Hävittäjissä on tietysti se aspekti, että voisi olla kyvykäs hävittäjä toista hävittäjää vastaan. Tuo ajattelu tänä päivänä on niiden maiden etuoikeus, joilla on resursseja käydä täysimittaista sotaa vuosia. Suomella tuollaista mahdollisuutta ei ole. Nykyaikana, valtio, jonka puolustusstrategia perustuu siihen, että taistellaan hyökkäyksen kohteena -sitkeästi- ei oikein enää toimi viikkoja pidempään. Venäjän strategiana ei ole käydä nopeita sotia, koska Venäjä on raaka-aine tuottaja.
Tuo on mielenkiintoinen huomio, jota kaikki eivät ole edes tajunneet. Sodankäynti on murroksessa ja Venäjä on osaltaan viitoittanut suuntaa ainakin lähialueillaan viimeaikoina. Laajempaan karkelointiin sillä ei ole hartioita, kuin strategisten aseiden osalta.
"Hybridi"on muotisana, jonka merkitystä modernissa sodankäynnissä on vasta alettu tutkia. Siihenhän Suomikin perusti oikein tutkimuslaitoksen, joka toimii EU:n alla.
On mielestäni selvää että Ukrainan tyyppinen jäätynyt konflikti on otettava huomioon myös pohjoisempana. Venäjällä on kyllä ymmärretty mihin rahkeet riittävät ja mihin ei. Siksi proksimaalisia joukkoja, BTG-tyypisiä yksiköitä ja kybersodankäynnin kykyjä on olemassa nykyään ja niiden käyttöä myös harjoitellaan tosissaan.
Putin vanhana tiedustelumiehenä rakastaa harhauttamista, peittelyä ja sekasorron luomista vastapuolelle, eikä välttämättä hyökkää suoraan kuten aina odotetaan. Suomi ei ole Ukraina läheskään kaikessa mielessä, mutta se on yhteistä että kumpikaan ei ole NATOssa, eikä mene sinne eri syistä. On muistettava Venäjän paranoidinen pelko NATOn laajenemisesta.
Pääasiallinen keskustelunaihe foorumilla on klassinen, massiivinen maa-ilma-meri interventio Suomeen tai osaan sitä. Mitään muuta ei nähdä mahdollisena. Miksi? Kenraaleja syytetään varautumisesta aina edeltävään sotaan, mutta syyllistyvätkö muutkin siihen jopa enemmän? Miksi meillä on kehitetty valmiusjoukkoja, erikoisjoukkoja sopimussotilaiden kera ja kybersodankäyntiä?
Jos Suomi haluaa olla osana NATO:a tai edes NATO:a houkuttelevana ajatuksena, pitää siihen suuntaan olla myös jotain annettavaa. Sitkeä poteroissa kykkiminen ei ole sitä nykyaikana.
Totta, mutta Suomen kykyähän on kehuttu julkisesti NATOn puolesta. Niille Suomi olisi hyvä jäsen suhteellisen voimakkaiden maavoimien vuoksi. Nämä isot hankkeet luovat lisää luottamusta meidän kykyymme(jos ne toteutuvat aiotusti).
Sitä kuuluisaa viidettä artiklaa ei Espanja, Italia ja Kreikka ei tule Suomen kohdalla hyväksymään, varsinkin samaan aikaan, kun tietyt populistiset tahot Suomessa joka käänteessä näyttää keskisormea noille maille.
Nyt olisi aika kiillottaa kilpeä ja puoltaa tukea noille pahiten Koronasta kärsineille maille EU:n kautta. Periaate on kuitenkin kansoilla se että se joka auttaa, sitä autetaan pahassa paikassa varmemmin. Vittuilemalla ja olemalla ylimielinen ei paljon kavereita saada.
