Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Tehdään sellainen myönnytys @Protheon_93 , että myös Soini oli myöntyväinen 100 konetta kohtaan. Malli tosin on kotoisin Jussi Niinistöltä, kuten jo aiemmin arvelin.

Soini puolusti hävittäjien lisäämistä: rahoja ei niin vain voi panna vanhustenhuoltoon


Timo Soini Washingtonissa. (KUVA: Johannes Kotkavirta / IS)

Julkaistu: 8.2. 21:05



Ulkoministeri Timo Soini kommentoi sinisten vaaliohjelmassaan esittämää ehdotusta Washingtonissa.

Siniset esittää perjantaina julkistamassaan vaaliohjelmassa, että Suomi hankkisi peräti sata uutta hävittäjää korvaamaan käytöstä poistuvat 64 Hornet-konetta. Ilmavoimien mukaan uusia hävittäjiä tulisi olla vähintään entinen määrä, mutta viime aikoina osa puolueista on väläytellyt pienempää määrää säästöjen vuoksi.

Sinisiä edustava Soini sanoi esityksen sadasta koneesta tulleen puolustusministeri Jussi Niinistöltä.

– Hän on kertonut, että sadalla hävittäjällä 64 olisi aina toimintavalmiudessa ja ehjänä eikä huollossa.

Soinin mukaan hävittäjiä pitäisi olla joka tapauksessa vähintään 64, joka on Ilmavoimien näkemys Suomen tarpeesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)


Mainos päättyy

– Toivoisin että tästä asiasta ei tulisi huutokauppaa vaalien alla. Meillä on puolustusvoimat joka tuntee ja tietää nämä asiat, Soini totesi.

– Maailma ei toimi niin, että otan tuosta neljä hävittäjää ja laitan ne rahat vanhustenhuoltoon.

Johannes Kotkavirta, Washington

https://www.is.fi/politiikka/art-2000005995225.html
 
Lännen Medialta uusi hx-juttu, maksumuurin takana, copypaste-piraattia odotellessa.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4...ustusyhteistyota+vaikka+Gripen+jaisi+rannalle

"Lännen Media kysyi samat kysymykset kaikilta viideltä hävittäjävalmistajalta, jotka tarjoavat lentokonetta Suomen ilmavoimille Hornetien korvaajaksi. Kolmelta saatiin vastauksia, sillä amerikkalainen Lockheed Martin ja ranskalainen Dassault olivat vielä hiljaa"
 
Tuohon noin sataan hävittäjään pääsisi teoreettisesti helposti, jos ostamme nyt esim. 64 F-35:ttä ja siihen päälle sitten korvaamme Hawkit 32 kevythävittäjällä, jotka ovat suunniteltu harjoituskäyttöön.

Itse näkisin, että 64 F-35 ja 32 FA-50/TA-50 olisi jo tosi hyvä rutistus meille ja tekisi meidän Ilmavoimista tosi iskukykyisen.
 
Tuohon noin sataan hävittäjään pääsisi teoreettisesti helposti, jos ostamme nyt esim. 64 F-35:ttä ja siihen päälle sitten korvaamme Hawkit 32 kevythävittäjällä, jotka ovat suunniteltu harjoituskäyttöön.

Itse näkisin, että 64 F-35 ja 32 FA-50/TA-50 olisi jo tosi hyvä rutistus meille ja tekisi meidän Ilmavoimista tosi iskukykyisen.

Tällä logiikalla meillä on (ollut) 100 konetta, kun lasketaan Hawkit MiGien/Drakenien/Hornetien lisäksi. Kuitenkin harjoitushävittäjien/kevythävittäjien suorituskyky on oleellisesti oikeita hävittäjiä heikompi.
 
Tällä logiikalla meillä on (ollut) 100 konetta, kun lasketaan Hawkit MiGien/Drakenien/Hornetien lisäksi. Kuitenkin harjoitushävittäjien/kevythävittäjien suorituskyky on oleellisesti oikeita hävittäjiä heikompi.
Lähinnä itse, jos meille tulisi tuo 64 F-35 ja 32 FA-50, käyttäisin jälkimmäisiä pudottelemaan venäläisten rynnäkkökoneita ja helikoptereja, ja ensimmäiset tietysti suorittaisivat ilmataistelut hävittäjiä vastaan.
 
Lähinnä itse, jos meille tulisi tuo 64 F-35 ja 32 FA-50, käyttäisin jälkimmäisiä pudottelemaan venäläisten rynnäkkökoneita ja helikoptereja, ja ensimmäiset tietysti suorittaisivat ilmataistelut hävittäjiä vastaan.

Sattumoisin tuo ihan sama rooli jota Hawkeille kaavailtiin.

80-luvulla taistelujen tapahtuessa näköetäisyydeltä ei mitenkään huono suunnitelma. Nykyään ja 30-luvulla lienee vähän eri kuviot. Onko 4 AMRAAM-ohjusta kantava kevythävittäjä realistinen vaihtoehto 14 AMRAAM-ohjusta kantavalle F-35:lle?
 
80-luvulla taistelujen tapahtuessa näköetäisyydeltä ei mitenkään huono suunnitelma. Nykyään ja 30-luvulla lienee vähän eri kuviot. Onko 4 AMRAAM-ohjusta kantava kevythävittäjä realistinen vaihtoehto 14 AMRAAM-ohjusta kantavalle F-35:lle?

Sanoisin, että nuo helikopterit ja rynnäkkökoneet tullaan nykyäänkin pudottamaan todennäköisemmin näköetäisyydeltä. Pointti oli kuitenkin lähinnä, että jos harjoituskoneita/kevythävittäjiä lähdetään laskemaan hävittäjämäärään, niin ei se mielestäni eroa olennaisesti aiemmasta tilanteesta. Halutut luvut saa kun siirtää maalitolpat haluamilleen paikoille.
 
80-luvulla taistelujen tapahtuessa näköetäisyydeltä ei mitenkään huono suunnitelma. Nykyään ja 30-luvulla lienee vähän eri kuviot. Onko 4 AMRAAM-ohjusta kantava kevythävittäjä realistinen vaihtoehto 14 AMRAAM-ohjusta kantavalle F-35:lle?

!!
Jos realismista puhutaan...
 
Sanoisin, että nuo helikopterit ja rynnäkkökoneet tullaan nykyäänkin pudottamaan todennäköisemmin näköetäisyydeltä. Pointti oli kuitenkin lähinnä, että jos harjoituskoneita/kevythävittäjiä lähdetään laskemaan hävittäjämäärään, niin ei se mielestäni eroa olennaisesti aiemmasta tilanteesta. Halutut luvut saa kun siirtää maalitolpat haluamilleen paikoille.

Pointtisi on validi. Sen sijaan nuo näköetäisyyden torjunnat epäilyttävät minua vahvasti yhä edelleen.

Venäläiset eivät enää kehitä rynnäkkökoneita, siellä on siirrytty monitoimihävittäjien ja rynnäkköhävittäjien ("strike fighter") konseptiin, jolloin maalitkin ovat tätä nykyä kykeneviä taistelemaan BVR-etäisyyksillä. Toisekseen taisteluhelikopterit ovat harjoituksissa menestyneet pelottavan hyvin tykkietäisyyksillä, joten ainakin kaartotaisteluetäisyyksillä ne ovat vaarallisia vastustajia, miksei kauempaakin IR-ohjuksilla varustettuina. Samalla hävittäjätutkat kykenevät erottelemaan maaleja maavälkkeestä entistä paremmin ja niiden rinnalle on tullut myös laadukkaat IRST-sensorit. Lisäksi AMRAAM-ohjusta on käytetty menestyksekkäästi helikoptereita vastaan.

!!
Jos realismista puhutaan...

Mistä realismista? Jos tarkoitus on vain saada ohjukset taivaalle, ilman että alustan häiveellä, nopeudella, toimintasäteellä tms. on suurta merkitystä, niin millä tavoin arsenaalikuormassa oleva hävittäjä on heikompi kuin kevythävittäjä?
 
Mistä realismista? Jos tarkoitus on vain saada ohjukset taivaalle, ilman että alustan häiveellä, nopeudella, toimintasäteellä tms. on suurta merkitystä, niin millä tavoin arsenaalikuormassa oleva hävittäjä on heikompi kuin kevythävittäjä?

Kevythävittäjää (kuten 70-luvulla Gnatia tai 80-luvulla Hawkia) ei käytettäisi niin että odotellaan että vihollinen lähettää rynnäkkökoneita, tst. hekoja tms "helposti" alasammuttavia kohteita joita vastaan niitä uskallettaisiin laittaa. Tietysti jos sellainen tilanne tulee niin se käytetään hyväksi. Ja on toki totta että kehityksen siirryttyä "swing role" (tai "omnirole" ranskalaisille) suuntaan ei sellaisia "pehmeitä" maaleja välttämättä enää olekaan. Ja ei tietenkään niin että otappa tuosta FA-50 ja käväise katsomassa löytyisikö muutama Su-35, koita pärjätä.
Kevythävittäjän käyttömalli on ja olisi sellainen että ne laitettaisiin torjuntaan johdetusti sellaisiin taktisiin tilanteisiin - lähinnä varmaan syvällä omalla alueella - joissa niillä katsottaisiin olevan menestysmahdollisuuksia. Eli samantapaista kuin miten meillä aikoinaan operoitiin MG/DK-ajalla. Mikäli mahdollista pyrittäisiin koordinoimaan toiminta "ykköshävittäjän" kanssa käyttäen esimerkiksi niiltä datalinkin avulla saatua maalitietoa. Vaikkei ehkä välttämättä varsinaisissa sekamuodostelmissa.

Miksei sitten 'arsenaalihävittäjää' - vaikka hävittäjällä olisi huijausmoodi päällä ja rajattomasti ohjuksia, se voi torjua vain ne maalit jotka tulevat sen ulottuville. Lisäämällä konemäärää voidaan laajentaa torjunnan ulottuvuutta ja peittoa. Lisäksi valtavien asekuormien kantaminen ei ehkä olisi taktisesti käytännöllistä. F-35 voisi kantaa 14 AMRAAMia teoriassa jos siipiin tulisi kahdet tuplaripustimet, olettaen että pääasekuilun kapasiteettia lisätään kuuteen ohjukseen. Tällaisen kuorman vastus hidastaisi konetta ja ennenkaikkea tuhoaisi häiveen. Ei-häivekoneille tulisi myös rajoituksia esim mahdollisesti kannettavan lisäpolttoaineen yms suhteen.
 
Kevythävittäjää (kuten 70-luvulla Gnatia tai 80-luvulla Hawkia) ei käytettäisi niin että odotellaan että vihollinen lähettää rynnäkkökoneita, tst. hekoja tms "helposti" alasammuttavia kohteita joita vastaan niitä uskallettaisiin laittaa. Tietysti jos sellainen tilanne tulee niin se käytetään hyväksi. Ja on toki totta että kehityksen siirryttyä "swing role" (tai "omnirole" ranskalaisille) suuntaan ei sellaisia "pehmeitä" maaleja välttämättä enää olekaan. Ja ei tietenkään niin että otappa tuosta FA-50 ja käväise katsomassa löytyisikö muutama Su-35, koita pärjätä.
Kevythävittäjän käyttömalli on ja olisi sellainen että ne laitettaisiin torjuntaan johdetusti sellaisiin taktisiin tilanteisiin - lähinnä varmaan syvällä omalla alueella - joissa niillä katsottaisiin olevan menestysmahdollisuuksia. Eli samantapaista kuin miten meillä aikoinaan operoitiin MG/DK-ajalla. Mikäli mahdollista pyrittäisiin koordinoimaan toiminta "ykköshävittäjän" kanssa käyttäen esimerkiksi niiltä datalinkin avulla saatua maalitietoa. Vaikkei ehkä välttämättä varsinaisissa sekamuodostelmissa.

Miksei sitten 'arsenaalihävittäjää' - vaikka hävittäjällä olisi huijausmoodi päällä ja rajattomasti ohjuksia, se voi torjua vain ne maalit jotka tulevat sen ulottuville. Lisäämällä konemäärää voidaan laajentaa torjunnan ulottuvuutta ja peittoa. Lisäksi valtavien asekuormien kantaminen ei ehkä olisi taktisesti käytännöllistä. F-35 voisi kantaa 14 AMRAAMia teoriassa jos siipiin tulisi kahdet tuplaripustimet, olettaen että pääasekuilun kapasiteettia lisätään kuuteen ohjukseen. Tällaisen kuorman vastus hidastaisi konetta ja ennenkaikkea tuhoaisi häiveen. Ei-häivekoneille tulisi myös rajoituksia esim mahdollisesti kannettavan lisäpolttoaineen yms suhteen.

Mites kevythävittäjän käyttö ns. Point Defence -roolissa tai Last Line of Defence eli esim. jotain lentotukikohtaa suojaamaan syvällä omalla alueella. Hornetit operoisivat ulompana ja jos käy niin, että vihollisen Su-24, Su-25, Su-34 -koneet pääsevät Horneteista läpi ja jatkavat matkaa kohti avainkohdetta, niin sitten vasta Hawkit ilmaan ja ottamaan vastaan hyökkääjät lähietäisyydeltä. Parempi kai nousta vastaan kuin tuhoutua kentälle, joka on viittä vaille hyökkäyksen alla?
 
Kevythävittäjää (kuten 70-luvulla Gnatia tai 80-luvulla Hawkia) ei käytettäisi niin että odotellaan että vihollinen lähettää rynnäkkökoneita, tst. hekoja tms "helposti" alasammuttavia kohteita joita vastaan niitä uskallettaisiin laittaa. Tietysti jos sellainen tilanne tulee niin se käytetään hyväksi. Ja on toki totta että kehityksen siirryttyä "swing role" (tai "omnirole" ranskalaisille) suuntaan ei sellaisia "pehmeitä" maaleja välttämättä enää olekaan. Ja ei tietenkään niin että otappa tuosta FA-50 ja käväise katsomassa löytyisikö muutama Su-35, koita pärjätä.
Kevythävittäjän käyttömalli on ja olisi sellainen että ne laitettaisiin torjuntaan johdetusti sellaisiin taktisiin tilanteisiin - lähinnä varmaan syvällä omalla alueella - joissa niillä katsottaisiin olevan menestysmahdollisuuksia. Eli samantapaista kuin miten meillä aikoinaan operoitiin MG/DK-ajalla. Mikäli mahdollista pyrittäisiin koordinoimaan toiminta "ykköshävittäjän" kanssa käyttäen esimerkiksi niiltä datalinkin avulla saatua maalitietoa. Vaikkei ehkä välttämättä varsinaisissa sekamuodostelmissa.

Miksei sitten 'arsenaalihävittäjää' - vaikka hävittäjällä olisi huijausmoodi päällä ja rajattomasti ohjuksia, se voi torjua vain ne maalit jotka tulevat sen ulottuville. Lisäämällä konemäärää voidaan laajentaa torjunnan ulottuvuutta ja peittoa. Lisäksi valtavien asekuormien kantaminen ei ehkä olisi taktisesti käytännöllistä. F-35 voisi kantaa 14 AMRAAMia teoriassa jos siipiin tulisi kahdet tuplaripustimet, olettaen että pääasekuilun kapasiteettia lisätään kuuteen ohjukseen. Tällaisen kuorman vastus hidastaisi konetta ja ennenkaikkea tuhoaisi häiveen. Ei-häivekoneille tulisi myös rajoituksia esim mahdollisesti kannettavan lisäpolttoaineen yms suhteen.

Yksittäisen koneen vaikutusalue on kasvanut huimasti vaikkapa sitten 90-luvun alun. Uusimmat AMRAAM-ohjukset lentävät abauttiarallaa kolme kertaa niin kauas kuin ensimmäiset. Samaan aikaan kevythävittäjillä (esim. FA-50 israelilaistutkansa kanssa) on ongelmia hyödyntää kaikkein pisimmän kantaman omaavia ilmataisteluohjuksia, kuten AIM-120D ja Meteor, koska tutkan suorituskyky loppuu kesken ihan tavallista hävittäjämaaliakin vastaan. En siis pidä konemäärän merkitystä hirmu oleellisena alueellisen kattavuuden kannalta.

Toinen kysymys on myös, missä määrin kevythävittäjälle edullisia torjuntatilanteita muodostuisi. Jo mainitun maalien uhkaavuden kehityksen lisäksi ennen vanhaan ei ehkä ollut muuta mahdollisuutta kuin lähettää konepari tai parvi tuhoamaan syvällä vihollisen alueella oleva pistemaali. Tänä päivänä tuollainen pienimuotoinen isku on entistä todennäköisemmin kaukovaikutusaseiden tehtävä.

Mitä sitten tulee isojen koneiden suurten asekuormien aiheuttamiin rajoitteisiin, niin näytät jättävän huomiotta sen, että isossa koneessa sama asekuorma tuntuu vähemmän kuin pienessä. Puhumattakaan kevythävittäjien jo lähtökohtaisesti heikkommista saavutusarvoista. FA-50:n kantamaksi ilmoitetaan 1 851 km ja huippunopeudeksi Mach 1.5. Se on suhteellisen vähän verrattuna isompiin, oikeisiin hävittäjiin. FA-50 kolmella ulkoisella polttoainesäiliöllä ja 2+2 ohjuksella vai Super Hornet kolmella ulkoisella polttoainesäiliöllä ja 2+8 ohjuksella? Super Hornetiin voi vaikka lisätä kaksi polttoainesäiliötä lisää, jos kolme ei riitä, ja silti ohjuskuorma on 2+4...
 
Siellä missä lentää vastustajan taisteluhelikopteri, toimii myös a) maailmanluokan ilmatorjunta ja b) ehkä maailman paras ilmatorjunta. Onnea matkaan sinne kevythävittäjällä ampumaan lyhyen kantaman puikkoja.
 
Yksittäisen koneen vaikutusalue on kasvanut huimasti vaikkapa sitten 90-luvun alun. Uusimmat AMRAAM-ohjukset lentävät abauttiarallaa kolme kertaa niin kauas kuin ensimmäiset. Samaan aikaan kevythävittäjillä (esim. FA-50 israelilaistutkansa kanssa) on ongelmia hyödyntää kaikkein pisimmän kantaman omaavia ilmataisteluohjuksia, kuten AIM-120D ja Meteor, koska tutkan suorituskyky loppuu kesken ihan tavallista hävittäjämaaliakin vastaan. En siis pidä konemäärän merkitystä hirmu oleellisena alueellisen kattavuuden kannalta.

Käytännössä ilmatst-ohjusten kantama kuitenkin riippuu niin paljon maalin lentotilasta ettei käytännössä useinkaan luultavasti syntyisi sellaista tilannetta että 'arsenaalihävittäjä' hoksaa että aha, tuolla 150km päässäkin on joku vihollinen, nakkaanpa sinnekin yhden puikon. Meteorinkin kantama hupenee jonnekin 10-50 kilometriin jos maali ei lennäkään suoraan kohti, ja silloin pitää mennä itse fyysisesti lähemmäs.
Kevythävittäjien tutkien rajoitukset ovat toki totta ja siksi niiden tehokas käyttö edellyttäisi tasokasta verkotusta.

Toinen kysymys on myös, missä määrin kevythävittäjälle edullisia torjuntatilanteita muodostuisi. Jo mainitun maalien uhkaavuden kehityksen lisäksi ennen vanhaan ei ehkä ollut muuta mahdollisuutta kuin lähettää konepari tai parvi tuhoamaan syvällä vihollisen alueella oleva pistemaali. Tänä päivänä tuollainen pienimuotoinen isku on entistä todennäköisemmin kaukovaikutusaseiden tehtävä.

Juuri passeleita maaleja halpishävittäjille! Hawkejahan kai jossain välissä ihan suunniteltiinkin risteilyohjusten torjuntaan, en kyllä oikein usko että ne olisi siinä kovin hyvin toimineet. Liitopommienkin kanssa joudutaan usein tulemaan 10-30km päähän kohteesta. Tietysti varsinaiset standoff-aseet on erikseen, ja risteilyohjukset.

Mitä sitten tulee isojen koneiden suurten asekuormien aiheuttamiin rajoitteisiin, niin näytät jättävän huomiotta sen, että isossa koneessa sama asekuorma tuntuu vähemmän kuin pienessä. Puhumattakaan kevythävittäjien jo lähtökohtaisesti heikkommista saavutusarvoista. FA-50:n kantamaksi ilmoitetaan 1 851 km ja huippunopeudeksi Mach 1.5. Se on suhteellisen vähän verrattuna isompiin, oikeisiin hävittäjiin. FA-50 kolmella ulkoisella polttoainesäiliöllä ja 2+2 ohjuksella vai Super Hornet kolmella ulkoisella polttoainesäiliöllä ja 2+8 ohjuksella? Super Hornetiin voi vaikka lisätä kaksi polttoainesäiliötä lisää, jos kolme ei riitä, ja silti ohjuskuorma on 2+4...

En oikein ymmärrä pointtiasi, tietenkin oikea hävittäjä kunnon asekuorman kanssa on parempi. Sodassa kuitenkin edelleen yksikkömäärällä on merkityksensä eikä laadun & määrän muodostama yhtälö ole lineaarinen. Jossain on se optimi.
 
Käytännössä ilmatst-ohjusten kantama kuitenkin riippuu niin paljon maalin lentotilasta ettei käytännössä useinkaan luultavasti syntyisi sellaista tilannetta että 'arsenaalihävittäjä' hoksaa että aha, tuolla 150km päässäkin on joku vihollinen, nakkaanpa sinnekin yhden puikon. Meteorinkin kantama hupenee jonnekin 10-50 kilometriin jos maali ei lennäkään suoraan kohti, ja silloin pitää mennä itse fyysisesti lähemmäs.
Kevythävittäjien tutkien rajoitukset ovat toki totta ja siksi niiden tehokas käyttö edellyttäisi tasokasta verkotusta.

Käytännön kantamat ovat luonnollisesti teoreettisia kantamia lyhyempiä, mutta loittonevaa maalia lukuunottamatta arviosi vaikuttaa kovin pessimistiseltä. Toki on kiva, jos ohjuksella riittää energiaa tehdä useampiakin suunnanmuutoksia lentonsa aikana ja vielä jahdata väistelevää maalia viimeisillä kilometreillä.

Juuri passeleita maaleja halpishävittäjille! Hawkejahan kai jossain välissä ihan suunniteltiinkin risteilyohjusten torjuntaan, en kyllä oikein usko että ne olisi siinä kovin hyvin toimineet. Liitopommienkin kanssa joudutaan usein tulemaan 10-30km päähän kohteesta. Tietysti varsinaiset standoff-aseet on erikseen, ja risteilyohjukset.

Risteilyohjukset toki ovat torjuttavissa. Ballistisia ohjuksia vastaan harjoitushävittäjällä taas ei laukaisun jälkeen tee paljon mitään.

En oikein ymmärrä pointtiasi, tietenkin oikea hävittäjä kunnon asekuorman kanssa on parempi. Sodassa kuitenkin edelleen yksikkömäärällä on merkityksensä eikä laadun & määrän muodostama yhtälö ole lineaarinen. Jossain on se optimi.

Ilmasodankäynnissä ratkaiseva merkitys on paikallisella ylivoimalla. Ilman paikallista ylivoimaa on vaikea saavuttaa tuloksia.

Paikallinen ylivoima toki syntyy niin määrästä kuin laadusta. Määrän merkitys on kuitenkin laskussa ja laadun kasvussa, tämä on käynyt ilmi kerta toisensa jälkeen. Mitä veikkaat, käyttivätkö jugoslaavit MiGejään Natoa vastaan edullisissa vai epäedullisissa torjuntilanteissa? Eiköhän koneita yritetty hyödyntää nimenomaan puolustajalle edullisissa tilanteissa, mutta reisille meni!

Suuremmalla konemäärällä saavutettava mahdollisuus hajauttaa voimia ei siis ole itsessään järin arvokas, koska vaihtoehtoina ei käytännössä ole lähettää tehtävään yhtä kevythävittäjää tai olla lähettämättä yhtään konetta. Resursseja pitää käyttää kootusti, ylivoimalla. Tällöin kysymys kuuluu, lähetetäänkö yksi parvi oikeita hävittäjiä vai kaksi parvea kevythävittäjiä. Laadullisten seikkojen merkityksen korostuminen huomioiden en voi kannattaa kevythävittäjien hankkimista sitä silmällä pitäen, että niitä voidaan lähettää enemmän kuin oikeita hävittäjiä. Toki jos vain kevythävittäjiä on saatavilla, niin sitten pitää mennä niillä, mutta en näe niitä oikeiden koneiden vaihtoehtona.
 
Käytännön kantamat ovat luonnollisesti teoreettisia kantamia lyhyempiä, mutta loittonevaa maalia lukuunottamatta arviosi vaikuttaa kovin pessimistiseltä. Toki on kiva, jos ohjuksella riittää energiaa tehdä useampiakin suunnanmuutoksia lentonsa aikana ja vielä jahdata väistelevää maalia viimeisillä kilometreillä.

Korkeuskin vaikuttaa, matalla ohjustenkin kantama huononee. AMRAAMin kantama voinee pudota johonkin 5km kieppeille jos maali on matalalla nopeasti poispäin lentävä. Nykyään toki lennetään pääasiassa korkealla.

Paikallinen ylivoima toki syntyy niin määrästä kuin laadusta. Määrän merkitys on kuitenkin laskussa ja laadun kasvussa, tämä on käynyt ilmi kerta toisensa jälkeen. Mitä veikkaat, käyttivätkö jugoslaavit MiGejään Natoa vastaan edullisissa vai epäedullisissa torjuntilanteissa? Eiköhän koneita yritetty hyödyntää nimenomaan puolustajalle edullisissa tilanteissa, mutta reisille meni!

Suuremmalla konemäärällä saavutettava mahdollisuus hajauttaa voimia ei siis ole itsessään järin arvokas, koska vaihtoehtoina ei käytännössä ole lähettää tehtävään yhtä kevythävittäjää tai olla lähettämättä yhtään konetta. Resursseja pitää käyttää kootusti, ylivoimalla. Tällöin kysymys kuuluu, lähetetäänkö yksi parvi oikeita hävittäjiä vai kaksi parvea kevythävittäjiä. Laadullisten seikkojen merkityksen korostuminen huomioiden en voi kannattaa kevythävittäjien hankkimista sitä silmällä pitäen, että niitä voidaan lähettää enemmän kuin oikeita hävittäjiä. Toki jos vain kevythävittäjiä on saatavilla, niin sitten pitää mennä niillä, mutta en näe niitä oikeiden koneiden vaihtoehtona.

Kuten sanoin, laadun ja määrän suhde ei ole lineaarinen vaan optimi löytyy jostain. Huomaa etten kannata kuitenkaan sitä että Suomi hankkisi esimerkiksi 80 kevythävittäjää 60 'keskiraskaan' sijasta. Pelkkä kevythävittäjien hankinta tulisi eteen vasta silloin jos rahaa on käytössä niin vähän ettei sillä saa kummoista määrää 'oikeita' hävittäjiä. En myöskään kannata mitään 'hi-low' -hankintaa. Kevythävittäjien käytössä olisi kyse eräänlaisen 'sivukapasiteetin' hyödyntämisestä. Esimerkiksi jos meillä olisi käytössä joku vanhempi legacy-tyyppi kuten Sveitsillä Hornet ja F-5, tai sitten harjoituskone joka voitaisiin varustaa sotakäyttöön järkevillä kustannuksilla.
 
Siellä missä lentää vastustajan taisteluhelikopteri, toimii myös a) maailmanluokan ilmatorjunta ja b) ehkä maailman paras ilmatorjunta. Onnea matkaan sinne kevythävittäjällä ampumaan lyhyen kantaman puikkoja.
Hmm, mutta ei kai IT ja lentokoneet samalla alueella toimi? Nousee riski ampua omia alas vahingossa. Vai kuinka tämä on hoidettu? Ei kai Suomi Nasamseja ammu sellaisella alueella, jossa ilmassa on Horneteja?
 
Back
Top