No niin. Eli, eräät arvoisat kanssakeskustelijat olivat siis kahta mieltä.
1. F-35 käyttää sensoreitaan ohjuslaukaisinten sijainnin selvittämiseen.
2. Nämä F-35 järjestelmät ainakin havaitsevat ja tunnistavat maalit kauempaa kuin Gripenin vastaavat.
---
Harmi, ettei näitä väitteitä haluttu varsinaisesti perustella eikä miettiä käytännössä. Olisi kiva, jos näitä asioita pyrittäisiin ymmärtämään.
Tässä selitys nyt sitten rautalangasta. Jaetaan se kolmeen osaan.
1. Käsitellään F-35:den sensorit
2. Verrataan niitä Gripeniin
3. Pohditaan analyysin perusteella, onko esitetty skenaario 1. järkevä
1. F-35:den sensorit
F-35 lyhyimmän kantaman sensori on EO-DAS laajakulmainen infrapunakamera. Se on alun perin ohjusvaroitin, eli havaitsee erityisen hyvin kuumat ja nopeasti liikkuvat kohteet laajalta alueelta. Mutta F-35:dessä se todettiin niin hyväksi, että siitä luodaan myös 360 asteen infrapunakuva ohjaajalle.
EO-DAS ei kykene havaitsemaan hyvin pitkälti ympäristönsä lämpöistä ohjuslavettia kovinkaan kaukaa, ja alhaisen resoluution ja laajakulmaisuuden takia tunnistaminenkaan ei onnistu kuin liian läheltä.
Seuraava sensori kantaman suhteen on EOTS, eli zoomilla varustettu infrapunakamera. Sillä pystytään havannoimaan ja tunnistamaan kohteita selkeästi kauempaa. Ehkä kymmenien kilometrien päästä.
Sitten tulee tutka. Tutkan GMTI tarkoittaa Ground Moving Target Indicator. Eli, tutka pystyy tunnistamaan maaheijastuksen keskeltä kohteet, jotka liikkuvat. Erilaisten maa-ajoneuvojen RCS on tyypillisesti kertaluokkaa suurempi kuin hävittäjien. Hornet on jotain 1-3 neliömetrin luokkaa. Maa-ajoneuvo on kymmeniä neliömetrejä. Siten GMTI voi teoriassa havaita kohteet hyvinkin kaukaa (maavälke tuo omat haasteensa, ja doppler-siirtymä on aika vaatimaton). GMTI ei kuitenkaan pysty tunnistamaan kohteita, vaan ne pitää sitten tutkia tyypillisesti esim. EOTSilla tai SARrilla.
Sitten tulee tutkan SAR-moodi. SAR tulee sanoista Synthetic Aperture Radar. Siinä tutka-antennin sijaintia avaruudessa vaihtamalla saadaan pienellä tutka-antennilla, ja ”epätarkalla” keilalla aikaiseksi valtavan suuren tutka-antennin tarkkuus ja erottelukyky. Siitä tulee "synteettinen tutka". Käytännössä tämä tapahtuu siten, että tutka keilaa saman kohteen monelta eri suunnalta, tallettaa kaikkien näiden peilausten tulokset ja lopuksi muodostaa näistä tuloksista yhteenlasketun 2D- tai 3D-kuvan. Luonnollisesti, mitä useampi peilaus, ja mahdollisimman eri suunnista, sitä parempi mallinnus ja laatu kuvasta on saatavissa. Monta keilausta samasta suunnasta ei tuota enempää iloa. Erityisen huonosti SAR toimii, jos katsotaan kauaksi eteenpäin horisonttiin. Parhaiten se toimii viistosti alasivulle, missä saadaan nopeasti monta eri havaintopistettä suhteessa koneen kulkusuuntaan.
Edelleen sitten F-35:dessä on EW-järjestelmä, joka kykenee havaitsemaan, tunnistamaan ja erityisesti parven sisäisen triangulaation avulla pystyy myös paikallistamaan S-X00 yksiköiden tutkien sijainnit jo kaukaa.
2. Gripenin sensorit
Gripenissä on oleellisesti samantyyppiset sensorit kuin F-35:dessä.
IRST ja erillinen FLIR-podi pystyvät samaan kuin F-35:den EOTS.
Gripenin tutkassa on vähemmän TR-moduuleita kuin F-35:dessä. Eli vähemmän tehoa. Se ei kuitenkaan merkitse kantaman kannalta esim. SAR-moodissa juuri mitään, koska a) kohteet ovat erittäin helposti havaittavia b) huipputehoa ei välttämättä tarvita, vaan jatkuvasti muuttuvalla taajuusmodulaatiolla saadaan kerättyä eri kulmista peilattuna kattava tieto kohteista. F-35:dellä voi olla moduulien lukumäärästä apua siinä, että se saa peilattua samaan aikaan tarkemmin suurempaa aluetta, koska se voi ampua useampia keiloja samaan aikaan eri suuntiin.
Edelleen sitten EW-järjestelmä Gripenillä havainnee S-X00 tutkat yhtä kaukaa kuin F-35.
F-35 ja Gripenin kyvyissä havaita ja tunnistaa kohteet eri etäisyyksillä ei siis siten
teoriassa ole eroa.
Käytännössä voi kuitenkin olla, että esim. F-35
SAR-moodi pystyy maakohteiden tunnistamiseen paremmin. On kohtalaisen haastavaa kyetä SAR-mallinnuksesta tunnistamaan laukaisulavetti. F-35 tutka on todennäköisesti enemmän kehitetty siihen suuntaan. Siinä voidaan olettaa olevan paremmat S-X00 sarjan lavetin tunnistusmallit ja algoritmit. Tämän sanoin jo aikaisemmin, mutta ainakaan silloin sitä ei uskottu.
3. Sensorien ja hävittäjien käyttö
Tässä on nyt sitten mielestäni suuri väärinymmärrys.
Ei F-35:den tarkoitus ole lähteä umpimähkään kohtaamaan S-X00 sarjan ohjuslavetteja.
Sen idea on pystyä havaitsemaan niiden tutkat ja kiertämään ne ja lisäksi pääsemään häiveen ja EW:n avulla sen verran lähelle, että pystyy tutkista ja ohjuslaveteista huolimatta täyttämään tehtävänsä (esim. pommittamaan kohdetta X).
Jos taas on kyse ilmapuolustuksen tuhoamisesta, silloin metsästetään ensi sijassa tutka-lavetteja EW-järjestelmän avulla ja tuhotaan ne sitten riittävän kaukovaikutteisten aseiden avulla.
Jos mietitään toisinpäin. Jokainen voi kuvitella, että venäläisten olisi erittäin vaikea löytää Suomesta Nasams-lavetteja ja yrittää tuhota niitä. Se olisi kohtalainen itsemurha. Pelkästään sopivalla sijoittelulla (pienelle metsäaukiolle tmv) voidaan varmistaa se, että lavetteja on hyvin vaikea havaita katveesta, ennen kuin ollaan itse vastaanottavana osapuolena.
Vaikka F-35 on paremmin varustettu kuin venäläiskoneet, ovat sen kyvyt havaita ja tunnistaa ohjuslavetit riittävän kaukaa Suomen oloissa aika heikot. Jossain tasaisella aavikolla tai arolla tilanne voi olla vähän parempi.
Jos F-35 havaitsee lavetit vaikka muutaman kymmenenkin kilometrin päästä, mikä olisi erittäin hyvin täkäläisessä maastossa (ja todennäköisesti optimistista) ja vastaa enemmän aro-tilannetta, olisi se silti vaarallisen lähellä. Siksi F-35 ei lähde umpimähkään metsästämään ohjuslavetteja. Sille riittää, että se välttää ja/tai tuhoaa tutkat.
Tässä vielä video F-35 käytöstä