Käsittääkseni keskustelu lähti liikkeelle ajatuksestasi, että on parempi, jos meillä käytetään ulkoista maalinosoitussäiliötä, joka asennetaan koneisiin vain tarvittaessa, kuin että se on kiinteästi koneessa mukana. Esitin vastalauseeni:
F-35:n EOTS:llä on ainakin kaksi etua verrattuna maalinosoitussäiliöttömään Gripeniin:
Ensimmäinen on se, että sitä voidaan käyttää EO DAS:n tekemän ohjuslaukaisuhavainnon jälkeen laukaisulavetin paikantamiseen ja tunnistamiseen, koska EO DAS tuskin pystyy kaukana tapahtuvan laukaisun paikantamiseen metrilleen. En tiedä, onko Gripenin MAWS edes kykenevä vastaavaan ohjuslaukaisun summittaisen sijainnin havaitsemiseen kuin EO DAS, mutta jos on, niin sitten Gripenillä on käytettävissä ohjuslavetin paikantamiseksi ja tunnistamiseksi ainoastaan tutka ja ilmamaaleja vastaan optimoitu IRST (huomioi mm. sijoitus koneen nokan päälle - ei näe sivuilla, takana tai alla olevia kohteita).
Toinen etu tulee ohjuslavetin "umpimähkäisestä" etsinnästä. EOTS on yksi sensori lisää etsimässä uhkaa. Mikä on todennäköisyys uhan löytämiseen? Ehkä pieni, ehkä suuri. Tilanne on vähän kuin etsisi haittaohjelmaa kovalevyltä: joskus se löytyy levyn alusta, joskus lopusta. Uskon kuitenkin, että ohjaaja haluaisi hyödyntää sen pienenkin mahdollisuuden, että EOTS löytää neulan heinäsuovasta.
Yleisesti F-35:n eduista suhteessa Gripeniin ohjuslaukaisinten etsinnässä:
@Mustaruuti kritisoi aiemmin ajatusta ohjuslaukaisinten etsinnästä. Mutta kuka on käskenyt etsimään neulaa heinäsuovasta? Saati yksin?
Etsintäaluetta voidaan todennäköisesti rajata huomattavasti esimerkiksi sulkemalla pois vesialueet karttatiedon pohjalta. Tuskin laukaisin on pahimmalla suoalueellakaan? Samaten etsintä voidaan aloittaa sellaisilta alueilta, joilta laukaisin todennäköisimmin löytyy. Ehkä laukaisin on jonkin uran lähettyvillä? Kun löytyy yksi laukaisin, niin ehkäpä etsintää ei kannata jatkaa ihan sen vierestä vaan vähän kauempaa? Ottaen huomioon kehitystyössä käytössä olevat resurssit, pidän todennäköisempänä, että tällaista tekoälyä löytyy ennemmin F-35:stä kuin Gripenistä.
Toinen F-35:n etu on verkottuminen. Jos etsintäalue on esimerkiksi 20 x 50 kilometriä, niin neljän koneen kesken jaettuna tuo tarkoittaa vain 250 neliökilometriä per kone, ja koneet voivat jakaa tilannekuvansa keskenään.
(250 neliökilometriä voi kuulostaa hurjalta, mutta Global Hawk, raskas UAV, skannaa vuorokaudessa 100 000 neliökilometriä. Siis 4 000 neliökilometriä tunnissa! En tiedä, millä sensorilla se sen tekee ja millä tarkkuudella, mutta antaa kuitenkin osviittaa.)