Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Mitä noihin monipaikkatutkiin tulee, niin voi vaikka katsoa Google Scholarista hakusanalla "airborne bistatic radar" niin saa jotain kuvaa ongelman monimutkaisuudesta. Asiaa on tutkittu vuosikymmeniä, enkä yksittäisiä kokeiluja lukuunottamatta ole löytänyt mainintaa yhdestäkään operatiivisessa käytössä olevasta järjestelmästä. Nuokin kokeilut mitä olen löytänyt ovat olleet suurilla ja/tai hitaasti liikkuvilla koneilla ja käsitelleet lähinnä bistaattista SAR-kuvausta. Tässä ote yhdestä tänä vuonna julkaistusta paperista:

Several research activities are in progress on bistatic radar systems for airborne applications in recent years. Bistatic airborne radar systems offer several advantages over their monostatic counterparts, including far range coverage, strong anti-interference and high security capability. Since the transmitter (TX) and receiver (RX) motions yields a non-stationary behavior of the clutter spectrum, a bistatic airborne radar system must effectively cope with severe spectrally diverse clutter returns.

Brennan and Reed proposed a concept of space-time adaptive processing (STAP) [1,2] in 1973, which can improve the monostatic airborne radar moving target detection performance remarkably. STAP has become an advanced technique and is considered as a powerful tool for monostatic airborne radar detecting moving target and suppressing ground clutter. However, it is difficult to apply the STAP approach to bistatic airborne radar in practice because of strong non-stationary behavior of the clutter spectrum [3].

In the last few years, a number of contributions have been proposed, and the problem of clutter range dependence is largely addressed. Among them, there are some effective approaches to limit the effect of monostatic clutter range dependence such as Doppler wrapping (DW) [4], angle-Doppler compensation (ADC) [5,6], and adaptive angle-Doppler compensation (AADC) [7]. An extension of AADC algorithm for bistatic STAP is also presented [8] to compensate for the spectral centre (SC) misalignment and angel-Doppler trajectory slope variability over range. However, the compensation parameters of DW and ADC are sensitive to system error. The required parameters of the AADC and adaptive FO-ADC approach are obtained by the minimum variance (MV) estimation of the clutter spectrum using a sub-aperture smoothing approach, which results in a great increase of computational load and limits real-time processing.
http://www.jpier.org/PIERM/pierm59/19.17060801.pdf

Minä en tuosta hirveästi ymmärrä, mutta voisin päätellä että asiaa on tutkittu paljon ympäri maailmaa, ja vasta viime vuosina ollaan saatu ratkaistua joitain keskeisiä ongelmia. Ongelmat eivät välttämättä ratkea itsestään prosessoinnin nopeutuessa ajan myötä, vaan tarvitaan uusia signaaliprosessointimenetelmiä ja -algoritmeja. Joidenkin algoritmien kompleksisuus voi olla suuri ja käsiteltävän datan määrä liian iso, jolloin muutamankaan vuosikymmenen Mooren lain mukainen suorituskyvyn kasvaminen ei välttämättä riitä, vaan täytyy keksiä uusia menetelmiä.
 
Viimeksi muokattu:
Ot, mutta oletko katsonut Netflixistä uutta Star Trekiä? Vulkanuslainen suurlähettiläs on kaimasi, onko sitten numero 4?

Suippokorvainen suurlähettiläs ei ikävä kyllä kuulu saman pään sisällä olevaan parveen, tässähän oli kyse parvilinkeistä? Parven älyllinen taso nousisi eittämättä avaruus-Sarekin läsnäololla. Ee voe mittään, näillä mennään. Yksi persoonan osa käyttää muuten tutkaa passiivimoodissa, joten sitä on vaikeampi havaita. ;)

 
Mitä noihin monipaikkatutkiin tulee, niin.. ..voisin päätellä että asiaa on tutkittu paljon ympäri maailmaa, ja vasta viime vuosina ollaan saatu ratkaistua joitain keskeisiä ongelmia. Ongelmat eivät välttämättä ratkea itsestään prosessoinnin nopeutuessa ajan myötä, vaan tarvitaan uusia signaaliprosessointimenetelmiä ja -algoritmeja. Joidenkin algoritmien kompleksisuus voi olla suuri ja käsiteltävän datan määrä liian iso, jolloin muutamankaan vuosikymmenen Mooren lain mukainen suorituskyvyn kasvaminen ei välttämättä riitä, vaan täytyy keksiä uusia menetelmiä.

Ööö... Melkein hävettää kun ei edes tajua että onko esittämässä tyhmää, fiksua, tyhmänfiksua vai tuhanteen kertaan kelattua kysymystä... Ei mennä nyt kivikauden kautta...

Tim ja Tom lentävät täysin samansuuntaisesti mahdollisimman hyvin vakioidulla etäisyydellä. Tutkaavat etusektoria.

Raakadatasta suodatetaan pois se kohina, jossa ei ole dopplersiirtymää. Jäljelle jää paljon kohinaa. Koneet lähettävät toisilleen tämän datan. Molemmat koneet vetaavat omaa dataa kaverin dataan ja suodattavat pois sen kohina, jossa dopplersiirtymän ero/samanlaisuus ei vastaa sitä ero/samanlaisuutta, joka etäisyys ja kulmat huomioiden vihjaisi lentokone- tai ohjusnopeusluokkien kohteeseen?

Jos on tarvetta, niin molemmat voivat vielä verrata kaverin suodatettua dataa ja omaa raakadataa.

Jos jokin etäisyyksien ja kulmien yhdistelmä herättää koneiden kiinnostusta, niin koneet tekevät tarpeellisen määrän uusintakeilauksia.

Eli keskitytään suodattamisessa niihin dopplersiirtymiin joita vakioitu tai muuten määritetty geometria asettaa kiinnostavimmiksi ja suodatetaan esiin niiden parametrien mukaan kiinnostavimpia?

Laskentateho tai datan määrä ei kai noin tule isoksi ongelmaksi? Eikös tuo liiku vielä semmoisissa "toimintapeleihin tarkoitetut GPU:t" -mittakaavoissa?

Ja pahoittelen jos kysymys on ihan hölmö.
 
viitattu venäläinen leveä muodostelma liittynee MiG-31-koneisiin, joissa on voimakkaat PESA-tutkat, pitkän kantaman ohjukset, sekä neljän koneen parvilinkki, jossa yhden koneen maalitieto välittyy kavereille.

Ensimmainen, ei-maasta-keskusjohdettu veli-venalaisen jarjestelma (oli siis hyva), kun tajusivat, etta taytyy muutenkin kuin korkealla lentavia/ kaukaa havaittavia pommareita vastaan puolustaa.

Jos missään näistä tulee kymmenien tai satojen millisekuntien viiveitä tai epätarkkuuksia, tarvitsee kaikki tallentaa ja analysoida nopeasti, jotta havainnot voidaan erottaa ja käsitellä eteenpäin tarpeeksi nopeasti.

Taisinkin laittaa nama parametrit ja toleranssit nakyville ja keskusteltaviksi?

Mita tarkemmin ottaen tarkoitit?

Tutkahan tuossa jo availi aikatarkkuuden merkitysta kokonaisuudessa. Mina annoin Gylliksen sekuntille tarkemman estimaatin (ref: montako ms yhdessa sekunnissa?).

Taytyy sanoa, etta minuakin alkaa vahan nyppimaan tuollainen (itsessaan ihan hyva ) keskustelunavaus, johon sitten ei itse kontribuoi yhtaan mitaan, ja yrittaa puheenjohtajan nuijalla siirtaa (tuon asiantilan peittamiseksi?) keskustelujarjestysta edestakaisin.
- onko tarkoitus "lypsaa" vai keskustella? Onko rahkeita keskustelemaan? Kaikkihan saa osallistua, mutta pj. kai "valitaan" patevyyden mukaan:)?
 
viitattu venäläinen leveä muodostelma liittynee MiG-31-koneisiin, joissa on voimakkaat PESA-tutkat, pitkän kantaman ohjukset, sekä neljän koneen parvilinkki, jossa yhden koneen maalitieto välittyy kavereille.

Ensimmainen, ei-maasta-keskusjohdettu veli-venalaisen jarjestelma (oli siis hyva), kun tajusivat, etta taytyy muutenkin kuin korkealla lentavia/ kaukaa havaittavia pommareita vastaan puolustaa.

Jos missään näistä tulee kymmenien tai satojen millisekuntien viiveitä tai epätarkkuuksia, tarvitsee kaikki tallentaa ja analysoida nopeasti, jotta havainnot voidaan erottaa ja käsitellä eteenpäin tarpeeksi nopeasti.

Taisinkin laittaa nama parametrit ja toleranssit nakyville ja keskusteltaviksi?

Mita tarkemmin ottaen tarkoitit?

Tutkahan tuossa jo availi aikatarkkuuden merkitysta kokonaisuudessa. Mina annoin Gylliksen sekuntille tarkemman estimaatin (ref: montako ms yhdessa sekunnissa?).

Taytyy sanoa, etta minuakin alkaa vahan nyppimaan tuollainen (itsessaan ihan hyva ) keskustelunavaus, johon sitten ei itse kontribuoi yhtaan mitaan, ja yrittaa puheenjohtajan nuijalla siirtaa (tuon asiantilan peittamiseksi?) keskustelujarjestysta edestakaisin.
- onko tarkoitus "lypsaa" vai keskustella? Onko rahkeita keskustelemaan? Kaikkihan saa osallistua, mutta pj. kai "valitaan" patevyyden mukaan:)?
 
suodatetaan pois se kohina, jossa ei ole dopplersiirtymää. Jäljelle jää paljon kohinaa. Koneet lähettävät toisilleen tämän datan. Molemmat koneet vetaavat omaa dataa kaverin dataan ja suodattavat pois sen kohina, jossa dopplersiirtymän ero/samanlaisuus ei vastaa sitä ero/samanlaisuutta, joka etäisyys ja kulmat huomioiden vihjaisi lentokone- tai ohjusnopeusluokkien kohteeseen?

Jos on tarvetta, niin molemmat voivat vielä verrata kaverin suodatettua dataa ja omaa raakadataa.

Jos jokin etäisyyksien ja kulmien yhdistelmä herättää koneiden kiinnostusta, niin koneet tekevät tarpeellisen määrän uusintakeilauksia**.

Eli keskitytään suodattamisessa niihin dopplersiirtymiin joita vakioitu tai muuten määritetty geometria asettaa kiinnostavimmiksi ja suodatetaan esiin niiden parametrien mukaan kiinnostavimpia?

Noinhan se menee, periaatteessa. Missa kohtaa "manageerataan" todellista pullonkaulaa, eli ajantasaisen tiedon vaihtamista seka salatusti etta vaikeasti havaittavalla tavalla, jaakoon talla eraa sanomatta. AESA tutkien moodit - vaihtaminen, tai samanaikaisesti kayttaminen, kuitenkin niin, etta annetaan toiminnoille (tutkan kayttamalle energialle) selva prioriteetti... siina yksi lusikka lisaa, soppaa hammentamaan:)
- puhumattakoon, ei keilauksista... kun tallaiset tutkat ei enaa pyori;), vaan enemman kohdistamisesta. Aarimmainen kohdistaminenhan on havaitun, kohti tulevan ohjuksen seuraaminen koko energialla ("stare" toiminto), jolloin syote kay tulenjohtoon suoraan (jos sattuu olemaan sopiva asejarjestelma kasilla)
 
Ööö... Melkein hävettää kun ei edes tajua että onko esittämässä tyhmää, fiksua, tyhmänfiksua vai tuhanteen kertaan kelattua kysymystä... Ei mennä nyt kivikauden kautta...

Tim ja Tom lentävät täysin samansuuntaisesti mahdollisimman hyvin vakioidulla etäisyydellä. Tutkaavat etusektoria.

Raakadatasta suodatetaan pois se kohina, jossa ei ole dopplersiirtymää. Jäljelle jää paljon kohinaa. Koneet lähettävät toisilleen tämän datan. Molemmat koneet vetaavat omaa dataa kaverin dataan ja suodattavat pois sen kohina, jossa dopplersiirtymän ero/samanlaisuus ei vastaa sitä ero/samanlaisuutta, joka etäisyys ja kulmat huomioiden vihjaisi lentokone- tai ohjusnopeusluokkien kohteeseen?

Jos on tarvetta, niin molemmat voivat vielä verrata kaverin suodatettua dataa ja omaa raakadataa.

Jos jokin etäisyyksien ja kulmien yhdistelmä herättää koneiden kiinnostusta, niin koneet tekevät tarpeellisen määrän uusintakeilauksia.

Eli keskitytään suodattamisessa niihin dopplersiirtymiin joita vakioitu tai muuten määritetty geometria asettaa kiinnostavimmiksi ja suodatetaan esiin niiden parametrien mukaan kiinnostavimpia?

Laskentateho tai datan määrä ei kai noin tule isoksi ongelmaksi? Eikös tuo liiku vielä semmoisissa "toimintapeleihin tarkoitetut GPU:t" -mittakaavoissa?

Ja pahoittelen jos kysymys on ihan hölmö.

No ei varmasti ole hölmö kysymys, mutta ei minulla ole sinulle hirveän hyviä vastauksia. Minun ymmärtääkseni, ja minun radiotekniikan tiedot ovat hatarat, ongelma ei ole doppler-siirtymän trianguloimisessa, vaan liikkuvan lähettimen ja tutkan suuntauksen synnyttämästä virhesignaalista, josta ohjus- ja hävittäjäkohteet on vaikeaa havaita suhteellisen nopeuden takia. Yhden liikkuvan lähettimen ja vastaanottajan kanssa tämä voidaan suodattaa pois helposti, jos pelkkä lähettäjä liikkuu menee hankalammaksi, ja jos lähettäjä ja vastaanottaja liikkuvat itsenäisesti, vieläpä hävittäjän nopeuksilla, menee hyvin vaikeaksi.

Tässä yksi esitys aiheesta: https://ll.mit.edu/asap/asap_00/procvgs/kogon_vg.pdf
 
No ei varmasti ole hölmö kysymys, mutta...

Kiitän asiallisesta ja selkeästä vastauksesta.

Linkistä tajusin aika vähän - lähinnä sen, etten hölmöyttäni osannut huomioida koko jammaamista ollenkaan.

Asiaa on aika vaikea tajuta kunnolla kun ei tunne edes termejä. Pitää keksiä omat ja tulkata sitten edestakaisin.

Käsitteleekö sivu 23 vähän samaa kuin mun epäselvä horina?

Kuinka paljon vaikeusaste muuttuu jos dopplersiirtymän sijaan suodattamisen perusteena olisikin dopplersiirtymän muutos? Eli tavallaan erillisten stillkuvien tai elokuvan kuvavirran sijaan suodatettaisiin esiin kuvavirrassa tietyllä mittarilla mitattavissa olevaa muutoksen (dopplersiirtymä) muutosta?

Alkaa mennä jo väsymyssekakaksi. Öitä.
 
Where's the beef?
- sivulla 17

Juttuhan ei vaita, etta olisi toteutettu, raportoi vain havainnot kokeiluista
 
Where's the beef?
- sivulla 17

Juttuhan ei vaita, etta olisi toteutettu, raportoi vain havainnot kokeiluista

Tunnustan suoraan että menee hilseen yli niin että pölisee.

Asian käsittäminen vaatisi selvästi sellaisia älyllisiä, tiedollisia ja taidollisia valmiuksia, joita en omaa.

Juuri noiden puuttuvien valmiuksien vuoksi kokeilin, että voisiko jokin "anti-augmentaatioon" nojaava vertauskuvaannollinen lähestymiskulma avata asiaa ymmärrettäväksi.

Tulin muiden ystävällisellä avulla siihen tulokseen, että jos karsii jostain osavaiheesta sen monimutkaisuutta ymmärtämisen mahdollistamiseksi, niin mahdollinen ymmärtäminen ei enää liity aiheeseen vaan laadullisesti ratkaisevalla tavalla erilaisiin ilmiöihin, joiden hyvin vajavaisesta ymmärtämisestä ei juurikaan voi ammentaa itse aiheen ymmärtämiseen.

Niinpä ymmärtämisyritys kääntyi puolikriittiseksi henkisen suorituskyvyn itsereflektoinniksi.

Sellainen on aina hyödyllistä ja useimmiten hauskaa jos ei ota itseään liian tosissaan.

Kiitos kaikille kognittivista peiliä pitäneille! ;-)
 
Niinpä ymmärtämisyritys kääntyi puolikriittiseksi henkisen suorituskyvyn itsereflektoinniksi.

Sellainen on aina hyödyllistä ja useimmiten hauskaa jos ei ota itseään liian tosissaan.
Niin on, kuten lukijakunta on jo huomannut en ole edes tuolle puolikriittisyyden asteelle viela yltanyt, juuri syysta jonka mainitset heti peraan:).
- eikos tama palsta ole vahan kuin interaktiivinen viikkolehti, mutta ilmestyy sentaan monta kertaa paivassa?
- lukemalla muiden juttuja muistaa itsekin paremmin mita aiheeseen liittyvaa on tullut vastaan (joskus niin kauan sitten, etta ilman pienta muistutusta oli jo jonossa harmaan kovalevyn pysyvaan arkistoon, siihen, missa lappa toimii vain yhteen suuntaan...)
 
Arvelin, että on hyvä antaa asioiden hiukan levätä. Itsellenikin teki hyvää pohtia ja ymmärtää, että mistä oikein oli kyse ja kertailin ja keräsin viikonlopun aikana yhteen käytyä keskustelua. Pohdin, että miten asiaa käsittelisi ja todennäköisesti paras tapa on ensin käsitellä epiloginomaisesti, mitä oikein tapahtui, yhdestä, subjektiivisesta näkökulmasta. Ja sitten vastata toisessa viestissä pihatontun ja gylliksen kysymyksiin.
 
Ok, eli mitä tapahtui?

Ensimmäiseksi on hyvä kerrata tausta, ”prologi” tähän osaan. Foorumilla käytiin keskusteluketju, jossa meikäläisestä tuntui, että joudun yksin puolustamaan F-35 häiveen erinomaisuutta.

Keskusteltu alkoi tästä

Kumma ettei kukaan ollut tätä vielä korjannut? Häivekone ulkoisella kuormalla ei enää ole häivekone.

Esim. F-16 ei ole lähellekään häivekone. Silti siinä on iso ero, milloin se havaitaan tutkassa riippuen siitä, onko se clean vai onko alla rojua.

Ja päättyi tänne.

Ok. Ilmeisesti foorumilla vallitsee hiukan epätietoisuutta siitä, mitä asiat tarkoittavat käytännössä ja ihmetellään siksi, että miksi niitä määritellään jollain tavoin.

Otetaan ensin vastaukseni lurkerille.

---

Tulkinta- / määrittelykysymys.

LO-tekniikathan ovat olleet periaatteessa tunnettuja jo pitkään. Kaikkiin HX-ehdokkaisiin on niitä sovellettu eri tavoin.

Esim. uuden Gripen E:n etusuunnan RCS on noin pari dekadia alhaisempi kuin 4. sukupolven hävittäjillä. Se on siis LO-kone.

F-35 sileänä on siitä sitten viety pidemmälle. Jenkkitermein se on VLO-kone.

F-35 infrapunaohjuksin havaintoetäisyys edestä on about sama kuin Gripen E. Se on siis silloin LO-kone.

Onko se stealthia vai ei. Se on tulkinta- /määrittelykysymys. Itse olen ajatellut että LO ja VLO on ero. Mutta stealthia ovat sinänsä molemmat.

---

Katsotaan sitten asioita edestä.

Ensin hyvin karkea kuva.

F-Stealth_diagram1.jpg


Huom. SU-35 tutka on yksi tehokkaimpia hävittäjätutkia maailmassa. Tässä kuva asiasta.

2016-01-24_radar_ranges.jpg


Ja sitten etäisyyksiä pyörein luvuin
  • F-35 sileänä yltä 58 km
  • Gripen sileänä, F-35 kahdella aim 9x siivissä, Gripen kahdella aim 9x kärjissä 180 km
  • Gripen myös BVR-ohjuksilla varustettuna 230 km
  • Suomen nykyinen Hornet samalla kuormalla varustettuna 330 km

Sivusektorista näitä asioita ei edes kannata ruveta laskemaan, koska ero räjähtää niin valtavaksi sileän F-35 hyväksi.

Toivottavasti porukka noiden perusteella lopultakin ymmärtää nämä kaksi aikaisempaa ilmausta :) Aika ihmeelliseltä on tuntunut, että tällä foorumilla joutuu näin voimakkaasti puolustamaan F-35 häiveteknologiaa :) Esim. ping @TomTom ei ole tykännyt, jos F-35 on kritisoitu, joten kannattaa laittaa merkille, että meikäläinen on valmis myös voimakkaasti puolustamaan F-35:ttä. Agenda lukee signaturessa.

Tämä oli erikoista, koska foorumilla sangen monilla osallistujilla on hyvin suosiollinen näkemys F-35:destä. Oletin myöskin, että asia ei olisi ollut niin vaikea, kuin miksi se osoittautui. Mm. siksi, että oletin, että suosiollisen näkemyksen taustalla olisi myös hyvä ymmärrys F-35:destä.

Tein tästä sen johtopäätöksen, että ei kannata ruveta välttämättä käymään lävitse vaikeita asioita.

Tuon edellä käydyn keskustelun jatkoksi, Pihatonttu esitti sitten pari oikein hyvää ”entä sitten” tyylistä jatkokysymystä. Vastasin niistä ensimmäiseen, mutta en viitsinyt vastata toiseen, koska arvelin, että siitä muuten kehkeytyy samanlainen vaikeasti ymmärrettävä revohka kuin edellisestä teemasta.

Tässä se Pihatontun kysymys.

2. (Täälläkin mainittujen) nettihuhujen mukaan itäinen naapuri lentelee joskus 10 - 15 km leveässä muodostelmassa. Syyksi on epäilty mm. halua käyttää tutkaa viistoissa kulmissa 2-3 koneen yhteistyönä.

a) Minkä verran tuollainen vinoon katsominen oletettavasti vaikuttaa havainnoinnin etäisyyksiin ja tarkkuuksiin?

b) Voiko vinoon tiiraamista hyödyntää yhtä tehokkaasti sekä vaaka- (sivuetäisyys) että pystysuuntaisesti (korkeuserot)?

Siitä sitten jostain syystä Gylliksen ja Pihatontun välinen keskustelu lähti muotoutumaan kohti monipaikkatutkaa.

Jota Gyllis sitten veti yhteen näin.

Teoriassa kai tuollainen "lentävä monipaikkatutka" olisi mahdollista, mutta mutta. Maalla tuo on aikaslailla helpompi toteuttaa kun vastaanottimella on lähettimen sijainti tarkasti tiedossa. Ilmassa se on luonnollisesti paljon vaikeampaa (molemmat ovat jatkuvassa liikkeessä itsekin), ja vaatisi järjettömästi laskentatehoa ja latenssiltaan olemattoman ja supernopean datalinkin koneiden väliin.
Ymmärtääkseni tuollaista ei kukaan ole onnistunut toteuttamaan. @Mustaruuti @tutka @BarrelNut osaavat varmaan kommentoida enemmän.

Tähän sitten kommentoin itse tällä viestillä muistutuksena siitä, että erilaisia parvilinkkejä on ja niillä voi tehdä erilaisia asioita.

https://maanpuolustus.net/threads/f-35-jsf-fighter.1114/page-340#post-535802

SJ ymmärsi ihan oikein, että ei puhuttu monipaikkatutkasta.

Sikäli kun tuota ymmärsin, niin tuo ei siitä huolimatta ole monipaikkatutka. Se sallii yhden koneen jakaa toisille tutkatietoa toisten pitäessä tutkat kiinni. Ja se myös sallii tutkien kiinni pitämisen, jolloin systeemi toimii pelkästään vihollisen lähettämien signaalien varassa, mutta ei sen enempää.

Ja Gylliskin sitten kommentoi asiaa ihan oikein.

Juu, mutta en usko mustiksen sitä tarkoittaneenkaan. Kunhan mainitsi svedujen parvilinkin pystyvän jakamaan sensoridataa. (Tuskin kyllä tekee mitään sellaista mihin F-35/MADL ei pystyisi)

En sitten viitsinyt kommentoida asiaa enempää (mm. siitä, tarvitaanko monipaikkatutkaa vai ei), koska tiesin, että se olisi niin vaikea asia, että sitä olisi vaikea ymmärtää. Ja näin ollen siitä tulisi suo, jolle ei ollut halua lähteä tarpomaan.

No, Gyllis sitten löysi meikäläisen vanhan tekstin foorumilta ja lainasi sitä monipaikkatutkaan liittyen.

Silmäilin vanhaa datalinkkivitjaa, ja sieltä löytyi tällainen:
Tästä olisi mielenkiintoista kuulla lisää.
Teorian todistaminen käytännössä toki vaatisi kahden Gripen E:n samaan aikaan ilmassa olon. No ehkä sitten joskus.

Se meni vähän ohi enkä ylipäänsä viitsinyt lähteä siihen kommentoimaan enempää, koska asia olisi vaikea eikä ollut kiinnostusta lähteä tarpomaan suolle.

No, asia ei kuitenkaan Gyllikseltä unohtunut, vaan hän sitten toisti sen ärsyyntyneenä toisessa ketjussa.

Nyt kun asiantuntija on taas paikkalla, koitan tägätä sinulle kyssäriä siitä, miten se mainitsemasi Gripenin "monipaikkatutka" mahtaa olla toteutettu. Meni vissiin sinulta ohi.

Ja tässä tein virheen. Olisi pitänyt varmaan jättää kokonaan vastaamatta. Mutta, koska Gyllis kysyi asiaa jo toista kertaa, niin oli sitten kohteliasta vastata. Toinen virhe oli sitten se, että en täsmentänyt että siinä ei puhuttu monipaikkatutkasta. Vaan lähdin sitten vastaamaan, miten monipaikkatutka voisi toimia. Ajattelin, että olisi kohteliaampaa vastata hänen kysymykseensä, kuin koettaa kertoa, miten asia on. Näin jälkikäteen arvioiden se oli kuitenkin todennäköisesti huonompi ratkaisu, mutta en halunnut suututtaa Gyllistä.

Samoin, siinä minulla oli samasta syystä vaikeuksia ensin ymmärtää, että mitä hän oikein tarkoittaa. Ja mm. siitä Gyllis sitten riehaantui hakemaan lisää verbaalista ilmaisuvoimaa Harry-Potter-maailmasta.

Ihmisten väliseen kommunikaatioon usein liittyy epäselvyyttä. Pahoittelut, etten ymmärtänyt että tarkoitat vuoden 2015 viestiä.

Tässä vaiheessa keskustelu sitten kääntyi kohti monipaikkatutkaa, vaikka esim. Myös internetsoturi ihan oikein totesi, että taustalla olevassa artikkelissa ei puhuttu mitään monipaikkatutkasta.

Minä voin kertoa nuo molemmat lähteet jos päästäisiin eteenpäin. Minun mielestä tuossa artikkelissa ei muuten edes puhuta bistaattisesta tutkasta.

Koetin varovasti indikoida Gyllikselle, että tässä ollaan menossa osin hakoteille. Kyse ei ole monipaikkatutkasta.

Ei sen tarvitse olla täsmälleen ottaen monipaikkatutka sanan perinteisessä merkityksessä.

Totesin sitten, että kyseessä on sellainen suo, että asiaa pitäisi lähteä purkamaan ihan perusteista lähtien. Ja nämä ovat vaikeita asioita, kuten varmasti kaikki huomasivat, kun ruvettiin vähän raaputtelemaan. Tutkaprosessoinnit (erityisesti lentokoneasenteinen monipaikkatutka) menevät myös meikäläiseltä reippaasti yli päänlaen. Mielessä oli kuitenkin porrasaskelmat, joiden osasia ymmärtämällä voisimme foorumilla yhdessä edetä kohti kokonaisuuden ymmärtämistä ja vastauksia alkuperäisiin kysymyksiin.

Mietin, miten tätä asiaa lähtisi parhaiten purkamaan. Ei jaksaisi käyttää kymmentä sivua käyttää siihen, että jotain ei uskota, koska sitä ei ymmärretä. Eikä se ole järkevää fooruminkaan kannalta. Oleellista ei myöskään ole, että jotain asioita sokeasti uskotaan. Olisi hienoa, jos asioita yhdessä tutkitaan, opiskellaan ja ymmärretään.

Otetaan ensi alkuun kaksi pohjustavaa ajatusta ja keskustellaan niistä

Foorumin hienolla osallistumisella saatiinkin ensimmäisen portaan elementtejä käsiteltyä, ja ajatuksena oli koota se vielä yhteen ja jatkaa siitä sitten eteenpäin.

Palautellaan mieliin, mikä oli alkuperäinen kysymys. Tuo monipaikkatutka on nyt asia, johon olet vähän takertunut.

Joka tapauksessa. Hyvä, että parvilinkin yli tapahtuva ohjuslaukaisu on selvä juttu.

Palataan myöhemmin asiaan. Vedetään yhteen, mitä tähän mennessä on käyty läpi, mikä niiden merkitys on ja mennään siitä sitten eteenpäin.

Valitettavasti vain sitten sinne asti ei päästy. Gyllis jatkoi edelleen muille foorumilaisille kuittailua ja lopulta meikäläisellä meni hermo. Sivumennen sanoen, mielestäni ylläpidon moderointi on erikoista.

Pahoittelut kaikille asiasta omalta osaltani. Anteeksi, jos Gyllis pahoitti mielensä. Pidän kyllä Gylliksestä, mm. hänen innokkuutensa takia. Toivottavasti Gyllis kuitenkin jättää jatkossa ei-rakentavan käytöksen vähemmälle.

Pihatonttu ilmaisi asian kerrassaan erinomaisesti.

Aihetta yhtään tuntemattoman maallikon on oikeasti vaikea seurata esim näitä tutka-havainto-pinta-ala-materiaali-datalinkki -aiheita.

Mitä enemmän ristiin, taakse, toiseen ketjuun, menneisyyteen ja mummon kalsareiden väriin liittyviä viittauksia, linkkejä ja metakeskusteluja, niin sitä vaikeampi.

Maallikkoarvion mukaan jokaisella kiihkeimmin keskustelevista on aiheelle ja sen käsittelylle paljon annettavaa.

Nyt keskustelu tuntuu keskittyvän enemmän siihen, että mitkä ovat jonkin kommentin tai kommentoijan todelliset tai oletetut puutteet kuin siihen, että mikä on hyödyllistä, ymmärrystä avaavaa tai keskustelua eteenpäin vievää.

Jokainen käsittää varmaankin montakin asiaa - tai muiden niistä esittämää kommenttia - puutteellisesti. Miksi suotta juuttua siihen? Annetaan kaverille anteeksi se, että hän ei ole täydellinen, niin hän voi ehkä vuorostaan antaa meille muille anteeksi sen, että mekään emme ole täydellisiä?

Tämä keskustelu olisi vielä kiinnostavampi jos sen ansiot saisivat enemmän huomiota kuin sen puutteet. Vai...?

Olisi mukavaa, jos Gyllis vielä vastaavasti ”avautuu”, miten hän asian kokee. Asioita on helpompi ymmärtää, kun kuulee eri ihmisten ajatukset ja tunteet.

Pohdin että miten foorumin keskustelukulttuuria voisi kehittää ja yksi tapa voisi olla sellainen, että vastaan jatkossa Gylliksen viesteihin aina päivän viiveellä, jos Gylliksen viestissä on ollut aistittavissa minkäänlaista hermostumista. Tämä tässä samalla etukäteen tiedoksi, ettei Gyllis ihmettele.

Seuraavassa viestissä joskus myöhemmin vastaukset pihatontun ja Gylliksen alkuperäisiin kysymyksiin. Jätetään portaat väliin.
 
Viimeksi muokattu:
Ok, eli mitä tapahtui?

Ensimmäiseksi on hyvä kerrata tausta, ”prologi” tähän osaan. Foorumilla käytiin keskusteluketju, jossa meikäläisestä tuntui, että joudun yksin puolustamaan F-35 häiveen erinomaisuutta.

Keskusteltu alkoi tästä



Ja päättyi tänne.



Tämä oli erikoista, koska foorumilla sangen monilla osallistujilla on hyvin suosiollinen näkemys F-35:destä. Oletin myöskin, että asia ei olisi ollut niin vaikea, kuin miksi se osoittautui. Mm. siksi, että oletin, että suosiollisen näkemyksen taustalla olisi myös hyvä ymmärrys F-35:destä.

Tein tästä sen johtopäätöksen, että ei kannata ruveta välttämättä käymään lävitse vaikeita asioita.

Tuon edellä käydyn keskustelun jatkoksi, Pihatonttu esitti sitten pari oikein hyvää ”entä sitten” tyylistä jatkokysymystä. Vastasin niistä ensimmäiseen, mutta en viitsinyt vastata toiseen, koska arvelin, että siitä muuten kehkeytyy samanlainen vaikeasti ymmärrettävä revohka kuin edellisestä teemasta.

Tässä se Pihatontun kysymys.



Siitä sitten jostain syystä Gylliksen ja Pihatontun välinen keskustelu lähti muotoutumaan kohti monipaikkatutkaa.

Jota Gyllis sitten veti yhteen näin.



Tähän sitten kommentoin itse tällä viestillä muistutuksena siitä, että erilaisia parvilinkkejä on ja niillä voi tehdä erilaisia asioita.

https://maanpuolustus.net/threads/f-35-jsf-fighter.1114/page-340#post-535802

SJ ymmärsi ihan oikein, että ei puhuttu monipaikkatutkasta.



Ja Gylliskin sitten kommentoi asiaa ihan oikein.



En sitten viitsinyt kommentoida asiaa enempää (mm. siitä, tarvitaanko monipaikkatutkaa vai ei), koska tiesin, että se olisi niin vaikea asia, että sitä olisi vaikea ymmärtää. Ja näin ollen siitä tulisi suo, jolle ei ollut halua lähteä tarpomaan.

No, Gyllis sitten löysi meikäläisen vanhan tekstin foorumilta ja lainasi sitä monipaikkatutkaan liittyen.



Se meni vähän ohi enkä ylipäänsä viitsinyt lähteä siihen kommentoimaan enempää, koska asia olisi vaikea eikä ollut kiinnostusta lähteä tarpomaan suolle.

No, asia ei kuitenkaan Gyllikseltä unohtunut, vaan hän sitten toisti sen ärsyyntyneenä toisessa ketjussa.



Ja tässä tein virheen. Olisi pitänyt varmaan jättää kokonaan vastaamatta. Mutta, koska Gyllis kysyi asiaa jo toista kertaa, niin oli sitten kohteliasta vastata. Toinen virhe oli sitten se, että en täsmentänyt että siinä ei puhuttu monipaikkatutkasta. Vaan lähdin sitten vastaamaan, miten monipaikkatutka voisi toimia. Ajattelin, että olisi kohteliaampaa vastata hänen kysymykseensä, kuin koettaa kertoa, miten asia on. Näin jälkikäteen arvioiden se oli kuitenkin todennäköisesti huonompi ratkaisu, mutta en halunnut suututtaa Gyllistä.

Samoin, siinä minulla oli samasta syystä vaikeuksia ensin ymmärtää, että mitä hän oikein tarkoittaa. Ja mm. siitä Gyllis sitten riehaantui hakemaan lisää verbaalista ilmaisuvoimaa Harry-Potter-maailmasta.



Tässä vaiheessa keskustelu sitten kääntyi kohti monipaikkatutkaa, vaikka esim. Myös internetsoturi ihan oikein totesi, että taustalla olevassa artikkelissa ei puhuttu mitään monipaikkatutkasta.



Koetin varovasti indikoida Gyllikselle, että tässä ollaan menossa osin hakoteille. Kyse ei ole monipaikkatutkasta.



Totesin sitten, että kyseessä on sellainen suo, että asiaa pitäisi lähteä purkamaan ihan perusteista lähtien. Ja nämä ovat vaikeita asioita, kuten varmasti kaikki huomasivat, kun ruvettiin vähän raaputtelemaan. Tutkaprosessoinnit (erityisesti lentokoneasenteinen monipaikkatutka) menevät myös meikäläiseltä reippaasti yli päänlaen. Mielessä oli kuitenkin porrasaskelmat, joiden osasia ymmärtämällä voisimme foorumilla yhdessä edetä kohti kokonaisuuden ymmärtämistä ja vastauksia alkuperäisiin kysymyksiin.



Foorumin hienolla osallistumisella saatiinkin ensimmäisen portaan elementtejä käsiteltyä, ja ajatuksena oli koota se vielä yhteen ja jatkaa siitä sitten eteenpäin.



Valitettavasti vain sitten sinne asti ei päästy. Gyllis jatkoi edelleen muille foorumilaisille kuittailua ja lopulta meikäläisellä meni hermo. Sivumennen sanoen, mielestäni ylläpidon moderointi on erikoista.

Pahoittelut kaikille asiasta omalta osaltani. Anteeksi, jos Gyllis pahoitti mielensä. Pidän kyllä Gylliksestä, mm. hänen innokkuutensa takia. Toivottavasti Gyllis kuitenkin jättää jatkossa ei-rakentavan käytöksen vähemmälle.

Pihatonttu ilmaisi asian kerrassaan erinomaisesti.



Olisi mukavaa, jos Gyllis vielä vastaavasti ”avautuu”, miten hän asian kokee. Asioita on helpompi ymmärtää, kun kuulee eri ihmisten ajatukset ja tunteet.

Pohdin että miten foorumin keskustelukulttuuria voisi kehittää ja yksi tapa voisi olla sellainen, että vastaan jatkossa Gylliksen viesteihin aina päivän viiveellä, jos Gylliksen viestissä on ollut aistittavissa minkäänlaista hermostumista. Tämä tässä samalla etukäteen tiedoksi, ettei Gyllis ihmettele.

Seuraavassa viestissä joskus myöhemmin vastaukset pihatontun ja Gylliksen alkuperäisiin kysymyksiin. Jätetään portaat väliin.
Eiköhän se ole meidän molempien mielenterveyden ja fooruminkin etu että jatketaan aiheesta yv:illä jos tarvetta on. Omalta puoleltani ei tarvetta ole tuosta aiheesta jatkaa, meni molemmille puolin ja toisin jo sen verran tunteisiin.
 
Eiköhän se ole meidän molempien mielenterveyden ja fooruminkin etu että jatketaan aiheesta yv:illä jos tarvetta on. Omalta puoleltani ei tarvetta ole tuosta aiheesta jatkaa, meni molemmille puolin ja toisin jo sen verran tunteisiin.

Jep. Asia on puolestani pihvi.

Pohdin että miten foorumin keskustelukulttuuria voisi kehittää ja yksi tapa voisi olla sellainen, että vastaan jatkossa Gylliksen viesteihin aina päivän viiveellä, jos Gylliksen viestissä on ollut aistittavissa minkäänlaista hermostumista. Tämä tässä samalla etukäteen tiedoksi, ettei Gyllis ihmettele.

Ja minulle sopii myös oikein hyvin, että jos arvioit vastaavasti että on hyvä vastata johonkin viestiini vasta myöhemmin. En pahastu viiveestä. Hillitään näin tunteen paloa molemmin puolin :)
 
Ok, eli mitä tapahtui?

...monilla osallistujilla on hyvin suosiollinen näkemys F-35:destä.. ... Mm. siksi, että oletin, että suosiollisen näkemyksen taustalla olisi myös hyvä ymmärrys F-35:destä.

...Pihatonttu esitti sitten pari oikein hyvää ”entä sitten” tyylistä jatkokysymystä..

Siitä sitten jostain syystä Gylliksen ja Pihatontun välinen keskustelu lähti muotoutumaan kohti monipaikkatutkaa.

...Totesin sitten, että kyseessä on sellainen suo, että asiaa pitäisi lähteä purkamaan ihan perusteista lähtien. Ja nämä ovat vaikeita asioita...

...menevät myös meikäläiseltä reippaasti yli päänlaen. Mielessä oli kuitenkin porrasaskelmat, joiden osasia ymmärtämällä voisimme foorumilla yhdessä edetä kohti kokonaisuuden ymmärtämistä ja vastauksia alkuperäisiin kysymyksiin.

Pahoittelut kaikille asiasta omalta osaltani.

Pihatonttu ilmaisi asian kerrassaan erinomaisesti.

Pohdin että miten foorumin keskustelukulttuuria voisi kehittää...

Todella iso hatunnosto Mustaruudille seikkaperäisestä ja asiallisesta oman näkökulmansa esille tuomisesta. Omasta puolestani totean ettei ole mitään mitä olisi tarve pahoitella tähän suuntaan.

Koska pulinallani on ollut prosessissa rooli, niin painotan vielä kerran asiaa, jonka olen usein tuonut esille: Kysyn, koska en tedä ja/tai ymmärrä. Saan asioiden oivaltamisesta jotain perverssiä hiukan katharsis -tyyppistä nautintoa. Usein jo yritys ymmärtää ilman onnistumista on tosi nautinnollinen.

Keskustelukulttuurin kannalta pidän itse aika hyvänä sitä, että aidosti yritetään löytää se toisen pointti, oivallus ja näkökulman etu eikä ainakaan oleteta, että jos minä en tajua niin jonkun muun pitää olla tyhmä.

Jopa kyseenalaistaessa ja vastaan väittäessä on mielestäni rakentavaa lähteä siitä, että minun kyvyttömyyteni ymmärtää jokin asia on nimenomaan minun senhetkinen ominaisuuteni. Silloin turhautuminen etsii helpommin rakentavampia purkautumisväyliä.
 
Foorumilla keskusteltiin hiljattain, olisiko politiikka-keskusteluista syytä luopua. Näyttää kuitenkin siltä, että lentävää kalustoa koskevasta keskustelusta luopuminen saattaisi olla ensisijaista politiikkaan nähden. :rolleyes:
 
Todella iso hatunnosto Mustaruudille seikkaperäisestä ja asiallisesta oman näkökulmansa esille tuomisesta. Omasta puolestani totean ettei ole mitään mitä olisi tarve pahoitella tähän suuntaan.

Koska pulinallani on ollut prosessissa rooli, niin painotan vielä kerran asiaa, jonka olen usein tuonut esille: Kysyn, koska en tedä ja/tai ymmärrä. Saan asioiden oivaltamisesta jotain perverssiä hiukan katharsis -tyyppistä nautintoa. Usein jo yritys ymmärtää ilman onnistumista on tosi nautinnollinen.

Keskustelukulttuurin kannalta pidän itse aika hyvänä sitä, että aidosti yritetään löytää se toisen pointti, oivallus ja näkökulman etu eikä ainakaan oleteta, että jos minä en tajua niin jonkun muun pitää olla tyhmä.

Jopa kyseenalaistaessa ja vastaan väittäessä on mielestäni rakentavaa lähteä siitä, että minun kyvyttömyyteni ymmärtää jokin asia on nimenomaan minun senhetkinen ominaisuuteni. Silloin turhautuminen etsii helpommin rakentavampia purkautumisväyliä.

Hatunnostoa sinnepäin :) Teikäläisellä vaikuttaisi olevan hyvin fiksu tapa suhtautua maailmaan ja kanssaihmisiin.

Vastaan tässä nyt sitten samalla alkuperäiseen kysymykseesi.

Oletan, että viittasit tähän, tai vastaavaan?

http://www.f-16.net/forum/viewtopic.php?f=55&t=25188&sid=7b08d4bc2279df1c11b34fa4b013f791&start=45

The biggest problem is everybody assumes the F35 will not be seen. Unfortunately nobody knows that and nobody knows the true RCS of either the Raptor or the F35. On another forum recently. I did not keep the URL unfortunately but a Russian with fair English was game enough to put his views up. He is an Engineer in the Aircraft industry in Russia. He quoted 4 Russian and German Analytical Physics experts. The best in the world according to him. They have all looked at and analysed the Raptor whose dimensions and materials are fairly well understood now. They all concluded the often talked about "golf ball" RCS of the Raptor would have to be at its best aspect if true. They concluded that overall a Raptor or Raptors approaching a wide flying group of say SU35's would present an average RCS of .5 to 1 sq.meter.
The problem is they can't point there best aspect to a wide flying group of say 4 SU35's. That according to him with there data links is the way they will always fly if there are Stealth Aircraft about. In his mind and Russian minds he says they consider they will be able to pick up most Raptors and definitely F35's while still out of there effective missile range.

Ensinnäkin, tämä liittyy tosiaan sillä tavoin datalinkkeihin, että datalinkit ylipäänsä mahdollistavat lentämisen laajassa hajaryhmityksessä.

Siitä on tosiaan kolme etua. Voidaan havaita laajempaa tilaa eri kulmista, trianguloida havaintoja ja vastaavasti itse pysytään paremmin piilossa. Yksittäinen kone on aina vaikeampi löytää kuin neljä lähekkäin lentävää.

Voidaan tosiaan olettaa, että F-35 tutkaheijaste on optimoitu esim. edestä päin havaitsemista vaikeuttavaksi ja että se sitten joistain kulmista on enemmän. Jos se olisi 0,5-1 m2 luokkaa, se tosiaan havaittaisiin kaukaa. Tämä kuulostaa kuitenkin korkealta, enkä ehkä ihan heti itse uskoisi niin korkeaan lukemaan.

Asia, mikä tulee luonnollisesti nostaa sitten myös esiin on sensorifuusio. Välttämättä yksi kone ei saa kunnollista jälkeä seurantaan, mutta useamman koneen yhteistyö (mahdollisten havaintojen yhdistely) saattaa tehdä sen jo aikaisemmin.

En tiedä, miten hyviä venäläisten datalinkit ja sensorifuusiokyvyt ovat. Mutta tuossa asiassa kannattaa katsoa tämän päivän lisäksi 15 vuotta eteenpäin, kun HX on juuri ottanut täyden rintamavastuun. Venäläiset ovat tunnetusti varsin hyviä matematiikassa, fysiikassa ja esim. elektronisessa sodankäynnissä. Ja heillä on varmasti intressi koettaa vastata jenkkien (ja myös kiinalaisten häive-haasteeseen) myös Pak-fan lisäksi muita koneita kehittämällä. Voidaan siis olettaa, että 15 vuotta tästä eteenpäin heillä on ainakin jonkinlaiset kyvyt.

Sitten vielä viimeinen näkökulma on, että äärikantamia haettaessa pulssi-aika-etäisyys-mittaus johtaa matkaviiveestä johtuen siihen, että ei voida käyttää maksimaalista tehoa. Siksi maksimietäisyyshavaintoa haettaessa käytetään jatkuvaa lähetystä. Ilmeisesti nykyään on mahdollista moduloida myös jatkuvaa signaalia niin hyvin, että sieltä on mahdollista kaivaa etäisyystietoa esiin. Mutta esim. stealh-koneiden ollessa kyseessä se lienee jälleen vaikeampaa. Mutta, jos saadaan edes pelkkä suunta- ja nopeustiedot esille, on siitä sitten mahdollista datalinkin ylitse trianguloida havainnoin sijainti useamman koneen kesken.

Edelleen yksi hyöty on, että datalinkin avulla voidaan eri suunnista tulevien doppler-tietojen yhdistelmällä saada kohteen reaaliaikainen nopeus- ja lentosuuntavektori ilman seurantaa. Eikä kohde pysty myöskään piiloutumaan doppler-clutter-poistoon lentämällä sivuttain.
 
Viimeksi muokattu:
Vanha ja varmasti moni jo nähnyt mutta liittyy niin vahvasti aiheseen että laitetaan taas:

Häivetekniikan tulevaisuuden merkityksen arviointi

Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisen esiselvitystyöryhmä käynnisti tutkimuksen, jonka tavoitteena oli selvittää häiveteknologian merkityksen kehittymistä tulevaisuudessa mahdollisten vastateknologioiden ja -toimenpiteiden kehittymisen myötä. Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä Aalto Yliopiston Signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitos ja Puolustusvoimien Tutkimuslaitos. Tutkimuksessa analysoitiin 4+ ja 5. sukupolven hävittäjien häivesuorituskykyä monipaikkatutkaa (MIMO, multiple-input multiple-output) vastaan. Tärkein tutkimuskysymys liittyy 4+ ja 5. sukupolven monitoimihävittäjien havaittavuuseroihin monipaikkatutkan näkökulmasta.

Ohessa esitellään tutkimuksen julkinen yhteenveto. Varsinainen tutkimus on salassa pidettävä.

Sotilaslentokoneiden häiveominaisuuksien merkitys tulevaisuuden sodankäynnissä on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina ympäri maailmaa. Häiveominaisuus on kiistatta erittäin tärkeä tekijä uuden sukupolven hävittäjien suorituskyvyssä, mutta ei ainoa. Sen merkitys riippuu koneen omien ominaisuuksien lisäksi myös sen tehtävästä, lentoradasta, asejärjestelmistä ja vastapuolen tutkajärjestelmien, signaalitiedustelun, muiden sensorijärjestelmien sekä asejärjestelmien suorituskyvystä. On myös hyvä muistaa, että koneiden häiveominaisuuksien parantuminen on kiihdyttänyt myös niiden häiveteknisten vastatoimien kehittämistä. Oleellista onkin selvittää, saavutetaanko häiveominaisuuksilla riittävästi etua hävittäjäkoneen eri tehtävissä.

Häiveominaisuus määritellään lavetin kyvyksi operoida ilman, että sitä havaitaan tai että siihen kyetään vaikuttamaan asejärjestelmällä. Tutkahäiveominaisuuksien tutkimuksessa oleellista on koneen tutkapoikkipinta-ala (RCS, radar cross section), jonka avulla voidaan päätellä kuinka hyvin kone on havaittavissa valvonta-, seuranta- tai maalinosoitustutkalla. Tutkapoikkipinta-ala vaihtelee merkittävästi riippuen tutkien lähettimien, koneen ja tutkien vastaanottimien sijainnista sekä tutkasignaalin aallonpituudesta ja käytetystä aaltomuodosta.

Tutkasignaalit heijastuvat ja siroavat maalista eri tavalla eri suuntiin. Siksi tutkan vastaanottama signaalitaso vaihtelee merkittävästi sen mukaan, mistä suunnista tutka havainnoi konetta. Häivekoneiden muotoilulla ja pintamateriaaleilla vaikutetaan oleellisesti siihen, miten signaali heijastuu ja siroaa eri suuntiin. Lentokoneen muotoilu vaikuttaa eniten sen häiveominaisuuksiin, koska se määrittää mihin suuntaan tutkasignaali heijastuu. Pintamateriaalin tarkoituksena on vaimentaa heijastuvaa ja siroavaa signaalia. Tutkasäteilyä vaimentavaa materiaalia (RAM, radar absorbing material) sijoitetaan erityisesti niihin kohteisiin, joista signaali heijastuu tai siroaa ei-toivottuihin suuntiin. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmanottoaukot sekä siipien johto- ja jättöreunat.

Koneiden häiveominaisuudet on yleensä suunniteltu sellaisille taajuusalueille, joita koneelle suunnitellussa toimintaympäristössä olevat tutkajärjestelmät käyttävät. Häivetekninen suoja ei välttämättä ole yhtä hyvä muilla taajuusalueilla.
Tulevaisuuden kehittyneet tutkajärjestelmät perustuvat erilaisiin tutkasignaalin monimuotoisuuden (diversiteetti) tuomiin etuihin. Diversiteettietua tuottaa monen tutkalähettimen ja -vastaanottimen käyttäminen ja hajautettu sijoittaminen, usean taajuuden hyödyntäminen, käytettyjen aaltomuotojen joustavuus sekä radiotaajuisten signaalien polarisaatiovaihtelun hyödyntäminen. Koska häiveominaisuudet riippuvat ensisijaisesti koneiden muotoilusta, voidaan etenkin hajautetulla tutkajärjestelmällä saavuttaa selkeää etua häivekoneiden havainnointiin ja useampien maalien erotteluun.

Yleisesti tutkajärjestelmää, jossa useita lähettimiä ja vastaanottimia on sijoitettuna eri paikkoihin, kutsutaan hajautetuksi MIMO-tutkaksi (MIMO, multiple-input multiple-output) tai monipaikkatutkaksi. Yksittäinen lähetin tai vastaanotin voi tällöin olla varustettu antenniryhmällä. Antenniryhmä mahdollistaa elektronisen keilauksen sekä useista eri suunnista tulevien heijastuneiden signaalien samanaikaisen vastaanoton.

Häivetutkimuksessa selvitettiin eri konemallien havaittavuutta kehittyneillä tutkajärjestelmillä. Tutkimuksessa käytettiin koneiden kolmiulotteisia malleja, radiotaajuisten signaalien etenemismalleja, data-analyysiä sekä kehittyneitä simulointiohjelmistoja. On kuitenkin huomattava, että tietokoneelle tehdyt mallit ovat aina yksinkertaistuksia todellisista koneista. Siksi simulaatioihin liittyy aina myös luontaista epävarmuutta. Esimerkiksi koneen pintakäsittelyn ja -materiaalien tai koneen ulkoisten asejärjestelmien vaikutusta voi olla vaikea arvioida luotettavasti pelkällä tietokonesimulaatiolla.

Tehdyt simulaatiot osoittavat selkeästi, että matalilla tutkataajuuksilla häivekoneet saadaan tutkaseurantaan huomattavasti aikaisemmin kuin korkeampitaajuisilla tutkilla. Vaikka matalataajuisen tutkan etäisyysresoluutio on yleensä heikompi, maalien erottelukyky huonompi ja niiden sijainnin määritys epätarkempi, voidaan saadun karkean havainnon avulla kohdistaa maaliin korkeampitaajuisia tutkasignaaleita tai muita sensoreita, joiden avulla maalin tarkempi seuranta voidaan saada aikaan. Lisäksi matalilla tutkataajuuksilla häiveominaisuuden tuoma etu on vähäisempi, koska eri konemallien havaitsemis- ja seurantaetäisyyksissä ei ollut yhtä merkittävää eroa kuin korkeataajuisemmilla tutkilla. Tämä tukee hyvin tietoa siitä, että häiveominaisuuksien suunnittelussa pääpaino on ollut koneen havaittavuuden pienentämisessä yleisimmin käytetyillä korkeammilla tutkataajuuksilla.

Eri taajuuksien käytön ohella tutkittiin tutkan lähettimien ja vastaanottimien hajauttamisen merkitystä häivekoneen havaittavuuteen. Perinteiseen tutkajärjestelmään verrattuna MIMO-tutkat voivat lähettää samanaikaisesti useita aaltomuotoja, yhdistää useassa eri vastaanottimessa tehtyjä havaintoja ja havaita myös muihin suuntiin sironneet ja heijastuneet signaalit. Jo yhden tutkasignaalin havaitseminen useammalla hajautetulla vastaanottimella mahdollistaa häivekoneen havaitsemisen myös sellaisista suunnista, joista perinteinen tutka ei sitä havaitse.
Häiveominaisuudesta saatava hyöty riippuu tutkalähettimien- ja vastaanottimien sijainnista suhteessa toisiinsa ja koneeseen. Siten häivekoneen lentoradalla on myös suuri merkitys havaittavuuteen. Voidaan kuitenkin todeta, että monipaikkatutka kykenee havaitsemaan ja seuraamaan häivekoneita nykyisiä tutkia kauempaa. Simuloimalla saaduissa tuloksissa MIMO-tutkalla on saatu kasvatettua koneen seurannan todennäköisyyttä valvonta-alueella noin 30 prosenttiyksikköä verrattuna perinteisiin itsenäisesti toimiviin tutkiin. Tämän edun merkitys ilmasodankäynnissä riippuu kuitenkin monista muistakin seikoista. On myös huomattava, että joskus häivekohteen kannalta riittää se, ettei siihen kyetä vaikuttamaan, vaikka se havaittaisiinkin. Jos valvontatutka saa kohteesta havainnon, mutta se ei saa maalia seurantaan tai ohjus ei kykene lukittumaan siihen, tilanne on häivekohteen kannalta yhä edullinen.

Hävittäjäkoneiden elinjakso on hyvin pitkä. Hornetin korvaava hävittäjä on tällä hetkellä jo tuotannossa ja hankittavaa hävittäjää tullaan käyttämään useita vuosikymmeniä. Koneen perusratkaisu määräytyy hankintahetkellä. Sen sijaan sensorit kehittyvät vuosien kuluessa, joten tulevaisuuden hävittäjäratkaisun eri vaihtoehtoja arvioitaessa täytyy huomioida myös tutkien sekä muiden sensoriteknologioiden kehittyminen. Jatkotutkimuksilla tullaankin tukemaan hävittäjähankinnan valmistelua tuottamalla tutkimukseen perustuvaa tietoa sensoriteknologioiden kehittymisestä 2030-luvulle.

Lisätietoja tutkimuksesta antaa Puolustusvoimien tutkimuspäällikkö, insev Jyri Kosola Pääesikunta.

https://defmin.fi/puolustushallinto/strategiset_suorituskykyhankkeet/havittajahanke_hx/tutkimukset
 
Back
Top