Puhut siis vakoilusta ja tietojen kalastelusta? Toki tilaisuus tekee varkaan mutta juuri salassa pidettävä tietohan on motiivina tuossa.
En. Tarkoitan, mitä kirjoitan.
Esimerkiksi Brasilia, Intia jne. haluavat mahdollisimman paljon tietoa konetyypeistään, enkä usko, etteikö sitä heille annettaisi rahaa vastaan. Käytännössä kaikki tieto on tässä maailmassa kaupan. Kyse on lähinnä siitä, paljonko valmistaja/myyjä veloittaa ostajalta. Ilmaiseksihan kukaan ei saa mitään, vaan jos konekaupoilla oleva asiakas haluaa ekstraa (lähdekoodin, laajan huoltokyvyn tms.), niin se maksaa ekstraa.
Suomen tapauksessa tämä ekstra ei välttämättä ole niin paljon kuin joidenkin muiden maiden kohdalla, koska meillä ei kuitenkaan ole sellaista omaa ilmailuteollisuutta, joka muodostaisi vakavan riskin myyjän menestykselle markkinoilla. Vaikka saisimme jokaisen yksityiskohdan HX:stä tietoomme, emme silti alkaisi pykäämään vakavasti otettavia haastajia maailman hävittäjämarkkinoille. Me olemme myöskin siinä mielessä luotettava asiakas, ettemme välitä tietoa edelleen Venäjän ja Kiinan kaltaisille rosvovaltioille. Jostakin Intiasta ei voi sanoa samaa, mutta silti heillekin tarjotaan teknologiansiirtoa. Intialaiset kylläkin sitten maksavat siitä suuremman hinnan, mitä suurimmalla todennäköisyydellä.
Olen kyllä eri mieltä hävittäjän ja miehistönkuljetusvaunun erosta. Toinen on kynnysasejärjestelmä ja toinen joukkojen tukeen liittyvä väline. Tässä on nyt sitä paitsi kysymyksessä se että suomalaiset myivät lisenssin Puolalaisille omasta tahdostaan joka oli ehtona koko kaupoille. En tiedä kuinka paljon Polakit valmistavat vaunujensa järjestelmistä itse. Jos komponentteja ei hankita sovitusti suomesta niin siinähän meillä on esimerkki teknologiasiirron vaikutuksista! Suomalaiset joko myivät hölmöinä oman selkänahkansa tai sitten fiksuina Patrialla tiedettiin että vaunuja ei tehdä montaa vuotta Puolassa eikä siellä ole lupaa kehittää tuotetta. Ehkä Patria on tarvinnut tehdaskapasiteettia lisää vastatakseen markkinoiden kysyntään ja sitä ei Hämeenlinnasta löytynyt riittävästi, en tiedä siitä.
Kyse on maineesta. Jos asiakas alkaa perseilemään vastoin kirjallisia sopimuksia, niin asiakas menettää maineensa ylipäätään. Jos puolalaiset alkaisivat tekemään lisensoimattomia AMV-kopioita, niin luuletko, että Ruotsi myisi Puolaan CV90-lisenssin tai Saksa Leopard-lisenssin 200 vaunulle? Eihän ne myy, tai jos myyvät, niin pyytävät huomattavasti enemmän rahaa, kun tietävät, etteivät puolalaiset kunnioita sopimuksia vaan aikovat varastaa itselleen siivun panssarimarkkinoista epärehellisin keinoin.
Tämä kaikki on tehty USA:n hyväksynnällä. Suomessa ei ole kykyä tuottaa koneeseen laajasti teknologiaa ehkä muutamaa komposiittiosaa lukuunottamatta. Nokian DLEC-tietokone oli kai niitä tärkeimpiä (en tiedä valmistuiko se koskaan).
Kaikki päivitetyt järjestelmät tulevat USA:sta, ne vain asennetaan suomessa. Patrian kyky ei vaaranna tietenkään USA:n kansallista turvallisuutta koska nämä sopimukset on aikanaan solmittu. Patrialla ei kylläkään ole lupaa myydä ja tarjota osavalmistusta tai kokoonpanoa esim. Sveitsille. En ole tästä ainakaan kuullut.
Pointti on se, että Suomi tietää paljon Hornetin tekniikasta. Me tunnemme sen lento-ominaisuudet, me tunnemme sen heikkoudet ja vahvuudet. Tiedämme paljon sen tekniikasta, koska olemme kokoonpanneet koneita ja teemme komponenttikorjauksia. Ennen kaikkea meillä on kyky tutustua Hornetin tekniikkaan - emme ole itse valmistaneet kaikkea, mutta korkean teknologian valtiona pystymme halutessamme "reverse engineeraamaan" koneesta osapuilleen kaiken. Mikään siinä ei ole niin hienoa, etteikö suomalainen insinööri pääsisi jyvälle sen toiminnasta niin haluttaessa. Nykyisellään vain ei ole tarvetta, paljon halvempaa ja järkevämpää on ostaa varaosia ja päivityksiä valmistajalta kuin tehdä väkisin itse kyyneliä ja hikeä vuodattaen.
Millä tavalla tilannetta pahentaisi se, että Patria itse päivittäisi konetta esimerkiksi vaihtamalla tutkan oma-aloitteisesti Captoriin? Minun nähdäkseni se ei aiheuta mitään riskiä Yhdysvalloille, elleivät amerikkalaiset sitten itse auta meitä ko. projektissa ja anna meille samalla sellaista tietoa, jota meillä ei entuudestaan ole (esim. luovuta lähdekoodia).
Äskeinen esimerkkiprojekti tulisi toki älyttömän kalliiksi, kun lähdekoodin puutteessa joutuisimme itse kirjoittamaan Hornetin ohjelmiston täysin uusiksi (miljoonia rivejä - meikäläinen ei sitä tee Pythonilla viikonloppuprojektina...). Mutta tehtävissä se olisi, eikä se uhkaisi millään tavoin Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta. Ja jos meillä olisi lähdekoodi - palaan tähän vielä myöhemmin uudestaan - projekti olisi jo paljon realistisempi Suomen voimavaroilla.
Patrialla on lupa tarjota palveluitaan muille Hornet-käyttäjämaille:
Patria ja RUAG yhteistyösopimukseen F/A-18 Hornetien ylläpidosta
Riippuu tapauksesta. On eri asia päivittää 20 vuotta vanhaa konetta jotta se pysyisi jotenkin taistelukelpoisena kun luovuttaa uusimpia tietoja muille. F-35 tapauksessa ja Gripenin tapauksessa ollaan aika tarkkoja, luulen ma.
Yleensä nämä asiat käydään myyjän kanssa läpi kauppakirjaa tehtäessä. Jos kauppakirjassa on klausuuli, ettei laitteeseen saa tehdä muutoksia, niin sitten on järkevää noudattaa tätä pykälää, mikäli haluaa pitää hyvät suhteet myyjään. BUK:n tapauksessahan tällainen pykälä ilmeisesti oli kauppakirjassa, ja F-35:n hankintapapereissa voisi lukea jotakin vastaavaa.
Toinen juttu on sitten se, että myyjä sallii meidän tehdä muutoksia laitteeseen ja jopa auttaa meitä siinä alkuun esimerkiksi myymällä lähdekoodin konekaupan yhteydessä. Tämä on hyvin mahdollista tietyissä konetyypeissä, ainakin Rafalen ja Gripenin kanssa asiakkaalle on usein tarjottu täydellistä teknologiansiirtoa ja lähdekoodia. (Gripenin osalta asiaa tietysti monimutkaistaa se, että esim. moottori on amerikkalainen eivätkä kaikki muutkaan komponentit ole ruotsalaisia. Gripenin osalta kyse ei siis välttämättä olisi kirjaimellisesti täydellisestä, mutta lähelle täydellistä kuitenkin.)
Mitä tulee lähdekoodin luovuttamiseen myyjän kannalta, niin yleisesti ottaen se ei ole vaarallista. Jos koodissa ei ole tietoturva-aukkoja, niin Suomi ei pysty krakkeroimaan Ruotsin/Ranskan koneita alas taivaalta. Periaatteessa koodissa voisi olla jotakin huippusalaista, esim. ranskalaisen ydinkärkisen risteilyohjuksen kantamatieto, mutta myyjä pystyy varmasti poistamaan tällaisen osan lähdekoodista ennen toimitusta, jos sen tarpeelliseksi katsoo. Sitä paitsi, aika heikosti menee, jos Suomi ja Ranska joutuvat sotatantereella vastapuolille. Sama koskee Suomea ja Ruotsia ja Suomea ja Yhdysvaltoja.
Vanhaa tekniikkaa kaikki, tarkoitan uusinta uutta. Israel taas on poikkeus moniin sääntöihin Ameritiikassa, se ollaan jo nähty.
Vanhaa tekniikkaa? F-16 ja F-15 esim. eivät edelleenkään ole tarjolla kaikille halukkaille ostajille ja sitä paitsi ne muodostavat edelleen leijonanosan USAF:n hävittäjäkalustosta.
Jos halutaan uudempaa tekniikkaa, niin mites sitten vaikkapa Rafale? Se on ehdolla HX:ksi, eli ilmavoimien mielestä se ei ole täysin paska ja vanhaa tekniikkaa. Ranskalaiset ovat usein olleet valmiita kaikkeen, kunhan rahasta sovitaan, ja Rafalen kanssa
täydellinen teknologiansiirto on ihan ok.
Sanottakoon lopuksi, että olen edelleen samaa mieltä kuin aiemmin. Suomen hankintamäärissä täydelliset teknologiansiirrot lähdekoodeineen eivät ole kriittisiä, eivät edes järin hyödyllisiä. Meidän hankintamäärät ovat niin pieniä.
Mutta jos olisimme tosiaan hankkimassa vaikkapa 200 konetta, niin meidän kannattaisi luultavasti jo työllisyyspoliittisista syistä vaatia 100-prosenttista teknologiansiirtoa ja suunnilleen kaiken valmistamista kotimaassa. Samaten tuossa tilanteessa meillä saattaisi olla omaa aseteollisuutta Israelin tyyliin: omia ilmataisteluohjuksia, omia täsmäaseita, omia ydinaseita, omia salaisia datalinkkejä. Olisi huomattavasti helpompaa, jos ne voisi integroida "in house" Patrialla sen sijaan, että pitää vaivata Saabia tai Dassaultia asialla.
Pitkälle menevässä lisensoinnissa ja teknologiansiirroissa on asiakkaan kannalta puolensa, jos hankintamäärä on riittävän suuri (satoja). Mutta Suomen tilanteessa niiden hyöty on kyseenalaisempi, kun hankintamäärä liikunee puolensadan kieppeillä. Me emme kuitenkaan ala kehittämään konetyyppiä itse, vaan hankimme tuotetuen ja kehitystyön pääkäyttäjältä/valmistajalta.
