Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Ilmatankkauksessa on se hyvä puoli, että jos vihollinen on pamauttanut ohjuksilla maantietukikohtien asfaltteja rikki, saadaan tällä aikaa ostettua niiden korjaamiseen, jotta laskeutuminen voitaisiin tehdä turvallisesti.
Jos vihollinen on jo onnistunut pamauttamaan tukikohtien asvaltteja rikki kymmenissä pisteissä, on ne tankkauskoneetkin jo maadoitettu/tuhottu. Niillä kun on vähemmän paikkoja mistä lentää.

Maatankkaus voidaan tehdä vaikka jollain 10-tien lukuisista suorista Turun ja Hämeenlinnan välillä, tai lukuisien moottoriteiden suorilla. ..vaikka siis kaikki Suomen puolensataa lentopaikkaa olisi rikottu. Tankkauskone ei näiltä nouse ilmatankkausta tarjoamaan. Tukikohtien suojaaminen kansallisen infran suojaamisen kanssa lienee ilmavoiman päätehtäviä ja kiitoteiden tuhoutuminen olisi jo puoli häviötä.

Jos meinaat käynnissä olevaa iskua, omien koneiden tulivoiman tarkoitus on nimenomaan estää vihollista tekemään niin laajaa iskua, että se ehtisi kaikki lentopaikat rikkoa. Jos meillä on tankkauskoneita, vihollinen tietää keskittää iskunsa yli 2400-metrisille leveille kiitoteille tankkereiden maadoittamiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Siis nimenomaan tankkeri on helppo kohde viholliselle, ja tankatessa se häivekonekin näkyy tutkassa. Meillä kun ei itärajalle ole missään niin hirveän pitkä matka edes. Se mitä hävittäjät operoidessaan suorittaa, niin tyhjentävät asekuormaa. Joten joka tapauksessa laskeudutaan hakemaan lisää a-tarviketta. Totaalisen eri tilanne on sitten harjoittelu rauhan aikana.
 
Näkisin että ilmatankkauskoneissa on meidän oloissa kaksi suorituskykyä parantavaa etua. Ensimmäinen on se että koneet voisivat tukeutua kauemmas rintamalinjalta, mikä helpottaa tukikohdan perustamista ja suojaamista. Toinen on se, että koska meillä ei ole ilmavalvontakoneita, pyritään koneita pitämään ilmassa partioimassa luomassa tilannekuvaa ja pienentämässä vasteaikaa. Mikäli ilmatankkaus ei ole mahdollista, se sitoo enemmän koneita ja on pidemmän päälle vaikea ylläpitää, koska siirtymiin menee enemmän aikaa ja koneiden huoltorasitus per suoritettu tehtävä kasvaa.

Erityisesti tämä koskisi esim. Growleria, joita olisi käytössä vähän mutta joita tarvittaisiin paljon. Jos Super Hornet ja Growler vallitaan, niin Growlereiden toiminta-aikaa pystyy kasvattamaan buddy-tankkauksellakin. Oma ilmatankkauskyky olisi varmaankin satojen miljoonien investointi eikä siitä saatava hyöty olisi kustannuksia vastaavaa. Todennäköisempää on, että ilmatankkauskykyä saataisiin tarpeen vaatiessa kumppaneilta. Ei sitä varmaan ihan turhan takia harjoitella.

Pari kuvaa Lentopostista sivuaa aihetta, alkuperäinen juttu täällä http://www.lentoposti.fi/uutiset/il...st_kiistell_n_mutta_mist_tuli_luku_64_konetta

main.php

main.php
 
Jossittelu on jotain mihin ei ole varaa. Tankkerifetissi kumpuaa ihan siitä perusajatuksesta että ilmatankkauksella pidennetään hävittäjän toiminta-aikaa ilmassa. Sen on Ilmavaivojen päällystökin maininnut ja siksi se on hankittu USAF:a, kun ei ole ollut hynyä. Ei sitä jonkun krihan vuoksi hankittu, vaikka se tukee sitäkin.

Hävittäjä on tehokas taivaalla ja se aika jonka se viettää maassa vaikkapa polttoainetta haulaamassa, on hukkaa. Nykyaikaiset ilmaoperaatiot vaativat tankkausta ilmassa ja ylipäätään lisää lentoaikaa. Sitä haetaan mm.noilla CFT-tankeilla. F-35 on siinä hyvä että sillä on paljon sisäistä löpöä, eikä tankkeja siipiin tarvita kun häive kärsii.
Mutta eihän moisia ole käytetty kuin kv-harjoitusten ja siirtymien yhteydessä. Kelpoisuutta käydään kyllä rakentamassa myös täällä.
Luulenpa, ettei usein nähty Omega Tanker ole käytettävissä edes harmaan vaiheen aikana. ;)

Ilmatankkauksen varaan tuskin on laskettu mitään tositoimissa.
Luulen, että sitä harjoitellaan juuri noiden yhteensopivuuksien takia. Jos joutuu esim. JEF-lähtöön sille nakitettu ilmavoimien osasto niin sen on kyettävä toimimaan kuin muut. Kotona olosuhteet on erilaiset.
Vaatineeko ne Naton NEL tms. arvioinnit ilmavoimen osalta myös kykyä tähän?
 
Viimeksi muokattu:
Pari kuvaa Lentopostista sivuaa aihetta, alkuperäinen juttu täällä http://www.lentoposti.fi/uutiset/il...st_kiistell_n_mutta_mist_tuli_luku_64_konetta

Nämä ovat hyviä kuvia myös ilmatankkauksen kannata katsottuna; tankkauskoneen täytyy olla kaukana etulinjasta ja matka sille vie yhtä kauan kuin tukikohtaan, tai pitempään. Hyötyä ilmatankkauskoneesta olisi oikeastaan vain Itämerellä, jos partion matka vie puoleenväliin Itämerta ja siellä haluttaisiin pysyä.

Kuvassa tukikohtina ovat Pirkkala, Tikkakoski, Rissala ja Rovaniemi. Todellisuudessa koneita päivystää aina tarpeen mukaan Vantaalla ja Turussa sekä tarvittaessa Ivalossa, teoriassa Lusissa, Forssassa, taikka tositilanteen tullen jollakin Suomen kymmenistä muista lentopaikoista ja varakiitoteistä. Tätä taitaa rajoittaa ainoastaan siirrettävän tukikohtakaluston lukumäärä, mikä ei taida olla mistään saatavilla. Viimeksi keskiviikkoaamuna taisi joku Hornet jyristellä Vantaalta Helsingin yli kohti Suomenlahtea, reaktioaika lähinnä siitä kiinni onko kone ollut ohjaamovalmiudessa vai kuski kauempana koneesta.

Kun kuvan rinkuloita katsotaan, Pirkkalasta Hgin edustalle menee kymmenisen minuuttia lentoonlähdöstä, Rissalasta reilu vartti, Turusta kahdeksan, Vantaalta noin kolme. Nopeat ongelmat melko varmasti alkavat Suomenlahden-Itämeren suunnalta, strategisemman tason massaiskut tulevat Petroskoin suunnasta. Etelään tarvitaan nopeutta ja voidaan tukeutua nopeisiin kuumiin maatankkauksiin, idässä tarvitaan massaa ja toiminta-aikaa, mutta toiminta-alue tankkereille hengenvaarallinen. Tankkauskoneiden pitäisi orbiteerata jossain Pohjanmaalla ollakseen turvassa ja väistökykyisiä.

Näillä päivystyspisteillä ennakkoarviointia edellyttää lähinnä se, missä varustuksessa konetta pidetään, eli kuinka isolla polttoainekuormalla. Ollaanko valmiita nopeaan vaiko pitkään partioon. Parhaimmillaan olisi esim kaksi paria, toinen pari raskaalla pa-kuormalla ja toinen vähillä. Kevyt pari siirtyy nopeasti kohteeseen ja toinen valmistautuu seuraamaan/varmistamaan, taikka toisinpäin. Siirtymisaika molemmilla rajalle viiden minuutin luokkaa lentoonlähdöstä; jatkotoimet ja optiot sitten riippuvat kuormauksesta. Paluu tankkaukseen vastaavasti minuuteissa ja takaisin kohteessa nopeammin kuin mitä matka turvalliseen ilmatankkauspisteeseen kestää. Vaihtoehtoisesti parin toinen kone voi jopa odottaa maassa, koska pääsee paikalle nopeasti.

(Jos ajatellaan rauhan ajan operaatioita, tehostetussakaan vaiheessa, niin tankkauskoneen tuominen varta vasten toiminta-alueelle on aika kallis operaatio sekin, ja vaatii erityistä ilmasuojaa itselleen ympäröiviltä uhkilta, eli kuormittaa taistelukoneita jo olemassaolollaan.)
 
Viimeksi muokattu:
Kansallinen yhteistyö raskaan kuljetuskyvyn luomiseksi

Työryhmä suosittaa, että jo vuoden 2007 aikana aloitetaan yksityiskohtainen selvitystyö yhteistoiminnassa Finnairin kanssa valtion ja Finnairin välisestä mahdollisesta yhteistyöjärjestelystä. Tälle selvitykselle esitetään tavoitteeksi tutkia mahdollisuus hankkia vähintään kaksi siviilimatkustaja- koneen monikäytöversiota (Multi Role Tanker Transport, MRTT). Hankkeeseen tulisi liittää mukaan kaikki ne hallinnonalat, joilla on tarvetta raskaalle ilmakuljetuskyvylle. Tämä toimintamalli tukisi valtion enemmistöosuuden säilyttämistä Finnairin omistuksessa myös tulevaisuudessa. Tässä mallissa olisi tarkoituksenmukaista hyödyntää Finnairin nykyisen ja tilatun lentokaluston mukaista len- täjäkoulutusta ja huoltojärjestelmää. Tällöin yksi ratkaisumalli voisi olla esimerkiksi A330 MRTT -konetyyppi, joka täyttää merkittäviltä osin raskaan ilmakuljetus- ja ilmatankkauskyvyn kansalliset tarpeet. Kansallisessa hallinnassa oleva koneet ovat luotettavasti saatavissa Suomen valtiojohdon päättämään käyttöön kriisitilanteessa. Tämä ratkaisumalli vastaisi siten hyvin myös valtion tarpeeseen ylläpitää kansalaisten evakuointivalmiutta. Työryhmä esittää, että valtion ja Finnairin yhteistyöhön otettaisiin kantaa tulevassa hallitusohjelmassa ja mahdollisessa vuoden 2008 valtio- neuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa sekä tulevissa kehyspäätöksissä.


Lähde löytyy puolustusministeriön sivuilta: "Tutkielma raskaan ilmakuljetuskyvyn hankkimiseksi"(2006).
 
Kansallinen yhteistyö raskaan kuljetuskyvyn luomiseksi

Työryhmä suosittaa, että jo vuoden 2007 aikana aloitetaan yksityiskohtainen selvitystyö yhteistoiminnassa Finnairin kanssa valtion ja Finnairin välisestä mahdollisesta yhteistyöjärjestelystä. Tälle selvitykselle esitetään tavoitteeksi tutkia mahdollisuus hankkia vähintään kaksi siviilimatkustaja- koneen monikäytöversiota (Multi Role Tanker Transport, MRTT). Hankkeeseen tulisi liittää mukaan kaikki ne hallinnonalat, joilla on tarvetta raskaalle ilmakuljetuskyvylle. Tämä toimintamalli tukisi valtion enemmistöosuuden säilyttämistä Finnairin omistuksessa myös tulevaisuudessa. Tässä mallissa olisi tarkoituksenmukaista hyödyntää Finnairin nykyisen ja tilatun lentokaluston mukaista len- täjäkoulutusta ja huoltojärjestelmää. Tällöin yksi ratkaisumalli voisi olla esimerkiksi A330 MRTT -konetyyppi, joka täyttää merkittäviltä osin raskaan ilmakuljetus- ja ilmatankkauskyvyn kansalliset tarpeet. Kansallisessa hallinnassa oleva koneet ovat luotettavasti saatavissa Suomen valtiojohdon päättämään käyttöön kriisitilanteessa. Tämä ratkaisumalli vastaisi siten hyvin myös valtion tarpeeseen ylläpitää kansalaisten evakuointivalmiutta. Työryhmä esittää, että valtion ja Finnairin yhteistyöhön otettaisiin kantaa tulevassa hallitusohjelmassa ja mahdollisessa vuoden 2008 valtio- neuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa sekä tulevissa kehyspäätöksissä.


Lähde löytyy puolustusministeriön sivuilta: "Tutkielma raskaan ilmakuljetuskyvyn hankkimiseksi"(2006).

Tämä oli muistaakseni juuri se, johon Finnair vastasi "no way, ei aloiteta selvitystyötä". Idea lähti siviilipuolella liikkeelle Tsunamin jälkeen, kun pohdittiin mistä löytyy kalusto mahdollisiin vielä isompiin massaevakuointeihin erityisesti, jos osa väestöstä tarvitsee ambulanssitason kuljetuksia (jolloin matkustajakonekaluston muuntaminen on liian hidasta). Samalla olisi tullut mahdollisuus ilmatankkaukseen ja tukikohtavarustuksen kuljettamiseen, mitä olisi haikailtu apuvälineeksi Ilmavoimien mahdolliselle osallistumiselle maailmanpoliisikeikoille. (Se taas on tarpeellista koulutusaineisto- ja tiedusteluyhteistyön ylläpitämiselle USA:n kanssa. Kun ei olla puolustusliitossa, täytyy olla mukana hyökkäysliitoissa)
 
F-35:n tuleviin versioihin on tulossa tuki yhteistoiminnalle dronejen kanssa. Venäjällä sama toiminnallisuus on myös kehitteillä.

 
Tehneekö tankkeri pakettia suorituskykyisemmäksi? Rafale ja Typhoon on kalliita ja voi olla viisaampi puristaa niitä koko rahalla ettei jää vajaaksi verrattuna muihin.

Paha sanoa, kun ei tunneta skenaarioita.

Mistä tämä tankkerifetissi oikein kumpuaa, että Suomen kokoiseen maahan pitäisi saada ilmatankkauskyky? Ei niitä mistään kaupan päälle saa, vaan kyllä ostaja sen aina maksaa tavalla tai toisella.

Jaa-a.

Tämänkertainen tankkerikeskustelu on oikeastaan aika hauska. Jengi huutaa kuorossa niiden tarpeettomuutta - kun itse epäilin asiaa puolitoista vuotta sitten, niin tarpeellisuutta korostettiin ja koneille kohdistuvia riskejä pidettiin hyväksyttävinä.


Heitetään nyt kuitenkin sen verran vielä vettä myllyyn, että väitetään tankkerin olevan selviytymiskykyisempi kuin E-7 Wedgetail tai vastaava suurikokoinen AEW&C-kone. Tankkerinhan ei ole pakko lentää korkealla kaikkien mahdollisten tutkien havainnoitavana eikä sen ole pakko lähettää mitään. Jokin E-7 Wedgetail taas voi olla huomattavasti vaikeampi piilotettava 10 kilometrissä lentäessään kaikki järjestelmät säteillen. Ja harvempi kai on tyrmännyt näitä tutkavalvontalentokoneita...
 
Joo, ei tutkavalvontakoneita ainakaan Saab ole tarjouksesta saatujen tietojen pohjalta päätellen tyrmännyt.

Näinhän se on. Toisaalta joku voisi argumentoida, että ne tarjoavat enemmän vastinetta rahalle kuin ilmatankkauskoneet.
 
Näinhän se on. Toisaalta joku voisi argumentoida, että ne tarjoavat enemmän vastinetta rahalle kuin ilmatankkauskoneet.
Tämä juurikin. Kun nyt ymmärtääkseni meidän kaukovalvontatutkat yltävät matalalla vain 50 kilometrin päähän rajan yli, AWACS kymmenkertaistaisi tämän ja auttaisi kovasti harmaassa vaiheessa kun lähestyvä vihollinen huomattaisiin paljon kauempaa ja jäisi kymmenkertaisesti aikaa reagoida.
 
Tämä oli muistaakseni juuri se, johon Finnair vastasi "no way, ei aloiteta selvitystyötä". Idea lähti siviilipuolella liikkeelle Tsunamin jälkeen, kun pohdittiin mistä löytyy kalusto mahdollisiin vielä isompiin massaevakuointeihin erityisesti, jos osa väestöstä tarvitsee ambulanssitason kuljetuksia (jolloin matkustajakonekaluston muuntaminen on liian hidasta). Samalla olisi tullut mahdollisuus ilmatankkaukseen ja tukikohtavarustuksen kuljettamiseen, mitä olisi haikailtu apuvälineeksi Ilmavoimien mahdolliselle osallistumiselle maailmanpoliisikeikoille. (Se taas on tarpeellista koulutusaineisto- ja tiedusteluyhteistyön ylläpitämiselle USA:n kanssa. Kun ei olla puolustusliitossa, täytyy olla mukana hyökkäysliitoissa)
Eihän se yllätä ettei ole halua sitoutua edes puolikkaalla kalliiseen kotimaan huolto-organisaatioon. Finskihän muutenkin liisaa noin kolmanneksen kalustostaan, joten omistaminen ei ole eritysen mieluista heidän näkökulmasta. Täytyy olla joustavuutta.
 
Tämä juurikin. Kun nyt ymmärtääkseni meidän kaukovalvontatutkat yltävät matalalla vain 50 kilometrin päähän rajan yli, AWACS kymmenkertaistaisi tämän ja auttaisi kovasti harmaassa vaiheessa kun lähestyvä vihollinen huomattaisiin paljon kauempaa ja jäisi kymmenkertaisesti aikaa reagoida.

Periaatteessa näin. Etenkin rauhan aikana ja harmaassa vaiheessa kyvyn voi nähdä arvokkaana, kun voidaan seurata paremmin vihollisen ilmatoimintaa rajan takana. Ei tarvitse välttämättä uhrata hävittäjien arvokasta lentoaikaa jatkuvaan partiointiin. Ensimmäisen tutkavalvontalentokoneen pudottua saattaisi tosin käydä niin, että loput vedettäisiin jonnekin Turku-Jyväskylä-Oulu -linjan länsipuolelle ja sitten se ennakkovaroitukseen käytettävissä oleva aika vähenisi. Ollen tietysti yhä parempi kuin maassa olevilla tutkilla.
 
Periaatteessa näin. Etenkin rauhan aikana ja harmaassa vaiheessa kyvyn voi nähdä arvokkaana, kun voidaan seurata paremmin vihollisen ilmatoimintaa rajan takana. Ei tarvitse välttämättä uhrata hävittäjien arvokasta lentoaikaa jatkuvaan partiointiin. Ensimmäisen tutkavalvontalentokoneen pudottua saattaisi tosin käydä niin, että loput vedettäisiin jonnekin Turku-Jyväskylä-Oulu -linjan länsipuolelle ja sitten se ennakkovaroitukseen käytettävissä oleva aika vähenisi.
Niitä AWACSeja voisi olla se 4-5, jos rahoituksen realiteetit jätetään huomioimatta. Oletetaan niin, että yksi olisi huollossa, toinen tehtävissä, kolmas palaamassa tehtävistä ja neljäs menossa tehtävään. Sitten viides olisi reservissä vaikka jos tulisi yllättävä tarve vaikka toiselle puolelle maatakin AWACS vartioimaan hetkeksi ja muutenkin sodanajan tappiovarana. Uskon, että tuohon viiteen AWACSiin voisi löytyä pienillä lisärehkimisillä varat sopivasti vuosittaiseen budjettiin.

Linnuntietä pitkin suoraa Vaalimaalta Inariin on melkein tuhat kilometriä. Käytännössä yksi AWACS lentelemässä Kainuun tienoilla sillä 500 kilometrin säteellä voisi napata tämän koko alueen, ja se olisi jo todella hyvä suoritus jos saisimme maahan jatkuvan yhden AWACSin päivystyksen ilmaan, mikä tarkoittaisi tuota 4-5 AWACSin hankintaa.
Saab-2000-Pakistan-Air-Force-2.jpg


Se taas että pyrittäisiin saamaan sekä Pohjois-Suomeen ja Etelä-Suomeen oma AWACS päivystämään 24/7 tulisi jo tosi kalliiksi. 8-10 AWACSia maksaisi luultavasti jo muutaman miljardin.
 
Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että tuollaisen koneen rotaatio on verrannollinen ennemmin casaan kuin hävittäjään. Näin jos ajatellaan yksin jo toiminta-aikaa. Kaksi tuollaista antaa siis jo aika hyvän edun ja en näe, että niitä tarvittaisiin 4 tai 5:tä.
 
Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että tuollaisen koneen rotaatio on verrannollinen ennemmin casaan kuin hävittäjään. Näin jos ajatellaan yksin jo toiminta-aikaa. Kaksi tuollaista antaa siis jo aika hyvän edun ja en näe, että niitä tarvittaisiin 4 tai 5:tä.
Kahden kuljetuskoneen "rotaatiota" ei ehkä parane verrata operatiiviseen tehtävään. Eihän noita tosin 4-5:ttä kovin monella ole.

UAE:lla on esim. kaksi AEW&C Saab 340:a ja sitten tilasivat sen kolme GlobalEyea.
Niiltä löytyy myös 2x Dash 8 merivalvontakone ja 3x Airbus 330 MRTT tankkeri. C-130:a on 8 ja Casa-CN235:a 6. Kun vielä C-17:a on 8 niin tältä osin ero karkaa tavoittamattomaksi. Hävittäjiä on 78 F-16 ja 67 M-2000. Eli tuplakokoiset ilmavoimat. Joten 4-5 Awacs olisi aika epärealistinen meille.
 
Viimeksi muokattu:
Suomi ei tarvitse awacsia 24/7/365. Yksi tai kaksikin konetta riittäisi. Siis jos sellainen tarvitaan. Tässä on kuitenkin eletty ilman yhtäkään. Köyhän ei kannata isojen maiden mallia apinoida.
 
Back
Top