Hornetien korvaaminen voi maksaa jopa 30 miljardia euroa, mutta valppaan keskustelun sijaan tarjolla on runsaasti epämääräistä hävittäjähumua
Maailman asevarustelumenot ovat suurimmillaan sitten kylmän sodan. Suomi on tässä varustelussa voimakkaasti mukana.
Esa Lilja HS
Julkaistu: 16.6. 2:00 , Päivitetty: 17.6. 16:14
PÄIVÄLLEEN 80 vuotta sitten, 16. kesäkuuta 1939,
GustafMannerheimin mitta tuli täyteen. 72-vuotias sotamarsalkka kirjoitti Suomen valtiojohdolle kirjeen, jossa hän ilmoitti eroavansa puolustusneuvoston puheenjohtajan tehtävästä.
Mannerheim pelkäsi sotaa ja moitti maan johtajia siitä, etteivät nämä suostuneet nostamaan puolustusmäärärahoja riittävälle tasolle.
Mannerheimin pelko oli aiheellinen. Kun talvisota syttyi, moni suomalaismies joutui rintamalle varusteinaan vain ase, vyö ja armeijan kokardi.
Tästä juurtui suomen kieleen uusi käsite: malli Cajander. Termi sai nimensä pääministeri
Aimo Cajanderin mukaan, ja tänäkin päivänä sillä tarkoitetaan puutteellista tai surkeaa varustautumista.
TÄNÄ viikonloppuna Suomessa ihmeteltiin yhtä modernin sotateknologian kuuluisimmista tuotteista, kun amerikkalaisyhtiö Lockheed Martinin valmistama F-35-hävittäjä laskeutui Turkuun.
Kone on yksi viidestä vaihtoehdosta Suomen seuraavaksi monitoimihävittäjäksi, ja Suomessa se nähtiin nyt ensimmäisen kerran. Lentonäytökseen kone ei vielä osallistunut, mutta yleisö pääsi katselemaan sitä maassa.
F-35:n taival on ollut takkuinen. Koneen kehitys on viivästynyt, ja sen vikalista on pitkä. Onnettomuuksiakin on sattunut, esimerkiksi syyskuussa hävittäjä tuhoutui Etelä-Carolinan osavaltiossa teknisen vian vuoksi. F-35 on myös nimetty maailman kalleimmaksi aseprojektiksi.
Ongelmista ja hintalapusta huolimatta juuri F-35 voi hyvinkin olla Suomen valinta. Koneessa uskotaan olevan ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka pitävät sen iskukykyisenä vuosikymmeniä. Samalla Suomi jatkaisi läheisiä suhteitaan Yhdysvaltoihin.
HÄVITTÄJÄOSTOS on Suomen valtion historian kallein hankinta. Koko maailmankin mittakaavassa kyse on erittäin suuresta ja kiinnostavasta asekaupasta.
Hävittäjät maksavat vähintään seitsemän miljardia euroa, ja lisäksi niiden käyttö, huolto ja päivittäminen maksavat seuraavien vuosikymmenten aikana jopa 30 miljardia.
Hävittäjähankinnan valtavaan kokoon nähden sitä on arvosteltu poliitikkojen piirissä maltillisesti. Kun Sdp:n
Sanna Marin tuurasi
Antti Rinnettäpuheenjohtajatenteissä, Marin sanoi, ettei hävittäjien lukumäärää ole lyöty lukkoon. Vastustajat tarttuivat kommenttiin heti.
Tällä viikolla vasemmistoliiton kansanedustaja
Johannes Yrttiaho kritisoi hävittäjien hintaa eduskunnassa, mutta pääministeri Antti Rinne vastasi vain, että Suomi on sitoutunut koneiden hankintaan.
Yhteiskunnallinen keskustelu hävittäjistä ja niiden ominaisuuksista jää pakostakin vajavaiseksi. Koneiden tärkeimmät tekniset ominaisuudet ovat suuria salaisuuksia, jotka kerrotaan hyvin pienelle piirille. Myös monet kaupalliset yksityiskohdat ovat luottamuksellisia.
Sen sijaan tarjolla on runsaasti epämääräistä hävittäjähumua. Hävittäjäkoneiden viehätysvoima on aina vedonnut ihmisiin, ja valmistajat tietävät tämän. Koneiden tekniikkaa arvioidaan kuin formula-autoja, ja lentonäytökset keräävät suuria yleisöjä.
Ranskalainen Rafale toimi uuden
Tuntemattoman sotilaansponsorina. Eurofighter on kampanjoinut näyttävästi Helsingin Musiikkitalon seinällä, ja monien suomalaisten sosiaalisen median kanavissa on viime viikkoina näkynyt F-35:n mainosvideoita.
Käytetty kieli on kuin automainoksista. Lockheed Martin
rakentaa parempaa huomista. Ruotsalainen Gripen taas
soveltuu Suomen luonnonoloihin.
Reserviläisliiton teettämässä gallupissa juuri Gripen olikin suomalaisten suosikkihävittäjä – ikään kuin kansan mielipiteellä olisi asiassa jotakin merkitystä.
JUHANNUKSENA 1939 Mannerheimin eroaikeita käsiteltiin lehdistössä monta päivää. Mannerheimin kirje säikäytti pahasti presidentti
Kyösti Kallion, joka suostutteli sotamarsalkan jatkamaan tehtävässään.
Kun malli Cajanderin käsitettä on myöhemmin tutkittu, on selvinnyt, ettei yksin Aimo Cajanderin syyllistäminen talvisodan alun huonosta varustetilanteesta ole reilua. Cajanderin hallitus kasvatti Suomen sotilasmenoja.
Vuonna 1938 Suomi käytti puolustukseen 3,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tänä vuonna luku on 1,29.
Viime vuonna koko maailman asevarustelumenot olivat korkeimmalla tasolla sitten vuoden 1988, jolloin kylmä sota oli päättymässä.
Suomi on tässä varustelussa mukana. Merivoimat hankkii uusia laivoja yli miljardilla eurolla. Maavoimille ostettiin Etelä-Koreasta telatykkejä, jotka nimettiin polleasti Moukareiksi. Yhdessä uusien vastatykistötutkien kanssa Suomella on Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen vahva tykistö.
Asukaslukuun suhteutettuna Suomella on myös isot ilmavoimat. Suomi on lähettänyt tarjouspyynnön 64 hävittäjästä.
Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa on hävittäjistä vain pari lausetta. Niistä tärkein on miltei suoraan vuoden 2017 puolustusselonteosta, johon puolueet ovat sitoutuneet.
Se kuuluu näin:
Hornet-kaluston suorituskyky korvataan täysimääräisesti.
Maallikon on vaikea sanoa koneiden määrästä mitään järkevää.
Jos sota syttyy, koneita on joka tapauksessa liian vähän. Jos sotaa ei koskaan tule, 64 on aivan liikaa.
Tai sitten voi ajatella, että hankinnalla ehkäistiin sota ja ostettiin rauhaa. Maksoi mitä maksoi.
Oikaisu 17.6. kello 16.13. Korjattu Gustaf Mannerheimin sotilasarvo. Kesällä 1939 Mannerheimin sotilasarvo oli sotamarsalkka, ei kenraali. Suomen marsalkan arvonimi Mannerheimille myönnettiin vuonna 1942.
Maailman asevarustelumenot ovat suurimmillaan sitten kylmän sodan. Suomi on tässä varustelussa voimakkaasti mukana.
www.hs.fi