Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Ilkka Kanervan kommentti myös HX:n vuotuisista käyttökustannuksista oli aika yksiselitteinen. 250 miljoonaa euroa tai 10% puolustusbudjetista maksimissaan. Ei tarvitse käyttää niin paljoa, mutta se on maksimi. Enempään ei rahoja anneta. Eli 250 miljoonaa 30 vuodessa on se 7,5 miljardia euroa. Plus pari miljardin euron MLU:ta ja 10 miljardin hankinta. 19,5 miljardia euroa siis koko järjestelmän elinkaarikustannukset. Mutta vieläkin VL ja Yrttiaho koittaa dramatisoida koko homman 30 miljardiksi.

Ja sekin oli vielä ihan helvetin typerää kuinka Yrttiaho sanoi, että kun nyt 30 miljardia on otettu velkaa niin ei sitten laiteta samanlaista summaa heti hävittäjiin lisää velkaa. Kun oikeasti se on 10 miljardia se velan osuus, ja se 10 miljardia muita elinkaarikustannuksia käytetään puolustusvoimien normaalista budjetista 30 vuoden aikana. Oksettavaa tämä Yrttiahon älyllisesti epärehellinen retoriikka ja logiikka. Hän myös VTV:n raportista valikoi vain moitteet HX-hankkeesta ja esitti asian niin kuin että hanketta olisi taloudellisesti hoidettu päin metsää kun todellisuudessa siellä oli vain pienet korjausehdotukset ja kehuja paljon. Ja Kaikkonen joutui siinä korjaamaan Yrttiahon bullshittiä.

Onneksi sai huomata, että Yrttiaho oli ainoana mielipiteidensä kanssa salissa. Muiden puolueiden edustajat laittoivat hänelle kunnolla argumenttiä vastaan.
 
Suomen Sotilaassa Puranen sanoi, että edellä mainitut asiat vievät noin 10 prosenttia budjetista. Eli karkeasti sanottuna HX-ehdokkaan on oikeasti mahdutettava pakettinsa ennemminkin 9 miljardiin eikä 10 miljardiin. Ja mikäli DSCA:n hinta-arviot F-35:lle ja Super Hornetille (12,5 miljardia dollaria ja 14,5 miljardia dollaria eli 10,28 miljardia euroa ja 11,93 miljardia euroa (15.12.2020 valuutan vaihtoarvoilla) ja tästä vielä puuttuivat pitkän matkan ilmataisteluohjukset, niin mikäli hinta-arviot osuvat edes jotenkin kohdilleen, niin helposti ymmärtää miksi kympinkin kanssa tekee tiukkaa.
DSCA:n kustannusarviot on nasevilla perusteilla kuitattu foorumilla aika karkeiksi. AGM-260 JATM pitäisi saada IOC:n 2023 ja jos se on tarjolla niin tuskin sille on edes hintaa vielä keksitty kun kehitystyö on kesken. Sama koskee Peregrineä jos jompikumpi niistä tulisi valituksi. AIM-120D AIM-9X block 2/2+ ovat ainoita joille hinta löytyy jenkki-AA ohjuksista.
Plus pari miljardin euron MLU:ta ja 10 miljardin hankinta. 19,5 miljardia euroa siis koko järjestelmän elinkaarikustannukset. Mutta vieläkin VL ja Yrttiaho koittaa dramatisoida koko homman 30 miljardiksi.
HX MLU kustannus on ihan puhdasta spekulaatiota kun emme tiedä edes valittavaa konetta. Tuskin Hornetin kohdallakaan osattiin sanoa juurikaan mitä niihin pitäisi uusia 15 vuoden päästä ja mitä vaihtoehtoja on tarjolla tulevaisuudessa ym.ym. Kustannus voi olla enemmän tai vähemmän ja se riippuu myös mitä muut käyttäjät (em. pääkäyttäjä) haluaa kehitettävän koneissaan.
 
Jos EF tulisi valituksi, niin onkohan ostomaa Isobritannia markkinointivastuun mukaisesti, ja joutuukohan siitä maksamaan tuontitullit, kun hankinta EU:n ulkopuolelta?
Enpä tiedä. Tosin EF valmistaa koneen osia myös EU:ssa ja kokoonpanee tietääkseni Typhoonia Manchingissa, Saksassa. Voisiko koneet tulla sieltä? Tuskin ongelmaa syntyisi vaikka valitsisimme tutkaksi BAE:N ECRS Mk II version :unsure:. Typhoonin aseita valmistaa myös MBDA (mm. Meteor) joten pakko tuon on toimia jotenkin järkevästi, luulisin. Ehkä puolustusvälineistä ei tule kiistaa.
 
Näin kärjistetysti sanoisin, että SH olisi likimain sama kuin ostaisi markkinoiden parhaan IPhonen vaikka uusi malli tulisi muutaman kuukauden päästä markkinoille. Salama on sitten se tuleva uusi malli. Noita euro hävittäjiä en vertaa, koska tuskin ovat finaalissa yksikään.
 
@Sizzi Mihin perustat väitteesi Super Hornetin huonoista ja Eurofighterin hyvistä mahdollisuuksista?

Ketjua taaksepäin lukemalla täällä syntynyt "konsensus" julkisisiin lähteisiin perustuen taitaa olla, että kolmikosta Super Hornet, Eurofighter ja Rafale jokainen voidaan tietyillä perusteilla nostaa F-35:n kirittäjäksi, jonka senkin etulyöntiasemaa on perustellusti epäilty. Unohtamatta Gripenin puolesta annettuja puoltavia lausuntoja.
Juu ja nämähän ovat vain minun vaatimattomia mielipiteitäni, mutta tietyt asiat mielestäni ovat keskeisiä.

Näin olematta osana kilpailutusta, on mielestäni vaikea antaa mitään vahvaa mielipidettä yhtään mihinkään. Kokonaisuus ratkaisee.

1. Gripen on yksinkertaisesti keskeneräinen. En pidä sitä vaihtoehtona. Miten PV voisi ostaa jotain tuollaista, joka on niin keskeinen puolustusjärjestelmän osa. Kone on varmasti käyttökustannuksiltaan edullisin ja ilmeisen hyvää tekniikkaa sisällä, mutta käsittääkseni se on myös aika heikko suorituskyvyiltään, mitä tulee koneen fyysiseen tehoon.
2. Rafalen tulevaisuuden näkymät eivät näytä hääveiltä. Se on sen keskeisin heikkous mielestäni. Ilmeisesti koneen datalinkitysongelmat ja sen semmoiset olisi Suomen versiossa kohdillaan? En myöskään jaksa uskoa, että ranskalaiset panostaisivat tarjoukseen elvyttääkseen koneen myyntiä, vai onko jollakin tietoa Ranskan haluavan vielä ostaa lisää noita lähitulevaisuudessa? Rafale on monipuolinen ja tasapainoisen tuntuinen paketti. Ranska ei kuitenkaan kykene antamaan samanlaista taustatukea, kuten EF valmistajat ja Yhdysvallat. Näkisin myös Ranskan olevan epäluotettavampi kumppani poliittisesti ajatellen.
3. Super Hornet on mielestäni raskas ja fyysisiltä tehoiltaan heikko, ajatellen ilmatilan hallintaa. Valittavan koneen tulisi kuitenkin kyetä pudottamaan Venäjän 5. sukupolven hävittäjä ja heikot tehot vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan. Etuina tietysti jatko vanhalle Hornetille, 2 moottorisuus Rafalen ja EF tavoin, suuri tutka ja kuljetuskapasiteetti. Käyttökustannukset varmasti aika suuri ongelma. Ilmeisesti tutkahäive on kohtuu pieni edestä. En tiedä onko Growler lisänä oikeasti niin hyödyllinen. PV tietää. Super Hornetin rinnalle on tarjottu siipidronea tulevaisuutta ajatellen, joka olisi kyllä kätevä esimerkiksi maalien etsintään, rynnäköintiin ja tiedusteluun noin yleensä, mutten oikein usko sen kykenevän ilmataisteluun. Millaisilla parametreillä sellaisesta sitten saataisiin paras hyöty irti? Ilmeisesti varsinkin Saksan Super Hornet -tilaukset lupaavat hyvää tulevaisuutta ajatellen. Kokonaisuutena ajatellen tämä kone on mielestäni liian kookas ja kömpelö, mikä haittaa sen tehtäviä ja lisää kustannuksia. Mutta PV tekee testit ja sovittaa kokonaisuuden puolustusjärjestelmään, joten en minä voi lukita mielipidettäni. En voi kuitenkaan olla ajattelematta valittavan koneen keskeistä tehtävää ampua alas Venäjän moderneja koneita.
4. Eurofighter on tehoiltaan paras mahdollinen, eli koneen fyysiset suoritusarvot. Vaikka jossain väitettiin Rafalen pärjänneen sille. Kuitenkin tehopainosuhteeltaan EF on paras. Se kykenee myöskin kuljettamaan paljon ja monipuolisesti aseita, mutta on erikoistunut enemmän ilmatilan hallintaan ja se on kuitenkin valittavan koneen päätehtävä, vaikka toki sitä käytetään monipuolisesti puolustusjärjestelmän osana. Suomelle on luvattu mahdollisuus osallistua koneen jatkokehitykseen, joka toisi lisäarvoa monin tavoin. Olen siinä käsityksessä, että EF:n sisuskalut on vakuuttavat ja kenties koneeseen saadaan päivitysten ohessa ympättyä jotain mitä kehitellään seuraavan sukupolven koneisiin? Uskoisin EF:llä olevan valoisampi tulevaisuus, kuin Rafalella. Lisäksi tämä kone on usean maan projekti. Pitäisin sitä erittäin hyvänä Suomen osalta ja kriisitilanteessa Suomella saattaisi olla parempi mahdollisuus vuokrata tai ostaa koneita muilta käyttäjämailta. Mahdollisuudet on paljon leveämmät kaupalliseen, tekniseen ja tukeen liittyvään yhteistyöhön, kuin vaikkapa Ranskan kanssa. Lisäksi koska uusia seuraavan sukupolven koneita ollaan suunnittelemassa, valmistajamaat keskittyvät niihin. Suomella voi olla erinomaiset neuvottelumahdollisuudet ajatellen koneen kehitystä, osaamisen siirtymistä, osallistumista ja tuotantolinjojen jatkoa. EF on nopea ja se kykenee lentämään tarvittaessa korkealla. Se on tietysti eri juttu, että onko Suomen olosuhteissa korkealla lentämisestä hyötyä, kun tarttis olla piilossa pitkän kantaman alueilmatorjuntaohjuksilta. Mutta mikä sitten on todellisuus valmistajamaiden ajatuksissa tämän koneen osalta, kun Saksakin päätyi ostamaan Super Hornetteja?
5. F-35 on vähän hankala sanoa yhtään mitään. PV:n testit paljastaa sen ominaisuuksien erinomaisuuden. Kallishan se varmasti on, tulevaisuuden näkymät hyvät. Fyysisiltä tehoiltaan todella heikko. Kuinka häiveominaisuudet toimii kun kone on aselastissaan? Ohjuksissa kun ei ole häivettä. Kysymys kuuluukin, että onko F-35 sensorifuusio ja muu tekniikka edes edellä vaikkapa Eurofighteriin nähden? Onko se etuus vain häiveessä ja miten paljon se todella merkitsee? Sekin riippuu miten konetta käytetään. Entä tutkien kehitys, kun käytännössä kone on parhaiten suojassa esimerkiksi ilmatorjunnalta matalalla lennettäessä ja myös nopeus auttaa tässä. Vaikka sanotaan, että kaartotaistelutilanteeseen päästään koko ajan harvemmin, niin voi se kehitys kääntyä toiseenkin suuntaan. Omasuojat kehittyy, samoin häive. Entä kuinka tositilanteessa F-35 ohjuksen ammunta eri suuntiin toteutuu? F-35 kanssa ongelmana on myöskin keskeinen ja voimakas riippuvaisuus-suhde Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa ei välitetä Suomesta. Ei muuallakaan, mutta Euroopassa on sentään erilainen poliittinen ja taloudellinen suhde.

Ehdokkaat kykenevät kantamaan tyydyttävän monipuolisesti erilaisia ohjuksia, paitsi Gripen ja F-35 joiden teho kärsii suhteessa enemmän kun lastia laitetaan enemmän. Tutkistakaan on paha sanoa mitään, vain PV tietää kun nekin testaa. En myöskään voi ottaa kantaa koneiden sekä niiden oheisjärjestelmien ja aseiden hankintahintoihin tai elinkaarikustannuksiin.

Mielestäni kokonaisuudessaan EF näyttäisi voivan tarjota parhaan kokonaisuuden ja siten kovin haastaja ennakkosuosikille, F-35:lle. En ala tästä aiheesta väittelemään kenenkään kanssa, enkä tullut tälle foorumille muutenkaan väittelemään asioista.

EDIT

Niin ja piti tuossa vielä kirjoittaa, että olisi mukava tietää kansainvälisten harjoitusten statistiikka. Kuinka Suomen Hornetit on ampuneet alas Eurofightereitä ja Rafaleja. Rafalen osalta minulla ei ole mitään tietoa.

Kilpailutukseen myös vaikuttaa varmasti hyvin paljon se, että se 10 miljardia ei taida riittää valitsemaan "parasta konetta".
 
Viimeksi muokattu:
2. Rafalen tulevaisuuden näkymät eivät näytä hääveiltä.
Sitähän Ranska aikoo käyttää 2070 vuoteen asti.
vai onko jollakin tietoa Ranskan haluavan vielä ostaa lisää noita lähitulevaisuudessa?
Ranskahan aikoo korvata kaikki Miraget Rafalella. Se tällä hetkellä tarkoittaa noin sata Rafalea lisää.
Näkisin myös Ranskan olevan epäluotettavampi kumppani poliittisesti ajatellen.
Ranskahan on ollut siinä luotettava, että tarjoavat kunhan vaan rahaa lykkäät heille.
Käyttökustannukset varmasti aika suuri ongelma.
SH:han on Yhdysvaltain käyttökustannuksiltaan edullisin hävittäjä. Laivaston datan mukaan edullisempi kuin Hornet itse.
Uskoisin EF:llä olevan valoisampi tulevaisuus, kuin Rafalella.
Ainakin tähän asti Rafale on kehityksessä mennyt reippaasti EF:ää edellä. Rafalessa on ollut jo esim. AESA vaikka kuinka kauan, kun nyt vasta EF saa AESAn.
 
Miten ihmeessä Rafalen tulevaisuudennäkymät eivät näytä hääveiltä, kun konetta pukkaa linjalta koko ajan eikä sille ole seuraajaa suunnitteilla kuin luonnoskonseptina? Typhoonin seuraaja Tempest on pykälää konkreettisempi suunnitelma. Ranskahan vieläpä tilaa vähän käytettyjen Rafaleiden tilalle tehdasuusia, kun Kreikalle pitää saada koneita nopeasti. Intiaankin kaupat on vasta avattu. Super Hornetin osalta se tulevaisuus on epävarmin US Navyn kohdalla, Gripenillä taas koko vähäisen käyttäjäkunnan vuoksi. Ihan samoin perustein pitäisi sitten epäillä Typhoonin tulevaisuudennäkymiä, sen ECR-variattihan käytännössä jo kaatui. Todellisuudessa kumpaakin konetta valmistetaan ja käytetään vielä pitkään, toimitukset pelkästään nykyisille asiakkaille jatkuvat todennäköisesti jokseenkin yhtä kauan kuin HX:n käyttöönotto Suomessa kestää eli jokseenkin 2030 saakka. Esmes Ranskalla on vielä Mirage 2000-5:t korvaamatta, mikä on väistämätöntä kun 1983-95 toimitetut koneet alkavat olla ajettu loppuun, Mirage 2000D:n kanssa sama vika vähän myöhemmin, Saksa korvaa Tranche 1 Typhooneja nelosella ja Espanja hyvin todennäköisesti Hornetit samoin.

Ranska taas on varmaan maailman hövelein asekauppias, joka tunnetaan kyvystään kaupata tuotteita sotien molemmille osapuolille ja on sangen immuuni vaihtuvien presidenttien (*köh* Carter *köh*) liennytys- ja omantunnonkohtauksille. Maihinnousualusten kauppa Venäjällekin suostuttiin perumaan pitkin hampain, kun uudeksi ostajaksi saatiin junailtua Egypti. Vaikea mun on nähdä poliittista riskiä asekauppiaassa, joka ei juuri muita papereita kysele kuin seteleitä ja jonka omaa politiikkaa Suomen-kaupat vielä tukisivat. Muut ehdokkaat ovat poliittisten riskiensä kanssa sitten käytännössä kaikki keskenään samalla viivalla, kaksi konetta on täysin amerkkalaisia ja kaksi muuta teknologialtaan hyvin riippuvaisia amerikkalaisista, Gripen enemmän, Typhoon vähemmän. Se on sitten kysymys siitä, millaisena riskinä riippuvuutta amerikkalaisista pitää.
 
Ranska taas on varmaan maailman hövelein asekauppias, joka tunnetaan kyvystään kaupata tuotteita sotien molemmille osapuolille ja on sangen immuuni vaihtuvien presidenttien (*köh* Carter *köh*) liennytys- ja omantunnonkohtauksille


No Ranska osaa kyllä ampua itseään jalkaankin asekaupoissaan (politikoinnilla). Esim Rafalen pieleen menneet kaupat mm. Marokkoon ja Egyptiin...
Dassault sai alunperin 126 koneen tilauksen Egyptistä ja Qatarista, mutta sittemmin kauppa kutistui 36 valmiin koneen ostoksi. JAS voitti Rafalen Brasilian ja Sveitsin hävittäjäkaupoissa.
 
Rafale voi pärjätä HX:ssä vain jos hankintahintaa on saatu reippaasti alemmas.
///
Neuvottelut on saatu päätökseen:

"Tarkentavia neuvotteluja on käyty koronaviruksen varjossa peräkkäin eri valmistajien kanssa loppusyksyn ja alkutalven aikana. Viimeiset neuvottelut käytiin joulukuun alkupäivinä Tampereella Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tiloissa. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen vahvisti HS:lle, että lopullisten tarjouspyyntöjen valmistelu on aloitettu. Tarjouspyynnöt on tarkoitus lähettää viidelle hävittäjävalmistajalle tammikuun loppuun mennessä. Vastaukset niihin saataneen kevään tai kesän aikana."

"Valtioneuvosto päättää hankittavasta hävittäjästä ensi vuoden lopulla. "
 
Juu ja nämähän ovat vain minun vaatimattomia mielipiteitäni, mutta tietyt asiat mielestäni ovat keskeisiä.

Näin olematta osana kilpailutusta, on mielestäni vaikea antaa mitään vahvaa mielipidettä yhtään mihinkään. Kokonaisuus ratkaisee.

1. Gripen on yksinkertaisesti keskeneräinen. En pidä sitä vaihtoehtona. Miten PV voisi ostaa jotain tuollaista, joka on niin keskeinen puolustusjärjestelmän osa. Kone on varmasti käyttökustannuksiltaan edullisin ja ilmeisen hyvää tekniikkaa sisällä, mutta käsittääkseni se on myös aika heikko suorituskyvyiltään, mitä tulee koneen fyysiseen tehoon.
2. Rafalen tulevaisuuden näkymät eivät näytä hääveiltä. Se on sen keskeisin heikkous mielestäni. Ilmeisesti koneen datalinkitysongelmat ja sen semmoiset olisi Suomen versiossa kohdillaan? En myöskään jaksa uskoa, että ranskalaiset panostaisivat tarjoukseen elvyttääkseen koneen myyntiä, vai onko jollakin tietoa Ranskan haluavan vielä ostaa lisää noita lähitulevaisuudessa? Rafale on monipuolinen ja tasapainoisen tuntuinen paketti. Ranska ei kuitenkaan kykene antamaan samanlaista taustatukea, kuten EF valmistajat ja Yhdysvallat. Näkisin myös Ranskan olevan epäluotettavampi kumppani poliittisesti ajatellen.
3. Super Hornet on mielestäni raskas ja fyysisiltä tehoiltaan heikko, ajatellen ilmatilan hallintaa. Valittavan koneen tulisi kuitenkin kyetä pudottamaan Venäjän 5. sukupolven hävittäjä ja heikot tehot vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan. Etuina tietysti jatko vanhalle Hornetille, 2 moottorisuus Rafalen ja EF tavoin, suuri tutka ja kuljetuskapasiteetti. Käyttökustannukset varmasti aika suuri ongelma. Ilmeisesti tutkahäive on kohtuu pieni edestä. En tiedä onko Growler lisänä oikeasti niin hyödyllinen. PV tietää. Super Hornetin rinnalle on tarjottu siipidronea tulevaisuutta ajatellen, joka olisi kyllä kätevä esimerkiksi maalien etsintään, rynnäköintiin ja tiedusteluun noin yleensä, mutten oikein usko sen kykenevän ilmataisteluun. Millaisilla parametreillä sellaisesta sitten saataisiin paras hyöty irti? Ilmeisesti varsinkin Saksan Super Hornet -tilaukset lupaavat hyvää tulevaisuutta ajatellen. Kokonaisuutena ajatellen tämä kone on mielestäni liian kookas ja kömpelö, mikä haittaa sen tehtäviä ja lisää kustannuksia. Mutta PV tekee testit ja sovittaa kokonaisuuden puolustusjärjestelmään, joten en minä voi lukita mielipidettäni. En voi kuitenkaan olla ajattelematta valittavan koneen keskeistä tehtävää ampua alas Venäjän moderneja koneita.
4. Eurofighter on tehoiltaan paras mahdollinen, eli koneen fyysiset suoritusarvot. Vaikka jossain väitettiin Rafalen pärjänneen sille. Kuitenkin tehopainosuhteeltaan EF on paras. Se kykenee myöskin kuljettamaan paljon ja monipuolisesti aseita, mutta on erikoistunut enemmän ilmatilan hallintaan ja se on kuitenkin valittavan koneen päätehtävä, vaikka toki sitä käytetään monipuolisesti puolustusjärjestelmän osana. Suomelle on luvattu mahdollisuus osallistua koneen jatkokehitykseen, joka toisi lisäarvoa monin tavoin. Olen siinä käsityksessä, että EF:n sisuskalut on vakuuttavat ja kenties koneeseen saadaan päivitysten ohessa ympättyä jotain mitä kehitellään seuraavan sukupolven koneisiin? Uskoisin EF:llä olevan valoisampi tulevaisuus, kuin Rafalella. Lisäksi tämä kone on usean maan projekti. Pitäisin sitä erittäin hyvänä Suomen osalta ja kriisitilanteessa Suomella saattaisi olla parempi mahdollisuus vuokrata tai ostaa koneita muilta käyttäjämailta. Mahdollisuudet on paljon leveämmät kaupalliseen, tekniseen ja tukeen liittyvään yhteistyöhön, kuin vaikkapa Ranskan kanssa. Lisäksi koska uusia seuraavan sukupolven koneita ollaan suunnittelemassa, valmistajamaat keskittyvät niihin. Suomella voi olla erinomaiset neuvottelumahdollisuudet ajatellen koneen kehitystä, osaamisen siirtymistä, osallistumista ja tuotantolinjojen jatkoa. EF on nopea ja se kykenee lentämään tarvittaessa korkealla. Se on tietysti eri juttu, että onko Suomen olosuhteissa korkealla lentämisestä hyötyä, kun tarttis olla piilossa pitkän kantaman alueilmatorjuntaohjuksilta. Mutta mikä sitten on todellisuus valmistajamaiden ajatuksissa tämän koneen osalta, kun Saksakin päätyi ostamaan Super Hornetteja?
5. F-35 on vähän hankala sanoa yhtään mitään. PV:n testit paljastaa sen ominaisuuksien erinomaisuuden. Kallishan se varmasti on, tulevaisuuden näkymät hyvät. Fyysisiltä tehoiltaan todella heikko. Kuinka häiveominaisuudet toimii kun kone on aselastissaan? Ohjuksissa kun ei ole häivettä. Kysymys kuuluukin, että onko F-35 sensorifuusio ja muu tekniikka edes edellä vaikkapa Eurofighteriin nähden? Onko se etuus vain häiveessä ja miten paljon se todella merkitsee? Sekin riippuu miten konetta käytetään. Entä tutkien kehitys, kun käytännössä kone on parhaiten suojassa esimerkiksi ilmatorjunnalta matalalla lennettäessä ja myös nopeus auttaa tässä. Vaikka sanotaan, että kaartotaistelutilanteeseen päästään koko ajan harvemmin, niin voi se kehitys kääntyä toiseenkin suuntaan. Omasuojat kehittyy, samoin häive. Entä kuinka tositilanteessa F-35 ohjuksen ammunta eri suuntiin toteutuu? F-35 kanssa ongelmana on myöskin keskeinen ja voimakas riippuvaisuus-suhde Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa ei välitetä Suomesta. Ei muuallakaan, mutta Euroopassa on sentään erilainen poliittinen ja taloudellinen suhde.

Ehdokkaat kykenevät kantamaan tyydyttävän monipuolisesti erilaisia ohjuksia, paitsi Gripen ja F-35 joiden teho kärsii suhteessa enemmän kun lastia laitetaan enemmän. Tutkistakaan on paha sanoa mitään, vain PV tietää kun nekin testaa. En myöskään voi ottaa kantaa koneiden sekä niiden oheisjärjestelmien ja aseiden hankintahintoihin tai elinkaarikustannuksiin.

Mielestäni kokonaisuudessaan EF näyttäisi voivan tarjota parhaan kokonaisuuden ja siten kovin haastaja ennakkosuosikille, F-35:lle. En ala tästä aiheesta väittelemään kenenkään kanssa, enkä tullut tälle foorumille muutenkaan väittelemään asioista.

EDIT

Niin ja piti tuossa vielä kirjoittaa, että olisi mukava tietää kansainvälisten harjoitusten statistiikka. Kuinka Suomen Hornetit on ampuneet alas Eurofightereitä ja Rafaleja. Rafalen osalta minulla ei ole mitään tietoa.

Kilpailutukseen myös vaikuttaa varmasti hyvin paljon se, että se 10 miljardia ei taida riittää valitsemaan "parasta konetta"

Juu ja nämähän ovat vain minun vaatimattomia mielipiteitäni, mutta tietyt asiat mielestäni ovat keskeisiä.

Näin olematta osana kilpailutusta, on mielestäni vaikea antaa mitään vahvaa mielipidettä yhtään mihinkään. Kokonaisuus ratkaisee.

1. Gripen on yksinkertaisesti keskeneräinen. En pidä sitä vaihtoehtona. Miten PV voisi ostaa jotain tuollaista, joka on niin keskeinen puolustusjärjestelmän osa. Kone on varmasti käyttökustannuksiltaan edullisin ja ilmeisen hyvää tekniikkaa sisällä, mutta käsittääkseni se on myös aika heikko suorituskyvyiltään, mitä tulee koneen fyysiseen tehoon.
2. Rafalen tulevaisuuden näkymät eivät näytä hääveiltä. Se on sen keskeisin heikkous mielestäni. Ilmeisesti koneen datalinkitysongelmat ja sen semmoiset olisi Suomen versiossa kohdillaan? En myöskään jaksa uskoa, että ranskalaiset panostaisivat tarjoukseen elvyttääkseen koneen myyntiä, vai onko jollakin tietoa Ranskan haluavan vielä ostaa lisää noita lähitulevaisuudessa? Rafale on monipuolinen ja tasapainoisen tuntuinen paketti. Ranska ei kuitenkaan kykene antamaan samanlaista taustatukea, kuten EF valmistajat ja Yhdysvallat. Näkisin myös Ranskan olevan epäluotettavampi kumppani poliittisesti ajatellen.
3. Super Hornet on mielestäni raskas ja fyysisiltä tehoiltaan heikko, ajatellen ilmatilan hallintaa. Valittavan koneen tulisi kuitenkin kyetä pudottamaan Venäjän 5. sukupolven hävittäjä ja heikot tehot vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan. Etuina tietysti jatko vanhalle Hornetille, 2 moottorisuus Rafalen ja EF tavoin, suuri tutka ja kuljetuskapasiteetti. Käyttökustannukset varmasti aika suuri ongelma. Ilmeisesti tutkahäive on kohtuu pieni edestä. En tiedä onko Growler lisänä oikeasti niin hyödyllinen. PV tietää. Super Hornetin rinnalle on tarjottu siipidronea tulevaisuutta ajatellen, joka olisi kyllä kätevä esimerkiksi maalien etsintään, rynnäköintiin ja tiedusteluun noin yleensä, mutten oikein usko sen kykenevän ilmataisteluun. Millaisilla parametreillä sellaisesta sitten saataisiin paras hyöty irti? Ilmeisesti varsinkin Saksan Super Hornet -tilaukset lupaavat hyvää tulevaisuutta ajatellen. Kokonaisuutena ajatellen tämä kone on mielestäni liian kookas ja kömpelö, mikä haittaa sen tehtäviä ja lisää kustannuksia. Mutta PV tekee testit ja sovittaa kokonaisuuden puolustusjärjestelmään, joten en minä voi lukita mielipidettäni. En voi kuitenkaan olla ajattelematta valittavan koneen keskeistä tehtävää ampua alas Venäjän moderneja koneita.
4. Eurofighter on tehoiltaan paras mahdollinen, eli koneen fyysiset suoritusarvot. Vaikka jossain väitettiin Rafalen pärjänneen sille. Kuitenkin tehopainosuhteeltaan EF on paras. Se kykenee myöskin kuljettamaan paljon ja monipuolisesti aseita, mutta on erikoistunut enemmän ilmatilan hallintaan ja se on kuitenkin valittavan koneen päätehtävä, vaikka toki sitä käytetään monipuolisesti puolustusjärjestelmän osana. Suomelle on luvattu mahdollisuus osallistua koneen jatkokehitykseen, joka toisi lisäarvoa monin tavoin. Olen siinä käsityksessä, että EF:n sisuskalut on vakuuttavat ja kenties koneeseen saadaan päivitysten ohessa ympättyä jotain mitä kehitellään seuraavan sukupolven koneisiin? Uskoisin EF:llä olevan valoisampi tulevaisuus, kuin Rafalella. Lisäksi tämä kone on usean maan projekti. Pitäisin sitä erittäin hyvänä Suomen osalta ja kriisitilanteessa Suomella saattaisi olla parempi mahdollisuus vuokrata tai ostaa koneita muilta käyttäjämailta. Mahdollisuudet on paljon leveämmät kaupalliseen, tekniseen ja tukeen liittyvään yhteistyöhön, kuin vaikkapa Ranskan kanssa. Lisäksi koska uusia seuraavan sukupolven koneita ollaan suunnittelemassa, valmistajamaat keskittyvät niihin. Suomella voi olla erinomaiset neuvottelumahdollisuudet ajatellen koneen kehitystä, osaamisen siirtymistä, osallistumista ja tuotantolinjojen jatkoa. EF on nopea ja se kykenee lentämään tarvittaessa korkealla. Se on tietysti eri juttu, että onko Suomen olosuhteissa korkealla lentämisestä hyötyä, kun tarttis olla piilossa pitkän kantaman alueilmatorjuntaohjuksilta. Mutta mikä sitten on todellisuus valmistajamaiden ajatuksissa tämän koneen osalta, kun Saksakin päätyi ostamaan Super Hornetteja?
5. F-35 on vähän hankala sanoa yhtään mitään. PV:n testit paljastaa sen ominaisuuksien erinomaisuuden. Kallishan se varmasti on, tulevaisuuden näkymät hyvät. Fyysisiltä tehoiltaan todella heikko. Kuinka häiveominaisuudet toimii kun kone on aselastissaan? Ohjuksissa kun ei ole häivettä. Kysymys kuuluukin, että onko F-35 sensorifuusio ja muu tekniikka edes edellä vaikkapa Eurofighteriin nähden? Onko se etuus vain häiveessä ja miten paljon se todella merkitsee? Sekin riippuu miten konetta käytetään. Entä tutkien kehitys, kun käytännössä kone on parhaiten suojassa esimerkiksi ilmatorjunnalta matalalla lennettäessä ja myös nopeus auttaa tässä. Vaikka sanotaan, että kaartotaistelutilanteeseen päästään koko ajan harvemmin, niin voi se kehitys kääntyä toiseenkin suuntaan. Omasuojat kehittyy, samoin häive. Entä kuinka tositilanteessa F-35 ohjuksen ammunta eri suuntiin toteutuu? F-35 kanssa ongelmana on myöskin keskeinen ja voimakas riippuvaisuus-suhde Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa ei välitetä Suomesta. Ei muuallakaan, mutta Euroopassa on sentään erilainen poliittinen ja taloudellinen suhde.

Ehdokkaat kykenevät kantamaan tyydyttävän monipuolisesti erilaisia ohjuksia, paitsi Gripen ja F-35 joiden teho kärsii suhteessa enemmän kun lastia laitetaan enemmän. Tutkistakaan on paha sanoa mitään, vain PV tietää kun nekin testaa. En myöskään voi ottaa kantaa koneiden sekä niiden oheisjärjestelmien ja aseiden hankintahintoihin tai elinkaarikustannuksiin.

Mielestäni kokonaisuudessaan EF näyttäisi voivan tarjota parhaan kokonaisuuden ja siten kovin haastaja ennakkosuosikille, F-35:lle. En ala tästä aiheesta väittelemään kenenkään kanssa, enkä tullut tälle foorumille muutenkaan väittelemään asioista.

EDIT

Niin ja piti tuossa vielä kirjoittaa, että olisi mukava tietää kansainvälisten harjoitusten statistiikka. Kuinka Suomen Hornetit on ampuneet alas Eurofightereitä ja Rafaleja. Rafalen osalta minulla ei ole mitään tietoa.

Kilpailutukseen myös vaikuttaa varmasti hyvin paljon se, että se 10 miljardia ei taida riittää valitsemaan "parasta konetta".
Suomen toimintamalliin kuulu hajasijoitus ja toiminta maantietukikohdista/pienlentokentiltä. Mitkä näistä soveltuu tähän parhaiten, vaikuttaa myös todennäköisesti kokonaisuuteen. Itse olen pst-upseeri eli kaikkien aselajien erikoisasiantuntija, joten uskoisin Gripenin ja SH:n olevan tässä vahvoilla, joista vain toinen on todellinen vaihtoehto..
 
Kuitenkin tehopainosuhteeltaan EF on paras.
F-35. Fyysisiltä tehoiltaan todella heikko.
Taas aletaan kompastua jo yksinkertaisimmissa tiedoissa. F-35:lla on tunnetusti toiseksi paras tehopainesuhde. Sitten vielä pitäisi muistaa, että jos kyseessä ei ole lentonäytös niin muut kantavat aina romua ripustimissa kun F-35 ajelee useimmiten sileänä. Eli Typhoonin etumatka supistuu, mutta tuskin häviää sillä se on suunniteltu lentämään enemmän kovaa ja korkealla (myös kalliisti) ja mitä siihen liittyykään.

Kokonaisuutta vaivaa vähän löysä ajattelu. Tällaiset ajatuksenvirta-tekstit tarvitsisi ehkä uuden editointikierroksen. Mitä esim. ajattelet jälkikäteen siitä, että moitit F-35:a riippuvuussuhteesta, mutta samaa ei löydy Super Hornetin osiosta?

Harjoitusluvuilla ei ole mitään merkitystä tietämättä kontekstia. Harhamaaliheite.

Suosikista ei ole minullakaan erityistä tarvetta väitellä. Ne on niin monimutkaisia ja vielä HX:n puitteissa soveltuvuus Suomen muuhun puolustusjärjestelmään lisähaasteena, että kukin saa haluamallaan tavalla tulla omaan johtopäätökseensä. Pienempiä osia voi arvioida paremmin.

Parhaus on kiinnostava kysymys, sillä se on arvio eikä yksiselitteinen fakta. Tiedetään esim. ettei kaikkia tarjottuja kykyjä tulla haluamaan. Aseita ja avioniikkaa on tarjolla enemmän kuin on halua ostaa. Esim. DSCA-paketeissa oli jo saatu rajattua USA-vaihtoehdot ensi alkuun JASSM-ER:iin, JDAMeihin yms.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top