Ei Hornet-päätöksen aikainen keskustelu hirveästi nykyisestä eronnut.
Ruotsi haki epätoivoisesti referenssiasiakasta ja kustannusten jakajaa, ja maalaili haavekuvia puolustusyhteistyöstä (josta presidentti Koivisto suoraan sävyyn totesi, että sellaista ei ole).
Miragen suhteen pohdittiin EY-jäsenyyttä ja sen tuomia lehmänkauppoja. Hornetin piti olla kaksimoottorisena aivan liian kallis, sen suorituskykyä ei epäilty. Voittajan piti olla F-16 tai Gripen, ja valinta oli todellinen yllätys.
Muistaakseni melko pian päätöksen jälkeen nousi kohu, kun pääministeri Aho oli pyytänyt Washingtonin matkalla ”kumppanuusalennusta”, eli vapautusta kehityskulumaksuista. Tämä oli liikaa 90-luvun alun Suomelle ja presidentti Koivistolle.
Mielipidepalstoilla, silloin analogisilla, esitettiin ilmatorjuntaohjuksia hankinnan vaihtoehdoksi, vedottiin Gripenin valintaan pohjoismaisen yhteistyön nimissä ja palstojen taistolaiset paheksuivat amerikkalaisia ehdokkaita.
Silloinkin puhuttiin Maavoimien vuosikymmenestä ja tulevasta ilmatorjuntahankinnasta, kumpikaan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Niin, ja tietysti (silloinen ulkoasiainministeri) Väyrynen piti koko hankintaa tarpeettomana, kuten tänäkin päivänä.