Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Elinkaarikustannusten arviointi on tunnetusti vaikeaa ja sitä se on Ilmavaivoillekin. Se mihin Ilmavoimat ja Puolustusvoimat nojaa on arvio, joka on tarjouksessa mainittu paketti muutettuna meidän olosuhteisiimme. Siltikin kyseessä on arvio joka tarkentuu elinkaaren kuluessa.

Esimerkiksi listaykkösen, F-35 kaupoissa on myyty 2030 saakka ulottuvaa pakettia, jossa on mukana tukipalvelut kustannuksineen. Esimerkiksi Puola sai 5 vuoden diilin, jonka jälkeen ylläpito neuvotellaan erikseen.

HX-hankkeen mittasuhteiden vuoksi hankkeella on mittava puolustuspoliittinen painoarvo ja diplomatia on mukana myös. Arviointiin osallistuu koko tp-UTVA, koska hankinnalla on vaikutusta Suomen ulkopoliittisiin suhteisiin seuraavien vuosikymmenten ajan.

Puolustusvoimat arvioi asioita sotateknisesti ja suorituskyvyn osalta, mutta poliittinen johto joutuu ottamaan kantaa hankkeen poliittisiin vaikutuksiin pitkällä tähtäimellä. Sekään ei ole helppoa.

Esimerkiksi euro-konetta arvioitaessa pitää ottaa huomioon EU:n sisäiset ja ulkoiset suhteet sekä hankinnat siellä. Britannian ero EU:a on hankala asia jos toteutuu ilman sopimuksia. Asia voi edetä jatkossa vielä suhteellisen rauhallisesti, mutta jatkossa vaikuttaa paljon se miten EU:n ja Britannian suhteet kehittyvät. Jos tulee kärhämää jatkuvasti, voi edessä olla kauppasotia tai vähintään jonkinasteista nokittelua joka ei yhteistyötä paranna. Tässä mielessä Eurofighterillä olisi huono asema. Yhteisiä hankkeita on kuitenkin paljon, joten ehkäpä asiat järjestyvät.

Ranska on tällä hetkellä euroopan sillanrakentajia, mutta vain Macronin ansiosta. Hänen valtakautensa päättyy pian ja mikäli valtaan tulisi Le Pen niin Saksan ja Ranskan suhteissa voi tapahtua täyskäännös nykyisen kuhertelun sijaan. Uusi hävittäjäprojekti voisi kohdata saman kohtalon kuin Rafale ja EFA aikanaan.

USA on poliittisen sekaannuksen jälkeen hyvin jakautunut, mutta silti meidän läheisin liittolainen puolustuksessa Ruotsin lisäksi. Jos asiaa tarkasteltaisiin vain poliittisesti niin hankinta tulisi jommasta kummasta maasta. Asiassa pääpaino on kuitenkin sotateknisessä arvioinnissa, mutta hankkeeseen vaikuttavat tämän lisäksi politiikka ja hyvällä perusteella.
 
Kyllä minä näkisin Typhoonin poliittisesti paljon parempana kuin Gripenin. Vaikka jotain epäsopua syntyisi, niin Typhoonilla on vankka käyttäjäpohja manner-Euroopassa (Saksa, Italia, Espanja) ja varmasti koneet pidetään lentämässä jatkossakin. Gripen on toimitusvarmuuden kannalta huonommassa asemassa, kun lähinnä suunnittelu on ruotsalaista ja iso osa komponenteista tulee lukuisista eri maista. Myös jatkokehitystä ajatellen Typhoonin mannermainen käyttäjäpohja on selvästi laajempi kuin Gripenin.
 
Kyllä minä näkisin Typhoonin poliittisesti paljon parempana kuin Gripenin. Vaikka jotain epäsopua syntyisi, niin Typhoonilla on vankka käyttäjäpohja manner-Euroopassa (Saksa, Italia, Espanja) ja varmasti koneet pidetään lentämässä jatkossakin. Gripen on toimitusvarmuuden kannalta huonommassa asemassa, kun lähinnä suunnittelu on ruotsalaista ja iso osa komponenteista tulee lukuisista eri maista. Myös jatkokehitystä ajatellen Typhoonin mannermainen käyttäjäpohja on selvästi laajempi kuin Gripenin.
Ja Typhoonin suunnittelu, joka painottaa painottaa ilmaherruutta ja raakaa kinemaattista suorituskykyä + tosi korkea lentokorkeus vaikuttaa Suomen tarpeisiin tosi sopivalta. Tuohon päälle vielä uusi elso-kyvyiltä tosi kyvykäs tutka, tarjotut laajimmat asevalikoimat (Typhoonin markkintointitiimi sanoi että HX-hankkeessa heillä on laajin asevalikoima tarjolla kisassa), jne... niin mikäli vuoden päästä Puranen, Keränen ja Valtioneuvosto marssivat median eteen ja sanovat Typhoonin olevan seuraava hävittäjämme, voin uskoa vielä että se oikeasti voitti ilman poliittisia suhmurointeja, jne... suorituskykyvertailun.
 
Ranska voi olla hyvinkin halukas irtautumaan aseprojekteista omille teilleen ja piti jopa omat joukkonsa irti NATO:n komennosta 1966-2005, mutta asekauppiaana se on aina ollu erittäin höveli ja taipunut mielellään asiakkaan vaatimuksiin, kunhan vain hinnasta sovitaan. Sen omapäisyys asekaupoissa siis voi olla jopa etu. Ruotsi Greippeineen sen sijaan on riski, kun tuulet voivat kääntyä äkisti niin Washingtonissa (Greippi on täysin riippuvainen amerikkalaisesta teknologiasta ja osista) kuin Tukholmassakin. Eurofighterin kanssa poliittinen riski on myös suht pieni, mutta sitä vaivaa juuri politiikan vuoksi se, että se on komitean suunnittelema hevonen, ja sen päivittäminen on ollut vähän kuin työntäisi saksia perseeseen. Jos ongelmat ovat rauhan aikana sitä luokkaa, että AESA-tutkan saaminen koneeseen on HAL Tejasiin verrattava iksuisuusprojekti, voiko yhteistyön sujuvuuteen ja ketteryyteen luottaa kriisissä? Olen skeptinen. Lisäksi kieltämättä Brexit ei ainakaan helpota tilannetta, vaikka sotilashankinnat onkin yleensä rajattu tiettyjen muodollisuuksien ulkopuolelle.
 
Minusta Gripen E/F riskinä ei ole riippuvuus US tai muusta materiaalista, vaan koneen keskeneräisyys. Laivuepalvelua ei ehdi tulla kun päätös tehdään vuoden päästä. Toinen on pieni käyttäjäkunta joka lisää riskiä korkeisiin kehityskustannuksiin.

USA ei hankaloittaisi moottorien tai muiden komponenttien saatavuutta Ruotsille tai Suomelle, koska se sahaisi NATOn oksaa kun meidän molempien puolustuskyky heikkenisi. Ei siinä olisi mitään järkeä.

Suomi pystyisi myös vaikuttamaan siihen että minkälaisesti varustettuna Gripen meille tulisi. Saab yhdistelee monenlaisia järjestelmiä koneeseen ja se on etu. Suomi voisi halutessaan valita esim. Elbitin kypärätähtäimet Brassien sijasta, SPICE-pommit JDAM-sijasta tai vaikkapa Brite Cloud häirintäjärjestelmän Arexis-järjestelmän sijasta. Gripeniin sopii myös monet erilaiset tj-podit.
 
Gripenissä (siis E:ssä) on vielä suorituskyvyn osalta riski. Kantaa vähemmän painoa kuin Hornetit, jotka me olemme korvaamassa.

Eli siihen ei oikein helposti aseilla saa samanlaista monitoimikonfiguraatiota, kun joko pulttauspaikat loppuvat kesken, kantokyky loppuu kesken tai teho loppuu kesken kun aerodynaminen profiili huononee. Samalla myös toiminta-aika ilmassa on pieni.

Muilla sentään on joitakin uniikkeja piirteitä, jotka näen kilpailuvalteiksi.

F-35 - häive, sensorifuusio, edistyneet kommunikaatiolinkit ja linkittyminen puolustusjärjestelmään, jne...

Super Hornet - Suuri kantokyky + Growler.

Rafale - Tosi tasapainoinen suunnittelu eri tehtäviin, kehuttava omasuoja SPECTRAlla, suuri kantokyky, jne...

Typhoon - Suuri kantokyky, raaka kinemaattinen suorituskyky, korkein lentokorkeus, tuleva tehokkaan elson salliva tutkajärjestelmä, kilpailun laajin tarjottu asevalikoima, jne...

Gripenissä ei ole mitään omalaatuista erityistä etua. Globalin saa ostettua erikseen minkä muun tahansa HX-ehdokkaan kylkeen eikä sen ominaisuuksilla ole itse Gripen-hävittäjän kanssa mitään tekemistä, joten sitä on vaikea luokitella Gripen-lavetin eduksi.
 
Minusta Gripen E/F riskinä ei ole riippuvuus US tai muusta materiaalista, vaan koneen keskeneräisyys. Laivuepalvelua ei ehdi tulla kun päätös tehdään vuoden päästä. Toinen on pieni käyttäjäkunta joka lisää riskiä korkeisiin kehityskustannuksiin.

USA ei hankaloittaisi moottorien tai muiden komponenttien saatavuutta Ruotsille tai Suomelle, koska se sahaisi NATOn oksaa kun meidän molempien puolustuskyky heikkenisi. Ei siinä olisi mitään järkeä.

Suomi pystyisi myös vaikuttamaan siihen että minkälaisesti varustettuna Gripen meille tulisi. Saab yhdistelee monenlaisia järjestelmiä koneeseen ja se on etu. Suomi voisi halutessaan valita esim. Elbitin kypärätähtäimet Brassien sijasta, SPICE-pommit JDAM-sijasta tai vaikkapa Brite Cloud häirintäjärjestelmän Arexis-järjestelmän sijasta. Gripeniin sopii myös monet erilaiset tj-podit.

Keskeneräisyys ja pieni käyttäjäkunta ovat toki isompia riskejä. Kuitenkin, jos riippuvuutta USA:sta pidetään ongelmana kuten F-35 ja F/A-18E:n kanssa, täsmälleen sama heikkous on Greipin kanssa.
Suomi ja Ruotsi eivät ole NATO:n jäseniä, joten kuka tahansa ailahteleva Valkoisen talon herra voisi hyvinkin katkaista langat jotain muuta, todellista tai kuviteltua, etua vastaan. Jos tähän oltiin valmiita han suoria liittolaisia vataan, ei se kynnys ainakaan ei-liittolaisten kohdalla korkeampi ole. Esmes Jimmy Carterin liennytyskaudella ykköslinjan kalustoa myytiin vain lähimmille liittolaisille ja muita varten alettiin kehittää kaikenlaisia kehitysmaaversioita, kuten F-16/79. Reaganin kaudella tehtiin sitten täyskäännös. Riski tähän ei toki ole kovin suuri, mutta kuitenkin olemassa. Tietysti voisi myös ajatella, että mitä suurempi riippuvuus on, sitä voimakkaampia ovat myös argumentit liittolaisuuden välttämättömyydestä.
 
Suomelle tarjotaan “viimeisintä teknologiaa edustavia parannettuja sensoreita, omapuolustusjärjestelmän sekä edistyneen tutkan. Eurofighter tarjoaa myös laajimman asevalikoiman HX-hankkeessa, mukaan lukien luokkansa parhaan näkökentän ulkopuolelle ulottuvan suorituskyvyn ilmasta ilmaan, kauko- sekä kohdistettuun ilmasta maahan vaikuttamiseen.”
 
Typhoonin ja Gripenin heikkoudet ovat kaukovaikutusasejärjestelmien kantama ja datafuusio.

Molemmissa koneissa tarjotaan joko Taurus KEPD tai Storm Shadow- ohjusjärjestelmiä ja ne ovat toistaiseksi tiedossa olevan datan mukaan paljon lyhytkantamaisempia kuin JASSM ER, joka tulisi jenkkikoneiden mukana.

Typhooniin tai Gripeniin ei ole integroitu raskasta liitopommia lainkaan ja Typhoonin datalinkkinä on edelleen Link-16 ainoastaan. Ei ole TTNT tai MADL- datalinkkejä vastaavia. Link-16 on häirittävissä ja ruuhkainen kun datasiirtokyky ja kapea kaistanleveys on ongelmia. Gripukassa on oma kehittynyt linkki, mutta miten se hyödyttää meitä jos toimimme NATO-koneiden kanssa?
 
On hyvin mahdollista että Eurofighteriin on integroitu eniten aseita.

Siitä ei voi kuitenkaan vielä päätellä tai sen perusteella sanoa että tarjoavat laajinta asepakettia HX:ssä.
 
On hyvin mahdollista että Eurofighteriin on integroitu eniten aseita.

Siitä ei voi kuitenkaan vielä päätellä tai sen perusteella sanoa että tarjoavat laajinta asepakettia HX:ssä.
Siivetlehti väittää että valmistajan mukaan:
Eurofighter tarjoaa myös laajimman asevalikoiman HX-hankkeessa,
Valikoima tietysti viittaa siihen mitä olisi kyseiseen koneeseen juuri nyt saatavissa jos budjetin koko ei asettaisi mitään rajoitteita.

Paketin koosta tai laajuudesta ei kaiketi ole mitään väitettykään, vai onko, ja jos niin missä?
En huomannut Protheonin sellaista väittäneen. Paketti tarkoittanee vain sitä osaa valikoimasta mikä mahtuu tarjoukseen ja siten hankintabudjettiin.
Edit: Olihan siellä aiemmin tosin:
kilpailun laajin tarjottu asevalikoima,
Harhaanjohtavana ilmaisunahan tuota voi pitää, pakettia tarjotaan annetulla budjetilla, eikä valikoimaa tarjota ollenkaan, se vain on mitä on tarjoamatta.

Siihen en myöskään ota kantaa pitääkö tuo lehden esittämä väite tai sen mukainen valmistajan esittämä väite paikkansa vai ei.
Luotan siihen että HX-hankeessa otetaan selvää kaikesta sellaisesta, millä katsotaan olevan merkitystä koneiden mahdollistaman kokonaisuuden sotilaalliselle suorituskyvylle, kuuluupa asevalikoima joukkoon tai ei.
 
Keskeneräisyys ja pieni käyttäjäkunta ovat toki isompia riskejä. Kuitenkin, jos riippuvuutta USA:sta pidetään ongelmana kuten F-35 ja F/A-18E:n kanssa, täsmälleen sama heikkous on Greipin kanssa.
Suomi ja Ruotsi eivät ole NATO:n jäseniä, joten kuka tahansa ailahteleva Valkoisen talon herra voisi hyvinkin katkaista langat jotain muuta, todellista tai kuviteltua, etua vastaan. Jos tähän oltiin valmiita han suoria liittolaisia vataan, ei se kynnys ainakaan ei-liittolaisten kohdalla korkeampi ole. Esmes Jimmy Carterin liennytyskaudella ykköslinjan kalustoa myytiin vain lähimmille liittolaisille ja muita varten alettiin kehittää kaikenlaisia kehitysmaaversioita, kuten F-16/79. Reaganin kaudella tehtiin sitten täyskäännös. Riski tähän ei toki ole kovin suuri, mutta kuitenkin olemassa. Tietysti voisi myös ajatella, että mitä suurempi riippuvuus on, sitä voimakkaampia ovat myös argumentit liittolaisuuden välttämättömyydestä.
Kaikki on maailmassa mahdollista kai. On kuitenkin eriasia myydä valmista konetta kuin komponentteja. Jos Trumppikaan ei ole estänyt Gripenin komponenttien myyntiä Ruotsiin niin tuskin sen pahempaa kusipäätä tulee. Jos tulee, niin maailma on entistäkin pahemmassa jamassa ja siinä Greipin moottorit on pikkujuttu. Varsinkin kun Suomi on varautunut heti alussa toimimaan itsenäisesti koneillaan pitkään. Ruotsista tulee ohjelmistopäivitykset jotka ovat kuitenkin nykyään vähintään yhtä tärkeitä kuin osat.

Greippi on myös hävinnyt ansiokkaasti lähes kaikki kilpailut jenkkikoneille, joten konetyyppi ei muodosta kilpailu-uhkaa jenkeille. Siellä tunnetusti bisnes on pyhä juttu ja kaikesta muusta voi joustaa tilanteen mukaan. Ei siis huolta, koska en usko Greipin mahdollisuuksiin aikaisempieni perustelujen takia. USA-yhteys ei siinä ole se ongelma sinällään.
 
Siitä oli linkkiä täällä joskus varmaan vuosi sitten. Siinä Typhoonin tiimi sanoi, että heillä on kaikista tarjokkaista laajin asevalikoima erilaisiin tilanteisiin.
Uskot siis kauppiasta joka ei tunne kilpailijoiden tarjouksia? Aseintegraatiomahdollisuudet on julkisesti ja kilpailijoidenkin kesken hieman hämäriä. Ei voida sanoa että mikä on toiselle helppoa ja mikä ei.

Suomi ei tarvitse laajaa arsenaalia, vaan täsmäliitopommeja, lyhyen kantaman pommeja ja stand-off asejärjestelmän. Ilmataisteluun lyhyen- ja pitkänkantaman ohjukset.

BAE on integroinut Typhooneihin toistaiseksi Centurion-ohjelmassa vain Paveway IV-pommin ja Brimstone II -ohjuksen sekä Storm Shadow -ristelyohjuksen. Se ei ole kovin laaja arsenaali.
Maalinosoituspodina on integroitu vain Litening V. Ilmataisteluun on käytössä Iris-T, ASRAAM, AMRAAM ja METEOR ja siinä on hyvä valikoima.

Suunnitelmissa on lisätä JSM ja SDB(1/2?), mutta suunnitelmia on tehty monissa asioissa ja kauan.

Vertaile sitten Suomen kauppojen DSCA-ilmoituksiin tätä. Storm Shadow ja nyt ASuW rooliin mainostetun Pavewayn kantamat jäävät selvästi US JSOW block III ja JASSM- ohjuksesta. Pavewayssa ei ole 2-suuntadatalinkkiä eikä ATR-kykyä kuten JSOWssa.
 
BAE on integroinut Typhooneihin toistaiseksi Centurion-ohjelmassa vain Paveway IV-pommin ja Brimstone II -ohjuksen sekä Storm Shadow -ristelyohjuksen. Se ei ole kovin laaja arsenaali.
Eikö Diehl ole kehittänyt JSOW-tyylisen liitopommin Typhoonille? Ja meritorjuntaan Typhoonille saisi myös Marte-ER:n
 
Elinkaarikustannusten arviointi on tunnetusti vaikeaa ja sitä se on Ilmavaivoillekin. Se mihin Ilmavoimat ja Puolustusvoimat nojaa on arvio, joka on tarjouksessa mainittu paketti muutettuna meidän olosuhteisiimme. Siltikin kyseessä on arvio joka tarkentuu elinkaaren kuluessa.

Esimerkiksi listaykkösen, F-35 kaupoissa on myyty 2030 saakka ulottuvaa pakettia, jossa on mukana tukipalvelut kustannuksineen. Esimerkiksi Puola sai 5 vuoden diilin, jonka jälkeen ylläpito neuvotellaan erikseen.

HX-hankkeen mittasuhteiden vuoksi hankkeella on mittava puolustuspoliittinen painoarvo ja diplomatia on mukana myös. Arviointiin osallistuu koko tp-UTVA, koska hankinnalla on vaikutusta Suomen ulkopoliittisiin suhteisiin seuraavien vuosikymmenten ajan.

Puolustusvoimat arvioi asioita sotateknisesti ja suorituskyvyn osalta, mutta poliittinen johto joutuu ottamaan kantaa hankkeen poliittisiin vaikutuksiin pitkällä tähtäimellä. Sekään ei ole helppoa.

Esimerkiksi euro-konetta arvioitaessa pitää ottaa huomioon EU:n sisäiset ja ulkoiset suhteet sekä hankinnat siellä. Britannian ero EU:a on hankala asia jos toteutuu ilman sopimuksia. Asia voi edetä jatkossa vielä suhteellisen rauhallisesti, mutta jatkossa vaikuttaa paljon se miten EU:n ja Britannian suhteet kehittyvät. Jos tulee kärhämää jatkuvasti, voi edessä olla kauppasotia tai vähintään jonkinasteista nokittelua joka ei yhteistyötä paranna. Tässä mielessä Eurofighterillä olisi huono asema. Yhteisiä hankkeita on kuitenkin paljon, joten ehkäpä asiat järjestyvät.

Ranska on tällä hetkellä euroopan sillanrakentajia, mutta vain Macronin ansiosta. Hänen valtakautensa päättyy pian ja mikäli valtaan tulisi Le Pen niin Saksan ja Ranskan suhteissa voi tapahtua täyskäännös nykyisen kuhertelun sijaan. Uusi hävittäjäprojekti voisi kohdata saman kohtalon kuin Rafale ja EFA aikanaan.

USA on poliittisen sekaannuksen jälkeen hyvin jakautunut, mutta silti meidän läheisin liittolainen puolustuksessa Ruotsin lisäksi. Jos asiaa tarkasteltaisiin vain poliittisesti niin hankinta tulisi jommasta kummasta maasta. Asiassa pääpaino on kuitenkin sotateknisessä arvioinnissa, mutta hankkeeseen vaikuttavat tämän lisäksi politiikka ja hyvällä perusteella.

Jos EF tulisi valituksi, niin onkohan ostomaa Isobritannia markkinointivastuun mukaisesti, ja joutuukohan siitä maksamaan tuontitullit, kun hankinta EU:n ulkopuolelta?
 
Ja Typhoonin suunnittelu, joka painottaa painottaa ilmaherruutta ja raakaa kinemaattista suorituskykyä + tosi korkea lentokorkeus vaikuttaa Suomen tarpeisiin tosi sopivalta. Tuohon päälle vielä uusi elso-kyvyiltä tosi kyvykäs tutka, tarjotut laajimmat asevalikoimat (Typhoonin markkintointitiimi sanoi että HX-hankkeessa heillä on laajin asevalikoima tarjolla kisassa), jne... niin mikäli vuoden päästä Puranen, Keränen ja Valtioneuvosto marssivat median eteen ja sanovat Typhoonin olevan seuraava hävittäjämme, voin uskoa vielä että se oikeasti voitti ilman poliittisia suhmurointeja, jne... suorituskykyvertailun.

Ja päälle vielä se mahdollinen Typhoon-Tempest kehityspolku...
 
Elinkaarikustannusten arviointi on tunnetusti vaikeaa ja sitä se on Ilmavaivoillekin. Se mihin Ilmavoimat ja Puolustusvoimat nojaa on arvio, joka on tarjouksessa mainittu paketti muutettuna meidän olosuhteisiimme. Siltikin kyseessä on arvio joka tarkentuu elinkaaren kuluessa.

Esimerkiksi listaykkösen, F-35 kaupoissa on myyty 2030 saakka ulottuvaa pakettia, jossa on mukana tukipalvelut kustannuksineen. Esimerkiksi Puola sai 5 vuoden diilin, jonka jälkeen ylläpito neuvotellaan erikseen.

HX-hankkeen mittasuhteiden vuoksi hankkeella on mittava puolustuspoliittinen painoarvo ja diplomatia on mukana myös. Arviointiin osallistuu koko tp-UTVA, koska hankinnalla on vaikutusta Suomen ulkopoliittisiin suhteisiin seuraavien vuosikymmenten ajan.

Puolustusvoimat arvioi asioita sotateknisesti ja suorituskyvyn osalta, mutta poliittinen johto joutuu ottamaan kantaa hankkeen poliittisiin vaikutuksiin pitkällä tähtäimellä. Sekään ei ole helppoa.

Esimerkiksi euro-konetta arvioitaessa pitää ottaa huomioon EU:n sisäiset ja ulkoiset suhteet sekä hankinnat siellä. Britannian ero EU:a on hankala asia jos toteutuu ilman sopimuksia. Asia voi edetä jatkossa vielä suhteellisen rauhallisesti, mutta jatkossa vaikuttaa paljon se miten EU:n ja Britannian suhteet kehittyvät. Jos tulee kärhämää jatkuvasti, voi edessä olla kauppasotia tai vähintään jonkinasteista nokittelua joka ei yhteistyötä paranna. Tässä mielessä Eurofighterillä olisi huono asema. Yhteisiä hankkeita on kuitenkin paljon, joten ehkäpä asiat järjestyvät.

Ranska on tällä hetkellä euroopan sillanrakentajia, mutta vain Macronin ansiosta. Hänen valtakautensa päättyy pian ja mikäli valtaan tulisi Le Pen niin Saksan ja Ranskan suhteissa voi tapahtua täyskäännös nykyisen kuhertelun sijaan. Uusi hävittäjäprojekti voisi kohdata saman kohtalon kuin Rafale ja EFA aikanaan.

USA on poliittisen sekaannuksen jälkeen hyvin jakautunut, mutta silti meidän läheisin liittolainen puolustuksessa Ruotsin lisäksi. Jos asiaa tarkasteltaisiin vain poliittisesti niin hankinta tulisi jommasta kummasta maasta. Asiassa pääpaino on kuitenkin sotateknisessä arvioinnissa, mutta hankkeeseen vaikuttavat tämän lisäksi politiikka ja hyvällä perusteella.
Ja taas hankintabudjetin puolella sekin tekee vielä budjetista tiukan, kun siihen pitäisi mahduttaa HX:n käyttökustannukset siltä ajalta, kun sitä käytetään Hornetin kanssa rinnakkain. Ja siihen vielä päälle kotimaassa tapahtuva infrastruktuurin rakentaminen ja määräaikaisten asiantuntijapalveluiden hankinta projektinhallintaan, jne...

Suomen Sotilaassa Puranen sanoi, että edellä mainitut asiat vievät noin 10 prosenttia budjetista. Eli karkeasti sanottuna HX-ehdokkaan on oikeasti mahdutettava pakettinsa ennemminkin 9 miljardiin eikä 10 miljardiin. Ja mikäli DSCA:n hinta-arviot F-35:lle ja Super Hornetille (12,5 miljardia dollaria ja 14,5 miljardia dollaria eli 10,28 miljardia euroa ja 11,93 miljardia euroa (15.12.2020 valuutan vaihtoarvoilla) ja tästä vielä puuttuivat pitkän matkan ilmataisteluohjukset, niin mikäli hinta-arviot osuvat edes jotenkin kohdilleen, niin helposti ymmärtää miksi kympinkin kanssa tekee tiukkaa.
 
Back
Top