Hallitus ei voi tehdä hankintapäätöstä, vaan se menee normaalin eduskuntakäsittelyn läpi. Enemmistöhallituksella tämä tietysti käytännössä tarkoittaa, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen. Sopimussakoilla nyt tuskin on mitään tekemistä tämän asian kanssa, eihän puolustusvoimat tai PM voi edes juridisesti tehdä hankintapäätöstä, vaan ne tekevät hankintaesityksen, eivätkä voi siten taata hankinnan lopputulosta. Kansallinen tai EU-tason kilpailulainsäädäntö ei myöskään päde tämän kaltaisiin puolustushankintoihin.
Jos kilpailun tulos ei jostain syystä miellytä hallitusta, se voi periaatteessa keskeyttää hankintaprosessin ja hakea eduskunnan hyväksynnän sen ulkopuoliselle hankinnalle. Tämä on kuitenkin aika epätodennäköistä, mutta maailmalta tästä löytyy useita esimerkkejä.
Niin kuin nimikin sanoo tulee sopimussakkoja sopimusrikkomuksista. Niin ei käy jos ei ensin tehdä hankintasopimusta vaikka Gripenistä ja sen jälkeen peruta sitä.
Kilpailulainsäädäntö tuskin taipuu tällaiseen tapaukseen joten poliittisen ohjauksen taloudelliset vaikutukset olisivat välillisiä tai johtuisivat yksinkertaisesti siitä että hankittiin tarjouskilvan perusteella esitettyä kalliimpi tai halvempi kone. Rahaa voi tietysti palaa tai säästyä hankintahinnassa tai elinkaaren käyttökustannuksissa.