Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?

  • F-35

  • JAS 39 Gripen E/F

  • F/A-18E/F Super Hornet

  • Eurofighter Typhoon

  • Dassault Rafale

  • F-15

  • F-16E/F

  • Jokin muu, mikä?


Tulokset ovat nähtävillä vasta äänestyksen jälkeen.

Kapiainen

Ylipäällikkö
Lueskelin noita ruotsalaisten myyntipuheita. Siellä vilahti mm. 180 koneen yhteiset ilmavoimat. Toki tällä viitattiin 180:een Gripeniin, mutta siellä tuli mainittua myös ihan suoraan ettei yhteistyö ole konetyypistä kiinni. Sinänsä tietysti ihan hyvä juttu molemmille.
 
Tässä se Lännen median juttu copypastena:

Nämä asiat tiedetään tarjouksista Suomen hävittäjähankinnassa: Yksi suosikki – Ruotsi vakuuttelee puolustusyhteistyötä, vaikka Gripen jäisi rannalle
Näkökulma: Lännen Media kysyi samat kysymykset kaikilta viideltä hävittäjävalmistajalta, jotka tarjoavat lentokonetta Suomen ilmavoimille Hornetien korvaajaksi. Kolmelta saatiin vastauksia, sillä amerikkalainen Lockheed Martin ja ranskalainen Dassault olivat vielä hiljaa. Suomen hävittäjävalinnassa on vain yksi ennakkosuosikki. Kauppa on myös turvallisuuspoliittinen linjaus, vaikka suorituskykyä korostetaan ykköskriteerinä.

tähtijuttu tilaajalle
9.2.2019 19.34

Saabin elektronisen sodankäynnin asiantuntija Inga Bergström näyttää hävittäjäsodankäynnin tavoitetta vertauskuvin. Pieni voittaa ison fiksuudella.
Joonas Kuikka
Joonas KuikkaLinköping, Tukholma


Keskustele

Linköpingissä sijaitsee Ruotsin puolustusteollisuuden sydän. Tukholmasta 200 kilometriä lounaaseen sijaitsevassa kaupungissa on Saabin lentokonetehdas. Siellä rakennetaan tänä vuonna Ruotsin puolustusteollisuuden viimeisin mahtisuoritus, ensimmäinen Ruotsin ilmavoimille toimitettava Gripen E -hävittäjä.

Liittoutumaton Ruotsi on pystynyt pysymään uskottavana hävittäjävalmistajana maailman suurvaltojen ja sotilasmahtien keskellä. Se on huima saavutus 10 miljoonan asukkaan maalta.

Taustalla on Wallenbergin pankkiirisuvun raha, joka on taannut isänmaallisen puolustusteollisuuden kehityksen. Wallenbergit omistavat yli 30 prosenttia Saabista ja ovat Suomessa muun muassa suuromistajana Wärtsilässä.

Marcus Wallenberg on Saabin hallituksen puheenjohtaja. Hän otti kantaa Suomen Hornet-valintaan, jossa myös Saabin Gripenin silloiset versiot olivat ehdolla.

–Joukkueemme hävisi, emmekä pitäneet siitä. Emme lopeta liiketoimintaamme Suomessa hävittäjävalinnan perusteella. Jos Gripen valitaan, yhteistyömme lisääntyisi korkean teknologian hankkeissa, Wallenberg kertoi Tukholmassa.

Lännen Media vieraili Ruotsissa 6.–7. helmikuuta Saabin kutsumana, mutta omalla kustannuksella.

Ruotsalaiset Saabin Gripenin E- ja F- hävittäjät ovat nyt ehdolla Suomelle. Yksipaikkainen E olisi ilmavoimien pääkalusto, mutta kaksipaikkaiset F:t tukisivat ilmataisteluissa laajalla elektronisen sodankäynnin varustuksellaan.

Elektronisella sodankäynnillä voidaan piilottaa omat lentokoneet vastustajan tutkasta tai estää ohjuksen lukittuminen, jos kone on ehditty havaita. Tarkoitus on päästä itse ensin ampuma-asemaan.

Samanlaista ratkaisua tarjoaa Suomelle amerikkalainen Boeing, joka vahvisti perjantaina illalla Lännen Medialle antamassaan vastauksessa, että sen tarjous sisältää Super Hornetien lisäksi johtavia elektronisen sodankäynnin Growler-hävittäjiä, suomeksi "murisijoita". Vastauksessa ei kuitenkaan kommentoitu Growlerien määrää.

Hävittäjähankkeen tiedotuspäällikkö Eemeli Peltonen kertoo, että tarjousvastausten purkaminen on aloitettu, mutta tietomäärä on suuri.

Kuitenkin hävittäjähankkeen vetäjillä on jo käytyjen esineuvottelujen perusteella se käsitys, että kaikki tarjouspyyntöihin vastanneet yritykset täyttävät pääpiirteissään Suomen minimivaatimukset elinkaarikustannuksissa, huoltovarmuudessa ja teollisessa yhteistyössä.

Seuraava askel on tarjousten sisällön analyysivaihe ja ensimmäinen neuvotteluvaihe, jossa tarjouksia tarkennetaan hävittäjävalmistajien kanssa. Vaatimukset todennetaan tasapuolisesti ja kysytään valmistajilta tarkentavia kysymyksiä. Valinnan ratkaisevan suorituskykyvertailun aika on vasta myöhemmin.

Toki tulevan hallituksen poliitikot voivat vielä sanoa viimeisen sanan sekä hävittäjän merkistä että niiden määrästä.

Suorituskykyarvioinnissa on vain yksi ennakkosuosikki. Amerikkalaisen Lockheed Martinin F-35 on tulevaisuuden hävittäjä Yhdysvaltain ilmavoimissa. Sillä on pinnassaan ja muotoilussaan häiveteknologiaa, jota muilla ei ole.

Muut hävittäjävalmistajat mielellään sanovat, että häiveteknologia on vain yksi piirre tai ominaisuus, eikä se ole ainoa tapa välttää hävittäjän havaitseminen tutkassa.

Silloin kuitenkin vedetään mutkia suoriksi. Jos asia olisi näin, miksi Kiina on halunnut rakentaa häivehävittäjän? Miksi Venäjä yrittää rakentaa häivehävittäjää huonommalla menestyksellä? Miksi Lähi-idän kriisipesäkkeessä oleva Israel osti F-35:n ja käyttää sitä jo taistelussa? Miksi Kiinan naapuri Japani osti F-35:n ja teki lisätilauksen?

F-35:een saa myös ne ominaisuudet, joilla muut valmistajat yrittävät välttää havaitsemisen. Lisäksi siinä on valtava tiedustelu- ja tiedonjakokapasiteetti, jonka kaikkia mahdollisuuksia taktiikoiden luomisessa ei vielä tiedetä.

Suomessa hävittäjä on Venäjän ilmatorjuntaohjusjärjestelmien ampuma-alueella heti ilmaan noustuaan, nousi se missä päin maata tahansa. Siksi on tärkeää lentää koneella, jota vastustajan tutka ei havaitse kaukaa eikä välttämättä läheltäkään.

F-35 koki ensimmäisen takaiskunsa Saksassa, joka tiettävästi hylkäsi koneen ja valitsee Boeingin Super Hornetin ja Eurofighterin lisätilauksen välillä. Tähän asti F-35 oli voittanut kaikki tarjouskilpailunsa.

Saksan tilauksessa on se erikoinen piirre, että Saksa haluaa Nato-jäsenyyden vuoksi ydinasehävittäjän. F-35:stä on tulossa ydinasekelpoinen ensi vuosikymmenellä. Super Hornet tai Eurofighter eivät sellaisia ole.

Saksan päätökseen vaikutti oma osallisuus Eurofighter-ohjelmassa ja tuleva häivehävittäjäprojekti Ranskan kanssa. Nyt Saksa hakee siis välimallin ratkaisua poliittisessa ristipaineessa. Suomella ei moista rasitetta ole, ellei sitä itse aiheuteta.

Suomen kaksi muuta tarjokasta ovatkin yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon ja ranskalainen Dassaultin Rafale.


Kyseisten yhtiöiden tiedotuslinjat poikkesivat täysin. Kun Eurofighter mainosti näyttävästi ja piti tiedotustilaisuuden tarjouksestaan, Rafale kieltäytyi konsulttiensa välityksellä kommentoimasta mitään tarjouksestaan. Myös Lockheed Martin jätti vastaamatta Lännen Median tuoreisiin kysymyksiin.

Eurofighter on hävittäjäkilpailun nopein lentokone ja pystyy lentämään korkeimmalla. Sillä on sikäli pisin kantama ilmaan ja aseistuksesta riippuen maahan. Eurofighterilla, kuten muillakin eurooppalaisilla kilpailijoilla on markkinoiden paras ilmataisteluohjus Meteor.

Ruotsalaisen kansainvälisen yhteysupseerin, ilmavoimien everstiluutnantti Rickard Nyströmin mukaan Meteorin kantama on tuplat Amraamiin verrattuna, joka löytyy F-35:stä. Meteoria vastaan on myös vaikeampi paeta.

Pitää kuitenkin muistaa, että hävittäjähankinta tehdään vuosiksi 2025–2060. Sinä aikana Yhdysvallat varmasti kehittää nykyistä parempia aseita arviolta tuleviin 2 000:een F-35-hävittäjäänsä.

F-35:n kaikkein suurin etu Suomen tilauksen kannalta on valtava käyttäjäkunta jopa 2060-luvun jälkeen. Se tarkoittaa kehitystyötä ja aseistusmahdollisuuksia, jotta hävittäjä pysyy aallonharjalla. Varsinkin Rafalen ja Gripenin kohdalla riski on pienissä tilaajamäärissä.


Meteor-ilmataisteluohjus
Joonas Kuikka

Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelman mukaan Suomen pitäisi ostaa hävittäjät maasta, joka ei käy sotaa. Silloin käytännössä joutuisi valitsemaan ruotsalaisen Saabin Gripenin.

Kysymystä voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta: Jos halutaan Puolustusvoimille hävittäjä, joka toimisi sodassa, kannattaako sodassa kokeiltuja sulkea valinnasta pois?

Hävittäjällä ei ole tarkoitus päästä sotimaan. Se maksaa itsensä takaisin, jos se pitää Suomen pois sodasta seuraavan 40 vuoden ajan. Itsenäisen liittoutumattoman maan pitää maksaa itsenäisyydestään luomalla hyökkäykselle korkea kynnysarvo tai riskeerata joutuminen sotaan.

Gripenin valinnassa yksi kysymys on aikataulu. Hävittäjiä ei ole vielä yhtään valmiina. Neljä ensimmäistä valmistuu tänä vuonna. Toistaiseksi on lennetty testiversioilla, joissa on paljon ylimääräistä mittauslaitteistoa.

Gripenin etuna on, että se on suunniteltu venäläisiä vastaan, mutta venäläiset eivät taatusti suunnittele hävittäjiään ruotsalaisia vastaan, vaan amerikkalaisia ja Eurofighteria.

Hävittäjähankkeen Eemeli Peltosen mukaan kandidaatit tulevat Suomeen testattavaksi keväällä 2020, mutta suorituskyvyn ja ominaisuuksien todentamiseen on monia tapoja ja mahdollisuuksia.


Saabin koelentäjä Andre Brännström kertoi Gripen E -testihävittäjästä Linköpingissä. Etualalla on Meteor-ilmataisteluohjuksia.
Joonas Kuikka

Tässä vaiheessa hävittäjävalmistajat eivät hiiskahdakaan tarkoista rahasummista, mutta oletus on, että kaikkien yhtiöiden 64 hävittäjän tarjoukset mahtuvat 7–10 miljardin euron hankintabudjettiin ja elinkaarikustannukset voitaisiin rahoittaa puolustusbudjetista.

Saab esitteli tällaista tarjousrakennetta, jossa hankintakulut ajoittuisivat vuoteen 2030 asti. Siitä eteenpäin vuosikulut olisivat puolustusbudjettiin sopivat.

Valmistajat avaavat laajimmin teollisen yhteistyön tarjoustaan, koska se tietää selvää rahaa suomalaisyrityksille.

Minimi on 30 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta. Saab, Eurofighter ja Boeing pyrkivät erottumaan edukseen teollisessa yhteistyössä. Ne kaikki tarjoavat mahdollisuuden koneiden kokoonpanoon Suomessa.

Amerikkalainen Boeing vetoaa Suomen Hornet-historiaan ja kokemukseen onnistuneesta teollisesta yhteistyöstä, kun se kauppaa Super Hornetia. Suomen ja Sveitsin hävittäjähankinnan myyntijohtaja Alain Garcia kertoo, että tähänastisen yhteistyön arvo, noin kolme miljardia euroa, ylitti alkuperäiset vaatimukset.

Boeingin mukaan 60 prosenttia Hornetin huoltotyökaluista sopisi Super Hornetin huoltoon.


Gripen E kuvattuna Linköpingissä. Tilaisuudessa Ruotsin ilmavoimien everstiluutnantti Rickard Nyström esitteli maan turvallisuusympäristöä. Puolustus alkaa Itämereltä.
Joonas Kuikka

Hävittäjäkaupalla on turvallisuuspoliittinen ulottuvuus, jota ei voi väheksyä. Amerikkalaisen Hornetin valinnalla Suomi osoitti kuuluvansa länteen.

Nytkin yksi osuus kaupasta on, mihin viiteryhmään Suomi haluaa kuulua. Mikään ehdokkaista ei ole sikäli huono vaihtoehto, sillä kaikki tarjouskisassa mukana olevat valmistajamaat ovat Suomelle enemmän tai vähemmän läheisiä puolustusyhteistyökumppaneita.

Vielä viime kaupan aikaan valinnassa oli ehdolla venäläinen MiG-29 yya-sopimuksen jälkilöylyillä. Nyt on ilmiselvää, ettei Suomi edes harkinnut tarjouspyyntöä ainoalta vastustajakandidaatiltaan.

Yhdysvaltojen kanssa Suomella on kahdenkeskinen puolustusyhteistyösopimus, ja Suomi on sotilasliitto Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppani. Käytännössä Suomi on siis niin läheinen osa Natoa, kuin voi olla olematta kuitenkaan jäsen ja turvatakuiden piirissä.

Ruotsin kanssa Suomella on läheistä puolustusyhteistyötä rauhan aikana. Ruotsalaispoliitikoilla on ainakin puheiden tasolla halua syventää yhteistyötä.

–Suomi on kaikkein läheisin kumppanimme. Itämeren alueesta pitää ottaa yhteinen vastuu, sanoo Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolustusministeri Peter Hultqvist.

Suomen hävittäjävalinnalla ei ole vaikutusta puolustusyhteistyön kehittämiseen.

–Mikään ei heikennä sitä, hän painottaa.

Ruotsista on kuitenkin muistettava, että vaikka se on laaja kansainvälisen yhteistyön tekijä, se on myös ylpeästi liittoutumaton ja puolustusteollisesti laajalti omavarainen. Varsinaisia sota-ajan takuita Ruotsi ei anna Suomellekaan, vaan sitten alkaisivat uudet neuvottelut. Ruotsin sosialidemokraattien johtama hallitus sanoo "ei" Natolle ja EU:n puolustusyhteistyölle.

Britannian Eurofighterin valitsemalla Suomi syventäisi Joint Expeditionary Force -yhteistyötä (JEF), jossa brexitiin valmistautuva Britannia haluaa pitää Pohjoismaat Venäjän turvana. Monikansallisilla joukoilla on kyky siirtyä hetkessä toiminta-alueelle.

Ranska taas olisi luonnollinen valinta EU:n puolustusyhteistyön kannalta. Nämä ovat kuitenkin eri asioita kuin liittoutuminen, eivätkä vastaa Naton turvatakuita.

Yhdysvallat on ollut presidentti Donald Trumpin aikakaudella viileä Euroopan suuntaan. Hävittäjähankinta tehdään kuitenkin vuosikymmeniksi, ja sillä voi osoittaa maailmanpoliittisen viiteryhmän. Presidentti Sauli Niinistön aikaan Suomi on luonut monia maita paremmat keskusteluyhteydet Trumpin kanssa.

Ruotsin ilmavoimien turvallisuusympäristöä käsittelevää esitys oli mielenkiintoinen. Siinä Ruotsin ilmavoimat käy taistelua Itämeren yllä venäläisiä vastaan Tukholman korkeudelta etelään.

Kartasta saa sen vaikutelman, että Suomen ilmavoimilla olisi kriisitilanteessa merkittävä vastuu koko Pohjois-Ruotsin suojaajana. Tämä on tietenkin yksinkertaistus, mutta painopistealue ruotsalaisten upseerien mielissä on selvä.

Everstiluutnantti Rickard Nyström pitää yhteistä harjoittelua isona askeleena. Ruotsilla olisi jo valmius huoltaa suomalaislentokoneita omilta lentokentiltään, mutta todellinen yhteistyö kriisissä vaatisi poliittisen päätöksen.

Saabin Gripenin koelentäjä Andre Brännström on huomannut kouriintuntuvasti Itämeren turvallisuusympäristön muutoksen.

–Venäläisten lentotoiminta on lisääntynyt viimeisen kolmen–neljän vuoden aikana, he menevät valitettavasti myös rajan väärälle puolelle. Venäläiset myös sulkevat tunnistimiaan, jolloin siviililentokoneet eivät näe niitä.

Ruotsin ilmavoimat painottaa, ettei Suomen hävittäjävalinta vaikuta yhteistyöhön, jota nytkin käydään kahden eri konetyypin, Hornetin ja Gripenin C/D-mallien kesken.

–Minun päätoiveeni on, että Suomella on vahvat ilmavoimat. Yhteistyöhön ei vaikuta, minkä lentokoneen Suomi valitsee, sanoo Ruotsin ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Mats Helgesson.
https://www.aamulehti.fi/a/201450645
 

crane

Kenraali
Lahjoittaja
Lueskelin noita ruotsalaisten myyntipuheita. Siellä vilahti mm. 180 koneen yhteiset ilmavoimat. Toki tällä viitattiin 180:een Gripeniin, mutta siellä tuli mainittua myös ihan suoraan ettei yhteistyö ole konetyypistä kiinni. Sinänsä tietysti ihan hyvä juttu molemmille.
Karsastan kyllä ihan helvetisti tuota lausetta "yhteiset ilmavoimat", yhteistyö on hyvästä mutta että kahdella maalla olisi yhteiset ilmavoimat....ei, ei
 

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Vuonna 2017 Ruotsin tavaraviennin arvo oli 130 miljardia euroa. Vaikka HX-hanke onkin merkittävä, niin kannattaa pitää mielessä, että ehkä Ruotsi ei ihan mahdottomia ulko-/turvallisuuspoliittisia sitoumuksia tee vain tämän hankkeen takia. Ruotsalaiset osaa kyllä myydä, ja tietävät, että HX-hankkeen aikana kannattaa vihjailla kaikenlaisesta yhteistyön syventämisestä.

Ruotsalaisena toivoisin, että Suomen ilmavoimat on mahdollisimman vahvoja, ja täten, että Suomen ilmavoimilla on mahdollisimman suorituskykyinen kalusto, oli se Gripen tai ei.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Karsastan kyllä ihan helvetisti tuota lausetta "yhteiset ilmavoimat", yhteistyö on hyvästä mutta että kahdella maalla olisi yhteiset ilmavoimat....ei, ei
No joo, ymmärsin niin että tuossa viitattiin yhteistyöhön ja yhdessä toimiviin kahden maan ilmavoimiin. Totesivat nimittäin myös ettei tämä (tiivis ja tiivistyvä) yhteistyö ole Suomen konevalinnasta kiinni.
Henk.koht en epäile etteikö Ruotsista tulisi meille apua seuraavassa(kin) kriisissä. Kyllä Ruotsi on ja on ollut meille hyvä kumppani, jonka kanssa kannattaa yhteistyössä olla.
 

crane

Kenraali
Lahjoittaja
No joo, ymmärsin niin että tuossa viitattiin yhteistyöhön ja yhdessä toimiviin kahden maan ilmavoimiin. Totesivat nimittäin myös ettei tämä (tiivis ja tiivistyvä) yhteistyö ole Suomen konevalinnasta kiinni.
Henk.koht en epäile etteikö Ruotsista tulisi meille apua seuraavassa(kin) kriisissä. Kyllä Ruotsi on ja on ollut meille hyvä kumppani, jonka kanssa kannattaa yhteistyössä olla.
Juu samanlaista hyvää yhteistyötä kuten tähänkin asti
 
Ruotsalaisena toivoisin, että Suomen ilmavoimat on mahdollisimman vahvoja, ja täten, että Suomen ilmavoimilla on mahdollisimman suorituskykyinen kalusto, oli se Gripen tai ei.
No itseasiassa mitä tiedän ruotsalaisten hävittäjälentäjien tai tulenjohdon toiveista, niin he näkisivät hyväksi jos Suomella olisi F35:set. Suomen etulinja näillä hävittäjillä olisi varmempi ja valmiimpi valinta joka täydentäisi heidän lentolaivueitaan.
 
Maksullinen juttu:
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4...a+luottaisi+sotilaisiin+havittajakysymyksessa

"Maavoimien kenraalit kertovat, että puolustusvoimien eri puolustushaarat seisovat yhtenä rintamana ilmavoimien hävittäjähankkeen takana."

Kolme vuotta sitten oli toiset tunnelmat: https://seura.fi/asiat/ajankohtaist...sa-manttelinhihat-tapellessaan-maararahoista/
Markku Salomaa = :poop:

"Jos valtio päättää uusia kaikki 62 hävittäjälentokonetta uusilla amerikkalaisilla F-35A -hävittäjillä, maksaa pelkkä konekauppa noin 8 415 800 000 euroa ja koneet täysin aseistettuna 10 554 100 000 euroa."

Noin tarkkaa F-35:n hintaa ei taida olla edes Puolustusvoimilla...
 
http://www.lentoposti.fi/artikkelit...st_kiistell_n_mutta_mist_tuli_luku_64_konetta

HX-hankinnan konemäärä herättää poliittisia intohimoja.
Onhan hintahaarukan ylärajaksi määritelty jopa 10 miljardia euroa.
Siksi lienee syytä muistella, miten viimeksi toimittiin kun Horneteja ostettiin nykyisin onnistuneella pidetyllä kaupalla.



1990-luvulla leikattiin hävittäjien määrää - saatiin enemmän suorituskykyä

Kun Ilmavoimat 90-luvun alussa etsi korvaajaa ikääntyvälle MiG-21BIS ja Saab 35 Draken -kalustolleen, tavoitteena oli ostaa 60 uutta torjuntahävittäjää (tämä määrä taistelukoneita oli kirjattu myös Pariisin rauhansopimuksessa).

Lisäksi oli linjattu, että kaksipaikkaisia harjoitushävittäjiä tarvitaan seitsemän eli DX-hankinnan koneiden kokonaismäärä oli 67.
Tuolloin käytössä oli 47 Draken- ja enimmillään 28 MiG-21BIS-konetta.
Niistä yhteensä yhdeksän oli kaksipaikkaisia harjoitushävittäjiä ja lisäksi kuusi MiG-konetta oli modifioitu tiedusteluversioiksi.
Siten ensilinjan taistelukoneita oli tarkasteluajankohdasta riippuen juuri noin 60.

Ilmavoimien ns. DX-hankkeeseen oli valittu vertailtavaksi neljä hävittäjää: General Dynamics (nykyisin Lockheed Martin) F-16A/B Fighting Falcon, Dassault Mirage 2000-5, Saab JAS 39 A/B Gripen ja Mikojan-Gurevits MiG-29. Avauskirjeet valmistajia edustaville tahoille lähetettiin vuonna 1989.

Tavoitteena oli hankkia yksimoottorinen kevyt torjuntahävittäjä.
Kaksimoottorinen F/A-18 Hornet tuli mustana hevosena mukaan kesken valintaprosessin vuonna 1991.
Sitä oli meillä aiemmin pidetty suorituskykyisenä mutta liian kalliina ja raskaanakin konetyyppinä, joten sitä ei otettu mukaan vertailuun.

McDonnell Douglas oli kuitenkin tehnyt kovasti työtä saadakseen koneensa mukaan DX-hankkeeseen.
Finnairin kalusto koostui tuolloin miltei pelkästään amerikkalaisvalmistajan MD-sarjojen matkustajakoneista, joten heillä oli runsaasti kokemusta toiminnasta Suomessa.

Hornetin tulo mukaan ilmeisesti aiheutti myös sen, että General Dynamics lopulta tarjosikin Suomelle A/B:n sijasta uudempaa digitaalista F-16C/D-versiota hävittäjästään.

Kun hävittäjävalinta 6. toukokuuta 1992 julkistettiin medialle Valtioneuvoston juhlahuoneistossa, yllätys oli suuri kun valituksi tuli F/A-18 Hornet, kaksimoottorinen monitoimikone.
Yleisenä ennakkosuosikkina oli ollut halvimpana vaihtoehtona pidetty F-16.

Perusteet valinnalle löytyvät Valtioneuvostolle 1992 jaetusta aiemmin salaisesta muistiosta.
Askettäin kuollut toimittaja Olli Ainola hankki sen luettavakseen kun 25 vuoden salausaika oli päättynyt kesäkuussa 2017.
Hän kertoi Ilmavoimien tekemän evaluoinnin perustuvista arvioista Iltalehden jutussaan.

Ministereille esitetyn dokumentin mukaan Venäjän tarjoama MiG-29 oli kallein ehdokas ja se ei muutenkaan täyttänyt Ilmavoimien vaatimuksia.
Lisäksi kahden hävittäjätyypin mallista (toinen idästä ja toinen lännestä) oli luovuttu jo valintaprosessin aikana.

Ruotsalainen Gripen oli tuolloin vielä keskeneräinen ja siihen arvioitiin liittyvän prototyyppivaiheen takia riskejä.
Mirage 2000 täytti suorituskykyvaatimukset mutta sen ranskalaista huoltojärjestelmää pidettiin Suomelle vaikeana ja käyttäjäkuntaa pienenä.

Ennakkosuosikki F-16 ei halvimmasta hinnastaan huolimatta täyttänyt kaikilta osin Ilmavoimien vaatimuksia eivätkä valmistajan tarjoamat suomalaisen lentokoneteollisuuden osallistumismahdollisuudet tyydyttäneet.

Yksi asia meni tuolloin evaluoinnissa pieleen: F-16-valmistuksen arvioitiin olevan loppumassa.
Kone on kuitenkin edelleen tuotannossa ja edelleen mukana tarjouskilpailuissa merkittävästi parannettuna versiona.

Hornetin tuotanto sen sijaan ei jatkunut arvioiden mukaan ja konetyyppi poistui helmikuun 2019 alussa lopullisesti US Navyn vahvuudesta.
Muualla kuten merijalkaväen käytössä se toki jatkaa palvelusta.

Joka tapauksessa F/A-18C/D Hornet tuli 1992 valituksi modernina ja kehittämispotentiaalia omaavana koneena.
Tyyppi todettiin tuolloin toimintamatkaltaan ja -ajaltaan sekä ohjuskuormaltaan kilpailijoita paremmaksi.

Hornet oli kuitenkin kallis muihin verrattaessa. Se saatiin mahtumaan käytettävissä olevaan 9,5 miljardin markan tilausvaltuuteen leikkaamalla hankittavien hävittäjien määrää kolmella.

Lopullinen Suomen tilaus käsitti siten 57 kappaletta F/A-18C-hävittäjiä ja seitsemän kaksipaikkaista F/A-18D-konetta .

Siten saatiin juuri nuo nykyisin esillä olevat 64 konetta. Itse asiassa kaksipaikkaisten osuus olisi jälkiviisauden perusteella voinut olla suurempikin.

Lisäksi Horneteista tehtiin meillä kevyemmin varustettuna pelkkiä torjuntahävittäjiä tyyppimerkinnällä F-18 (F/A = Fighter / Attack) ilman Yhdysvaltojen merivoimien ja merijalkaväen koneiden ilmasta-maahan -kykyä.

Erona MiG- ja Draken-aikaan oli kuitenkin se, että myös kaksipaikkaiset Hornetit ovat täysiverisiä taistelukoneita toisin kuin Ilmavoimien käyttämät MiG- ja Draken-tuplat.
Niinpä Ilmavoimat ei saanut ainoastaan merkittävää suorituskykylisää aiempia selvästi paremman konetyypin myötä mutta myös 64 torjuntahävittäjää alunperin tilauksessa olleiden 60:n sijasta.

Nykyisin Hornet-hankintaa pidetään meillä syystäkin menestystarinana.
Kahdella MLU-päivityksellä (Mid-Life Update) HN-hävittäjämme ovat edelleen nykypäivän vaatimuksia vastaavia.
Nyt niillä on myös ilmasta-maahan -kyky ja samalla tyyppimerkintäkin on vaihdettu alkuperäiseen F/A-18-muotoon.
 
On ilmoitettu että kaikki HX-ehdokkaat mahtuvat annettuun hintahaarukkaan mutta millä konfiguraatiolla? Toivottavasti ei jouduta karsimaann valituksi tulevasta konetyypistä ominaisuuksia pois jotta hankintahinta saataisiin sopivaksi kuten DX hankkeessa aikanaan. Uslkon todennäköisempää olevan että summa tulee olemaan lähempänä 7 kun 10 miljardia ja se voi tehdä tiukkaa joillekin ehdokkaille.
 
On ilmoitettu että kaikki HX-ehdokkaat mahtuvat annettuun hintahaarukkaan mutta millä konfiguraatiolla? Toivottavasti ei jouduta karsimaann valituksi tulevasta konetyypistä ominaisuuksia pois jotta hankintahinta saataisiin sopivaksi kuten DX hankkeessa aikanaan. Uslkon todennäköisempää olevan että summa tulee olemaan lähempänä 7 kun 10 miljardia ja se voi tehdä tiukkaa joillekin ehdokkaille.
Uskon kyllä, että lisäbudjeteilla koneita sitten maustetaan kun on ensin saatu nuijittua hankintapäätös läpi ja toimitukset vauhtiin.
 
On totta että arvio F-16:n tuotannon loppumisesta meni pieleen - tuolloin USAF oli ilmoittanut etteivät he konetta enää tilaa, todellisuudessa niitä tilattiinkin vielä kymmenkunta vuotta mikä piti vientimarkkinatkin hengissä.
Suorituskyky-yhtälö olisi tietysti mielenkiintoista tietää mutta pitää vielä odotella aika pitkään. Veikkaan että F-16 sai isosti miinusta operoitavuudesta pieniltä kentiltä.

Kirjoittajan tiedot koneiden päivityksistä eivät pidä paikkaansa. Konehan on edelleen USMC:n käytössä ja niihin tehdään isoja päivityksiä. Mutta meidän kannaltamme ei ole kovin relevanttia onko koneisiin jälkikäteen tehty jotain superhyper-päivityksiä jos meillä ei ole ollut eikä ole aikomuksia niitä laittaa. Esimerkiksi F-16V:n olemassaolo olisi meidän kannaltamme aika lailla irrelevanttia vaikka meillä olisikin F-16 käytössä. Emme me olisi sitä hankkimassa sen paremmin uutena kuin päivityksenäkään. Sama muuten pätee HX-kisassakin, eli emme tule ostamaan koneita sitä varten että niihin tehtäisiin iso modernisaatio joskus 2040.
 
Tykkään Suomen Kuvalehdestä kovasti, silti tuo juttu on melkoista paskaa ja jälkiviisastelua. Lopussa vielä "hyvä" kuitti: "Nämä seikat on ehkä syytä muistaa, kun ilmavoimat seuraavan kerran kehuu Hornetin ostoa Suomen historian onnistuneimmaksi asekaupaksi."

...
Kirjoittajan tiedot koneiden päivityksistä eivät pidä paikkaansa. Konehan on edelleen USMC:n käytössä ja niihin tehdään isoja päivityksiä. Mutta meidän kannaltamme ei ole kovin relevanttia onko koneisiin jälkikäteen tehty jotain superhyper-päivityksiä jos meillä ei ole ollut eikä ole aikomuksia niitä laittaa. Esimerkiksi F-16V:n olemassaolo olisi meidän kannaltamme aika lailla irrelevanttia vaikka meillä olisikin F-16 käytössä. Emme me olisi sitä hankkimassa sen paremmin uutena kuin päivityksenäkään. Sama muuten pätee HX-kisassakin, eli emme tule ostamaan koneita sitä varten että niihin tehtäisiin iso modernisaatio joskus 2040.
Nimenomaan näin (y) Kirjoittajan asiantuntemus ja logiikka ei ole ihan hyvällä tasolla.
 
Ainiin, unohdin että F-35 on mielikuvituksen tuotetta :eek: Kuten E Gripenin ylivoimaisuuskin suhteessa kaikkeen mitä mikä tahansa muu yritys on ikinä edes suunnitellut rakentavansa :whistle:
Ei kait tässä puhuttu että f-35 olisi mielikuvituksen tuotetta. Tuo beast mode kyllä on tällä hetkellä vain markkinointimiesten vedätystä.
Tsori jos totuus satuttaa.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Suorituskyky-yhtälö olisi tietysti mielenkiintoista tietää mutta pitää vielä odotella aika pitkään. Veikkaan että F-16 sai isosti miinusta operoitavuudesta pieniltä kentiltä.
Mikä tuon merkitys sitten loppupeleissä on/oli? Foorumilla on aina hehkutettu, kuinka kaikki uudemmat konetyypit ovat tässä parempia kuin MiG-21:t aikanaan ja sitä myöten ihan riittäviä. Sitä paitsi valmistautuvathan muutkin, esim. norjalaiset, operoimaan hajautetusti lyhyiltä kentiltä.
 
Top