270 MLRS -raskas raketinheitin
(DI, inskapt
Kari-Pekka Niemelä
, MaavMatL)
Vuosina 2000-2005 tutkittiin 122 mm:n pitkänkantaman rakettia, syvän asevaikutuksen kokonaiskonseptia ja iskukykyä. Jalkaväen selonteko 2004 edellytti korvaavia aseita jalkaväkimiinojen tilalle. Iskukykytutkimus suositti liitopommien hankintaa F-18-torjuntahävittäjiin sekä raskaiden raketinheittimien hankintaa.
Saatavilla olevista raskaista eli yli 122 mm:n raketinheitinjärjestelmistä tehtiin kirjallisuusselvitys. Periaatelinjauksen vuoksi luovuttiin venäläisistä vaihtoehdoista, jolloin valinta kohdistui yhdysvaltalaisperäiseen MLRS-järjestelmään. Niitä tarjosivat uusina tai käytettyinä mm. Yhdysvallat, Saksa, Tanska ja Alankomaat. Hankinnat toteutettiin kesällä 2005 valtion lisätalousarviossa myönnetyllä 57,6 miljoonan euron tilausvaltuudella.
Yhdysvaltalainen vaihtoehto oli kallein ja ajoneuvojen osalta Suomen oloihin heikosti soveltuva. Saksalainen tarjous oli aluksi noin 90 miljoonaa euroa eli ylitti tilausvaltuuden selvästi. Kuultuaan Alankomaiden 55 miljoonan euron tarjouksesta Saksa oli valmis alentamaan hintaa 35 miljoonaan euroon. Puolustusministeriö oli kuitenkin jo sopinut hankinnasta Alankomaiden kanssa, joka Saksan tarjouksesta kuultuaan alensi hinnan 30 miljoonaan
euroon.
NAMSA (NATO Maintenance and Supply Agency) tarkasti materiaalin Alankomaissa. Toimitukset Suomeen alkoivat vuodenvaihteessa 2006-2007. Kalusto saatiin maahan vuonna 2007. Kenttäkokeet alkoivat huhtikuussa ja koeammunnat lokakuussa 2007. Tekninen hyväksyntä saatiin joulukuussa 2009.
Perushankinta käsitti 22 heitintä ja noin 80 ajoneuvoa. Heittimet organisoitiin patterikokoonpanoon. Yhdessä patterissa on kahdeksan heitintä.
Koska hinta oli selvästi edullisempi kuin tilausvaltuus, hankittiin Saksasta AT2-miinaraketteja, M28-harjoitusraketteja ja 122 mm:n harjoitusammuntajärjestelmä. Lisäksi tilausvaltuus mahdollisti sen, että hankittiin suomalainen johtamisjärjestelmä, lisää ajoneuvoja, suomalaisiin oloihin soveltuvia maastouttamisvälineitä kuten naamioverkkoja sekä materiaalinkäsittelyvälineitä ja ohjemateriaalin käännöstyöt.
Suomessa vaihtoehtona oli järjestelmän sijoittaminen joko Panssariprikaatiin tai Tykistöprikaatiin. Panssariprikaatia tuki järjestelmän tela-alustaisuus, mutta koska Panssariprikaatiin
sijoitettiin runsaasti ilmatorjuntajoukkoja Hyrylän varuskunnan lakkauttamisen jälkeen, raskaat raketinheittimet päätettiin sijoittaa Tykistöprikaatiin.
Järjestelmän tavoitteena on kaukovaikutuskyky aina 150-300 km:iin saakka. Toistaiseksi Suomessa on käytössä vain kaukomiinoitusvalmius. Hanke koostuu kahdesta vaiheesta:
1.
Vuosina 2005-2010 luodaan maavoimien iskukyvyn kehittämisen perusvalmius, johon kuuluvat koulutusjärjestelmä, huoltojärjestelmä, varastointi ja operatiiviset ja
taktiset käyttöperiaatteet
2.
Vuosina 2011-2016 luodaan kauko- ja täsmävaikutuskyky hankkimalla ohjautuvia
ampumatarvikkeita ja suorittamalla niiden vaatimat muutostyöt lavetteihin ja ammunnanhallintaan.
Nyt ensimmäinen vaihe on toteutettu ja toinen vaihe osittain jo aloitettu. Toiseen vaiheeseen kuuluvat uusien ampumatarvikkeiden hankinta ja niiden vaatimat heittimen ammunnanhallintajärjestelmän muutostyöt. Lisäksi hankitaan hinaus- ja korjausajoneuvo, koska
järjestelmän mukana tarjottua Leopard 1 -pohjaista ratkaisua ei pidetty soveltuvana Suomen oloihin. Johtamisjärjestelmä tulee ammunnanhallintajärjestelmän päivityksen jälkeen
integroida suomalaiseen järjestelmään. Pääosin DAF-merkkinen pyöräajoneuvokalusto on
vastoin ennakko-odotuksia osoittautunut käytössä hyvin maasto- ja kenttäkelpoiseksi, mutta kalustoa on silti uudistettava.
Iskukykytutkimuksessa raskaan raketinheittimen tehon katsottiin perustuvan M26-ampumatarvikkeisiin, jotka nyt ovat kiellettyjä tytärammukset kieltävän Ottawan sopimuksen
perusteella. Tämän vuoksi Suomeenkin joudutaan hankkimaan muita, tehokkaita mutta
kalliimpia ampumatarvikkeita. Järjestelmän alkuperäinen tavoite, jalkaväkimiinojen korvaaminen, ei näin ollen ole vielä toteutunut.
MLRS M270 -raketinheittimen suomalainen tyyppimerkintä on 298 RsRakH 06. Taistelupaino on 26 tonnia. Pituus on 6,985 m ja leveys 2,972 m. Moottori on 540-hevosvoimainen
Cummins. Norjassa käytetään vaativaan maastoon paremmin soveltuvaa 600-hevosvoimaista versiota, jollaiseksi moottorit Suomessakin mahdollisesti päivitetään. Tela-alusta perustuu yhdysvaltalaiseen M2 Bradley -rynnäkköpanssarivaunuun. Paikannuslaitteena on hyrräpaikannus, joka uudistetaan ammunnanhallintajärjestelmän uudistamisen
yhteydessä. Raketinheitinpatteriin kuuluu mittaus- ja paikannusajoneuvo, ja jokaisessa
heittimessä on lisäksi käsi-GPS-laite.
Järjestelmä on suunniteltu alunperin Varsovan liiton panssariyhtymiä vastaan. Sitä on käytetty mm. molemmissa Persianlahden sodissa ja Afganistanin sodassa. Ammunnanhallintajärjestelmä on äärimmäisen yksinkertainen käyttää. Se perustuu 1970-luvun tekniikkaan, jota on kehitetty 1980-luvulla. Heittimellä voidaan ampua vapaasti valittava määrä raketteja joko yhteen tai useampaan maaliin. Keskimäärin raketit ammutaan viiden sekunnin välein, mutta myös muunlaiset ajoitukset ovat mahdollisia. Ase käyttää kahta rinnakkain asetettavaa vaihdettavaa rakettikasettia, joista kuhunkin mahtuu kuusi rakettia tai yksi ohjus.
Ampumaetäisyys 227 mm:n raketeilla on 10-90 km ja tykistöohjuksilla 20-300 km.
Kuva
5
: Raskas raketinheitin 298 RsRakH 06 -järjestelmä on yhdysvaltalaista alkuperää ja hankittu Suomeen vähän käytettynä Alankomaista. Se hankittiin korvaamaan jalkaväkimiinoja, mutta nykyisin käytössä
olevin ammuksin soveltuu parhaiten panssarimiinojen levitykseen jopa 28 km:n etäisyydeltä. Lavetti perustuu M2 Bradley -rynnäkköpanssarivaunuun. Taistelupaino oin 24,7 tonnia. Miehistöä on kolme: johtaja, ajaja ja
ampuja.
Suomessa nyt käytössä ovat ampumatarvikkeet ovat:
•
AT2-miinaraketti, kantama 38 km.
•
M28 -harjoitusraketti, kantama 32 km.
M28-harjoitusrakettikasetti painaa ladattuna 2 311 kg ja tyhjänä 415 kg. Varastojen nostureihin ja materiaalinkäsittelyvälineisiin kohdistuu vaatimuksia suuren painon vuoksi. Kasetti
toimii kuljetus-, varastointi- ja ampuma-alustana. Raketissa on ruutia noin 100 kg. Ammunnan jälkeen raketista jää noin 20 kg suolahappoa. Ammunnan jälkeen heitin on pestävä mahdollisimman nopeasti suolahappovaurioiden välttämiseksi. Tämän vuoksi koulutuksessa ja harjoittelussa käytetään mieluummin 122 mm:n harjoitusrakettijärjestelmää.
Yhdessä AT2-raketissa on 28 kpl AT-2-panssarimiinoja. AT2-raketeilla saavutetaan kaukomiinoituskyky, joka on toistaiseksi järjestelmän päätehtävä Suomessa. Miinoissa on sensoreita, jotka vaikeuttavat raivaamista. Raketteja voidaan ampua vielä, kun pintatuulen nopeus on 25 m/s.
Koulutuksessa perustavoitteena on, että tulikomennon saatuaan järjestelmä ajaa tuliasemaan, suorittaa tehtävän ja poistuu tuliasemasta kuudessa minuutissa. Ensimmäinen sodanajan patteri on koulutettu, ja kokemusten perustella em. tavoitteeseen on päästy hyvin.
Suomessa järjestelmä on modifioitu ainoana MLRS-järjestelmänä EU-tieliikennekelpoiseksi. Siihen on asennettu mm. heijastimet, sivuvalot, jauhesammuttimet ja
sammutuspeite. Sisäpuhelinjärjestelmä on muutettu niin, että vaunupäähineenä käytetään
talvioloihin hyvin soveltuvaa neuvostoliittolaista mallia. Muita modifikaatioita ovat mm: kaatumisenestovaijeri, kiipeilypintojen karhennus, merkkien suomennos, jäähokit suojakiskoineen, telapyörien suojatäyte ja vaijerileikkuri.