Iltasanomien tietoutta Matti Meikäläiselle...
ASEJÄRJESTELMIEN kehitykselle on tyypillistä, että jokaiselle aseelle syntyy vasta-ase. Saab ilmoitti uuden Gripenin E-mallin esittelyssä, että sen sensorit pystyvät havaitsemaan amerikkalaiskoneen tämän häiveominaisuuksista huolimatta. Sensori ei ole Saabin, vaan yhteiseurooppalaista tuotantoa, joten on syytä uskoa, että myös muilla kisassa olevilla koneilla Eurofighter Typhonilla ja ranskalaisella Dassault Rafaella on sanottavaa siihen, onko F-35 heidän koneilleen näkymätön.
Tässä jätetään mainitsematta että se "The sensori" on eteenpäin katsova IRST, ei muuta. Tokihan sillä havaitsee kaikenlaiset maalit otollisissa olosuhteissa mutta onko tuossa uutta? Se alkaa löytymään joka koneesta nykyään podina tai integroituna.
Lihavoin jälleen sanan joka hämmentää toimittajaparkaa. Tuo toistuu uudestaan ja uudestaan nyt ja tulevaisuudessa "nettisoturien" ja perehtymättömien toimittajien kommenteissa. Aina kun puhutaan häiveestä, siitä tehdään jokin illuusio näkymättömästä verhosta koneen ympärille eikä tämä käsitys tunnu muuttuvan.
Se mikä edelleen jää huomiotta näissä melko turhissa juupas-eipäs keskusteluissa häiveen hyödyistä tai turhuudesta, on USA:n, Kiinan ja Venäjän ponnistelut häivekoneiden kehittämiseksi. On aika erikoista että samat maat jotka kehittävät sensoreita ja tutkia joilla häive mitätöidään, panostavat miljardikaupalla ko. lavettien kehittämiseen!
Luulisi että nuo maat jos ketkä ymmärtäisivät olla kehittämättä jotain jonka hyöty on mitätön tai nimellinen 10-20 vuoden päästä? Hävittäjien elinkaari on kuitenkin pitenemään päin eikä päinvastoin. Silloin tuo "turhaan ja epämuodikkaaseen" häiveeseen sijoitetut rahat voisi käyttää vaikka siihen ilmatorjuntaan joka pelastaa.
Häiveominaisuuksista on hyötyä, mutta niitä ei saada ilmaiseksi. Kone joudutaan suunnittelemaan häiveominaisuuksien ehdolla. Se tarkoittaa kompromisseja. Ollakseen tutkassa heikosti näkyvä F-35 joutuu piilottamaan aseistuksensa aseruumaan. Se voi olla koneen akilleen kantapää. Mukaan tulevien ohjusten määrä jää kilpailijoita vähäisemmäksi. On esitetty arvioita, että siinä vaiheessa kun F-35 on ampunut ohjuksensa loppuun, sen vastustajilla on niitä vielä siipien alla.
Taas tätä...häivehän on monimutkainen käsite. Häivetaistelukoneet luodaan mahdollisimman vaikeasti havaittavaksi, mahdollisimman monessa spektrissä ja elektronisesti. On todella vaikea päästä monessa suhteessa optimiratkaisuun joten kannattaa valita se uhka joka on kaikkein vaarallisin eli tutka. Siinä taas vaikuttaa se että huomataanko sinut ja kuinka vaikeasti sinut voidaan tuhota. Pyritään ns. LPI-ratkaisuun vaikeilla osa-alueilla (Low Propability of Intercept).
F-35 kantaa sisäisesti toki vain max. 4 ilmataisteluohjusta nykyisellään. Se on vähän mutta yksi kone ei tee mitään eikä taistelukone toimi yksinään kuin poikkeustapauksissa.
Jos ajatellaan F-35 parvea (4 konetta) ilmataistelussa niin parvessa on 16 BVRAAM ohjusta ja kone toimii silloin maksimihäiveellä. Vastaan tulee vastustajan SU-30 parvi 4 koneella tai vaikka 2x4 koneen parvella ja koska F-35 on häivekone, se kykenee todennäköisesti ampumaan ensin ainakin valtaosin.
Lasketaan simppelisti: F-35 parvesta vain 2 koneen tarvitsee laukaista kaikki ohjukset tai joka kone laukaisee 2 ohjusta vastustajan 4:ää konetta vastaan ja vaikka osumaprosentti olisi vain 50% niin todennäköisintä on että lähes kaikki SU-koneet tuhotaan tai ne pakenevat. F35 parvelle jää vielä 8 ohjusta joko 2/kone tai 4 kpl kahta konetta kohden.
Jos maalina on 8 koneen lautta tai 2 eri parvea, F-35 voi laukaista 3 ohjusta/kone tai vaikka kahdesta koneesta kaikki ohjukset ja toisesta parista 3 ohjusta/kone= 14 ohjusta jolloin päästään silloinkin aika varmaan tulokseen vaikka kaikki eivät osuisikaan. Kahdelle koneelle jää vielä ohjus turvaksi paluulennolle. En nyt tiedä onko tuo niin huonosti?
Ohjusten osumaprosentit on tietysti monimutkaisia ja epävarmoja kun muuttujia on paljon (ELSO, etäisyys, taktiikka, lentäjien taito jne.) mutta niinhän se on nykypäivänä kaikilla. Tärkeintä on havaita vastustaja ensin ja ampua, silloin on parhaat mahdollisuudet voittaa. Tämä on kuin panssaritaistelussa. Siksi vastustajan havaitseminen ensin on olennaista ja samalla pysyminen itse huomaamattomana.
Yhtä tärkeää on pakottaa vastustaja vähintään puolustuskannalle ja hankkia aloite itselle. Hyökkäys ilmataistelussa on paras puolustus.
Kalleus rakentaa ja käyttää häivekoneita on johtanut siihen, että Yhdysvallat on keskeyttänyt niihin liittyviä ohjelmiaan.
Mihinkä tässä viitataan? Olisi kiva tietää lähde kun tällaisia kirjoitellaan..
Uskoni ilmavoimien johtamisjärjestelmään on vahva. Se voisi olla parempi, mutta on nykyiselläänkin olosuhteisiin nähden hyvä.
Sori nollapostaus, mutta tämä oli hauska.