Einomies1
Respected Leader
Jo ennen Covid-19 pandemiaa tämä oli mielestäni selviö, koska hankkeen kustannuksista kertovat hajanaiset kommentit sekä ilmavoimien luopuminen aikaisemmin ehdottomasta 64 koneen määrästä kertovat kustannustehokkuuden maksimoinnista. Varsin äskettäin on saatu käyttöön ilmasta-maahan suorituskykyjä, joiden kanssa tehtiin töitä vuodesta 2004 iskukykytutkimuksesta saakka. pommit ja JASSM-ohjukset veivät satoja miljoonia rahaa integrointeineen kaikkineen ja reilun vuosikymmenen jälkeen ne ovat edelleen iskussa ja päivitettävissä.Mitä tulee hävittäjähankintoihin, niin talouslukujen valossa, todennäköisyys sille kasvaa, että valinnassa korostuu
- Olemassa olevien järjestelmien ja aseiden uudelleenkäyttö
- Investoinnin vaiheistus
- Valinnan työllisyysvaikutus myös itse hävittäjähankinnan ulkopuolella
Puhtaasti suorituskyky edellä mentäessä, on aika vaikeata perustella etteikö ainoa 5-g kone, F-35 olisi kaikkein edistyksellisin, mutta tässä kyse laajemmasta kuin pelkästä koneesta. Huolto- ja ylläpitosopimuksista ja huoltovarmuudesta sekä tukikohtakäytöstä. Tästä syystä liputan Superia, koska se on varmimmasta päästä ja kustannukset on melko hyvin laskettavissa. Noin 60% tukikohtainfrasta ja laitteista sopii jo sille ja muuntokoulutus on nopea ja säästää rahaa. En myöskään usko että Superi haudataan tyystinUSN käytössä 2040 luvulla. Konemäärä voi pienentyä, mutta block III muunnetaan 2030 alkupuolelle saakka ja ne lentävät hyvin todennäköisesti 2050-luvulle.
Nyt katselisin sen ilmapuolustuksen ja muun joint-operaatioiden suorituskyvyn lisäämiseksi noita lennokeita, ELSOa ja kyberiä sekä multispektristä sensoriverkostoa ilmaan ja maahan. Luulen että 5-g on väliinputoaja kun 6-g koneita jo kehitellään. Suorituskykyä voi kehittää monella tavalla niin että se palvelee kokonaisuutta. Yksi huippuhävittäjätyyppi ei tässä yksin auta.