Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?
- Viestiketjun aloittaja Huhta
- Aloitus PVM
Gyllis1
Respected Leader
Sveitsiläisten kansallinen identiteetti nojaa vahvasti suklaaseen, kelloihin ja lentonäytös-esityksiin. Siksi siellä ollaan valmiita lentämään suurella riskillä.
Jep, kaikki käyttää kunkin koneen spesifejä stuntteja. Mun mielestä Ilmavoimat on vuoden-pari Sveitsiä edellä ohjelman rakenteessa. Molemmat ovat hyvin kurinalaisia ja elegantteja, Ilmavoimat on pannut näyttävyyselementtejä mukaan hiukan tiheämmin. Täytyy kesän mittaan kaivaa tämänvuotinen Sveitsi esiin ja katsoa, ovatko ne ottaneet jo saman tempon kuin Ilmavoimat. (RIAT 18 Sveitsi, Ilmavoimat; ei näissä suurta eroa ole. Kuvaustapa vaikuttaa myös.)
Esimerkki siitä, miten hintsusti on näyttävyyttä mahdollista saada mukaan kovaankin koneeseen, on Luftwaffen esitys Berliinissä viime kesänä. Gripenin esitys tulee tästä lähinnä mieleen.
TT
Eversti
On siellä pari pientä pankkiakin kuulemma. Kenties vakuutusyhtiöitäkin. (Siksikö siellä ollaan valmiita lentämään nuin suurella riskillä...?)
apumekaanikko
Majuri
Tuskin varautuvat käyttämään noitakaan. Tai ehkä muutaman, presidentin uudelleenvalinnan yhteydessä. Loput kaupataan vähän käytettyinä.Brassit hommasivat Greippeihin ammuttavaa. Melkein kolme ohjusta per kone.
European company MBDA has won a €200 million contract to supply 100 Meteor air-to-air missiles to be equipped on Brazilian Gripen NG fighters.
Teräsvilla
Eversti
Ovat kuitenkin pitäneet koneet yllä samaa tahtia kuin Suomessa. Lisäksi aikataulu on nyt Suomea kireämpi, ei paljon mutta on. Mihin perustat väitteen että eivät varaudu?
Gyllis1
Respected Leader
Maa on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan maailman viidenneksi suurin valtio. Bruttokansantuotteltaan kahdeksas.
Jos kokisivat olonsa kovin sotilaallisesti uhatuksi, perse kyllä kestäisi hankkia muutakin kuin 36 Grippeniä ja niihin 200 ohjusta.
ajs178
Respected Leader
Puolustus mitoitetaan uhkakuvan mukaan. Venezuelan tilanne on sekava ja heillä on Su-30MKV rivissä. Kolumbialla on Kfir ja oliko niitä alle 20 kpl + Super Tucano. Argentiinalla A4 Sky Hawk. Sanoisin että 36 kpl Gripen + 100 Meteoria on aika hyvä alku noita vastaan
Ja lopullinen tavoite Brasiliallahan on 108 Gripeniä. Tuota vastaan ei ole kellään Etelä-Amerikassa mitään sanottavaa.
Vähän käytettyinä? "Vain ammuttu kerran"
Chilellä olisi melko kyvykästä F-16-kalustoa, tosin aika vähän ja silti Greippiä vanhempaa
apumekaanikko
Majuri
Oletan, että heillä ei ole sotaa tulossa, mutta tyhmänylpeitä päämiehiä sitäkin enemmän. Eräänlainen vitsi, siis
apumekaanikko
Majuri
No nosteltu lihastenpullistelutarkoituksessa (porukalla toki).Vähän käytettyinä? "Vain ammuttu kerran"
No ei, pidetty vain ilman päivityksiä; eli hieman hapantunut varastossa. Pääasia, ettei käytettyä kalustoa tule meille tule idästä päin.
Joskus 10 vuotta sitten puhuttiin Brasilian tulevista ydinsukellusveneistä. Ilmeisesti jäivät pöydälle.
Niitä on kai puuhattu jo yli 50 vuotta. Käsittääkseni ohjelma on kyllä edelleen käynnissä.
Eiköhän syy Brasilian pysymiseen Gripen-hankkeessa löydy täältä. http://www.lentoposti.fi/uutiset/saab_ja_embraer_yhteistyohon_brasilian_gripen_e_havittajahankkeessa
Embraer on monella tapaa Brasilian talouden nousun symboli ja muistan sitä joskus verratun kansallisena ylpeydenaiheena jo 90-luvun Nokiaan. Heille on tärkeää päästä mukaan high end-hävittäjän kehitystyöhön, vaikka taloudellisesti ja suorituskyvyllisesti parempia vaihtoehtoja saattaisikin olla olemassa.
Embraer on monella tapaa Brasilian talouden nousun symboli ja muistan sitä joskus verratun kansallisena ylpeydenaiheena jo 90-luvun Nokiaan. Heille on tärkeää päästä mukaan high end-hävittäjän kehitystyöhön, vaikka taloudellisesti ja suorituskyvyllisesti parempia vaihtoehtoja saattaisikin olla olemassa.
Teräsvilla
Eversti
Ja tämä on vitjan kannalta tosi tärkeä tieto tähän kohtaan? Olis se vaan niin ihanaa kun täällä osattais pysyä aiheessa!
Pointti oli siinä, että kyseinen (kehitys)maa omaa suuret tavoitteet jotka sitten jäävät monesti toteutumatta. Itse sukellusveneet olivat tuossa sivuseikka
Kustaanmiekka
Kenraali
Purasen HX-bloki:
18.06.2019
Haasteena kustannustehokkaan ylläpitoratkaisun luominen
Kustannustehokas huoltovarmuusjärjestelmä on valintoja käyttäjäyhteisön yhteisten ja omien varaosavarantojen käytön välillä sekä yhteisten huoltokykyjen käytön ja teollisen yhteistyön ratkaisujen välillä. Ostajan eli Suomen näkökulmasta ratkaisevat huoltovarmuusvaatimusten täyttyminen ja hinta.
Tarjolla on erilaisia ratkaisuja, joilla kaikilla on jonkinlainen hintalappu.
Olennainen osa huoltovarmuutta on HX-järjestelmän riittävä itsenäinen ylläpitokyky, joka voidaan jakaa kahteen osaan: käyttö- ja kunnossapitokykyyn sekä korjauskykyyn.
Ensin mainittuun sisältyvät erilaiset tarkastukset ja järjestelmätestaukset, huollot, polttoainetäytöt, asetäydennykset ja laitevaihdot.
Jälkimmäinen sisältää rajoitetun rungon ja laitteiden korjauskyvyn sekä rajoitetun taisteluvaurioiden korjauskyvyn.
Edellä lueteltu tietotaito – osaaminen, henkilöstö, laitteet, tilat ja varusteet – voidaan hankkia Suomeen monella eri tavalla,
mutta niiden on oltava joko puolustushallinnossa tai suomalaisessa teollisuudessa.
Ylläpitokykyä luotaessa harkitaan ensin, onko jonkin ylläpidon osa-alueen oltava Suomessa.
Jos osa-alueen on oltava Suomessa, harkitaan seuraavaksi sen sijoituspaikka ja tekijä.
Kyky voidaan luoda Ilmavoimien tukikohtaan tai se voi olla suomalaisessa teollisuudessa.
Työn voi tehdä sotilas tai siihen voidaan käyttää teollisuuden henkilöstöä, vaikka työ tehtäisiinkin tukikohdassa.
Huoltokyvyn rakentaminen ei välttämättä vaadi esimerkiksi lentokoneen tai moottorin kokoonpanoa Suomessa, vaan muitakin vaihtoehtoja osaamisen hankkimiseksi on olemassa.
HX-hanke määrittelee yhdessä kunkin tarjoajan kanssa molemmille osapuolille sopivan, vaatimukset täyttävän ja kustannustehokkaan huoltovarmuusjärjestelmän.
Tällöin on pohdittava, mitkä osuudet on sisällytettävä hankintarahoitukseen, mitä kannattaa toteuttaa suorana teollisena yhteistyönä ja mikä osuus jää rahoitettavaksi vuotuisesta ylläpitorahoituksesta eli puolustusbudjetista.
Kaikkien järjestelmien osalta olemme enemmän tai vähemmän riippuvaisia myyjävaltiosta.
Lähtökohtaisesti riippuvuus ei ole ongelma, kunhan kykenemme käyttämään järjestelmää itsenäisesti kaikissa turvallisuustilanteissa.
Usein ns. riippuvuus, esimerkiksi jokin hyvin harvoin tehtävä huoltotoimi myyjävaltiossa, on myös kustannustehokas ratkaisu.
Olen sanonut usein, että yksi tarjouspyynnön haastavimmista vaatimuksista on kustannustehokkaan ylläpitoratkaisun rakentaminen.
Hornetin osalta siinä on onnistuttu erinomaisesti.
Nykyinen huoltovarmuusratkaisu toimiikin hyvänä kirittäjä HX-hankkeelle.
18.06.2019
Haasteena kustannustehokkaan ylläpitoratkaisun luominen
Kustannustehokas huoltovarmuusjärjestelmä on valintoja käyttäjäyhteisön yhteisten ja omien varaosavarantojen käytön välillä sekä yhteisten huoltokykyjen käytön ja teollisen yhteistyön ratkaisujen välillä. Ostajan eli Suomen näkökulmasta ratkaisevat huoltovarmuusvaatimusten täyttyminen ja hinta.
Tarjolla on erilaisia ratkaisuja, joilla kaikilla on jonkinlainen hintalappu.
Olennainen osa huoltovarmuutta on HX-järjestelmän riittävä itsenäinen ylläpitokyky, joka voidaan jakaa kahteen osaan: käyttö- ja kunnossapitokykyyn sekä korjauskykyyn.
Ensin mainittuun sisältyvät erilaiset tarkastukset ja järjestelmätestaukset, huollot, polttoainetäytöt, asetäydennykset ja laitevaihdot.
Jälkimmäinen sisältää rajoitetun rungon ja laitteiden korjauskyvyn sekä rajoitetun taisteluvaurioiden korjauskyvyn.
Edellä lueteltu tietotaito – osaaminen, henkilöstö, laitteet, tilat ja varusteet – voidaan hankkia Suomeen monella eri tavalla,
mutta niiden on oltava joko puolustushallinnossa tai suomalaisessa teollisuudessa.
Ylläpitokykyä luotaessa harkitaan ensin, onko jonkin ylläpidon osa-alueen oltava Suomessa.
Jos osa-alueen on oltava Suomessa, harkitaan seuraavaksi sen sijoituspaikka ja tekijä.
Kyky voidaan luoda Ilmavoimien tukikohtaan tai se voi olla suomalaisessa teollisuudessa.
Työn voi tehdä sotilas tai siihen voidaan käyttää teollisuuden henkilöstöä, vaikka työ tehtäisiinkin tukikohdassa.
Huoltokyvyn rakentaminen ei välttämättä vaadi esimerkiksi lentokoneen tai moottorin kokoonpanoa Suomessa, vaan muitakin vaihtoehtoja osaamisen hankkimiseksi on olemassa.
HX-hanke määrittelee yhdessä kunkin tarjoajan kanssa molemmille osapuolille sopivan, vaatimukset täyttävän ja kustannustehokkaan huoltovarmuusjärjestelmän.
Tällöin on pohdittava, mitkä osuudet on sisällytettävä hankintarahoitukseen, mitä kannattaa toteuttaa suorana teollisena yhteistyönä ja mikä osuus jää rahoitettavaksi vuotuisesta ylläpitorahoituksesta eli puolustusbudjetista.
Kaikkien järjestelmien osalta olemme enemmän tai vähemmän riippuvaisia myyjävaltiosta.
Lähtökohtaisesti riippuvuus ei ole ongelma, kunhan kykenemme käyttämään järjestelmää itsenäisesti kaikissa turvallisuustilanteissa.
Usein ns. riippuvuus, esimerkiksi jokin hyvin harvoin tehtävä huoltotoimi myyjävaltiossa, on myös kustannustehokas ratkaisu.
Olen sanonut usein, että yksi tarjouspyynnön haastavimmista vaatimuksista on kustannustehokkaan ylläpitoratkaisun rakentaminen.
Hornetin osalta siinä on onnistuttu erinomaisesti.
Nykyinen huoltovarmuusratkaisu toimiikin hyvänä kirittäjä HX-hankkeelle.