Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?

  • F-35

  • JAS 39 Gripen E/F

  • F/A-18E/F Super Hornet

  • Eurofighter Typhoon

  • Dassault Rafale

  • F-15

  • F-16E/F

  • Jokin muu, mikä?


Tulokset ovat nähtävillä vasta äänestyksen jälkeen.

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Jos Super Hornet hankitaan, niin onkohan konemäärä sitten yli 64, koska vaikea nähdä, miten 64 riittäisi E:n, F:n ja Growlerin kesken. Pitäisikö silloin puhua 72 koneesta? Esim. 12 x Growler + 12 x F + 48 x E
Kerron salaisuuden, jota piruntorjuntaupseerisi ei halua sinun kuulevan: koneita voi tulla joka tapauksessa vähemmän kuin 64 kpl.

Growleria ei minusta pidä ajatella jonkinlaisena ylimääräisenä luksuksena. Growler on ns. voiman moninkertaistaja. Kyse on siitä, että ostamalla hieman vähemmän Super Horneteja ja lisäksi Growlereita voidaan saada parempi kokonaissuorituskyky kuin ostamalla enemmän pelkkiä Super Horneteja. Esim. 52 kpl Super Hornet ja 8 kpl Growler voi olla aidosti suorituskykyisempi paketti kuin 64 kpl Super Hornet.

Growlerhan ei myöskään ole mikään puolustuskyvytön tai yhden tempun alusta, jos Super Hornetit alkavat käydä vähiin. Growler on modifioitu Super Hornet ja pystyy kantamaan mm. AARGM-ohjuksia tutkien (ml. laivatutkien) tuhoamiseksi sekä AMRAAM- ja Sidewinder-ohjuksia ilmamaalien tuhoamiseksi. Kiitos australialaisille viimeisimmästä, ilmeisesti muidenkaan aseiden integrointi ei olisi kovin vaikeaa:

--

Air Marshal Brown explained the Australian requirement to fit the AIM-9X and ATFLIR came out of US Navy experience operating the Growler in operations over Libya.

“One of the things you see on our aeroplane is an ATFLIR and an AIM-9X. That was one of the lessons that the Navy learnt,” Brown told journalists after the ceremony. “We’re the only ones that have got that capability and I suspect the US Navy will follow very quickly.”

Modifying the Growler to carry the ATFLIR and AIM-9X requires a relatively minor change to the aircraft’s software, as the Super Hornet, upon which the Growler is based, is already cleared to carry both the missile and the pod.


“One of the big lessons out of Libya was to actually have an electro-optical pod on the Growler,” Brown said. “You can get the electronic emissions, see where something is and get eyes on with a pod.”

Brown also flagged that Australia would eventually equip its Growlers with the forthcoming Next Generation Jammer.

“As the US Navy upgrades this aeroplane, we’ll stay in lock-step.”

--



 

Rannari

Ylipäällikkö
Olen aikaisemmin laskenut, että Hornet-kaupassa koneen hinnan sai kertoa 1,7:llä, jotta saatiin kaupan kokonaisarvo. Hornet-kauppa on siitä huomionarvoinen, että varaosia hankittiin vain lyhyeksi aikaa (parin-kolmen vuoden tarpeet, muistelen) ja että aseistus koostui ainoastaan ilmataisteluaseista. Niitäkin hankittiin rajallisesti, tiettävästi AMRAAM-ohjuksia vajaa 7 per kone ja Sidewindereita alle 8 per kone. (MLU1/2:n myötä on sittemmin hankittu lisää, joten tilanne alkaa olla jo aika mukava.)

Jos oletetaan koneen hinnaksi 75 miljoonaa euroa ja käytetään samaa kerrointa, niin tykötarpeineen koneen hinta olisi 127,5 miljoonaa euroa. 10 miljardilla saisi siis 78 konetta. Tai jos oletetaan koneen hinnaksi 85 miljoonaa euroa, niin tykötarpeineen koneen hinta olisi 144,5 miljoonaa euroa. 10 miljardilla saisi siis 69 konetta. Meillähän ei ole mitään käsitystä euron ja dollarin vaihtokurssista vuonna 2021, mutta dollari on vahvistunut viimeiset puolitoista vuotta...

Henkilökohtaisesti uskon, että vaikka budjetti olisi se 10 miljardia, niin konemäärän yläraja on silti 64...72 konetta. 72 on suurin esiselvityksessä mainittu lukumäärä, kun taas 64 on Horneteista tuttu lukumäärä ja siten helposti perusteltavissa.

Jos ylimääräistä rahaa meinaa jäädä, niin se on helppo upottaa varaosiin ja aseisiin. Huomattavasti helpompaa kuin yrittää perustella kansalle ja oppositiopoliitikoille, miksi ostetaankin monta kymmentä konetta enemmän kuin mistä aiemmin puhuttiin. Haluttaessa tämä myös mahdollistaa "säästämisen" 30-luvun käyttökustannuksissa (jos syödään varaosapuskuria enemmän kuin tilataan tehtaalta uutta varaosaa) ja siten voidaan kenties vapauttaa rahaa tärkeisiin hankintoihin.
Se että myös NASAMS-patterit syövät samasta laatista tietenkin hiukan himmentää hohdetta mutta onhan Amraameja kuitenkin hankittu meille vähintäänkin kohtuullisesti. Suunnilleen tuplasti se mitä olisi itse uskaltanut edes toivoa.

Minulla on muuten sitkeä mielikuva jonka mukaan AIM-9M -hankinta olisi jonkun kotimaisen ja asiallisen lähteen mukaan ollut aikanaan vain 150kpl. Eli ensi vaiheessa olisi Horneteilla hankittu keskimäärin 6+2 ohjusta. En ole kuitenkaan onnistunut tuota lähdettä uudestaan bongaamaan joten mennään toistaiseksi Siprin luvulla 480kpl. Palaan mahdollisesti asiaan :D
 
  • Tykkää
Reactions: PSS

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Se että myös NASAMS-patterit syövät samasta laatista tietenkin hiukan himmentää hohdetta mutta onhan Amraameja kuitenkin hankittu meille vähintäänkin kohtuullisesti. Suunnilleen tuplasti se mitä olisi itse uskaltanut edes toivoa.

Minulla on muuten sitkeä mielikuva jonka mukaan AIM-9M -hankinta olisi aikanaan ollut vain 150kpl. Eli ensi vaiheessa olisi Horneteilla hankittu keskimäärin 6+2 ohjusta. En ole kuitenkaan onnistunut tuota lähdettä uudestaan bongaamaan joten mennään toistaiseksi Siprin luvulla 480kpl. Palaan mahdollisesti asiaan :D
Kuulostaa yllättävän alhaiselta. Olen kysynyt aiemminkin, mutta milloin Hawkissa on viimeksi nähty R-60, Atoll tai ruotsalainen lisenssi Sidewinder? Jos noita pyöri kuvioissa pitkäänkin, niin se voi kertoa jotakin. Ja jos viimeiset kuvat ovat 90-luvulta, niin sekin voi kertoa jotakin AIM-9M:n hankintamäärästä. Hornethan sai AIM-9X:n vasta pitkällä 2000-luvun puolella.
 

Rannari

Ylipäällikkö
Kuulostaa yllättävän alhaiselta. Olen kysynyt aiemminkin, mutta milloin Hawkissa on viimeksi nähty R-60, Atoll tai ruotsalainen lisenssi Sidewinder? Jos noita pyöri kuvioissa pitkäänkin, niin se voi kertoa jotakin. Ja jos viimeiset kuvat ovat 90-luvulta, niin sekin voi kertoa jotakin AIM-9M:n hankintamäärästä. Hornethan sai AIM-9X:n vasta pitkällä 2000-luvun puolella.
R-60 ja 9J olivat kaiketi käytössä ainakin vuoteen 2000 ja ylikin joten tarvetta panostaa aivan erityisesti juuri Sidewinderiin ei vielä 90-luvun alussa ollut. Milloin se taistelukärkien uraani -hässäkkä nyt oli? Silloin kai R-60 Suomessa poistui.

Kuten totesin ei minulla kuitenkaan ole esittää minkäänlaista lähdettä joten ei siitä sen enempää. Valitettavasti jenkkien vientitilastotkaan eivät lainkaan tunne Suomen Sidewinder-kauppaa.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
R-60 ja 9J olivat kaiketi käytössä ainakin vuoteen 2000 ja ylikin joten tarvetta panostaa aivan erityisesti juuri Sidewinderiin ei vielä 90-luvun alussa ollut. Milloin se taistelukärkien uraani -hässäkkä nyt oli? Silloin kai R-60 Suomessa poistui.

Kuten totesin ei minulla kuitenkaan ole esittää minkäänlaista lähdettä joten ei siitä sen enempää. Valitettavasti jenkkien vientitilastotkaan eivät lainkaan tunne Suomen Sidewinder-kauppaa.
Itsekö tässä pitää kaikki lähteet kaivella? :(

Laukkasen Hawk-kirjasta (yritin etsiä tuoreimpia kuvia noista vanhoista ohjuksista ja vanhimpia kuvia AIM-9M:stä):

-Rb 24J siiven alla maaliskuussa 2000 (s. 65)
-R-60 siiven alla syyskuussa 1997 (s. 68)
-AIM-9M syyskuussa 2002 (s. 81) ("Toinen rekisteröintijärjestelmällä varustettu Hawk HW-321 koelennolla AIM-9M-ohjuksella varustettuna syyskuussa 2002. Sivuvakaajassa on Koelentokeskuksen uusi tunnus.")
-R-60 laukaisu kesäkuussa 1996 (s. 112)
-AIM-9M syyskuussa 2000 (s. 114)
-Rb 24J siiven alla syyskuussa 1995 (s. 135)
-R-60 siiven alla kesäkuussa 2000 (s. 214)

Sivulta 110: "Vuonna 1985 ryhdyttiin Hawkissa kokeilemaan ohjusvarustusta. Modifikaatioiden ja kokeilujen jälkeen voitiin Hawkiin siipuripustimiin asentaa aluksi Drakenien mukana tullut Rb 4S (AIM-9J Sidewinder). Vuonna 1991 Hawkiin sovitettiin venäläinen R-60-ohjus. Hornetien mukana vuonna 1996 saatiin uusin AIM-9M Sidewinder ja sekin sovitettiin Hawkiin. AIM-9-ohjukset ja R-60 vaativat kumpikin oman laukaisukiskonsa. Ne eivät suoraan sovi Hawkin siipiripustimiin, vaan vaativat erillisen sovituspalkin ripustimen ja laukaisukiskon väliin."
 

Rannari

Ylipäällikkö
Itsekö tässä pitää kaikki lähteet kaivella? :(

Laukkasen Hawk-kirjasta (yritin etsiä tuoreimpia kuvia noista vanhoista ohjuksista ja vanhimpia kuvia AIM-9M:stä):

-Rb 24J siiven alla maaliskuussa 2000 (s. 65)
-R-60 siiven alla syyskuussa 1997 (s. 68)
-AIM-9M syyskuussa 2002 (s. 81) ("Toinen rekisteröintijärjestelmällä varustettu Hawk HW-321 koelennolla AIM-9M-ohjuksella varustettuna syyskuussa 2002. Sivuvakaajassa on Koelentokeskuksen uusi tunnus.")
-R-60 laukaisu kesäkuussa 1996 (s. 112)
-AIM-9M syyskuussa 2000 (s. 114)
-Rb 24J siiven alla syyskuussa 1995 (s. 135)
-R-60 siiven alla kesäkuussa 2000 (s. 214)

Sivulta 110: "Vuonna 1985 ryhdyttiin Hawkissa kokeilemaan ohjusvarustusta. Modifikaatioiden ja kokeilujen jälkeen voitiin Hawkiin siipuripustimiin asentaa aluksi Drakenien mukana tullut Rb 4S (AIM-9J Sidewinder). Vuonna 1991 Hawkiin sovitettiin venäläinen R-60-ohjus. Hornetien mukana vuonna 1996 saatiin uusin AIM-9M Sidewinder ja sekin sovitettiin Hawkiin. AIM-9-ohjukset ja R-60 vaativat kumpikin oman laukaisukiskonsa. Ne eivät suoraan sovi Hawkin siipiripustimiin, vaan vaativat erillisen sovituspalkin ripustimen ja laukaisukiskon väliin."
Pahoitteluni. Tämä mobiili elämä on hiukan rajoitettua. Lupaan ryhdistäytyä kun palaan sivistyksen pariin.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Pahoitteluni. Tämä mobiili elämä on hiukan rajoitettua. Lupaan ryhdistäytyä kun palaan sivistyksen pariin.
Jos otan asiaan vielä kantaa, niin...

R-60 ja Rb 24J olivat kumpainenkin vanhoja ohjuksia, 70-luvun teknologiaa. R-60:n viimeiset toimitukset Suomelle taisi olla 1980, joten ohjukset olivat vanhenemassa vuosituhannen vaihteessa. Miten lie Rb 24J:n kohdalla, hankittiinko uusina vaiko käytettyinä 80-luvun Draken-lisähankinnan yhteydessä? Joka tapauksessa AIM-9M on käsittääkseni suuri edistysaskel noihin verrattuna, ml. kyky ampua etusektoriin. Tukholman rauhantutkimusinstituutti antaa AIM-9M:n toimitusvuosiksi 1996-2000 ja AMRAAM:n 1998-2002, eli AIM-9M on otettu prioriteetiksi syystä taikka toisesta. Johtuiko kenties tarpeesta aseistaa muita koneita?

Tuntuisi myös kovin erikoiselta, jos infrapunaohjuksissa olisi menty useammaksi vuodeksi 150 ohjuksen tasolle Hornetin myötä. AIM-9X alkoi saapua Suomeen kai joskus 2008, enkä mitenkään usko Rb 24J:n kestäneen tuonne asti. Hornetit ja kymmenkunta Hawkia olisi voitu aseistaa ohjuksilla eikä reserviin olisi jäänyt yhtäkään infrapunaohjusta! Realistista? Ei mielestäni.
 

Rannari

Ylipäällikkö
Jos otan asiaan vielä kantaa, niin...

R-60 ja Rb 24J olivat kumpainenkin vanhoja ohjuksia, 70-luvun teknologiaa. R-60:n viimeiset toimitukset Suomelle taisi olla 1980, joten ohjukset olivat vanhenemassa vuosituhannen vaihteessa. Miten lie Rb 24J:n kohdalla, hankittiinko uusina vaiko käytettyinä 80-luvun Draken-lisähankinnan yhteydessä? Joka tapauksessa AIM-9M on käsittääkseni suuri edistysaskel noihin verrattuna, ml. kyky ampua etusektoriin. Tukholman rauhantutkimusinstituutti antaa AIM-9M:n toimitusvuosiksi 1996-2000 ja AMRAAM:n 1998-2002, eli AIM-9M on otettu prioriteetiksi syystä taikka toisesta. Johtuiko kenties tarpeesta aseistaa muita koneita?

Tuntuisi myös kovin erikoiselta, jos infrapunaohjuksissa olisi menty useammaksi vuodeksi 150 ohjuksen tasolle Hornetin myötä. AIM-9X alkoi saapua Suomeen kai joskus 2008, enkä mitenkään usko Rb 24J:n kestäneen tuonne asti. Hornetit ja kymmenkunta Hawkia olisi voitu aseistaa ohjuksilla eikä reserviin olisi jäänyt yhtäkään infrapunaohjusta! Realistista? Ei mielestäni.
Minua ihmetyttää miksi Sidewinder-toimituksia ei näy lainkaan USA:n vienti-ilmoituksissa mutta Amraamit kylläkin. Pitää tarkastaa onko muiden maiden AIM-9:t listattu em vuosina?
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Minulla on muuten sitkeä mielikuva jonka mukaan AIM-9M -hankinta olisi jonkun kotimaisen ja asiallisen lähteen mukaan ollut aikanaan vain 150kpl. Eli ensi vaiheessa olisi Horneteilla hankittu keskimäärin 6+2 ohjusta.
Hornetit ja kymmenkunta Hawkia olisi voitu aseistaa ohjuksilla eikä reserviin olisi jäänyt yhtäkään infrapunaohjusta! Realistista? Ei mielestäni.
Lähteenä saattoi olla Ilmavoimien ex-komentaja Matti Ahola, joka toimi myöhemmin Plm:n kansliapäällikkönä. Siinä tehtävässä meni kertomaan sivu suunsa, että jos kaikki Hornetimme nousisivat ilmaan olisi siinä samalla mukana koko ohjusvarastomme. Sai pyyhkeitä liiasta avomielisyydestä sekä kiellon antaa lausuntoja julkisuuteen.
 

Rannari

Ylipäällikkö
Lähteenä saattoi olla Ilmavoimien ex-komentaja Matti Ahola, joka toimi myöhemmin Plm:n kansliapäällikkönä. Siinä tehtävässä meni kertomaan sivu suunsa, että jos kaikki Hornetimme nousisivat ilmaan olisi siinä samalla mukana koko ohjusvarastomme. Sai pyyhkeitä liiasta avomielisyydestä sekä kiellon antaa lausuntoja julkisuuteen.
Joku Siivet-lehden julkaisema haastattelu tms. olisi todennäköisin bongauspaikka.

Ja kuitenkin tieto etenkin tärkeimmästä eli Amraamien määrästä oli YK:n kautta koko ajan julkinen kautta koko maailman. Siinä ei Suomessa salaaminen paljoa lämmitä. Paitsi jos tarkoitus on pitää juuri suomalaiset pimennossa.

Amraamien hankintamäärä oli sitä paitsi muuhun Eurooppaan verraten huomattavan suuri.
 

Hairysteed

Kersantti
Asiasta hiukan poiketen, huomasin vasta Ilmavoimien RIAT2019 Hornet-soolovideossa, että ohjaamoa oli päivitetty ja HUDin alla olevassa UFC-konsolin tilalla on UFCD-kosketusnäyttö, kuten Super Horneteissa. Milloinkas tällainen päivitys oli meidän horneteihin tullut? MLU1 vai MLU2? Mikä on UFCD:n hyöty UFC:hen verrattuna?
 

HotShot

Luutnantti
Koneiden hinnasta saa hyvän keskustelun aikaiseksi mutta meillä ei ole mitään varmaa tietoa yhdenkään konetyypin hinnasta. Oikeastaan vain F-35:n valmistaja on esittänyt julkisuudessa tavoitehintaa joka koskee USAF:n tilauksia. Siitäkin on epäilyjä että se ei sisällä kaikkia ase-integrointeja ja ominaisuuksia.

Eurooppalaisten ehdokkaiden hinta se vasta kysymysmerkki onkin, aiemmin tehtyjen kauppojen perusteella ne kaikki näyttävät kalliilta. Mutta kaikkien näiden euro-koneiden kohdalla voi olla mahdollista että valmistajamaan valtio haluaa tukea omaa lentokoneteollisuutta, jotta konelinjat pysyisivät avoinna. Hinnalla ei tällöin ole kovin paljoa tekemistä mitä valmistaminen oikeasti maksaa. Tähän samaan ryhmään voisi oikeastaan liittää myös Boeingin. Yhdysvallat saattaa hyvinkin tarjota SH:ta todella edullisesti, Trumpin viimekesänä Suomen vierailulla esittämästä lausahduksesta voi folio-hattu päässä vetää johtopäätöksiä että SH:n takana tässä on muutakin kun Boeing.

Mutta odotellaan, kyllä niistä tarjouksista jossain vaiheessa alkaa tihkua tietoa, jos ei meidän valitsijoiden toimesta niin konevalmistajat saattavat antaa tietoja kuten Saab ja Boeing ovat jo tehneetkin.
 

Protheon_93

Eversti
Oikeastaan vain F-35:n valmistaja on esittänyt julkisuudessa tavoitehintaa joka koskee USAF:n tilauksia.
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, ulkomaalaiselle asiakkaalle F-35n hintaan tulee sellainen kymmenisen prosenttie lisää.

Eli jos F-35 maksaa sen 80 miljoonaa dollaria Amerikan asevoimille, meille se maksaisi sitten 88 miljoonaa dollaria eli 78 miljoonaa euroa nykykurssilla.

Eli pelkästään jo koneisiin itsessään menisi se 5 miljardia. Ja siihen päälle sitten aseet, koulutukset ja huoltojärjestelmät. Jos mennään tuolla Huhdan luvulla 1,7 niin koko homma on 8,5 miljardia euroa. Mikä vastaa hyvin kappalehinnaltaan Belgian ja Alankomaiden kauppoja.
 

PSS

Kenraali
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, ulkomaalaiselle asiakkaalle F-35n hintaan tulee sellainen kymmenisen prosenttie lisää.

Eli jos F-35 maksaa sen 80 miljoonaa dollaria Amerikan asevoimille, meille se maksaisi sitten 88 miljoonaa dollaria eli 78 miljoonaa euroa nykykurssilla.

Eli pelkästään jo koneisiin itsessään menisi se 5 miljardia. Ja siihen päälle sitten aseet, koulutukset ja huoltojärjestelmät. Jos mennään tuolla Huhdan luvulla 1,7 niin koko homma on 8,5 miljardia euroa. Mikä vastaa hyvin kappalehinnaltaan Belgian ja Alankomaiden kauppoja.
Siivun kokoa en muista, mutta sama siivu tulee SuperHornetin hintaan. Tulee "käsittelykuluina", koska teknisistä syistä kone myydään tehtaalta ensin USAF:lle, joka sitten myy sen meille.
 

Gyllis1

Ylipäällikkö
Siivun kokoa en muista, mutta sama siivu tulee SuperHornetin hintaan.
Kyllä, FMS-maksu on luokkaa 4-5% tällä hetkellä, ei kymmentä.
Oikeastaan vain F-35:n valmistaja on esittänyt julkisuudessa tavoitehintaa joka koskee USAF:n tilauksia.
Kyse ei ole ollut mistään valmistajan ilmoittamista tavoitehinnoista vaan ihan tehdyistä sopimuksista puolustusministeriön ja valmistajan välillä.
Tähän samaan ryhmään voisi oikeastaan liittää myös Boeingin. Yhdysvallat saattaa hyvinkin tarjota SH:ta todella edullisesti,
Jos kauppa toteutuu FMS-kauppana, Suomi maksaa koneistaan saman kuin yhdysvaltain puolustusministeriö + edellä mainitun FMS-maksun. Jos kauppa tehdään suoraan valmistajan kanssa, lainsäädäntö estää joka tapauksessa valmistajaa myymästä tavaraa halvemmalla ulkomaille kuin kotimaahansa.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS

crane

Kenraali
Lahjoittaja
Onko kellään Hesarin tunnuksia?


Tässä olisi tällainen artikkeli.
Sveitsi ja Suomi hankkivat samaan aikaan hävittäjiä, ja Sveitsin hävittäjät hankkii nainen Suomesta
Sveitsin valinta on Suomea vähemmän turvallisuuspoliittinen päätös, sanoo Sveitsin hallituksen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Pälvi Pulli.

Sisustuksessa on Iittalaa, Aaltoa ja kukkopillejä. Makuuhuoneen seinän peittää kuva koivikosta. Kellarin sähkösaunan lisäksi takapihalla on vielä telttasauna.

Tämä on Sveitsin vaikutusvaltaisimman suomalaisnaisen koti. Jyväskyläläinen Pälvi Pulli on asunut Sveitsissä vuodesta 1991. Täällä Pulli on myös tehnyt uransa, joka on vienyt hänet pitkälle.

Pulli, 48, on Sveitsin hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija ja turvallisuuspolitiikasta vastaava ylijohtaja puolustusministeriössä. Kesäkuussa Sveitsin hallitus nimitti hänet suurlähettilääksi, koska sillä tittelillä on helpompi pyöriä kansainvälisen politiikan kulisseissa. Parhaillaan Pulli valmistelee Sveitsin hävittäjähankintoja.

Sveitsiin Pullin toi lukion jälkeinen seikkailu pitkin Eurooppaa. Sveitsistä löytyi ensin työ tarjoilijana, sitten ensimmäinen puoliso. Pulli päätti jäädä opiskelemaan Neuenburgiin englantia ja historiaa.

Tutkielmansa Pulli päätyi tekemään Sveitsille arasta aiheesta, siitä, miten sotilaat puuttuivat mielenosoituksiin ja levottomuuksiin 1930-luvulla. Valmistuttuaan Pulli päätyi töihin Sveitsin puolustushallintoon.

Nykyinen puoliso on samalta alalta.

Pullin kodin seinillä on suomalaiskoivikon lisäksi kuvia sotilaskoneista. Avopuoliso Peter Soller on Sveitsin ilmavoimien koulutusprikaatin komentaja ja helikopterilentäjä.

”Hävittäjistä puhuminen ei kuitenkaan kuulu vapaa-aikaamme”, Pulli sanoo keittiönsä pöydän ääressä Effretikonissa.


Pariskunnan yhteinen koti on pikkupaikkakunnalla Zürichin kupeessa lähellä lentokenttää. Sieltä on helppo lähteä töihin, missä ne milloinkin sitten ovat. Nyt Pullin työpaikka on Sveitsin pääkaupungissa Bernissä.

Vuosien aikana Pulli on sveitsiläistynyt, eikä hänen taustansa ole ollut este edetä uralla. Sveitsiläisyys näkyy ehkä tavassa keskustella ja pitää yhteyttä ihmisiin, Pulli pohtii.

”Sveitsiläinen tapa väitellä on vaikuttanut paljon. Täällä puhutaan politiikasta ja myös halutaan myydä omia mielipiteitä. Sveitsiläisillä on lisäksi suuri halu itse määrätä asioistaan. En tosin tiedä, kuinka paljon juuri tämä on minuun vaikuttanut.”

Aimo osan Pullin työstä vievät Sveitsin hävittäjähankintaan liittyvät kysymykset.

Sveitsi ja Suomi uusivat Hornet-lentolaivueitaan miltei samaa tahtia. Molempien Hornetien käyttöikä päättyy suurin piirtein vuonna 2030.

”Sveitsi on aikataulussa hieman Suomea edellä, ja muutenkaan hankintaprosesseja ei voi suoraan verrata toisiinsa.”

Sveitsiläiset ovat lyöneet lukkoon hankkeen hinnan, Suomi ei.

”Puhutaan kuudesta miljardista Sveitsin frangista, noin 5,5 miljardista eurosta.”

Kun mukaan ynnätään se, että Sveitsi hankkii myös uuden maasta käytettävän ilmatorjuntajärjestelmän, Air 2030 -hankkeen budjetti on noin 8 miljardia frangia eli noin 7,3 miljardia euroa.

Suomelle ja Sveitsille hävittäjiä tarjoavat samat kauppiaat – vaikkakin ruotsalainen Saab Gripen E -hävittäjä ilmeisesti putosi kesällä Sveitsin kilpailutuksesta. Gripen-hävittäjän uusin versio ei ehtinyt valmistua Sveitsin järjestämiin koelentoihin.

Kukin hävittäjä näytti kesällä kykyjään Sveitsin teettämissä lentotehtävissä.

Vaikka Sveitsi ja Suomi periaatteessa ovat täysin samalla asialla, maat voivat päätyä eri koneisiin tai samaan koneeseen hyvin eri syistä, Pulli sanoo.

Sveitsi on pinta-alaltaan huomattavasti Suomea pienempi, ja Sveitsin vuoristoisuus tuo tekniikalle ja tutkajärjestelmille omat haasteensa.

”Ero on myös se, että hävittäjävalinta on Sveitsissä Suomea vähemmän turvallisuuspoliittinen päätös”, Pulli sanoo.

Suomen hävittäjävalintaan vaikuttaa Venäjä.

”Sveitsi ei ole EU:ssa eikä Natossa emmekä hävittäjän valinnalla saa epäsuoriakaan turvatakuita sen toimittajamaalta – ei siis ole niin väliä, onko hävittäjä ranskalainen, ruotsalainen vai amerikkalainen. Suomelle valinta lienee merkittävämpi myös turvallisuuspoliittisesti, sillä Venäjän takia hävittäjähankinta on erilainen poliittinen signaali kuin se, minkälaisen koneen Sveitsi valitsee.”

Sveitsi on aiemminkin hankkinut hävittäjiä vaihtelevalla menestyksellä. Vuonna 2014 hanke kaatui kansanäänestyksessä, joka on taas edessä.

”Se on lähtökohta”, Pälvi Pulli sanoo.

Sveitsin hallitus haluaa pienentää riskiä, että hankinta kaatuisi jälleen. Pulli laati keväällä Sveitsin puolustusministerille selvityksen siitä, onko hävittäjähankinta turvallisuuspoliittisesti perusteltu. Lopputuloksena oli, että on.



Sveitsin ilmavoimien Hornet ohittaa Payernen lentotukikohdassa Sveitsin hävittäjähankkeen testeissä olleen Eurofighter Typhoon -hävittäjän. (KUVA: Denis Balibouse / Reuters)

Sveitsi ja Suomi tarkastelevat Eurooppaa ja naapurustoaan hieman eri vinkkeleistä.

Sveitsi on pieni suuri maa keskellä Euroopan unionia mutta kuitenkin sen ulkopuolella. Sveitsin identiteetille keskeistä on puolueettomuus.

Ymmärtääkseen Sveitsin tarvetta pysytellä irti EU:sta tai Natosta on syytä muistaa historia ja etenkin se, mitä Sveitsille olisi voinut seurata siitä, että se olisi joutunut osapuoleksi toiseen maailmansotaan, Pulli sanoo.

”Sveitsi on monen kielen maa. Puolueettomuus pitää maan kasassa, sillä konflikteissa olisi ollut luontevaa, että kukin kieliryhmä olisi mennyt omankielisen osapuolen tueksi.”

Sveitsin suoran demokratian ja säännöllisten kansanäänestysten mallissa myös alueilla, kantoneilla, on paljon omaa valtaa ilman voimakasta keskusjohtoa, Pulli muistuttaa.

”Lisäksi Sveitsi suhtautuu kansainväliseen yhteistyöhön hyvin käytännönläheisesti ja arvioi aina, mihin voi osallistua.”

Juuri nyt Sveitsin suurin uhka on terrorismi, Pulli sanoo. Akuutti huoli liittyy Sveitsistä Isisin joukkoihin Syyriaan lähteneisiin vierastaistelijoihin, jotka tekevät paluuta Eurooppaan ja Sveitsiin.

”Sveitsiläisiä on lähtenyt noin 90. Heitä palaa pikku hiljaa, ja vankileireillä heitä on muutamia, myös naisia ja lapsia. Sveitsi on pohtinut linjaa, haetaanko heidät takaisin vai ei. Hallitus päätti, ettei haeta aktiivisesti takaisin tai korkeintaan haetaan alaikäisiä.”

Toinen suurista uhkista on valtapolitiikan koveneminen.

”Venäjän ja lännen suhteet ovat kiristyneet erittäin paljon. Sekä Yhdysvallat että Kiina käyttäytyvät tavalla, joka saattaa helposti johtaa virheisiin, vastareaktioihin ja konflikteihin. Konfliktin todennäköisyys on kasvanut viime vuosina.”

Uhka on myös uusi informaatiovaikuttaminen ja hybridimetodit, joita etenkin Venäjä käyttää vaikuttaakseen muihin maihin.

”Seuraukset näemme Itä-Ukrainassa ja myös siinä, miten eri kansainvälisiä instituutioita heikennetään.”

Krimin valtaus vuonna 2014 vaikutti myös Sveitsin ja Venäjän suhteisiin.

”Sotilaallinen yhteistyö on enää kovin pientä, lähinnä sotilassoittokuntien välistä, ja Sveitsillä on yksi upseeri vaihdossa Moskovassa kolmatta kertaa.”

Pullin tehtäviin kuuluu myös tapaamiset Venäjän turvallisuuspoliittisen johdon kanssa.

”Avoin vuoropuhelu Venäjän kanssa ei aina ole helppoa. Tyyli on sitä, että he lukevat kantansa, ja sen jälkeen on vaikea saada aikaan ajatustenvaihtoa.”

Koko tiedustelumaailma on suuressa myllerryksessä. Sveitsin ja Venäjän välit kiristyivät myös poikkeuksellisella tavalla, kun entinen venäläinen kaksoisagentti Sergei Skripal ja hänen tyttärensä yritettiin myrkyttää Britanniassa.

Sveitsiläinen laboratorio tutki iskussa käytetyn hermomyrkyn, ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov yritti kyseenalaistaa laboratorion luotettavuuden.

”Me suutuimme tästä väitteestä aika pahasti, ja Sveitsi sanoi julkisesti, että tuo ei vetele.”

Sveitsin ja Venäjän suhteissa oma lukunsa ovat Sveitsissä ja etenkin Genevessä hyvin viihtyvät rikkaat venäläiset.

”Riippuen siitä, miten valtasuhteet Venäjällä vaihtuvat, joistakuista täällä asuvista oligarkeista saattaa tulla Kremlin näkökulmasta vastustajia. Se saattaa johtaa siihen, että Sveitsi joutuu paineen alle. Mutta niin kauan kuin Sveitsissä asuvat ulkomaalaiset noudattavat Sveitsin lakeja, ei ole ongelmaa.”

Euroopan turvallisuutta uhkaavat myös naapuruston aseelliset konfliktit, Pulli sanoo.

” Sveitsin on valmistauduttava nimenomaan ilmatilan loukkauksiin. Jos konflikti syttyy, Sveitsin ilmatilaa ei saa päästä käyttämään väärin, vaan meidän on pystyttävä puolustamaan suvereniteettiamme.”

Pulli seuraa toki, miten Suomen hävittäjähankinta etenee. Samoin häntä kiinnostaa EU:n syvenevä yhteinen puolustus- ja turvallisuuspolitiikka.

”Unionin puolustusyhteistyö saattaa avata Sveitsille uusia ovia. Toisaalta EU:n turvallisuuspolitiikassa on tällä hetkellä keskenään ristiriitaisia tendenssejä. Yhtäältä on tarve puhua yhdellä äänellä, toisaalta on paljon hajottavia voimia.”

EU on vaikeassa paikassa, Pulli sanoo. Paine tulee monelta suunnalta.

”Yhdysvaltain presidentti ei ole niin luotettava kumppani kuin aikaisemmat presidentit, sillä Donald Trump kyseenalaistaa myös kansainvälisiä turvallisuusjärjestelmiä. Sitten on Venäjä, joka yrittää hajottaa EU:ta.”

EU:ta hajotetaan myös sisältä, vaikka yhtenäisyyden tarve olisi suuri, Pulli sanoo.

”Muutamissa maissa nationalismi on jo vahva voima.”

Silti Pulli on positiivisesti yllättynyt siitä, miten EU-maat ovat viime vuosina vaikeista tilanteista ja Britannian kivuliaasta EU-erosta huolimatta pystyneet vahvistamaan puolustusyhteistyötä Nato-yhteistyön rinnalla.

EU:n moottoreita ovat jatkossakin Saksa ja Ranska, hän arvioi.

”Jos ne löytävät yhteisen sävelen esimerkiksi uusien asejärjestelmien kehittämisessä, mukaan tulee varmasti monia maita.”



Suomi näkyy Pälvi Pullin kotona sisustuksessa – ja myös saunoissa, joita on kaksi. (KUVA: Sanna Heikintalo)

Kuka?
Sveitsin turvallisuuspolitiikan ytimessä


Pälvi Pulli, 48, on kotoisin Jyväskylästä.

Asunut Sveitsissä vuodesta 1991.

Sveitsin Sveitsin hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija ja turvallisuuspolitiikasta vastaava ylijohtaja puolustusministeriössä.

Osallistuu parhaillaan Sveitsin hävittäjähankinnan valmisteluun.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS

Protheon_93

Eversti
DK-puolilaivueet
Draken-puolilaivue?

Lapin Lennostolla oli 24 Drakenia plus kaksipaikkaisia 3. Pienimmillään oli 18 Drakenia kun oli 12 Suomessa rakennettua ja 6 B-drakenia vuokralla ja myöhemmin lunastettiin Suomelle omiksi. Ei meillä missään vaiheessa ollut pelkkää puolta laivuetta.

Ja Satakunnan Lennostolla 18 yksipaikkaista ja kaksi kaksipaikkaista.

Mistä tulee tämä puolilaivue?
 

yrjö

Ylipäällikkö
Kyllä ja Sveitsi on myös paljon rikkaampi maa.

BKT Sveitsi: $704 mrd. Per capita: $85t
BKT Suomi: $275 mrd. Per capita: $50t
 
Top