29.04.2020 13:00
HX-hankkeen aikataulu perustuu vastuulliseen varautumiseen
Nykyisen Hornet-kaluston elinkaaren jatkamisesta käydään aika ajoin keskustelua. On sinänsä ihan totta, että koneiden käyttämistä voitaisiin teknisesti jatkaa vielä 2030-luvulla, mutta sitä ei voida tehdä kustannustehokkaasti eikä ilman merkittävää puolustuskyvyn laskua.
Lähtökohta on, että Puolustusvoimat on kriisiajan organisaatio. Toimintaa suunnitellaan pitkäjänteisesti ja vuosikymmeniksi eteenpäin siten, että Suomen puolustus on jatkuvasti ja jokaisena ajanhetkenä uskottava ja suorituskykyinen. Tarvittavan materiaalin ja osaamisen on oltava Suomessa ja käytössä, jos tilanne kiristyisi. On aivan normaalia ja vastuullista varautumista, että vanhoja ja uusia asejärjestelmiä käytetään siirtymävaiheessa jonkin aikaa rinnakkain. Tällainen menettely luo myös puskuria, jos uuden suorituskyvyn käyttöönotto viivästyy.
Ilmavoimien Hornet-kalustoa on johdonmukaisesti käytetty ja ylläpidetty siten, että kalustolla saavutettaisiin aikanaan 1990-luvulla tavoitteeksi asetettu konekohtainen 30 vuoden käyttöikä. Kalusto poistuu suunnitellusti vuosina 2025-2030. Kun koneita poistetaan käytöstä ja HX-järjestelmä otetaan käyttöön, on Hornetien teknistä käyttöikää jäljellä lentoturvallisuuden näkökulmasta noin pari vuotta. Tekninen käyttöikä on kuitenkin eri asia kuin kaluston operatiivinen käyttöikä eli se, kuinka hyvin se täyttää tehtävänsä osana Suomen puolustusjärjestelmää.
Nykykaluston elinkaaren jatkamisen mahdollisuus on selvitetty perin pohjin jo esiselvitysvaiheessa vuonna 2015. Hornet-kaluston käytön jatkaminen 2030-luvun puolelle ei ole puolustuskyvyn puolesta mahdollista tai ylipäänsä kustannustehokasta. Juurisyyt käytöstä poistamiselle ovat heikkenevä suorituskyky suhteessa muihin asejärjestelmiin, käyttäjämaiden vähentymisen myötä tapahtuva kustannusten nousu ja tuotetuen heikkeneminen sekä koneiden teknisen elinkaaren lopun lähestyminen. Suomen puolustusvalmius ei mahdollista lentokoneiden totaalista loppuun ajamista vaarantamatta puolustuskykyämme. Käytön jatkaminen olisi kallista, sillä vuonna 2015 arvioitiin, että muutaman vuoden jatko käyttöikään maksaisi 1,2 miljardia euroa.
Kanadassa on jouduttu jatkamaan vanhan Hornet-kaluston käyttöä. Se on valitettavasti osoittautunut kalliiksi ja ongelmalliseksi ratkaisuksi myös käytännössä (
Linkki Kanadan Office of the Auditor Generalin raporttiin). Sveitsi puolestaan valmistelee oman Hornet-kalustonsa korvaamista samassa aikataulussa kuin Suomi. Sveitsi myös hankki nykyiset Hornetinsa samoihin aikoihin Suomen kanssa.
Puolustusvoimilla on tehtävä ylläpitää uskottavaa ja kriisejä ennalta ehkäisevää puolustuskykyä sekä kykyä puolustaa koko maata. Jatkamalla Hornet-kaluston käyttöä suunnitellusta romuttaisimme hiljalleen Ilmavoimien taistelukyvyn emmekä voisi puhua uskottavasta, joustavasta ja kriisinkestävästä puolustuskyvystä. Näin tapahtuisi, koska yksittäisten koneiden teknisen elinkaaren jatkaminen vaatisi lentotuntien vähentämistä ja laivaston koon pienentämistä. Koneita tulisi lentää säästeliäästi ja huonompikuntoiset koneet toimisivat vain varaosien ja vaihtolaitteiden varantona.
Kriisitilanteessa käsissämme olisi täysi katastrofi, koska lentotuntien määrää ei voitaisi turvallisuustilanteen kiristyessä nostaa ja koneet loppuisivat kesken heti alkuunsa. Ne olisivat kehäraakkeja teknisesti, mutta myös sotilaallisen suorituskyvyn näkökulmasta. Vanhan ja pienen laivaston taisteluarvo ei myöskään ole uskottava pelote.
Puolustuksen alalla ei ole nopeita ratkaisuja eikä menetettyä kykyä kyetä rakentamaan kriisin tullessa uudelleen. HX-hankkeen päätös- ja käyttöönottoaikataulut perustuvat Suomen puolustuksen tarpeisiin. Turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten, hävittäjien sotilaallisen suorituskyvyn ja kustannusten optimoinnin näkökulmasta ei ole järkevää jatkaa nykykaluston käyttöä suunnitellusta ja siirtää HX-hankintaa tuonnemmaksi.