lähellä kone - kone suhdetta, totta kai 300:lla koneella lennetään enemmän suorituksia/vrk kuin 60:llä, sehän on nyt ihan selvää.

Ymmärsin kyllä että puhut konekohtaisesta suoritusmäärästä. Toisaalta isommalla konemäärällä pystyy myös pakottamaan toisen olemaan koko ajan ilmassa vaikka ei tekisi yhtään hyökkäystä ja konekohtainen suoritemäärä olisi paljonkin pienempi. Myös vanhempi kalusto passaa tähän vaikkei ehkä kykenekkään aivan etulinjan kähinään.

Tuo olisi ongelma varsinkin harmaassa vaiheessa. Isolla fleetillä pienelläkin tempolla pystyy pakottamaan pienemmän fleetin tekemään kovaa lentosuoritemäärää vaikka taistelukosketusta ei olisikaan. Sitten kun ryminä alkaa, toisella voi olla vielä resurssia lisätä tempoa kun toinen jo huohottaa (lentäjät väsyvät, huollot vaikeutuvat varsinkin hajautetussa touhussa, polttoaineen kuljetus voi takkuilla samoin hajautetussa jne. jne.)

Tämän takia uuden koneen valinnassa mielestäni huollon merkitys ja sortie generation rate pitkässä juoksussa ovat paljon olennaisempi asia kuin jokin yksittäinen taistelutekninen yksityiskohta. Päättäjien pitää olla tarkkana.

Voin tietysti olla täysin väärässäkin.
 
Olisi kyllä aikamoista henkilöstön kierrätystä jos muutamaan kymmentä konetta kohti siellä käytetään satoja, ehkä tuhansia pilotteja? Ei tunnu minusta uskottavalta, mutta voihan se silti olla niin...
Tietysti, onhan ne nyt siellä olleet jo vuosia, että ehkä useampi on käynyt, kuin aluksi kuvittelin.

Minustakin prosentuaalinen osuus (84!) kuulostaa epäilyttävän korkealta. Toisaalta jos se on edes oikeansuuntainen lukema, niin siinä olisi hyvä selitys, miksi Syyriassa on ulkoilutettu niin monenlaista lentokalustoa.

Tässä Wikipediasta jonkinlainen lista. Mm. PAKFA kävi vain kääntymässä ja liekö kaikki muutkaan olleet samanaikaisesti.

 
Ymmärsin kyllä että puhut konekohtaisesta suoritusmäärästä. Toisaalta isommalla konemäärällä pystyy myös pakottamaan toisen olemaan koko ajan ilmassa vaikka ei tekisi yhtään hyökkäystä ja konekohtainen suoritemäärä olisi paljonkin pienempi. Myös vanhempi kalusto passaa tähän vaikkei ehkä kykenekkään aivan etulinjan kähinään.

Tuo olisi ongelma varsinkin harmaassa vaiheessa. Isolla fleetillä pienelläkin tempolla pystyy pakottamaan pienemmän fleetin tekemään kovaa lentosuoritemäärää vaikka taistelukosketusta ei olisikaan. Sitten kun ryminä alkaa, toisella voi olla vielä resurssia lisätä tempoa kun toinen jo huohottaa (lentäjät väsyvät, huollot vaikeutuvat varsinkin hajautetussa touhussa, polttoaineen kuljetus voi takkuilla samoin hajautetussa jne. jne.)

Tämän takia uuden koneen valinnassa mielestäni huollon merkitys ja sortie generation rate pitkässä juoksussa ovat paljon olennaisempi asia kuin jokin yksittäinen taistelutekninen yksityiskohta. Päättäjien pitää olla tarkkana.

Voin tietysti olla täysin väärässäkin.
Et kyllä ole... mutta tuohonkin on kyllä vastakeinoja varmaan keksitty.
 
Ymmärsin kyllä että puhut konekohtaisesta suoritusmäärästä. Toisaalta isommalla konemäärällä pystyy myös pakottamaan toisen olemaan koko ajan ilmassa vaikka ei tekisi yhtään hyökkäystä ja konekohtainen suoritemäärä olisi paljonkin pienempi. Myös vanhempi kalusto passaa tähän vaikkei ehkä kykenekkään aivan etulinjan kähinään.

Tuo olisi ongelma varsinkin harmaassa vaiheessa. Isolla fleetillä pienelläkin tempolla pystyy pakottamaan pienemmän fleetin tekemään kovaa lentosuoritemäärää vaikka taistelukosketusta ei olisikaan. Sitten kun ryminä alkaa, toisella voi olla vielä resurssia lisätä tempoa kun toinen jo huohottaa (lentäjät väsyvät, huollot vaikeutuvat varsinkin hajautetussa touhussa, polttoaineen kuljetus voi takkuilla samoin hajautetussa jne. jne.)

Tämän takia uuden koneen valinnassa mielestäni huollon merkitys ja sortie generation rate pitkässä juoksussa ovat paljon olennaisempi asia kuin jokin yksittäinen taistelutekninen yksityiskohta. Päättäjien pitää olla tarkkana.

Voin tietysti olla täysin väärässäkin.
Juurikin noista syistä Global Eye olisi meille äärimmäisen tärkeä. Tiedettäisiin tarkalleen mitä koneita siellä pyörii ja kauanko ovat pyörineet. Omat hävittäjät saadaan lähetettyä juuri oikeisiin tehtäviin ja toissijaiset menkööt ilmatorjunnalle. Ja ne saatanalliset risteilyohjukset havaitaan varmasti myös paremmin jo ”laakasu” vaiheessa. Vastatoimiin päästään nopeammin.
 
Et kyllä ole... mutta tuohonkin on kyllä vastakeinoja varmaan keksitty.

Varmasti. Mutta silloin myös katsotaan kuinka hyviä meidän signaalitiedustelumiehemme ovat ja onko CASA-tiedustelukone hintansa värtti.

Homma riippuu paljon siitä, että huomaamme ajoissa milloin harmaa vaihe lähenee loppuaan ja kaleerin rummunlyöjä idässä alkaa paukuttamaan lisää tahtia. Sen loppumisen kyllä huomaa siitäkin, kun 150-200 Kalibria/Iskanderia/KH-555/KH-101:stä alkaa saapua kolkuttamaan ovea mutta todella hyvä olisi saada ennakkovaroitusta edes jonkin verran. 15 minuuttiakin antaa jo paljon tuossa kohtaa.

Vuonna 1944 se onnistui. Toivottavasti nytkin on homma hanskassa.
 
Varmasti. Mutta silloin myös katsotaan kuinka hyviä meidän signaalitiedustelumiehemme ovat ja onko CASA-tiedustelukone hintansa värtti.

Homma riippuu paljon siitä, että huomaamme ajoissa milloin harmaa vaihe lähenee loppuaan ja kaleerin rummunlyöjä idässä alkaa paukuttamaan lisää tahtia. Sen loppumisen kyllä huomaa siitäkin, kun 150-200 Kalibria/Iskanderia/KH-555/KH-101:stä alkaa saapua kolkuttamaan ovea mutta todella hyvä olisi saada ennakkovaroitusta edes jonkin verran. 15 minuuttiakin antaa jo paljon tuossa kohtaa.

Vuonna 1944 se onnistui. Toivottavasti nytkin on homma hanskassa.
Tuo Casa on muuten lihavimpien maalien joukossa. Sen suojaaminen on erittäin tärkeää.
 
pitkässä juoksussa

Määritteletkö -pitkän juoksun- täysimittaisessa ilmasodassa, jota se oloissamme meille todennäköisesti olisi? Täysimittaisuus koostunee:

hajautetun toiminnan rasitus
vihollisen tulenantokyky huoltopaikoille
vihollisen lkm etu per koneet
vihollisen varsin kyvykkääksi luonnehdittu maasta-ilmaan toiminta
mahdolliset viestintään liittyvät ongelmat
kyber

Eli lähden siitä, että -oloissamme sodittaisiin ihan täysimittaista ilmasotaa- heti plus puoli. Paljonko on tässä katsannossa -pitkä juoksu-?

Jos taas -oloissamme- päädytään toimintaan esim. Ruotsin kentiltä, niin nuo esitellyt -lentosuhteet- per vrk muuttuvat murheellisesti. Ilmatankkauskyky on jees, mutta näinköhän edelleen oloissamme ilmatankilla käydään kuin volvoa teboililla? Tuskin. :cool:

Suomen intti on kuin luotu hyvään ja nopeaan vasteeseen Meri-ilmavoiman osalta. Kulutussodan -pitkä juoksu- teemaan se ei taivu edes huonosti. 80 prosenttia rahoituksesta on suunnattu jo reilut 20 vuotta siten, että -tulenavausjoukot- ovat ns. mirnassaan. 20 pinnaa jos sitäkään on sijoitettu aktioon, jota voidaan edes sivulauseessa kutsua -kulutussodanpoikaseksi-.
 
Tempaisin tuon jostakin, missä sanottiin Suomen Ilmavoimien pyörittävän jopa 5 lentokierrosta/vrk. Arvioni itänaapurista on noin 3. On myös muistettava, että kun he tänne tulee, niin kyse on yleensä jonkun maa- tai merikohteen tuhoamisesta. Heille on EDELLEEN osalle kalustosta sää rajoittava tekijä (ja lentäjille myös) mutta meidän torjujat nousee kyllä ja torjuu säässä kuin säässä.

Ja tarkoitin lähellä kone - kone suhdetta, totta kai 300:lla koneella lennetään enemmän suorituksia/vrk kuin 60:llä, sehän on nyt ihan selvää.

Kolme suoritusta/vrk saattaa olla ihan hyvä yleisarvio, ehkäpä hieman yläkanttiin.

Käsittääkseni harjoitustoiminnan perusteella kaikki eri konetyypit huomioon ottaen se kaksi lentokierrosta per vuorokausi lienee edelleenkin relevantti arvio, kun edellinen sisältää myös ilmasijoitteisen taistelunjohdon ja ilmavalvonnan sekä mahd tankkaustoiminnan.

Yksittäisten lähitulitukeen käytettävien koneiden suoritusmäärä lienee toki korkeampi???
 
Back
Top