Vielä näistä lukumääristä. Ymmärränkö prosessin oikein, että niin kauan jumpataan HX-ratkaisukokonaisuutta kunkin valmistajan kanssa, että päästään tilanteeseen, jossa täytetään suorituskyvyn ulkopuolella olevat minimivaatimukset. Kun sellainen kokonaisuus on kasassa, siirrytään vertailemaan suorituskykyä.
Esimerkki: minimivaatimus on, että käyttökustannukset pitää täyttää puolustusbudjetista. Lähdetään kunkin valmistajan kanssa 64 kappaleesta ja lasketaan käyttökulut. Jos puolustusbudjetti ylittyy, palataan lähtöruutuun, vähennetään konemäärää joitakin kappaleita, lasketaan uudet käyttökustannukset, ja sama toistetaan, kunnes on koossa paketti, joka mahtuu puolustusbudjetin raameihin. Tämä voi olla Gripenin kohdalla 64 kpl ja F-35 kohdalla esim. 48 kpl. Sama tehdään muille minimivaatimuksille esim. huoltovarmuus. Näin saadaan kustakin ehdokkaasta suorituskyvyn ulkopuolella oleva HX-järjestelmäkokonaisuus. Sitten aletaan verrata suorituskykyä. Tässä esimerkissäni siis verrattaisiin 48 kpl F-35 kokonaissuorituskykyä (huom. ei siis yksittäisen koneen) vs. 64 kpl Gripenin kokonaissuorituskykyä. Eli koska eri ehdokkaista kootaan erilaiset HX-kokonaisuudet, niin ei tule mitään kone vastaan kone 1:1 -vertailua ehdokkaiden välille, vaan kokonaisjärjestelmien välinen suorituskykyvertailu. Lopulliseen suorituskykyvertailuun otettavat HX-kokonaisuudet taas riippuvat näistä suorituskyvyn ulkopuolisista minimivaatimuksista
