Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Siinä herroille verrokiksi tutun Janeksen selvityksen lukuja.
gkeag.PNG
Mutta omistaa f-35:sta voidaanko kommentistasi päätellä että esim Suomen ilmavoimat ei voi tietää hx ehdokkaiden kustannuksia edes hehtaarilleen kun ei omista vielä kyseisiä koneita?
Toki tietää privaatisti kun on kaikilta tiedustellut. Kertoivat myös julkisuuteen, että on kovin vaikeaa kun pitää saattaa ensin kaikki vertailukelpoiseksi mitä eivät ole sellaisenaan. Jokainen on mielestään halvin tiivisti se yksi palstalle taannoin laitettu otsikko.

Muistissa on vielä Eurofighterin kauppaajan Hitchcockin itsensä lausuma kustannuksista.
Suomen kisassa hinnoista ja kustannuksista on puhunut erityisen avoimesti Saab, jonka mukaan Hornetien korvaaminen Saabin Gripen E/F -hävittäjillä maksaisi 30 vuodessa yhteensä noin 10 miljardia euroa. Saab siis väittää, että Gripenien koko elinkaaren kustannus olisi samaa luokkaa kuin Suomen pelkkään koneiden hankintaan varaama kattosumma.

Hitchcock ei halua lähteä julkiseen tarjouskilpailuun. Hänen mukaansa olennaisinta tällaisissa heitoissa on se, mitä ei kerrota – mitä jää hinnan ulkopuolelle.

Jos ei ymmärrä, mitä luvun sisään kätkeytyy, se ei tarkoita mitään, hän tokaisee ja sanoo kertoneensa saman viestin Lauri Puraselle sekä eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/24...etaan-ympari-euroopan-paul-hitchcock-en-keksi

Tällaista on historian puolesta vuodelta 2007. S. 36.
gae.PNG
https://books.google.fi/books?id=nE...XIDewKHaL3BBo4ChDoAQhBMAQ#v=onepage&q&f=false

Tässä viihteeksi myös Etelä-Afrikan arvio Hawk vs Gripukka C.

1526766609639.png


Syytä olla hyvin skeptinen. Yksi vertailukohde on F-16C vs F-18C... jos niillä on 20% ero niin kumpaakohan Typhoonin pitäisi olla lähempänä... kulutus tulee painon ja koon mukaan, kaksimoottorinen on kalliimpi.... voi toki vapaasti uskoa sen halpuuteen, jota on kovin vähän, tuotettu neljältä eri kokoonpanolinjalta eri trancheja, joista eka on päivittämiskelvoton....

Kunnolliset arviot lukemista tietää vain HX-hanke. Pitää esim. arvioida mikä on vaikutus tuollaisila Tytanin kaltaisilla tosi pitkillä sopimuksilla F-35 ja Gripukan kustannuskehitykseen.
 
Viimeksi muokattu:
Ei nyt oikeesti näitä Janesin ja Tanskan graafeja taas, molemmat on enemmän tai vähemmän :poop:

Tuossa yhteydessä kun puhutaan F-16 tason lentotuntihinnoista ei eritellä mitä niihin sisällytetään, mutta selvää on se että niihin kuuluu muitakin kuin juoksevia kustannuksia. Siinä miten tyhjäpaino korreloi kustannusten kanssa ei ole juurikaan kyse kerosiinin kulutuksesta, vaan siitä että jokainen painokilo on lisää komponentteja jotka lisäävät huoltojalanjälkeä.

Suurin osa kustannuksista tulee maan pinnalla tapahtuvasta toiminnasta, säännöllisistä tarkastuksista, suunnitelluista ja suunnittelemattomista huolloista. Kaikkiin näihin käytettävä aika vaatii miestyötunteja, joka johtaa henkilöstokuluihin. Kaikkiin näihin tarvittavat laitteet, tukijärjestelmät ja tilat (esim. Senaatti-kiinteistöt) ovat osa pääomakustannuksia. Kannattaa huomata että tuon TyTANin yhteydessä puhutaan lähinnä huolto- ja tarkastusvälien ja komponenttien elinkaaren kasvattamisesta, näillä on aika iso osuus kokonaisuudessa.
 
Viimeksi muokattu:
Ei toki. Kerosiini on oleellinen osuus vain niissä viiden tonnin kokoisissa nälkäkurki-luvuissa. Muuten pitäisi laskea vertailukelpoisuuden saamiseksi vastaava avioniikka, onko se sitten integroitu tai podissa.
Hyvä huomio tuo tarkastusvälien kasvattaminen. Sitähän se. Myös eri määrä modulaarisuutta kompontenteissa auttaa. Siinä venäläiset ovat ongelmissa esim. moottorien osalta. Liian usein joutuvat lähettämään huoltoon kokonaisena yksittäisten komponenttien vaihdon sijaan.

Meidän luivut poikkeaa julkisista todennäköisesti sen verran, ettei liian tarkkaan väittelyyn kannata mennä. Erilaiset tukeutumisjärjestelmät ja huoltovarmuusvaatimukset. Voi vain toivoa, että aikanaan saisi tältä osin edes vähän vertailukelpoista tietoa, jotta saisi vahvistusta tai tyrmäyksen hurinoilleen. Esim. lopullisesta lukumäärästä moni tulee päättelemään oliko oikeassa hintavuuden suhteen. Onko se sitten hyvä vai ei... vääntö jatkunee ikuisesti. :cool:
 
Ei toki. Kerosiini on oleellinen osuus vain niissä viiden tonnin kokoisissa nälkäkurki-luvuissa. Muuten pitäisi laskea vertailukelpoisuuden saamiseksi vastaava avioniikka, onko se sitten integroitu tai podissa.
Hyvä huomio tuo tarkastusvälien kasvattaminen. Sitähän se. Myös eri määrä modulaarisuutta kompontenteissa auttaa. Siinä venäläiset ovat ongelmissa esim. moottorien osalta. Liian usein joutuvat lähettämään huoltoon kokonaisena yksittäisten komponenttien vaihdon sijaan.

Meidän luivut poikkeaa julkisista todennäköisesti sen verran, ettei liian tarkkaan väittelyyn kannata mennä. Erilaiset tukeutumisjärjestelmät ja huoltovarmuusvaatimukset. Voi vain toivoa, että aikanaan saisi tältä osin edes vähän vertailukelpoista tietoa, jotta saisi vahvistusta tai tyrmäyksen hurinoilleen. Esim. lopullisesta lukumäärästä moni tulee päättelemään oliko oikeassa hintavuuden suhteen. Onko se sitten hyvä vai ei... vääntö jatkunee ikuisesti. :cool:

Miten nuo salaamiskäytännöt nyt menevät. 25 vuoden päästä eli n. vuonna 2045 on oikeaa tietoa seuraavan kerran tarjolla. Tai silloin saadaan ennakkoarviot. Ja 2065 tiedetään sitten pitivätkö nuo arviot paikkansa :D

Allekirjoittanut tutustuu ainakin jälkimmäiseen settiin kaikella todennäköisyydellä noin kahden metrin syvyydessä Töysän hautuumaalla.
 
Muistakaa että näihin kustannuksiin vaikuttaa se miten Suomi on ajatellut koneita lentää ja mitä niillä tehdä. Se ajatus että jollain täällä olisi asiasta jotain käryä, on täysin absurdia.
 
Muistakaa että näihin kustannuksiin vaikuttaa se miten Suomi on ajatellut koneita lentää ja mitä niillä tehdä. Se ajatus että jollain täällä olisi asiasta jotain käryä, on täysin absurdia.

Miten Suomi on ajatellut koneita lentää, ja mitä on ajatellut tehdä?

Miten se eroaa muista maista?

Miten se vaikuttaa huoltoon ja kustannuksiin?

Kaikki maailman ilmavoimat toimivat about samoin ja koneita huolletaan about samantyyppisillä huoltosykleillä jne.
 
Miten nuo salaamiskäytännöt nyt menevät.
Lähinnä siitä kappalemäärästä joutuu arvioimaan. Kun kerta vain suorituskykyjä pisteytetään eikä ole varmaa onko sekään järjestys julkista tietoa valintahetkellä.

Jos saataisiin tietoa siitä, millaisia kunkin lopulliset paketit ovat olleet niin siitä voisi jo arpoa. Voi jäädä kuitenkin pimentoon oliko Gripukkapaketissa 64 ja Rafalessa 59 yms.
 
Lähinnä siitä kappalemäärästä joutuu arvioimaan. Kun kerta vain suorituskykyjä pisteytetään eikä ole varmaa onko sekään järjestys julkista tietoa valintahetkellä.

Jos saataisiin tietoa siitä, millaisia kunkin lopulliset paketit ovat olleet niin siitä voisi jo arpoa. Voi jäädä kuitenkin pimentoon oliko Gripukkapaketissa 64 ja Rafalessa 59 yms.

Ja Aavelaskun kaltaisista skandaalikirjoista päätellä miten se ei ainakaan ollut :D
 
Ja Aavelaskun kaltaisista skandaalikirjoista päätellä miten se ei ainakaan ollut :D
Niissä on enemmän totta kuin haluaisi. Tavoitteet muuttuvat, mutta sitä ei virallisesti myönnetä.
Nyt on erityisen hyvä aika lukea uudestaan kun on täysin irti sen aikaisesta keskustelusta. Osaa ihmetellä objektiivisesti esim. millaisia kaupparatsuja on ollut asialla, vaikka osa on varmaan tyhjän perässä juoksemista. Esim. Hornet keittiön kautta sisään oli mielenkiintoinen tapahtuma.

Esim. sivun 95 kappale "60 hävittäjää - minimi vai pakkomielle" on erittäin mehukas aihe, jonka toiminnalliset perusteet ei välttämättä ole ihan erilaiset kuin silloin.

Toki niistä pitää tunnistaa siltä osin mitä ilmenee esim. vasurimaista putkinäköä. Joissain narratiiveissa puhuu selvästi sellainen, joka halusi hankittavan mahdolllisimman vähän. Yleisesti ottaen kuitenkin haastaa hyvin. Erityisesti kun silloin ei ole tietoa ollut saatavilla nykyisessä määrin.

Siinä kopukkakirjassa oli hyviä hakuja liittyen vaihtoehtoislaskelmien puutteellisuuteen. Pidettiin tykistöohjuksia ja telahaubereita ym. parempana rahankäyttönä, minkä historia on todistanut oikeaksi. Esim. Aholan näkemykset oli vittumaisen osuvia, ne oli ohitettava kun ei osattu selitellä parhain päin. Lappi teki suuren virheen sitten kun lähti laukalle sellaiseen mihin ei ollut tukea esim. Aholalta. Tämä tapahtunut lähinnä viime vuosikymmeninä, ei niinkään vielä itse kirjassa.
 
Viimeksi muokattu:
Lähinnä siitä kappalemäärästä joutuu arvioimaan. Kun kerta vain suorituskykyjä pisteytetään eikä ole varmaa onko sekään järjestys julkista tietoa valintahetkellä.

Jos saataisiin tietoa siitä, millaisia kunkin lopulliset paketit ovat olleet niin siitä voisi jo arpoa. Voi jäädä kuitenkin pimentoon oliko Gripukkapaketissa 64 ja Rafalessa 59 yms.

Kun tuli puhe suorituskyvystä, niin mitäköhän kaikkea muuta kuin itse koneita ja niiden varusteita paketteihin ängetään? Uskooko joku tosiaan sen puolesta, että valmistaja(t) heittää sinne meri- tai tutkavalvontalentokoneita? Entä ilmatorjuntaa?

Vaikka kauppa käytäisiin hallitusten välisenä, niin se hävittäjät valmistava firmahan siellä on de facto toimittajana. Miten realistista lie, että kauppaan kytkettäisiin muilta valmistajilta tulevaa kalustoa? Heittäisikö Dassault mukaan kokonaisratkaisuun MBDA:n SAMP/T:t? Alihankintaahan aina tehdään puolin ja toisin, mutta parhaan tuoton saanee myymällä oman nimensä alla olevia tuotteita - toisen firman tuotteen koplaaminen mukaan pakettiin ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Listataan nyt vähän oheistuotteita, joita valmistajat voisivat teoriassa tarjota:

Boeingilla on Wedgetail - Super Hornet, Growler ja Wedgetail voisivat olla toimiva kokonaisratkaisu amerikkalaisnäkökulmasta? Pistetään vielä KC-46A Pegasus päälle, niin on sitten ne tankkeritkin.

Dassaultilla on Falcon 900 MPA ja Falcon 2000 MRA eikä paljon muuta - painottaako Suomi merellistä puolta HX-hankkeessa? Epäilen.

Saabilla on lukumääräisesti paljon tarjottavaa: Swordfish ja Globaleye sekä (rungon osalta jo tuotannosta poistuneet) Saab 340 MSA ja Saab 2000 Erieye. Toiseksi viimeisen osalta paistaa silmään sen monikäyttöisyys: kabiinin layoutissa on varauduttu hankaliin maastapoistettaviin. :p

blank.gif

Lockheed Martin ei välttämättä koe tarpeelliseksi tarjota muita tuotteita kaupan ohessa yhtä lailla kuin muut valmistajat. LM voi luottaa koneensa suorituskykyyn ja myydä sitä. Toisaalta valikoimassa on jotakin mielenkiintoista, nimittäin Fury, futuristisesti muotoiltu ja väitetysti selviytymiskykyinen lennokkijärjestelmä. Teoreettisesti mielenkiintoinen apu kaukovaikutuksen maalittamisessa?

BAE Systemsin tarjonta näyttää nopealla vilkaisulla varsin heikolta. Harmi sinänsä, tosin Typhoonin AESA-tutkan pitäisi olla tehokas, kärkipäätä ehdokkaiden joukossa.
 
Luulen, että pysyy monitoimisssa ja avioniikka + aseistuksessa. Koska se on muhevin potentiaali ylläpitokuluissa lyödä rahoiksi.
Ainoastaan jos ilmavoimat alkaa ohjata keskinäisissä neuvotteluissa muuhun suuntaan. Mutta kovin kauas rönsyily voisi vaarantaa ajatuksen, että mihinkäs sitä 7-10 tarvittiinkaan... it-kyvyn parannuksestahan on oma veto menossa.

Counter airia painotetaan selkeästi eniten arviointikriteerien esittelyn mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Lockheed Martin ei välttämättä koe tarpeelliseksi tarjota muita tuotteita kaupan ohessa yhtä lailla kuin muut valmistajat.
Tämä sensoritekniikka joka on yksi F35:n etuja voi kylläkin laajentua järjestelmänä niin maa- ja merivoimien, ilmatorjunnan kuin itse ilmavoimienkin toimintoihin. Kaikkihan nämä parhaimmillaan kommunikoivat ilmavoimien tulenjohdon kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Aijai... kovenee jo pelkästä ajatuksesta. MADL Pohjanmaa-luokkaan ja NIFC-CA:n opeilla F-35 ohjastaa kun SM-6-puikko tekee höpöä harjoitusmaaliin, joka näyttää erehdyttävästi Iskanderilta.

Se vasta punastuttaisi naapuria kun jo jassmiinin peräänkin saa katsoa.
 
Niissä on enemmän totta kuin haluaisi. Tavoitteet muuttuvat, mutta sitä ei virallisesti myönnetä.
Nyt on erityisen hyvä aika lukea uudestaan kun on täysin irti sen aikaisesta keskustelusta. Osaa ihmetellä objektiivisesti esim. millaisia kaupparatsuja on ollut asialla, vaikka osa on varmaan tyhjän perässä juoksemista. Esim. Hornet keittiön kautta sisään oli mielenkiintoinen tapahtuma.

Esim. sivun 95 kappale "60 hävittäjää - minimi vai pakkomielle" on erittäin mehukas aihe, jonka toiminnalliset perusteet ei välttämättä ole ihan erilaiset kuin silloin.

Toki niistä pitää tunnistaa siltä osin mitä ilmenee esim. vasurimaista putkinäköä. Joissain narratiiveissa puhuu selvästi sellainen, joka halusi hankittavan mahdolllisimman vähän. Yleisesti ottaen kuitenkin haastaa hyvin. Erityisesti kun silloin ei ole tietoa ollut saatavilla nykyisessä määrin.

Siinä kopukkakirjassa oli hyviä hakuja liittyen vaihtoehtoislaskelmien puutteellisuuteen. Pidettiin tykistöohjuksia ja telahaubereita ym. parempana rahankäyttönä, minkä historia on todistanut oikeaksi. Esim. Aholan näkemykset oli vittumaisen osuvia, ne oli ohitettava kun ei osattu selitellä parhain päin. Lappi teki suuren virheen sitten kun lähti laukalle sellaiseen mihin ei ollut tukea esim. Aholalta. Tämä tapahtunut lähinnä viime vuosikymmeninä, ei niinkään vielä itse kirjassa.

Kunnon propagandassa on aina totuutta mukana. Se on tietysti arvostusasia miten tuollaiseen suhtautuu. Monessa asiassa olisi Pv:nkin puolella varmasti petrattavaa mutta Aavelaskun kirjoittavat vetivät kyllä perskohtaisessa arvioinnissani oikein kunnolla överiksi. Meni pahasti propagoinnin puolelle.

Kirja ei ole käsillä enkä tietenkään hallitse detaljeja ulkomuistista. 60 hävittäjän määrä on joka tapauksessa hyvä esimerkki. Sen voi perustellusti kyseenalaistaa jos lähtökohtana on se että ilmapuolustuksen suorituskyky oli toimintaympäristössämme optimaalinen DK/MG-kaudella. Sotilaathan oli velvoitettu sanomaan että oli. HN varmasti nosti tasoa reippaasti. Alhaista lähtötasoa tai tason nousua ei voi poliittisista syistä lausua ääneen mutta se saattoi silti olla hyvinkin perusteltua. Ainakin minusta oli. Virkamiehet ovat varmasti jättäneet prosessin aikana tuon ulottuvuuden mainitsematta tai ainakin erityisesti korostamatta mutta ns. virkatyönä.

NH-hässäkästä oli hiljan ( tänä vuonna? ) Sotilasaikauslehdessä kaksiosainen kirjoitus. Siinä oli ainakin otsakkeen mukaan avattu ongelmia ja etsitty parannuksia opiksi ja ojennukseksi tuleviin hankkeisiin. Pitää joku päivä käydä lukemassa tuokin juttu kun ehtii poiketa kirjastossa.
 
Sen voi perustellusti kyseenalaistaa jos lähtökohtana on se että ilmapuolustuksen suorituskyky oli toimintaympäristössämme optimaalinen DK/MG-kaudella.

Ei ollut. Tuskin kukaan sotilas on niin sanonut.
 
Sen kappaleen jutun mukaan 60 oli Pariisin rauhansopimuksesta. Sitten kun siitä päästiin irti niin kirjoittajan tulkinta oli, ettei ilmavoimien johto halunnut avata peliä koska riskinä oli myös pienentyminen.
Sitten alettiin käyttämään 60 minimiä.
Kappaleessa jatketaan seuraavaksi kuinka 15 koneen laivue vrt. 20 tuli tyrmätyksi.
Kirjoittaja on havaitsevinaan bullshittia kun Ahola myönsi, ettei siirtymävaiheessa 95-97 olisi käytössä alkuunkaan 60 vaan 45-50. Kirjoittaja päättelee, että tulee silloin myöntäneeksi rauhan aikana pärjättävän 45-50:lla. Tosin meikäläinen nyt lukiessaan alleviivaa kohdan "rauhan aikana"...

Kenraaliluutnantti evp. Veikko Vesterisen lausuntoa suorituskyvyn triplaantumisesta käytetään sitten seuraavaksi.
Naapurin Tomas Riesin mukaan olisi pitänyt hankkia vähemmän kuin 60, koska pitäisi panostaa nimenomaan vahvoihin maavoimiin. Kuulemma lähes yhdentekevää olisiko 60, 120 tai 300 kun alivoima. o_O
Sitten keskustellaan mm. Klenbergin ajatuksia käyttäen hävittäjien merkityksestä maavoimien toiminnalle.
Sitten oli kaikenlaista signaaliarvosta. Rehn sanoi puolestaan, että lukema on jämpti.

Tällaiset kriitikot tekee palveluksen kun vaativat parempia selityksiä. Mitä aiemmin heräävät sen parempi.
Osin sitten tunnistaa kuten esim. Hiilamosta, missä vaiheessa punalasien läpi iskee putkinäkö. Siihen asti kuitenkin edustaa hyvää vahtikoiraa ja pakottaa hankkijat toimimaan jämptisti.

Hyvin huomaa myös sen aikaisista evp:eistä, miten käsitys vanhenee (vielä nykyäänkin vaikuttavan Riesin kuningasajatus tosin vielä älyttömämpi). Tämä Vesterinen todistaa, ettei Suomeen hyökätessään tilaisi ollenkaan lentokoneiden apua koska Suomen Hornetien toiminta-ajatus on ilmataistelu. Koptereilla, tykistöllä ym. kuulemma alapuolella tehtäsiin.
Tämä on osin huvittava ajatus, mutta toisaalta täytyy muistaa ettei Horneteihin maataistelukykyä ollut ennen MLU:ta. Eli puute, mutta myös naiivi ilmaherruuden merkityksen aliarvioiminen.
Sopii miettiä tätä kun esim. nyt Jyrki Laukkasten koukkua siitä mitä pitäisi valita on tarjolla. Ei voi ottaa sellaisenaan todesta ilman kriittistä otetta oli ansiot mitkä hyvänsä.
 
Viimeksi muokattu:
Sen kappaleen jutun mukaan 60 oli Pariisin rauhansopimuksesta. Sitten kun siitä päästiin irti niin kirjoittajan tulkinta oli, ettei ilmavoimien johto halunnut avata peliä koska riskinä oli myös pienentyminen.
Sitten alettiin käyttämään 60 minimiä.
Kappaleessa jatketaan seuraavaksi kuinka 15 koneen laivue vrt. 20 tuli tyrmätyksi.
Kirjoittaja on havaitsevinaan bullshittia kun Ahola myönsi, ettei siirtymävaiheessa 95-97 olisi käytössä alkuunkaan 60 vaan 45-50. Kirjoittaja päättelee, että tulee silloin myöntäneeksi rauhan aikana pärjättävän 45-50:lla. Tosin meikäläinen nyt lukiessaan alleviivaa kohdan "rauhan aikana"...

Kenraaliluutnantti evp. Veikko Vesterisen lausuntoa suorituskyvyn triplaantumisesta käytetään sitten seuraavaksi.
Naapurin Tomas Riesin mukaan olisi pitänyt hankkia vähemmän kuin 60, koska pitäisi panostaa nimenomaan vahvoihin maavoimiin.
Sitten keskustellaan mm. Klenbergin ajatuksia käyttäen hävittäjien merkityksestä maavoimien toiminnalle.

Tällaiset kriitikot tekee palveluksen kun vaativat parempia selityksiä. Mitä aiemmin heräävät sen parempi.
Osin sitten tunnistaa kuten esim. Hiilamosta, missä vaiheessa punalasien läpi iskee putkinäkö. Siihen asti kuitenkin edustaa hyvää vahtikoiraa ja pakottaa hankkijat toimimaan jämptisti.

Arvio siitä ettei olisi tullut suurta mullistusta vaikka olisi hankittu vain 50kpl on varmasti ihan oikea. Se että Maavoimat olisi tuolloin saanut rahat käyttöönsä on käsittääkseni yhtä lailla väärä. 90-luvun lamataloudessa rahat olisi todennäköisimmin kylmän viileästi leikattu puolustusbudjetista. Tuo taas olisi sopinut Hiilamon ja kumppaneiden pirtaan enemmän kuin hyvin.

Kyseenalaistaminen on toki hyvästä mutta toisaalta turhaa. Turhaa ihan siitä syystä etteivät sotilaat voi kommentoida sotilaallisen varautumisen todellisia perusteita vaan aina on mainittava ettei kukaan meitä uhkaa. Kaikki tietävät asioiden todellisen laidan mutta ääneen sitä ei saa lausua. Täysin hedelmätöntä keskustelua siis.

Noin kaiken kaikkiaan voi todeta että asioista on nähtävästi otettu opiksi ja HX näyttäytyy julkisuuteen huomattavasti edellistä hankintaa avoimempana. On myös korostettu sitä että kokonaisbudjetin pitää sisältää ihan kaikki. Ettei tule joutavia jälkipuheita salaamisesta tms.

Aavelaskua kokonaisuutena en osaa nähdä muuna kuin haluna vahingoittaa maanpuolustusta. Mukaan on toki haettu toisinajattelijoita firman sisältä mutta ihan vain riidankylvötarkoituksessa.
 
Haastaminen on hyvästä niin on trimmissä perusteet kun hakee historian suurinta lisärahoitusta.
Toki Hiilamon ym. motiivi puolustuksen yleisen rahoitustason suhteen on mikä on, mutta löytyy monia tiukkoja kysymyksiä, joihin on hyvä olla kelpo perustelu. Erityisolosuhdepakoilu ei anna ammattimaista kuvaa. Siihen se menee helposti jos laiskottaa.

Ajatelkaapa jos olisi tullut ne taisteluhelikopterit... voihan nenä. Ne olisivat syöneet budjetin salettiin. Silloin moni iso tinanappi oli väärässä ja vaihtoehtoisia ei otettu riittävällä vakavuudella.
 
Luulen, että pysyy monitoimisssa ja avioniikka + aseistuksessa. Koska se on muhevin potentiaali ylläpitokuluissa lyödä rahoiksi.
Ainoastaan jos ilmavoimat alkaa ohjata keskinäisissä neuvotteluissa muuhun suuntaan. Mutta kovin kauas rönsyily voisi vaarantaa ajatuksen, että mihinkäs sitä 7-10 tarvittiinkaan... it-kyvyn parannuksestahan on oma veto menossa.

Täytyy ajatella myös puolustusvoimien puolta. Jos jokin konetyyppi on liian kallis operoida, niin tarjouksen sisältöä hiotaan, kunnes käyttökustannukset saadaan sopimaan budjettiin. Eikös meille näin ole kerrottu?

Tässä voi hyvin tulla sellainen tilanne, että operointikustannuksiltaan kalleinta konetta on varaa operoida esim. korkeintaan 50 konetta suomalaisten haluamalla tuntimäärällä, vaikka suomalaisilla olisi kyllä varaa hankkia 64 konetta. Tällöin myyjä voisi yrittää iskeä paketin kylkeen halvemmalla operoitavia mutta kokonaissuorituskykyä kasvattavia vempeleitä. Esim. AEW&C-koneet ovat hiton kalliita hankkia (puoli miljardia zipale?), mutta operointi on varsin edullista.

Counter airia painotetaan selkeästi eniten arviointikriteerien esittelyn mukaan.

Defensive Counter Airia. ;)
 
Back
Top