Uusin Talouselämä-lehti (nro 36, 13.10.2017) sattui käteen, todella hyvä artikkeli hankinnasta.
"Kuinka kilpailuttaa 10 miljardin hankinta, kun edes myyjä ei halua aina kertoa kaikkea?
Puolustusvoimat kerää tietoa torjuntahävittäjien aseista seitsemän eri maan asetehtailta. Ilmavoimien uusiin koneisiin tarvitaan jopa yli miljardin euron arvoiset aseet, kertoo hävittäjähankkeen johtaja Lauri Puranen.
"Jos ajatellaan, että yksi kone maksaisi sata miljoonaa ja niitä olisi yhteensä 64, niin se tarkoittaisi 6,4 miljardia. Siihen on lisättävä aseiden sekä huolto- ja koulutussopimusten arvo, joista saadaan hankkeen kokonaishinta-arvioksi 7–10 miljardia euroa.”
Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen käyttää paljon konditionaalia: Jos maksaisi, jos olisi. Hänen on virkansa vuoksi varottava paljastamasta Suomen hävittäjähankkeen täsmällisiä tavoitteita, koska ne voivat heijastua lentokonetehtaiden hintapyyntöihin.
Suomen hallitus päättää uusien hävittäjien hankinnasta todennäköisesti alkuvuonna 2021. Tarjolla on viisi eri konetyyppiä, kolme eurooppalaista ja kaksi amerikkalaista. Lisäksi koneisiin tarvitaan aseet, tutkat, sensorit ja muuta tekniikkaa.
Kun Lauri Puranen puhuu sadasta miljoonasta, kannattaa muistaa että luku on pyöristetty. Suomelle kaupattavien hävittäjäkoneiden hintoja ei löydy mistään hinnastosta, vaan kaikki riippuu siitä, millaiseen neuvottelutulokseen päästään.
”Eri valmistajien fly away -hinnat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi F-35:ssä on sisäänrakennettuna tekniikkaa, joka on muissa erillistä varustusta”, Puranen kertoo ja korostaa, ettei tarkoitus ole kehua mitään tiettyä hävittäjää. Sitä paitsi hinta-laatu -suhde ratkaisee: ”Tavoitteemme on hankkia Suomelle suorituskykyisin paketti koneita ja niiden aseita.”
Julkisista lähteistä löytyy nykyaikaisen hävittäjän hinta-arvioita, jotka vaihtelevat 60:n ja 120 miljoonan euron välillä. Samanlaista hajontaa on myös aseiden hinnoissa. Purasen mukaan aseiden hinta on 10–20 prosenttia hävittäjähankkeen kokonaishinnasta.
Ohjukset ja pommit tilataan usean vuosikymmenen aikana, joten lopullinen hinta selviää vasta kaukana tulevaisuudessa. ”Ei ole järkevää heti aluksi hankkia koko varastoa täyteen, koska aseiden elinkaari on usein lyhyempi kuin koneiden”, Puranen sanoo.
Puolustusministeriö lähetti viime viikolla torjuntahävittäjien aseistusta koskevan tietopyynnön seitsemän maan hallitukselle. Pyynnön saivat Iso-Britannia, Israel, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdysvallat.
Hallitukset lähettävät pyynnön edelleen maansa asetehtaille. Ne taas kertovat ensi vuoden puolella Suomen puolustushallinnolle, millaisia aseita heillä on tarjota. Vasta sen jälkeen Suomi jättää aseista virallisen tarjouspyynnön.
”Haemme ratkaisua, joka toimisi 2060-luvulle asti, eli haluamme tietoa nykyisten asejärjestelmien tulevista päivityksistä sekä myös kokonaan uusista, kehitteillä olevista aseista”, Puranen kertoo.
Markkinoilla on kolmenlaisia aseita: niitä jotka ovat jo valmiiksi myytävänä, niitä joiden ostamiseen tarvitaan valmistajamaan hallituksen lupa, ja keskeneräisiä tai huippusalaisia aseita.
”On myös asehankkeita, joista emme tiedä mitään, joten niistä on vaikea kysyä.” Vaivalloinen tietopyyntökierros on tarpeen, jotta tilausta ei aikanaan tehtäisi puutteellisen informaation pohjalta.
Puolustusvoimia kiinnostaa myös, mitkä aseet on suojattu vientikielloilla. Ase- teollisuuden suurvalta USA vahtii tarkkaan, ettei sen sotilaallista huipputeknologiaa päädy vihamielisiin maihin.
Puranen mainitsee esimerkkinä ilmavoimien tilaaman JASSM-risteilyohjuksen. Sen ostoluvan saaminen Yhdysvaltain puolustusministeriöltä ja kongressilta kesti kahdeksan vuotta. Kauppa on nyt siinä vaiheessa, että ensimmäiset JASSMit saadaan ilmavoimien käyttöön joskus ensi vuoden aikana.
Hävittäjähankkeeseen kuuluu muutakin kuin pommeja ja ohjuksia. Esimerkiksi koneiden itsepuolustukselle tärkeät suojausjärjestelmät ja sensorit on räätälöitävä vastaamaan käyttäjän määrittelemää uhkakuvaa. Oma lukunsa ovat elektronisen sodankäynnin laitteet.
Esimerkiksi Boeingin elektronisen sodankäynnin erikoiskoneen Growlerin myynti Suomeen vaatisi USA:n hallinnon erikoisluvan. Boeingin Growler eli EA-18 G on kokonaan vientirajoitusten alainen, ja toistaiseksi sen myynti on sallittu vain Australiaan.
”Emme edes tarkkaan tiedä, mitkä sen ominaisuudet ovat”, Puranen sanoo. Hän ei ota kantaa siihen, tarvitsisiko Suomi tällaista erikoiskonetta.
Puranen muistuttaa, että Suomi hakee tulevien vuosikymmenien puolustustarpeisiinsa ”kokonaisvaltaista ratkaisua”, jossa pelkkä koneiden lukumäärä ei ratkaise. Hän pitää kuitenkin kiinni siitä, että määrä olisi 64 eli sama kuin nykyisiä Horneteja ostettaessa 90-luvun alussa.
”Emme puhu siitä, mikä on yhden koneen suorituskyky, vaan siitä mikä on koneosaston suorituskyky. Jos osastossa on neljä konetta, niin se ei ole neljä kertaa tehokkaampi kuin yksi kone, vaan teho kasvaa kahdeksankertaiseksi, kun osasto toimii elektronisesti verkottuneena.”
Purasen mukaan kriisitilanteessa ilmaan pitäisi saada samaan aikaan jopa kymmenen taisteluosastoa, jotta koko maan rajoja voitaisiin suojata. Tavallisesti noin 70 prosenttia lentokalustosta on lentokunnossa ja loput huollossa tai päivitettävänä. Siitä seuraa puolustusministeriön arvio, jonka mukaan hävittäjiä pitäisi olla 64. Ne kaikki pitää myös aseistaa.
Hävittäjien lukumäärää on vaikea korvata hankkimalla mahdollisimman tehokkaita ohjuksia ja pommeja. Huipputeknologiasta huolimatta hävittäjän on päästävä optimaaliselle etäisyydelle maalista.
”Oikea maalinosoitus on tärkeää. Jos et pysty ampumaan oikeaan paikkaan, niin ohjuksella ei ole mitään merkitystä. Jos se menee vaikka sata metriä ohi, niin se on hukka-ammus, ja pahimmassa tapauksessa ammut omia tai siviilejä”, Puranen sanoo.
Oma ongelmansa uusien koneiden aseistamisessa on aseen ja koneen yhteensovittaminen. Jokaiseen konetyyppiin on suunniteltu tietty asejärjestelmä, mutta koneen käyttäjä voi myöhemmin haluta kokonaan uusia aseita. Järjestelmien integrointi voi kuitenkin tulla kalliiksi.
”Meidän on tiedettävä, mihin kaikkiin koneisiin eri asejärjestelmät ovat integroitavissa”, Puranen sanoo. ”Kantamme on, että lentokonetoimittaja vastaa tarjouksessa esitettävien asejärjestelmien integroinnista ja että tämä sisältyy hintaan. Meidän on tiedettävä vastuiden rajat.”
